Mies ei anna rahaa yhteisiin elämiskuluihin

Mieheni saa minut raivon partaalle kun kieltäytyy antamasta minulle rahaa perheemme yhteisiin elinkustannuksiin kuten talolainaan (nimissäni), sähköön, ruokaan, lasten vaatteisiin ja kuluihin jne..lista on pitkä, liian pitkä. Minä maksan kaikki perheen laskut.

Hän pitää huolta vain siitä, että omat laskut maksetaan ajallaan (jos silloinkaan) ja kun pyydän rahaa, hän sanoo, että tarvitsee niitä omiin menoihinsa.

Joskus aiemmin kun rahasta on riidelty, hän on sanonut kyllä antavansa sitä pyydettäessä.

Hän on taloudessamme se enemmän tienaava puoliso, ja tiedän kyllä hänellä rahaa olevan.

Suhteessamme on kyllä muitakin riidanaiheita, mutta tämä raha-asia ottaa todella pattiin, koska lapsetkin tilanteesta kärsivät kun ruokarahakin on minimissä kun kaikki laskut saa maksettua.

Mitä h..ttiä teen tuon miehen kanssa, pitäisköhän se pistää kokonaan pihalle...??!!

Antakaa hyvät ellit joitakin käytännöllisiä vinkkejä, please!

Ja kaikki "suikkiinottoehdotukset" jätän täysin omaan arvoonsa!

 

No ainakaan sinun nimissäsi olevaan talon lainaan hänen ei tarvitsekaan antaa yhtään rahaa.

Jos tämä tarina on oikeasti totta, niin mitä ihmettä sinä enää sen miehen kanssa teet?

Muutat lasten kanssa ilman miestä asuntoon johon sinulla on ihan yksin varaa ja elät sellaista elämää että saat laskut maksettua ajallaan.

 

Teillä on kyllä keskustelun paikka suhteessanne. Ennen kuin harkitset eroa kannattaa miettiä miten muuten asian saisi kuntoon. Vinkkinä voisin sanoa että ala itkemään niin ehkä miehesi ymmärtää miten pahalta sinusta tuntuu. Riitely ja huutaminen saa aikaan vain toisenlaisen vaikutuksen, itkeminen voisi auttaa mikäli miehelläsi on yhtään empatiakykyä.

 

no tuu leville sieltä heti..ei tarvi maksaa yhtään laskua ikinä mie maksan..poroja on niin palajon et kittilän kenttäki on koko talaven suljettu pitää rovaniemelle laskeutua,,keu keu

 

Vaikka laina olisikin toisen nimissä, niin olisi vähintään hyvien tapojen mukaista ja kohtuullista maksaa edes jonkinlaisia asumiskustannuksia myös "lainattomalla". Samoin sähkö, lasten ruoka/vaatteet, eläminen jne. olisi kyllä molempien kustannettavissa olevia asioita, jos kerran YHDESSÄ eletään perheenä.

Sinuna potkaisisin äijän pihalle. Mä en katselis tuollaista ukkoa päivääkään. Ihmettelen vaan, että miten alun perinkään päädyit ottamaan YKSIN lainaa ja vielä tekemään lapsia tuollaisen oma-napa-ainut-napa-miehen kanssa?!?!?

 

Älä vaan sano että talolaina on sun nimissä ja talo miehen nimissä. HUH. Olis ehkä kannattanut selvittää ja sopia raha-asiat(kin) hyvissä ajoin. Vaikka eipä se aina auta. Mun ex-mies lupasi ottaa osaa kuluihin mutta toisin kävi. Osittain sen takia hän onkin nyt EX-mies.

Mun viimeinen keino oli se, että lopetin kaupassa käynnin (en ostanut kotiin ruokaa) ja maksoin vain omat laskuni enkä osallistunut miehen menoihin millään lailla. Lopetin myös kotiorjan työt ja siivosin jos huvitti ja silloin kun huvitti. Exää se ei hetkauttanut joten siksi kaikki onkin historiaa.

 

Älä vaan sano että talolaina on sun nimissä ja talo miehen nimissä. HUH.

No toi oliskin aika paha tilanne! Toivottavasti sellaisesta e iole kyse.

Muut laskut ovat mielestän aivan eri asia, niihin on syytä osallistua. Toisen lainan maksamiseen ja omiasuuden kartuttamiseen ei puolison tarvitse osallistua.

Kukin ottaa lainaa nimiinsä just sen verran, että pystyy siitä aivan itse vastaamaan. Tilapäiset järjestelyt asia erikseen, mutta näin tämä muuten periaatteessa mielestäni menee.

 

(Toivottavasti talo myös on yksin nimissäsi.)

Eli sinulle jäisi enemmän rahaa lasten kanssa käyttöön jos laittaisit ukon pihalle asunnostasi... mieshän ei sinua rakasta, arvosta eikä kunnoita, joten mitä moisella edes teet.

 

Ei tietenkään tarvitse osallistua toisen omaisuuden kartuttamiseen, mut itse en ainakaan kehtaisi asua ILMAISEKSI toisen nurkissa, vaikka tämä olisikin lainanottaja. Eli jonkinlaista "vuokraa" maksaisin avioliitossakin, jos talo olisi hankittu vain toisen osapuolen lainalla. Mut meitä ihmisiähän on näköjään moneen lähtöön...

 

Tietysti talo on omissa nimissäni, kuten lainakin.
Mutta kyllä mielestäni olisi aivan kohtuullista saada aikuiselta ihmiseltä kohtuullista korvausta asumismenoista, joutuisihan hän maksamaan vuokraakin vuokra-asunnossa.

Puhumattakaan sitten muísta menoista.

Jotenkin olo on hyväksikäytetyn..Ei minun moraalini ainakaan voisi sallia ns. käenpoikana elämistä, mutta miehiltä ilmeisesti voi odottaa ihan mitä tahansa.

En kyllä voi heittäytyä ihan välinpitämättömäksi ruuan ja siisteydenkään suhteen, lasten vuoksi. Ja jos tuollaisen miehen kanssa kahdestaan elelisin niin sekopää olisin.

 

Jokainen tavallaan.
Jokaine tavallaan, toki.

Itselleni ei tulisi mieleenkään periä mieheltäni vuokraa siitä, että asumme omistamassani asunnossa.
Eikä hän ei asu minun nurkissani, vaan asumme molemmat yhteisessä kodissamme.
Loppupeleissä hyötyjä taidan kuitenkin olla minä, ainakin taloudellisesti.
Sori, ot.

 

Juu, ja sinä joutuist ap maksamaan sen saman lainan, vaikka asuisit yksinkin.
Tässä asiassa olen kanssasi eri mieltä jyrkästi, kaikessa muussa samaa mieltä.

Omat lainat maksetaan itse, ei maksateta kenelläkään muulla. Muuten annat miehellesi osuuden talosta, hänen maksamansa lainaosuuden mukaan. So simple.

Mutta tuskin tuollaisen miehen kanssa kannattaa tehdä mitään muita järjestelujä, kuin että hankkiudut eroon.

 

Minun mieheni maksaa minulle vuokraa asumisesta minun omistamassani asunnossa. Hän ostaa ruokaa säännöllisesti kuten minäkin.

Loput kulut maksaa kumpikin laskun nimen perusteella.

 

En kyllä voi heittäytyä ihan välinpitämättömäksi ruuan ja siisteydenkään suhteen, lasten vuoksi. Ja jos tuollaisen miehen kanssa kahdestaan elelisin niin sekopää olisin.

Miten se mies siitä paranee, jos huushollissa asuu elelee muitakin (lapsia?) ? Nythän sulla näyttää olevan yksi huollettava lisää vielä lasten päälle.

Itselleni ei tulisi mieleenkään periä mieheltäni vuokraa siitä, että asumme omistamassani asunnossa.

Ei mullakaan. Tietysti asumiseen liittyvät kulut (hoitovastike, sähkö, vesi, internet, puhelin ym.laskut) pannaan puoliksi. Asunnosta ei ole enää lainaa, mutta vaikka oliskin, en edellyttäisi miehen osallistuvan siihen. Kämppä on mun nimissäni, joten jos se joskus menisi myyntiin, ei mies saisi myynnistä pennin latia.

 

aina kun kommentoin tällaiseen keskusteluun, kysyn ensimmäisenä, että rakastatko sinä sitä miestäsi?

jos rakastat, yrität muuttaa tilanteen, puhumalla, muita keinoja ei ole, jos tilanne ei muutu, mieti ihan tosissasi, mitä olet valmis uhraamaan sen rakkautesi eteen

jos et rakasta... no, arvaat varmaan itsekin tämän vaihtoehdon vastauksen

toivotan voimia!

 

niin ihan järki taitaa olla miehellä kateissa, jos hän asuu asunnossa ja kuvittelee, ettei kuluta ollenkaan sähköä, vettä, lämpöä, ruokaa, huonekaluja, astioita, mattoja,... listahan on loputon. Oikeasti, jos kämppä on Sinun, vaihdat lukot, kun hän on poissa ja kannat tavarat oven ulkopuolelle.

 

siis miehen tavarat, vai onko hänellä muuta kuin vaatteet päällä.

 

Perintäsioissa nimissäsi olevasta lainasta vastaat itse. Asumiskustannuksien perintäasioissa vuokra/vastike on yhteisvastuullista olitte sitten aviossa tai avioliiton omaisessa avosuhteessa, kunhan osoite on molemmilla sama. Muut kulut sovitte keskenänne. Kohtuullista mielestäni olisi, että miehesi hoitaisi perheenne ruokapolitiikan ja sinä asumisen, nämä on neuvotteluasioita. Ehdotan kissan pöydälle nostamista.

 

No johan on kummia kuultu, työssäkäyvää aikuista elätetään kuin lasta. Vaikka laittaisitte kaikki muut kulut paitsi lainanlyhennyksen ja vastikkeen puoliksi, mies saisi siltikin asua ilmaiseksi. Mielestäni tuo vastikekin pitäisi puolittaa.

Minun neuvoni on, että vaikka kuinka rakastaisit niin laita pihalle, kerran se vaan kirpaisee. Vuosien kuluttua olet onnellinen ratkaisustasi. Mies ei tuossa edes joudu mitenkään tyhjän päälle kun on rauhassa saanut kasvattaa pankkitiliään sinun maksaessasi kaikki kulut. Eikä ole edes palaverin paikka, vaan ilmoitusluontoinen asia.

 

jos ei osallistu mitenkään, en tarkoita lainaa, perheen kuluihin, niin näytä ulko-ovea. Mutta keskustele kuitenkin ensin ja ei vain lupauksia, vaan todellisia tekoja, tarkoittaa rahaa!

 

Teepä miehellesi selväksi, ettei hän yhtä halvalla pääsisi missään muualla kuin sinun luonasi: tällä hetkellä hän ei maksa asumisestaan mitään eikä näköjään elätä lapsiaankaan.

Jos teille tulisi ero, miehesi joutuisi maksamaan asumisestaan vapailla markkinoilla joko vuokraa tai vastiketta ja asuntolainaa. Sen lisäksi hänen olisi maksettava joka kuukausi elatusmaksua lapsista, jos hänellä on yhtään tuloja (niin kuin kertomastasi päätellen on), elatusmaksu olisi vähintään 150 euroa per lapsi. Eihän tuollainen ole mies, vaan pentu, joka ei omia lapsiaan elätä! Miehesi on tätä nykyä yksi huollettavasi lastesi ohella.

SINULLE olisi siis taloudellisesti kannattavaa laittaa mies ulkoruokintaan, mutta hänelle olisi taloudellisesti epäedullista rikkoa nykyinen kuvio. Vedäpä tästä oikeat johtopäätökset!

 

-Tietysti talo on omissa nimissäni, kuten lainakin.
-mutta miehiltä ilmeisesti voi odottaa ihan mitä tahansa.
-En kyllä voi heittäytyä ihan välinpitämättömäksi ruuan ja siisteydenkään suhteen, lasten vuoksi. Ja jos tuollaisen miehen kanssa kahdestaan elelisin niin sekopää olisin.

No, ei miehiltä nyt sentään voi tuollaista odottaa. Jos sellaista ilmenee, kannattaa todellakin pyytää miestä muuttamaan pois omaan kämppään, jos hän vähät välittää vastuun kantamisesta. Ei parisuhteessa voi pelkästään omiin menoihin rahaa laittaa, etenkään, jos on lapsia.
Pidä huoli lapsista mutta älä miehestä. Jos hän ei mitään maksa, ei hänelle tarvitse ruokaakaan ostaa.

 

EN minäkään maksaisi miehen lainaa jos miehen nimissä olisi talo ja velka. Velallinenhan siitä loppupeleissä hyötyy, maksattaa lainan toisella ja omistaa yksin talon kun eron aika koittaa, siis JOS koittaa.

Miksette ota yhteistä lainaa, vai etkö luota mieheen vai haluatko vain hyötyä hänestä?
Jos mies on niin kyrpiintynyt sinuun ja ei siksi halua maksaa koska kokee että tilanne ei ole fair play? Tässä tapauksessa mies voisi maksaa puolet yhtiövastikkeesta..ei lyhentää sinun ottamaa lainaa.

Kerro miksi talo ja laina on vain sinun nimissä niin saamme käsityksen miksi ja mitä ja miten..

 

Meillä oli sama tilanne:mies ei suostunut maksamaan mitään.Asui vain ja oli,niinkuin olisi hotelissa ollut.Minä olin vain piika.Esim.yhtään hoitomaksua lapsista ei maksanut.Vetosi siihen,että minä vein lapset hoitoon.Minun oli pakko,että olisimme eläneet edes jotenkin.Kiinteistöverot 200 euroa kuuluivat minulle,koska talo oli nimissäni,kaikki vakuutusmaksut,sähkö-ja vesilaskut ym.ruokaa hain kaupasta minä.
Jos mies joskus erehtyi kauppaan,sieltä tuotiin vain maitoa ja leipää.ei esim.lapsille mitään.
No joo lista olisi loputon,mutta olkoon.No sitten erossa omaisuus olikin yhteistä.Siinä tilanteessa ei painanut se,että olin käytännössä elättänyt toisen 10 vuotta.Tuomari tuumasi vain,että se on niinkuin omaa tyhmyyttä.Siinä ei painaneet kuitit mitään.Kaikki vain tasan ja jouduin maksamaan vielä kyseiselle henkilölle erossa tasinkoa.eli kannattee varoa.
Kyllähän se katkeraksi veti,mutta toisaalta kuseettaahan naiset miehiäkin juuri samalla tavalla.
Kunnioitus vain toista kohtaan meni,vaikka on lasteni isä.

 

Omituisia parisuhteita tuollaiset kuin tuolla aloittajalla. Mikä on tarve olla noinkin omituisessa parisuhteessa ja se vielä ihmetyttää kummasti, että tällaisessa sotkussa on vielä lapsia. Ovatkohan tässä tapauksessa yhteisiä lapsia vai naisen edellisestä/edellisistä liitoista? Omituisemmaksi tilanne käy jos lapset ovat yhteisiä. Usein näkee, että naiset hyväksyvät puolisokseen mitä kummallisimpia miehiä, jotka loisii, pettää, elävät omaa elämää, kohtelevat muutoin huonosti jne., lista on loputon. Sitä ei tällainen itseään arvostava ja kunnioittava nainen ymmärrä, ei sitten millään.

Itse odotan mieheltä, että rakastaa minua sellaisena kuin olen sillä minäkin rakastan häntä sellaisena kuin hän on. Odotan häneltä samanlaista suhtautumista lastenkasvatukseen, rahankäyttöön ja muihin arkisiin asioihin. Kun tällaiset asiat ovat selvillä jo suhteen alussa niin suuria ristiriitoja ei pääse syntymään.

Kun puolisoilla on samat arvot ja samanlainen moraali, niin tällaisia omituisia liittoja ei pääse syntymään.