Mies 23v, nainen 31v. Mitään mahdollisuuksia?

["apua"]

Olen siis tuo nainen, palavan ihastunut 23-vuotiaaseen mieheen. On tosi kypsä ikäisekseen mutta tietyissä tilanteissa huomaan nuoruuden ja tietynlaisen lapsellisuuden, esim jos hän on humalassa.. Hänellä ei ole lapsia eikä lapsista kokemusta ja minulla lapset jo teini-iän puolella. Eivät ole vielä tavanneet.

 

[mie mie]

Tuhoon tuomittu suhde.

 

[storm]

[QUOTE="apua";29319940]Olen siis tuo nainen, palavan ihastunut 23-vuotiaaseen mieheen. On tosi kypsä ikäisekseen mutta tietyissä tilanteissa huomaan nuoruuden ja tietynlaisen lapsellisuuden, esim jos hän on humalassa.. Hänellä ei ole lapsia eikä lapsista kokemusta ja minulla lapset jo teini-iän puolella. Eivät ole vielä tavanneet.[/QUOTE]

Minkä ikäisenä olet saanut omat lapsesi jos olet vasta tuon ikäinen ja lapset jo teinejä :O?

 

["noh"]

Mulla mies 4v nuorempi ja oltu yhdessä jo 8v ja yksi yhteinen lapsikin meillä on.Kyllä se voi onnistua teilläkin.

 

[Señora]

Mahdollisuuksia varmaan on, riippuu niin paljon muustakin kuin ikäerosta. Haluaako mies lapsia joskus, haluatko sinä, jne. Mä tapasin mun miehen kun olin 27 ja hän 21, lapsia ei kummallakaan ollut. Kyllä molempien piti miettiä tahoillaan, että uskaltaako suhteeseen ryhtyä ja juteltiin heti alussa jo avoimesti siitä, mitä tulevaisuudelta halutaan. Nyt ollaan 3,5 vuotta oltu naimisissa ja meillä on vuoden ikäinen lapsi.

 

["Muru"]

Eikös ne Pamela Tola ja Lauri Tilkanen olleet juuri tuon ikäisiä, kun yhteen menivät. Nyt ovat kihloissa ja vauva tulossa.

 

["veeras"]

Mahdollisuuksia on, mutta sehän riippuu monesta asiasta, onnistuuko suhteenne. Minulla on ystävä, joka alkoi 33-vuotiaana suhteeseen 21-vuotiaan miehen/pojan kanssa, ja ovat olleet kymmenen vuotta yhdessä. Yhteinen lapsikin on.

 

[vierasss]

Itse olen pian 30v ja olin jonkin aikaa sitten suhteessa 23 vuotiaaseen mieheen.Vaikutti alkuksi hyvin fiksulta ja kypsältä mutta pitemmän päälle kyllä sitten paljastui aikalailla lapsekkaaksi eikä siitä sitten mittään tullut...Kuitenkin olen aivan sitä mieltä että onnistuuko suhde riippuu täysin siinä olevista ihmisistä ja heidän teoistaan riippumatta siitä minkä ikäisiä ovat.Itselläni tosiaan kaatui siihen että meni vielä enemmön pojasta kuin miehestä liian monien asioiden kanssa.

 

["vierailija"]

Saattaahan se onnitua. Tiedän pariskunnan jossa nainen on kymmenen vuotta miestä vanhempi, ovat olleet naimisissa useamman vuoden nyt. Ja menivät siis naimisiin kun mies oli jotain 22 ja nainen 32. Mutta itselläni oli suhde reilusti nuorempaan mieheen ja se kaatui siihen kun mies oli vähän vielä lapsukainen. Esitti kypsää ja olihan se joissain asioissa, keskustelutaitoinen, fiksu, ei rellestäjä. Mutta se elämänkokemus kuitenkin puuttui ja pultteja vedettiin ihan ihme asioista. Lisäksi taisi vielä kaivertaa ensirakkaus...

 

[Comou]

Voihan tuo toimiakin, mutta ainakin minun mies (samanikäinen) on toisinaan hyvin lapsellinen. Ei sitä ensin huomannut, mutta kun muutti yhteen niin sen tajusi. Kaiken saa hoitaa itse. Tosiaan toivon, että tuo sinulla kiikarissa oleva olisi hieman fiksumpi

 

["noh"]

Onhan siinä sitten ainakin hetken hauskaa. Mies tuskin lopuksi ikää rinnallesi jää, kun tulee erinäiset jutut vastaan... molemmilla. Mutta mitäs siitä sitten? Tehkää joku semmoinen 8 vuoden sopimus?

 

["sondersson"]

Tottakai on mahdollisuuksia, millanen tahansa suhde voi onnistua tai olla onnistumatta. Jos tykkäätte toisistanne niin on hölmöä olla kokeilematta.

 

[Onja]

Tiedän parikin paria joissa ikäero on suunnilleen ap:n esittämän kaltainen. Ei mitään ongelmia ole ollut havaittavissa. Ja yksi asia vielä. Nuorempi mies on vaan hyväksi kun nainen vanhempanakin on toimintakuntoinen eräissä makuuhuoneeseen viittaavissa asioissa. Enkä tarkoita nukkumista.

 

[Joxu]

Äitini avomies on kymmenen vuotta äitiäni nuorempi. Menevät kesällä naimisiin ja heillä on toiminu kaikki hyvin yksiin ja ovat hyvin paljon samalla aaltopituudella . Myös mummollani on miesystävä, joka on kymmenen vuotta mummoani nuorempi ja he ei asu yhdessä, mutta tapailevat tosi useasti ja ovat seurustelleet jo muutaman vuoden .

 

["alkup."]

Minkä ikäisenä olet saanut omat lapsesi jos olet vasta tuon ikäinen ja lapset jo teinejä :O?

Arvelinkin että joku haluaa tietää tuon. Olin 17 ja 18 kun sain lapseni. Sittemmin olen koulutautunut ja saanut oikein oivan ja itselleni sopivan työpaikan. (jos joku nyt haluaa siitäkin entiseltä teini-äidiltä kysyä)

 

[Happygirl-91]

on ilman muuta.

 

["Merri"]

Voi toimia. Onhan noita nyt paljon suurempiakin eroja. Mitä väliä niillä ikäeroilla on jos pärjätään yhdessä, jos ei nyt lapsen kanssa ole.

 

["Piiu"]

No tottakai on. Omassa lähipiirissä tapaus, jossa nainen reilusti yli 30 v. ja mies 20 v. seurustelun alkaessa ja naisella kaksi lasta. Yhä ovat yhdessä, olleet jo yli 20 vuotta.

 

[Huutelen puskista]

Eihän sitä voi kukaan ulkopuolinen sanoa. Kenellä sellaiset ennustajanlahjat edes olisi. Olen omassa pitkässä parisuhteessani se vanhempi osapuoli (ja nainen siis). Aluksi epäilin itsekin, mahtaako onnistua, mutta niin me vain ollaan onnellisesti yhdessä ja kasvettu toistemme rinnalla, ihan kumpikin. Ikäerao meillä reilu 10 vee. Mutta älä ap heitä heti kirvestä kaivoon, teilläkin voi aivan hyvin sujua!

 

["vieras."]

Lähipiirissä on kaksi paria, joissa ikäero tuota luokkaa. Toisesta sitä ei oikein huomaakaan, ikäerostaan huolimatta olivat tavatessaan melko samanlaisessa elämäntilanteessa eli lapsettomia opiskelijoita. Ovat olleet jo pitkään naimisissa ja heillä on kaksi lasta. Ehkä sen takia, että nainen oli iäkkäämpi mies päätyi lapsenhankintapuuhiin melko nuorena, mutta ei mitenkään liian nuorena, hyvin heillä tuntuu menevän.

Toinen on siitä ikävämpi tapaus, että tiedän miehen halunneen lapsia, mutta ei niitä paljon vanhemman naisen kanssa ole saanut eikä varmasti enää saakaan. Ovat olleet kuitenkin vuosia naimisissa, mutta he menivätkin suurinpiirtein samantien naimisiin, koska nainen on ulkomaalainen eikä olisi muuten voinut muuttaa Suomeen.

Lapset muuttaa tilannetta aika paljon, mutta aloittajan lapset on jo niin isoja, ettei nuoren miehen kuitenkaan tarvi mitään isän roolia koittaa ottaa.

 

[Hello you]

meillä miehen kanssa ikäeroa lähes 9 vuotta, ja yhdessä olemme olleet jo yli 20- v, eli ikä on vain numeroita

 

["jjj"]

Miksikäs ei. Ikä on vain numeroita. Kunhan vain ei jossain vaiheessa vaihda tyttäreen. Jos sulla siis sattuu tyttö olemaan.

 

["Henttu"]

Kaikki mahdollsuudet
Kun aloimme tapailemaan nykyisen mieheni kanssa viisi vuotta sitten, olin 30 ja mies 22. Mulla oli lapset silloin 4v ja 6v edellisestä liitosta. Nykyään ovat siis 9 ja 11 ja lisäksi meillä on kaksi yhteistä lasta 2,5v ja 10kk. Meidän yhteiselo on ollut onnellista ja hyvää, mies on alusta asti suhtautunut lapsiin luontevasti ja ennakkoluulottomasti ja kaikki lapset ovat tasavertaisia keskenään. Vanhemmat lapset saivat elämäänsä luotettavan aikuisen ja mä rakastavan ja tunteensa näyttävän puolison. Mies on tavallaan "vanha sielu", eikä ikäero oo näkynyt juurikaan, lähinnä vain virkistävällä tavalla
Mun mielestä ikä todellakin on vain numeroita, suhteen tulevaisuus riippuu monesta muusta asiasta. Toki aikuiseksi kasvaminen on yksilöllistä, mun exä oli mua 9 vuotta vanhempi eikä oo aikuiseks kasvanu vielkään

 

[storm]

[QUOTE="alkup.";29321847]Arvelinkin että joku haluaa tietää tuon. Olin 17 ja 18 kun sain lapseni. Sittemmin olen koulutautunut ja saanut oikein oivan ja itselleni sopivan työpaikan. (jos joku nyt haluaa siitäkin entiseltä teini-äidiltä kysyä)[/QUOTE]

Minäkin olin 20 vasta kun oman tyttäreni sain.. En ihan teiniäiti kuitenkaan mutta nuori silti

 

["alkup."]

No tämähän on muuttunut jonninverran vakavaksi. Annoin luvan antaa mennä ja nyt mennään. Rakkaus sanakin on sanottu ääneen. APUA! Kun olemme yhdessä en edes mieti ikäeroamme, se ei vaan ole mitenkään ongelma. Mutta.. MUTTA! Naurattaa sana Puuma mutta nyt jotenkin koen itseni sellaiseksi. Pelkään tavata hänen kavereitaan juurikin tuon takia. Katsooko kaikki että tossa SE vanhempi nainen.. Olo on kuin epävarmalla teinillä.