Mielipiteitänne kaveriongelmasta?

[aamu]

Muutimme kolmisen vuotta sitten nykyiseen kotiimme ja samasta taloyhtiöstä löytyi heti samanikäinen tyttö kaveriksi. Nämä kolme vuotta ovat tytöt, kohta 9v., leikkineet yhdessä " aamusta iltaan". Nyt tuli minulle ja tytön vanhemmille pieni konflikti, joka kyllä selvitettiin, mutta välimme jäivät viileiksi. Tätä konfliktia selvitellessä, kertoivat naapurit, että eivät hyväksy sitä, että lapsemme leikkivät vain kahdestaan, eivät muiden kanssa. Kysyin tietenkin, onko ollut jotain ongelmia tai eikö heidän tyttärensä halua enää leikkiä omani kanssa. Näin ei kuulemma ole, mutta minun tyttäreni pitäisi olla myös muiden kanssa eikä aina hakea tai soittaa heidän tyttärelleen.
Tytöt haluaisivat edelleen leikkiä keskenään.
Oma tyttäreni haluaa leikkiä vain ko. tytön kanssa. Jos tämä ei ole kotona, niin sitten hän on yksin. Olen toki yrittänyt, että hän soittaisi jollekin muulle, esim. koulukaverille, mutta hän ei kerta kaikkiaan halua, en voi asialle mitään!
Nyt ovat naapurit alkaneet selkeästi rajoittamaan oman tyttärensä leikkejä minun tyttäreni kanssa. Hän saa leikkiä esim vain tunnin illassa tyttäreni kanssa, eikä ehkä saa tulla meille ( en ole varma), vaan pitää leikkiä ulkona.
Tilanne on kurja oman tyttäreni kohdalla. Hän odottaa nyt koko ajan iltaisin, että pääsisi leikkimään parhaan kaverinsa kanssa ja on tosi iloinen, kun kaveri sitten tuleekin ja tosi pettynyt , kun kaverin pitää lähteä jo tunnin päästä!
Mitä mieltä olette tilanteesta?
Mitä voisin tehdä?
Olen ainoa vanhempi ja tietysti minullekin on ollut mukavaa, kun lapsellani on kaveri eikä hän ole ollut pelkästään riippuvainen minusta tai minun järjestämästäni ohjelmasta. Ja itsekkin olen voinut lähteä iltaisin esim. lenkille tai kauppaan, kun olen tiennyt, että lapseni ei ole yksin.
Järkyttävää tilanteessa on vielä se, että naapurin tytön isä on erityisopettaja, rehtori ja näinollen " ammattikasvattaja" ja siitä huolimatta ei mielestäni näe minkälaista hallaa he tekevät molemmille tytöille!

 

[taustalla]

Täytyy sanoa, että aika rajoittunutta tuo on, jos ainoastaan leikkivät aina keskenään. Sanoisin, että tyttäresi olisi syytä hankkia muitakin kavereita, eikä ripustautua tuohon yhteen. Luulen, että tuon toisen tytön vanhemmat tuntevat tuon ripustautumisena ja ammatilliselta taustaltaan myös puuttuvat siihen, eivät he sentään estä kaikkea kanssakäymistä.
Suosittelen hankkimaan myös muita kavereita, kyllä se paras kaveri voi olla paras kaveri muista kavereista huolimatta!

 

[aamu]

Miten lapsi pakotetaan hankkimaan uusia kavereita? Niinkuin kerroin, hän ei itse halua.
Tyttäreni leikkii koulussa myös muiden kanssa, niinkuin naapurinkin tyttö, mutta iltaisin he haluisivat leikkiä keskenään.
Naapurin tyttö on aivan samalla tavalla ottanut kontaktia minun tyttäreeni, soitellut, pimpotellut ovikelloamme jne. Ei oma tyttäreni ole hallitseva osapuoli.
Miten minun pitäisi tämä selittää lapselle? Hän ei ymmärrä tilannetta, kun ovat vuosia jo leikkineet yhdessä.
Käsittääkseni tytöille usein muodostuu ' se paras kaveri', pojat viihtyvät laumassa.

 

[Tabasco]

Sanon vaan, että on outo äiti tyttäresi kaverilla!
Voi kun tyttösi saisi pian muualta sen parhaan ystävän! Sitten saisivat miettiä, kun omalta lähti kaveri "pois"!
Ikäviä juttuja, mutta en osaa auttaa tämän enempää! :hug:

 

[illeriina1]

On selvää, että ystävykset (lapset) haluavat viettää aikaa yhdessä. Miltäköhän siitä toisesta tytöstä tuntuu kun ei saa leikkiä hyvän ystävänsä kanssa silloin kun haluaa. Mutta kannattaa kunnioittaa silti hänen vanhempiensa päätöstä. Aika kurjaa tällainen..

 

[Juhannusruusu]

Oletko varma ettei tyttäresi ole tässä kaverisuhteessa se määräävämpi osapuoli. Ja toinen tyttö haluaisi leikkiä välillä muidenkin kanssa. Mielestäni heidän perheensä on silloin ratkaissut ongelman parhaaksi näkemällään tavalla.
En usko että vanhempia häiritsisi näiden kahden tytön syvä ystävyys jollei se häiritsisi heidän lastaan.
Meidän pojilla on ollut hyviä kavereita jotka ovatkin alkaneet sitten pomottaa poikiemme muita kavereita ja näin yrittäneet "omia" jonkun kaverin. Se on muuttunut häiritseväksi juuri sinä hetkenä kun oma lapsi on halunnutkin leikkiä välillä jonkun toisen kanssa ja tämä manipuloiva kaveri on ajanut muut pois.
Silloin me vanhemmat olemme joutuneet puuttumaan asiaan.
Ongelma on melko suuri kuopuksellamme joka ei uskaltanut kertoa meille asiasta ajoissa, koska hänen ystävänsä oli aina ensin soittamassa lupaa tulla meille yöksi jne. suoraan minulta. Minä luulin että pojalleni se sopii, lupasin ja myöhemmin vasta tuli ilmi ettei oma poikamme olisi millään enää jaksanut tuota kaveria.
No, aina oppii elämässä uutta.
Toivon että pystyisit puhumaan rauhassa asiasta tuon kaverin ja hänen vanhempiensa kanssa, ehkä silloin selviäisi lisää teidän ongelmastanne. Ja ajan mittaan niitä uusia kavereita tulee väkisinkin.

 

[Vastaavaa ollut]

Tuo "aamusta iltaan" saattaa käydä rasittavaksi, joten voi olla ihan tervettä välillä hiukan vähentää yhdessäoloa. Uskoisin, että se tapahtuisi jossain vaiheessa ilman, että aikuiset puuttuvat siihen. Niin kävi meillä. Toisaalta luulen, että vanhempien puuttuminen ajoissa tilanteeeen saattaa tehdä tilanteen vähemmän järkyttäväksi lapsille kuin että tilanteen annetaan kehittyä itsestään.

Meillä oli vastaava tilanne pojalla. Toista poikaa sanoimmekin ottopojaksi, koska hän oli lähes aina meillä. Yritimme rohkaista omaa poikaamme olemaan luokkakaverienkin kanssa mutta tuloksetta. Muu seura ei kiinnostanut. Ja meidänkin mielestä toinen poika oli kiva kaveri. Mitään muuta ikävää ei tilanteeseen liittynyt paitsi tuo jatkuva yhdessäolo.

Lopulta oma poikamme kuitenkin kypsyi, sillä "raja" ylittyi, kun toinen poika alkoi olla meillä jo ennen kuin oma poikamme tuli koulusta. En tiedä, miten pojat "hoitivat" asian, mutta lopputulos oli täydellinen erossaolo ja välirikko muutaman kuukauden ajan. Yhdessäolo loppui kuin seinään. Melkoinen muutos entiseen.

Nykyisin tilanne on taas miltei entisellään, mutta yhdessä olon määrä on kohtuullisempi kuin ennen tai sanoisinko normaalimpi.

 

[Vastaavaa ollut]

Poikien välirikosta oli hyötyäkin. Sinä aikana poikani aloitti liikuntaharrastuksen. Aiemmin hänellä ei ollut harrastuksia. Ja mikäli tiivis yhdessäolo kaverin kanssa olisi jatkunut keskeytyksettä, niin uutta harrastusta ei olisi tullut.

Ehkäpä tyttärisikin voisi aloittaa jonkun harrastuksen?

 

[aamu]

Tyttärelläni on oma harrastus, jo toinen vuosi menossa. Samoin hän on luokkakavereiden kanssa iltapäivisin. Uutta ' parasta kaveria' ei kuitenkaan ole löytynyt. Olen myös ymmärtänyt, että esim. luokkakavereille on jo ' se paras kaveri', joten ei sinne mahdu kolmatta tai ei kukaan halua vaihtaa kaveria.
Olen myös yrittänyt järjestää muuta ohjelmaa iltaisin, uimahllia yms., mutta tyttö vaan odottaa, milloin päästään kotiin ja hän pääsee leikkimään kaverinsa kanssa. Ei äiti korvaa kaveria! Sama tuntuu olevan tilannne naapurin tytön osalta. Heti kun hän jostain menosta kotiutuu, niin soittaa meille!
Ei tyttäreni saa mennä naapuriin odottelemaan, vaan soittaa aina ensin ja kysyy, voiko kaveri olla.
En todellakaan tiedä, mitä tehdä. Harmittaa tyttöjen puolesta ja myös omastani. Olen ainoa vanhempi ja nyt jää kotityöt yöksi, kun yritän viihdyttää onnetonta tyttöä!

 

[minä]

kysy naapurien vanhemmilta että miksi? ja miten he kokevat tyttöjen ystävyyden? kyllä lasten hyvinvoinnin takia on unohdettava omat "ristiriidat" voihan olla että on asioita mitä sinä et tiedä ja jotka kuitenkin vaikuttavat kaverin vanhempien mielipiteeseen ystävyydestä :wave:

Tulehan kertomaan kuinka kävi =)

 

[maria-j]

Onhan se hivenen outoa jos likat ovat todella hyviä ystäviä ja niitä väkisin revitään erilleen.Toki kotonakin pitää olla mutta ei kai sitä ole pakko uutta bestistä hakea.Olen itse ollut aika erottamaton lapsuuden aikaisen likkakaverin kanssa ja vieläkin olemme hyviä ystäviä, enkä mielestäni ole siitä ainakaan kärsinyt.