Mielipiteitä kiitos

Eli ongelma on seuraavanlainen:
Olemme kyllästyneet taaperon temppuiluun iltaisin nukkumaan mennessä. Tähän asti on tarvinnut nukuttaa iltaisin olemalla sängyn vieressä ja pitämällä kättä päällä. Hyvinä iltoina tämä on kestänyt 10 min, mut toisinaan kun uni ei tule, joutuu huoneessa olemaan puolikin tuntia. Meillä meni hermot tähän touhuun ja päätimme yrittää opettaa nukahtamaan itsekseen. Viemme sänkyyn ja toivotamme hyvät yöt. Poistumme huoneesta. Noin kahden sekunnin kuluttua huoneen ovi käy ja taapero kurkistaa sieltä. Viemme taas sänkyyn ja sama alkaa alusta. Lopulta emme enää edes sano mitään, vaan palautamme sänkyyn. Tätä on nyt jatkettu kolme iltaa ja yhä tänään meni 45 min ennen kuin viimeisellä kerralla jäi sänkyyn ja nukahti sinne yksin. Edistystä sinänsä, et nukahtaa ilman kiinni pitämistä, mut kuinka kauan tätä sängystä pois ramppaamista voi katsella? Onko tästä touhusta mitään hyötyä vai olisiko joku muu keino? Auttakaa.

 

Minä ainakin jatkaisin tota niinkauan kunnes taapero jää sinne sänkyyn ilman pois nousemista. Aina vaan vie takas ilman sanoja tai muuta kanssakäymistä kuten katseita jne...

Tiistaisin tulee sellanen ohjelma kuin "lapsityrannit". Siinä tuntuu olevan tää sama tekniikka käytössä..katoppa se ohjelma, ne näyttää melkee joka kerta sen nukuttamis systeemin. Muutenkin on kyl tosi hyvä sarja, itte katon sen aina. Saa tosi hyvii vinkkei.

 

Kerran kuulin lapsesta, jolla tämä kesti yli kaksi viikkoa. Siksipä meillä nukutetaan lapset edelleen. (Kun mun mielestä se ei ole mitenkään kamalan rasittavaa, vaikka menis tunti, eikä tietenkään aina mene.)
Arkena ei jaksa ja lomaa ei viitti pilata..

 

\

Kerran kuulin lapsesta, jolla tämä kesti yli kaksi viikkoa. Siksipä meillä nukutetaan lapset edelleen. (Kun mun mielestä se ei ole mitenkään kamalan rasittavaa, vaikka menis tunti, eikä tietenkään aina mene.)
Arkena ei jaksa ja lomaa ei viitti pilata..

On se rasittavaa, jos vähäinen oma aika menee kaikki iltaisin lapsen nukuttamiseen. Meillä mies joutuu tuon aina tekemään, koska minä hoidan sillä välin vauvaa (=imetän ennen nukkumaan menoa) ja mies joutuu nousemaan tosi aikaisin aamulla töihin. Meille ei jää juuri yhtään kahdenkeskistä aikaa, jos jatketaan noita puolen tunnin nukuttamissessioita lapsen sängyn vieressä istuen. Jos tällä takaisin sänkyyn - systeemillä saa lapsen lopulta vaikka kahden viikon kuluttua nukkumaan itse, niin se on sen arvoista. Tämän nuoremman yritän opettaa nukahtamaan itse ilman taputtelua- vahingosta viisastuneena.

 

NO MEILLÄ MENEE PAHIMMILLAAN TUNTIKIN, JOTEN PUOLI TUNTIA MAKSIMISSAAN EI KUULOSTA PAHALTA...

Tuo ehdottomasi hiljainen keino ei ainakaan meillä toimi. Lapsi hakee huomiota, ensin kannattaa kysyä itseltään annatko tarpeeksi jakamatonta huomiota lapsellesi, varsinkin iltaisin.

Itse jouduin toteamaan, että en. Niinpä muutimme iltarutiineja siten, että puoli tuntia ennen nukkuma-aikaa leikimme täysin keskittyneinä lapsen kanssa, luemme sylikkäin, teemme palapelejä tms. Kaikenlaisia iloisia juttuja, mutta suht rauhallisia, ettei villiinny liikaa. Juttelu ja vuorovaikutus on tärkeää tuona hetkenä, sitä ei voi korostaa!!!

Tämän yhteisen tuokion jälkeen nukuttaminen on ollut nopeaa ja helppoa. Huoneessa ei tarvitse odotella ja komennella kiukkua sihisten nukkumaan, vaan lapsi on jäänyt sänkyyn itsekseen nukkumaan. Kun sammutamme valot, istutaan vielä hetki äidin tai isän sylissä, kerrataan päivän tapahtumat ja luodaan iloinen ja turvallinen olo nukahtamiselle. Myös rauhallinen unimusiikki taustalla auttaa unen tulossa.
Ja jos sattuu nousemaan ylös nukutuksen jälkeen, pyydän nätisti sänkyyn ja pusitellaan vielä iloisesti ja kerrotaan kuinka paljon rakastetaan. Kolmatta kertaa ei ole tarvinnut kertaakaan tehdä, vaan nukahtaminen on tapahtunut.