Mielipiteitä tilanteesta ja vinkkejä, miten eteenpäin, kiitos.

[voi herra ihme]

Aikamoista aloittajan käytös myös sen 10-vuotiaan pojan kannalta, joka sinne mummolaan jäi. Tosi kurja jäädä sinne, kun äiti ja isä riitelee, ja kaikesta voi päätellä, että itsepä tässä minä lapsi nyt olen tähän kaikkeen syyllinen. Ehkäpä mies jopa tunsi, ettei lasta voi ihan noin vain sinne tuossa tilanteessa viskata, vaan että olisi kaikkien kannalta hyvä "mennä vähän hymyilemään" sinne.

Täytyy sanoa, että säikähdyksesi vaikka ymmärränkin, niin minusta ylireagoit vahvasti. Hiukan parempaa tunteiden hallintaa odottaisi kahden lapsen äidiltä. Jos teille ero tulee, niin ehkä sen pojan ainakin on parempi jäädä isälle. Tai molempienkin.

 

[onni löytyy arjesta]

[QUOTE="vieras";28270417]No minusta tuo nyt vain on erittäin töykeää käytöstä isovanhempia kohtaan, kun et mennyt käymään, mutta lastenhoitoapu kyllä kelpaa. Sen verran pitäisi edes toisia käydä tervehtimässä. Nyt nolasit kyllä itsesi ja tietyllä tapaa myös miehesi.[/QUOTE]Tapansa kullakin.. toiset ovat omia itsejään ja toiset esittävät.. Tosiaan ennenkin on jompikumpi lapsista mennyt yökylään "muuten vaan", lapsi itse sanoo et ei tartte sisälle tulla, kun haluaa heti olla itekseen mummin kanssa. ja toisinaan ollaan siitä suoraan menty tämän toisen kanssa esim leffaan ja silloin on toinen vanhempi vain vienyt lapsen. Kyläillään sitten muuten pidemmän kaavan mukaan. Ja eiköhän siinä mies ole äidilleen kertonut, miksen tullut sisälle. tyttö myös sanoi haluavansa kotiin, mut hänen olis kaiketi myös pitänyt tulla sisälle..

 

[onni löytyy arjesta]

Aikamoista aloittajan käytös myös sen 10-vuotiaan pojan kannalta, joka sinne mummolaan jäi. Tosi kurja jäädä sinne, kun äiti ja isä riitelee, ja kaikesta voi päätellä, että itsepä tässä minä lapsi nyt olen tähän kaikkeen syyllinen. Ehkäpä mies jopa tunsi, ettei lasta voi ihan noin vain sinne tuossa tilanteessa viskata, vaan että olisi kaikkien kannalta hyvä "mennä vähän hymyilemään" sinne.

Täytyy sanoa, että säikähdyksesi vaikka ymmärränkin, niin minusta ylireagoit vahvasti. Hiukan parempaa tunteiden hallintaa odottaisi kahden lapsen äidiltä. Jos teille ero tulee, niin ehkä sen pojan ainakin on parempi jäädä isälle. Tai molempienkin.

Riita alkoi vasta kotona ei ennen mummille menoa. Onneksi poika ei kuullut kun isä häntä puhelimessa luupääksi haukkui. Myönnän että kiukku purkautui hippasen rajusti. Mutta se johtui siitä, et miehen ratkaisu asiaan oli "mä lähden mökille".. ja kun oli aikaa pohtia tosiaan, et mitä jos olisin lähtenyt miehen ja tytön perään luontopolulle olettaen et poikakin sinnepäin lähtenyt etukäteen. Missäköhän vaiheessa mies olis hokannut et soittaa mulle ettei poika hänen kanssaan ole ja mikä hätä olis ollut pojalla ku tulee huoltorakennuksen luo ja kukaan ei olekaan missään?
Myöhemmin lisäilen et mies sanoi tuon mökille lähtemisen ennen mun purkautumistani, siitä se sitten alkoi..

 

[voi herra ihme]

No mut hei haloo, sillä pojalla oli siis se puhelin mukana. Vai onko se joku kehitysvammainen, miltä ei voi odottaa mitään järkevää käytöstä miten yleensä kymmenenvuotiaat voisi tilanteitaan ratkaista?

 

["vieras"]

Minusta sinun suuttumuksesi oli aiheellista ja miehesi reagoi siihen oudosti. Ehkei kestä omaa vajavuuttaan?
Kerro miltä sinusta tuntui ja että haluat sopia asian.

 

[onni löytyy arjesta]

No mut hei haloo, sillä pojalla oli siis se puhelin mukana. Vai onko se joku kehitysvammainen, miltä ei voi odottaa mitään järkevää käytöstä miten yleensä kymmenenvuotiaat voisi tilanteitaan ratkaista?

10 vee on mielestäni liian pieni olemaan täysin vieraassa ympäristössä yksin ja ihmettelemään minne kaikki ovat menneet. Hätä tulee varmasti, vaikka se puhelin taskussa olisikin.

 

[voi herra ihme]

Onko sulla puolukkapäivät menossa vai mikä ihme? Siis niin överit.

 

[onni löytyy arjesta]

Onko sulla puolukkapäivät menossa vai mikä ihme? Siis niin överit.

miten itse olisit käyttäynyt? kerro minulle, ehkä osaan seuraavalla kerralla olla viisaampi. vaikkain toivon ettei lasta enää jätetä minnekään.

 

["Mölököllimalli"]

Kuulostaa että te molemmat olette ihmisiä . Olen kokenut jotain vastaavaa omassa perhe-elämässämme monta kertaa. Toiset tulistuu helpommin kuin toiset, tempperamenttieroja nääs . Meillä nämä asiat on yleensä sovittu puhumalla ja niin, että lapsetkin tietävät että iskä ja äiskä eivät vihaa toisiaan, vaan riidat kuuluu elämään. Ne pitää vain oppia käsittelemään yhdessä pois päiväjärjestyksestä. Ole sinä nyt se aikuisempi ja myönnä, että itsekin taisit vähän turhan kiivaasti asiaan reagoida! Eri asia jos hetkeksi yksikseen jätetty lapsi olis ollut vaikka 6v. Soitappas sinne mökille rohkeasti niin on helpompi taas hengittää...tiedän kokemuksesta

 

[voi herra ihme]

Kyllä minusta olisi todella riittänyt napakka toteamus, että kuvittelin lasten olevan sinun vastuullasi, puolisoni. Enkä olisi jaksanut jahnata asiasta sen enempää, vaan soittanut pojan kännykkään ja todennut että asia on kunnossa ja poika tallessa.

Enkä olisi keksinyt moisesta asiasta jäädä vielä kiukuttelemaan.

Mutta mulla onkin vasta neljä lasta ja viisi lapsenlasta. Jos jokaisesta kymmenvuotiaan hetkeksi-häviämisestä nostaa tsunamin, niin menishän se elämä varmaan niinkin.

 

["sipsi"]

Älä ap välitä joistain kommenteista. Minusta hermostuit ihan aiheesta, ja miehesikin ehkä tietää sen.

Ei elämä tuohon kaadu!

 

[onni löytyy arjesta]

kiitos Sipsi! Saamari kun sorruin laittamaan viestiä ja odotetusti ei vastausta. Mutta olen pallon heittänyt, oven aukaissut tai miten vaan.. Uudelleen en soita.

 

[kbbv]

miten itse olisit käyttäynyt? kerro minulle, ehkä osaan seuraavalla kerralla olla viisaampi. vaikkain toivon ettei lasta enää jätetä minnekään.

Minulta ei tietysti kysytty, mutta...
Todennäköisesti olisin mihelle yksiselitteisesti sanonut että minusta poikaa ei vielä voi jättää yksin ja ehkä kysynyt selitystä miksi mies ei vaivautunut esim. soittamaan asiasta. Sen jälkeen on miehen oma valinta miten asiaan suhtautuu tai kuunteliko hän asiani vai ei. Minun osaltani asia ehkä olisi loppuun käsitelty, vaikka se voisi seuraavalla kerralla vaikuttaa siihen miten luotan miehen toimintaan vastaavassa tilanteessa. Riitelyn asiasta jälkeenpäin kokisin täysin turhaksi.

 

["vieras"]

Ilmeisesti monikin teistä sitten käyttäytyy noin kuin ap:n mies, kun se on teistä pientä tai ihan okei. Itselleni ei tulisi mieleenkään lähteä lätkimään niin, etten sanoisi puolisolleni, tai jättää toista lasta yksinään. Ei kuitenkaan missään kotiympäristössä olleet, vaan monen kilsan päässä autosta.

 

[Ultramariini]

En taitaisi minäkään sanojani säästellä, jos mieheni jättäisi meidän 10-vuotiaamme yksinään vieraaseen paikkaan, olkoonkin että tyttö sanoisi, ettei halua lähteä jo autolle. Ei tuollaista mielestäni voi tehdä, ellei erikseen sopisi että lapsi palaa autolle kanssani ja varmistaisi että, lapsi löytää minut ja vasta sitten voisi se toisen lapsen kanssa edeltä lähtevä lähteä.


Riippuen sitten siitä, millaiseen metsään ne sanani huutaisin, eli millä metsä huutoni vastaisi, millainen riita asiasta kehkeytyisi.

Pyrkisin puhumaan asiasta miehen rauhoituttua, pyytäisin varmaan omaa kiivauttani anteeksi, mutta silti sanoisin, että en pitäisi miehen menettelyä sopivana. Ja yrittäisin selittää asian mahdollisimman rakentavasti. Ja pyrkisin luomaan keskusteluyhteyden.

Meillä oli tässä taannoin riita, jota en täällä jaa, mutta joka sivusi lasten asioita ja toisen tapaa toimia tilanteessa, jossa itse olisi toiminut täysin toisin.

Pyrin riidan jälkeen tuomaan omaa näkemystäni ilmi rakentavasti, mutta jouduin sitten vähän " peräytymään " kun tajusin, että sanani eivät siinä asiassa uponneet kovin hedelmälliseen maaperään.. mutta ehkä ne aikanaan jotain versoavat sieltä esiin kuitenkin. Kunhan antaa miehen ajatella ja sulatella.


Ehkä en sinuna kuitenkaan kamalasti jauhaisi tilanetta, jos mies edelleen pitää kannastansa kiinni, ettei ole toiminut väärin. Mutta jokin tapahtuneessa, ehkä kuitenkin saa hänet sisimmässään miettimään, toimiko oikein..

 

[onni löytyy arjesta]

Toivon että mies ajattelee edes itsekseen, vaikkei sitä sitten sanoisikaan. Ei olis tosiaan vaatinut ku soiton mulle "meni hermot pojan kans ja se jäi katteleen veistoksia, mä lähden eteenpäin". Olisin todennäköisesti vastannut "ok, otetaan teidät kiinni, nähdään"

ja aivan varma olen siitä ettei mies eiliseen viestiini vastaa =/ vai lähtisinkö minäkin lasten kanssa mökille?

 

[onni löytyy arjesta]

Ei tullut vastausta viestiin, piti soittaa vielä. Anteeks pyydetty ja annettu, puolin jos toisin. Mutta miks ihmees se vaatii aina tän pakenemisen ja pään pensaaseen laittamisen??
kiitos kaikille "keskustelusta", helpotti ku kirjoitti ja sai lukea ajatuksia.