Mielipiteitä, kuvautanko lapseni pään, vai en?

[xxx]

Tyttäreni joutui 1v onnettomuuteen jossa tuli kalloon pieni murtuma.
Tämä parani hyvin eikä silloin ollut mitään ongelmia nähtävissä.
Lääkärit sanoivat että jos neurologisia ongelmia ilmenee niin sitten jatkotutkimuksiin.

N. 4kk päästä tästä alkoivat uniongeslmat. Lapsi nukahti hyvin, mutta heräsi keskellä yötä leikkimään. Ei itkenyt, ei herättnyt meitä vanhempiaan. Kunhan leikki. Tästä olemme onneksemme päässeet eroon jo.


Nyt lapseni on 4v hänellä on diaknosoitu ylivilkkaus ja keskittymis/tarkkaavaisuushäiriö. Adhd:ta epäillään.

Psykologit eivätkä terapeutit osaa sanoa voisiko tämä olla seurusta tuosta kallonmurtumasta.

Ja jättivät meidän itsemme mietittäväksi haluaisimme kuvauttaa lapsen pään. Jos sieltä jotain näkyisi.

Tyttö oli myös vauvana hyvin vilkas. Joten onhan hänellä on voinut olla nämä ongelmat jo syntymästään saakka ( on SGA lapsi )
Mutta uniongelmat alkoivat vasta onnettumuuden jälkeen. Joten kumpi vain voi olla mahdollista.


Mutta siis, jos olisit minä, suostuisitko kuvauttamaan lapsen? Toisaalta en haluaisi turhaa kuvauttaa koska välttämättä ei selviäisi mitään. Toisaalta taas se voisi selvyyttä paljonkin asioita.

 

[enga]

No kyllä minä kuvauttaisin

 

[Pinki]

kyllä kuvauttaisin, eihän se kenellekkään haitaksi ole? =)

 

[Tiedän mitä onni on]

Kuvauttaisin varmaan minäkin, muuten asia jäisi vaivaamaan. Mutta mitä tarkoittaa SGA-lapsi?

 

[Dr Vanilja]

Minä tekisin sillä tavalla, mitä sairaalan lastenneurologi suosittelee.

 

[g]

kuvauttaisin, ihan oman mielenrauhan ja varmuuden vuoksi että on sekin sitten poissuljettu.

 

[vicy]

kuvauttaisin.. Meidän pojan pää kuvattiin kun selvitettiin hänen ongelmiaan vaikka mitään onnettomuutta ei ole edes tapahtunut...

 

[Darwinin leski]

Noh... Vaikka sieltä jotain löytyisikin, niin ei sille asialle muuta tehtäisi. Lasta voidaan hoitaa adhd -lääkityksellä, jos se tulee lopulta ajankohtaiseksi. Jos murtuma olisi jotain tehnyt, niin mitä? Siis sellaista, ettei se olisi vaikuttanut aiemminkin, ja muullakin tapaa? Jotain turvotusta/verenpurkaumaa se voisi tehdä kuoren alle, mutta se olisi takuuvarmasti huomattu jo aiemminkin. Mitään klömppejä se ei sinne tee. Ja koska kyseessä on murtuma, niin ei se itsekseen lähde sisäänpäin siitä myöskään luutumaan, ellei sitä ole kukaan sinne survonut.

Minä en kuvauttaisi, koska vaikka jotain olisikin, niin lapsenne on kuitenkin hyväkuntoinen nyt, eikä asialle mitään voitaisi tehdä.

Jos tuntuu, että oma mielenrauhasi on mennyttä, niin sitten toki... jos tuntuu, että se on aivan pakollista.
Jos se olisi tärkeä homma, niin kuvaus olisi jo järjestetty sairaalan taholtakin, usko pois

edit. ja nuo tuon kaltaiset uniongelmat ovat puolitoistavuotiaalla lapsella hyvinkin tavallisia...

 

[xxx]

Niinpä, tuo on vähän kaksi piippuinen juttu. Eikä oikein tiedä miten tässä pitäisi toimia. Kun en nyt ihan huvinvuoksikaan haluaisi lastani kuvauttaa.

Kiva lukea ja kuulla muidenkin mielipiteitä.

Puuhakasnaimasiviä Enpä minä, tai lastemma hoitaneet psykologit tai terepeutit ole ikinä kuulleet että olisi normaalia että puolitoistavuotias herää yöllä yksin leikkimään. Ei herätä vanhempiaan, kunhan leikkii. Mut ehkä niitä sun lähipiirissä on sitten enemmänkin.
Me olemme tuosta ongelmasta päässeet eroon. Mutta muut uniongelmat jatkuvat vieläkin.

SGA lapsi tarkoittaa pieni syntymäviikkoihinsa nähden. Sille on joku hieno englannin kielinen nimitys mutten sitä nyt muista.
Toisinsanoen meidän likka syntyi rv 37+1 ja painoi 2.2kg Lapsi ei olle alhaisesta syntymäpainosta huolimatta keskonen eikä vaatinut erikoishoitoa. Hän oli vain pieni.

 

[Darwinin leski]

Herraisä, koska mun molemmat lapset on heränneet öisin leikkimään ja myös lähes jokaisen kaverinkin, keneltä olen tiedustellut. Eikä kukaan ole koskaan edes neurolla sanonut, että siinä olisi mitään tippaakaan epätavallista (en jaksa uskoa, että pienemmän epilepsia olisi asian aiheuttanut, ja myös esikoinen leikki) - vilkas luonne tai päivärutiinien solmukohdat tai ihan vaan kehityskauden vauhdikkuus voivat aiheuttaa tuollaista.

Mutta, jos koet sen oman pääsi kannalta tarpeelliseksi, niin kuvauta toki. Mutta kysy sitä asiaa nyt vaikkapa neuroltanne ensin, hän on kuitenkin aika rautainen noissa asioissa. Jos taas ette ole minkäänlaisen lääkärin hoidossa ensinkään, niin ota toki yhteyttä. Psykologit ja terapeutit ovat keskittyneet muuhun kuin fyysiseen puoleen.

 

[ymmällään]

hmm, nyt kysyn että mitä haittaa olisi jos kuvauttaisit lapsen pään..?
multa on lapsena otettu ties kuinkamonta kertaa kuvat kallosta, lisäks jaloista, käsistä etc, eikä kyl oo havaittavissa mitään haittavaikutuksia...