Mielipiteitä, kiitos!

[äitix2]

Mulla alkaa taas vauvakuume nostamaan päätä... En ymmärrä, mitä tämän kanssa oikein pitäisi tehdä. Tiedän ja tunnen omat ajatukseni niin hyvin, että osaan varoa itseäni siinä vaiheessa, kun alan itselleni pohjustamaan elämää uuden lapsen kanssa. Siis esim. alan miettimään, millaista olisi käytännössä kolmen lapsen kanssa (kaksi jo ennestään), mitä tunteita se herättää, jne.

Mutta kun noita lapsia on jo kaksi ennestään. Vanhempi vasta täyttänyt 3v. ja nuorempi 1v.2kk. Olen aina tiennyt haluavani monta lasta, mutta tiedän miehen rajan tulevan vastaan jossain vaiheessa. Ja se raja tulee vastaan varmastikin sitten kolmannen jälkeen. Sen lisäksi tämän kuopuksen jälkeen sovittiin, että nyt tulee suurempi ikäero, koska nyt on parisuhteen ja oman ajan aika. Puhumattakaan siitä, kuinka kauhean väsynyt ja poikki olin kuopuksen vauva-aikana, elikä nyt kun elämä alkaa tuntua helpolta ja mukavalta, nyt minä sitten jo haaveilen kolmannesta..!

Miehelle vihjasin joku aika sitten asiasta, hän sanoi suoraan että katsotaan sitä sitten vaikka kolmen vuoden päästä. Joo, mutta kun minä olen alkanut haaveilemaan siitä raskaudesta jo vuoden sisällä...

Tiedän, että miehelle se ei ole kiinni rahasta, tms. Ehkä itse mietin, autonvaihtoja ja taloudellista selviytymistä, mutta eipä niistä varmaankaan ongelmaa synny. Enemmän miehellä painaa vaakakupissa tuo oma aika, koska hän on osallistuva isä ja hoitaa kotona ollessaan lapsia aivan yhtä paljon kuin minäkin.

Mutta kun se vauvankaipuu kaihertaa niin kipeästi...

 

[Karuski]

..ja annant asioiden hautua..kevät tuo tullessaan hassuja ajatuksia..kesän tultua ne on jo menneet..

 

[äiti]

tai sitten ei

 

[ap]

Se voi varmastikin johtua tästä lähenevästä keväästä... Ei meinaan varmaankaan ole sattumaa, että mun molemmat lapset ovat saaneet alkunsa keväällä Mutta silti, joka itse ei ole tällä hetkellä vauvakuumeen kourissa, pystyy sitä tunnetta tuskin täysin ymmärtämään. Sen lisäksi tuntuu, että tusina tuttuja joko yrittävät vauvaa tai ovat jo raskaana. Eikä se varmastikaan helpota tätä oloa.

 

[Madicken04]

Tuttuja tunteita.

Meillä lapset ovat 4v ja 2v9kk ja vauvakuumetta on ollut suurinpiirtein kuopuksen 2v synttäreistä asti. Meillä on kuitenkin lasten kanssa ollut vähän tuota ekstrahommaa ja siksi tietty saa miettiä aika tarkkaan milloin uskoo jaksavansa kolmannen ilman että täytyy vetää itsenä äärimmilleen. Tuota arkea kolmen kanssa kuvittelen mielessäni pivittäin, miten mikäkin asia sujuisi jne. Sitten tietty olisi asuntokysymys mietittävänä, kolmen lapsen kanssa voisi pian tuntua ahtaalta. Viimeistään kun vauva-aika olisi ohi.

Mieskin haluaa lisää lapsia ehdottomasti joskus. Mutta kysymys kuuluukin koska on tuo joskus... Alunperin mietittiin että olisi kiva jos vauva syntyisi sitä aikaa kun esikoinen aloittelee koulua, saisi sitten olla molempien koulunalut kotona. Nyt vaan tuntuu että siihen on niin loputtoman pitkä aika. :/ Huvikseni kysäisin mieheltä yhtenä päivänä että mitäs tämä tykkäisi jos vaikka vuoden päästä alettaisiin yrittämään seuraavaa ja tämä tykkäsi että pistetään harkintaan. Nyt sitten itse olen alkanut mielessä kaavailemaan tuota ajankohtaa...

Niin ja samalla tietty parhaansa mukaan nauttii tästä helpommasta arjesta ja omasta vapaudesta isompien lasten kanssa, vauva kun tulee niin sitten ollaankin taas hyvän aikaa sidoksissa.

 

[ap]

Madicken04: Niinpä. Itse olen (kauhea myöntää tätä kenellekään) myös alkanut kaavailemaan sitä mahdollista yrittämisen ajankohtaa... Mies olisi varmaan kauhuissaan, jos tietäisi mun ajatukset.

Kun voisikin hypätä tulevaisuuteen ja saisi tietää, mikä olisi paras ratkaisu tähän tilanteeseen. Tietäisi, mitä pitäisi tehdä.

Enkä minä nyt tältä istumalta sitä kolmatta ole tekemässä, koska itselläkin on vielä melko jyrkkä kanta siihen, että ei vielä. Mutta samalla myös tiedän, että tästä pisteestä ei ole enää pitkä matka siihen, että haluan aloittaa sen yrityksen. Tavallaan tiedän ja tunnen sen ajatuskuvion jo entuudestaan.

 

[Madicken04]

Madicken04: Niinpä. Itse olen (kauhea myöntää tätä kenellekään) myös alkanut kaavailemaan sitä mahdollista yrittämisen ajankohtaa... Mies olisi varmaan kauhuissaan, jos tietäisi mun ajatukset.

Kun voisikin hypätä tulevaisuuteen ja saisi tietää, mikä olisi paras ratkaisu tähän tilanteeseen. Tietäisi, mitä pitäisi tehdä.

Enkä minä nyt tältä istumalta sitä kolmatta ole tekemässä, koska itselläkin on vielä melko jyrkkä kanta siihen, että ei vielä. Mutta samalla myös tiedän, että tästä pisteestä ei ole enää pitkä matka siihen, että haluan aloittaa sen yrityksen. Tavallaan tiedän ja tunnen sen ajatuskuvion jo entuudestaan.

Tuttua kauraa.

Itsekin vielä turvallisessa olossa kun järki sanoo ettei ihan vielä ole oikea aika. Mutta tosissaan sitä pelottaa miten käy kun antaa haaveille siivet...

Meillä on lähipiirissä paljon perheitä joissa on samanikäinen esikoinen kuin meillä ja nyt aika monessa perheessä odotellaan jo kolmosta ja joillain vauva on syntynytkin. Myös sellaisissa perheissä jotka alunalkujaan tykkäsivät että se kaksi lasta riittää. Ja juu, ei helpota vauvakuumetta. (tai sitten pitäisi ehdottaa että kutsuisivat kyläilylle juuri niinä pahimpina hetkinä kun vauva huutaa vatsaansa ja isommat tappelee jne)