Mielipide parhaasta lapsentekoiästä

Olen kyllä samaa mieltä kanssasi. Minusta ei olisi enää lapsen tekijäksi tässä (40v.) iässä. Niin paljon vikoja ja vaivoja on iän myötä tullut. Onhan sitä kaikenlaisia teräsmammoja toki mutta pääsääntöisesti pidän lasten tekoa nuorten naisten hommana. Aikansa kutakin on mun mottoni monessa ja miksei tässäkin asiassa.

 

Yksi juttu mietityttää kun lueskelin vastauksia.Miksi kaikki hehkuttavat miten hyvin on mennyt raskausaika ja kuinka hyvin he jaksavat pienen lapsen (lasten)kanssa yli 40-vuotiaina.Kukaan ei puhu siitä miltä lapsilta tuntuu kun heillä on iäkäs äiti!? On se aika hurjaa jos 50-vuotiaalla on vielä pieni lapsi hoidettavana! Minä haluaisin olla jo mummo siinä vaiheessa .

En nyt halua loukata ketään,mutta mielestäni lapset pitäisi tehdä alle 35-vuotiaana.Itselläni on kolme lasta ja ikää on 30v.Haluan nauttia jo muista asioista 10 vuoden päästä,haaveilen ajasta jolloin meillä on miehen kanssa aikaa toisillemme.

 

\

Yksi juttu mietityttää kun lueskelin vastauksia.Miksi kaikki hehkuttavat miten hyvin on mennyt raskausaika ja kuinka hyvin he jaksavat pienen lapsen (lasten)kanssa yli 40-vuotiaina.Kukaan ei puhu siitä miltä lapsilta tuntuu kun heillä on iäkäs äiti!? On se aika hurjaa jos 50-vuotiaalla on vielä pieni lapsi hoidettavana! Minä haluaisin olla jo mummo siinä vaiheessa .

En nyt halua loukata ketään,mutta mielestäni lapset pitäisi tehdä alle 35-vuotiaana.Itselläni on kolme lasta ja ikää on 30v.Haluan nauttia jo muista asioista 10 vuoden päästä,haaveilen ajasta jolloin meillä on miehen kanssa aikaa toisillemme.

Mikä siinä Sinusta on niin hurjaa, jos 50-vuotiaalla äidillä on pieni lapsi hoidettavanaan? Kyllähän terve äiti pystyy lapsensa hoitamaan, vaikka äidillä olisi ikää mittarissa 50 vuotta ja ylikin. En ymmärrä, mikä hätä ja parku nykyäideillä ja -isillä on, nykyajan mukavuuksilla varustetussa kodissa? Onhan sitä pärjätty ennenkin. Suomessa on aina synnytetty myös "vanhana", yli 40-vuotiaana. Tosin äitien ja lasten terveydenhuolto ja sosiaaliturva on ollut paljon huonompi vaikkapa sata vuotta sitten.

Miltä lapsista tuntuu kun heillä on iäkäs äiti??? Kirjoitin tähän viestiketjuun jo aikaisemminkin. Oma äitini on ollut yli 40-vuotias minun syntyessä. En ole ikinä ajatellut äidistäni, että elämäni on pilalla, kun on noin vanha äitikin. Äiti on äiti ja äidin iästä viis. Mieheni äiti on ollut aikanaan nuori synnyttäjä. Joten appivanhempani ovat vasta noin 60-vuotiaita. Heiltä on tosin turha odottaa mitään käytännön apua. Heillä kun on omat, itsekkäät menot, mm. matkustelu ja omat harrastukset. Lapsenlapset ovat heille vain näyttelyesineitä, joilla omaa egoa pönkitetään, aina tarpeen tullen.

Miksi muuten haluat olla 50-vuotiaana mummo? Onko Sinulla ollut riittävästi aikaa omille lapsillesi, kun nämä ovat olleet pieniä? Vai haluatko paikata lastenlasten kanssa huonoa omaatuntoasi? Monella isovanhemmalla kun on todella voimakas tarve ripustautua lapsenlapsiin ja korjata omia kasvatusvirheitä lastenlasten kanssa.

Miksi pidät niin omituisena, jos jollakin 50-vuotiaalla äidillä on alaikäinen lapsi hoidettavanaan? Minusta siinä ei ole mitään ihmeteltävää. Ja kaikilla 50-vuotiailla naisilla mummoksi tulo ei ole päällimmäinen ajatus elämässä. Monet naiset ja äidit ovat tiiviisti työelämässä 50- ja 60-vuotiaanakin. Ja monet nuoret mummot eivät edes halua hoitaa lapsenlapsiaan, vaikka aikaakin olisi. Lapsenlapset ovat vain tiellä.

Vanhimmat lapseni ovat jo murrosikäisiä. Murrosikä on ollut meillä hyvin koetteleva aikaa. En halua pelotella ketään, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, että pienten lasten äitinä pääsen huomattavasti helpommalla kuin esimurrosikäisten ja murrosikäisten kanssa.

Jos lapsi kapinoi voimakkaasti vanhempiaan vastaan, ei siinä äidin ja isän iällä ole mitään merkitystä. Nuoren kapinan ja raivon edessä on aivan sama, oletko 35-vuotias vai 55-vuotias murrosikäisen äiti. Olen huomannut, että minulle ei murrosikäisten kanssa ole ollut mitään hyötyä siitä, että olin nuori ensisynnyttäjä esikoisen saadessani. Meillä kapina äitiä kohtaan on ollut hyvin rajua.

Lasten murrosikää ei voi mitenkään ennustaa. Voihan olla, että joillakin murrosikä menee ohi vähäisellä kapinalla? Esikoiseni on kapinoinut useita vuosia ja nimenomaan äidille eli siis minulle. Isä on päässytkin helpolla. Murrosikäinen osaa tehdä vanhempiensa elämästä helvettiä, jos niikseen tulee .

Puolisoni kanssa ehdin varmaan oleman kahdestaan, vaikka lapsia syntyy "vanhemmallakin" iällä. Nykyään perheet ovat aika pieniä ja ihmiset taitavat elää noin 75-85-vuotiaiksi, joten kyllä siinä on vielä kahdenkeskistä aikaa riittämiin =) .

Itse kannustan äidiksi haluavia äideiksi - äidin iästä riippumatta. Yli 35-vuotias nainen ei todellakaan ole nykymittapuun mukaan mikään "vanha synnyttäjä" =) .

 

Alkuperäinen kysyjä kysyi mielipidettä parhaasta lapsentekoiästä ja se on mielestäni alle 35-vuotiaana.Mieluummin olen mummo 50-vuotiaana kuin pienten lasten äiti.Minusta olisi ihanaa olla jaksava ja energinen mummo,toisin kuin oma äitini joka sai minut yli 40-vuotiaana.Huomaa ettei hän jaksa touhuta enää 70-vuotiaana omien lapsieni kanssa,pulkkamäestä puhumattakaan! Hän ei kestä lasten meteliä jne.Mieheni äiti on 52v ja jaksaa ihan erilailla touhuta lasten kanssa.Haluan elää nyt pienten lasten ehdoilla,en enää 10 vuoden päästä.Aikansa kutakin! Pitää luopua niistä vauvaunelmista kun ikää alkaa tulla,esim.jos on jo murkkuikäisiä kotona.Miksi aloittaa taas uudestaan? Miksette nauti jo muista asioista?

 

\

Alkuperäinen kysyjä kysyi mielipidettä parhaasta lapsentekoiästä ja se on mielestäni alle 35-vuotiaana.Mieluummin olen mummo 50-vuotiaana kuin pienten lasten äiti.Minusta olisi ihanaa olla jaksava ja energinen mummo,toisin kuin oma äitini joka sai minut yli 40-vuotiaana.Huomaa ettei hän jaksa touhuta enää 70-vuotiaana omien lapsieni kanssa,pulkkamäestä puhumattakaan! Hän ei kestä lasten meteliä jne.Mieheni äiti on 52v ja jaksaa ihan erilailla touhuta lasten kanssa.Haluan elää nyt pienten lasten ehdoilla,en enää 10 vuoden päästä.Aikansa kutakin! Pitää luopua niistä vauvaunelmista kun ikää alkaa tulla,esim.jos on jo murkkuikäisiä kotona.Miksi aloittaa taas uudestaan? Miksette nauti jo muista asioista?

Naisen biologinen tehtävä on synnyttää lapsia. Äitiys ja perhe on minulle tärkeintä elämässä. En tiedä, millaisista asioista minun Sinusta pitäisi nauttia? Viinanjuonnista, baareissa roikkumisesta ja naisten sauna(juoru)illoistako? Nautin isosta perheestämme ja lapsistani.

Äiti ja isä ovat lapsen kasvattajia, eivät mummo ja vaari . Lapselle on ihan samantekevää, millaisessa kunnossa mummo ja vaari ovat. Hyvin harvassa perheessä isovanhemmilla on pääasiallinen lastenhoitovastuu, ja lastenhoitovastuu kuuluukin vanhemmille. Mummojen ja vaarien ei tarvitse touhuta mitään lastenlastensa kanssa, eikä käydä pulkkamäessäkään, jos he eivät jaksa.

Meillä sisarukset käyvät pulkkamäessä keskenään, ja me vanhemmat autamme pienimpiä. Ei siihen mummoja tarvita. Appivanhemmat ovat nuoria, mutta he haluavat kuoria lapsenlapsistaan vaan kermat päältä. Voihan olla sellaisiakin isovanhempia, jotka hoitavat lapsia, leikkivät jne., mutta niitä ei ole meillä. Onko lasten leikittäminen ja pulkkamäkeen vienti Teillä jotenkin isovanhempien vastuulla?

Toki Sinä voit olla mieluusti mummo 50-vuotiaana, jos 50-vuotias kelpaa mielestäsi vain mummoksi. Miksi 50-vuotiaalla ei Sinusta saisi enää olla pieniä lapsia? Ja mihin perustuu käsityksesi, että äitiys vanhemmalla iällä on aina rankkaa? Kuinka monta ikä-äitiä tunnet henkilökohtaisesti? Toki Sinulla saa olla omat mielipiteet parhaasta lapsensaanti-iästä. Et voi kuitenkaan viedä muilta äideiltä iloa ja onnea tulla äidiksi vaikkapa 35-45-vuotiaana, koska kaikki naiset eivät ajattele niinkuin Sinä.

Oletko myös sitä mieltä, että perheeseen ei saa tulla enää vauvaa, jos perheessä on jo murrosikäinen nuori? Murrosikäiset ja vauvat sopivat oikein hyvin yhteen. Ei meillä ole ainakaan ollut mitään ongelmia, vaikka perheessä on eri-ikäisiä lapsia. Murrosikäisen kasvattaminenkin voi olla jossakin perheessä helppoa, jossakin taas vaikeampaa. Meillä murrosikäisen ongelmat eivät johdu vauvasta, vaan murrosikäisen kasvuun ja kehitykseen liittyvistä asioista ja nuoren jääräpäisestä luonteesta.

 

Mielestäni, ei ole oikeaa ja yhtä ikää lapsaensaamiselle, sillä lapsiahan saadaan jos saadaan.
Olen 26v, saanut ekan ja 27v, toisen keskenmenon. Sitten vihdoinkin 1991 lapsi.
1992 keskenmeno ja , lapsi 1993 ja vielä 1998kolmas toivottu lapsi hänkin..

Kuka sanoo, tai määrää sen minkä ikäinen olet kun saat jos saat lapsen. Ehkä viisikymppisten ei enää kannata.....

 

\[quote="
[/quote]

Naisen biologinen tehtävä on synnyttää lapsia. Äitiys ja perhe on minulle tärkeintä elämässä. En tiedä, millaisista asioista minun Sinusta pitäisi nauttia? Viinanjuonnista, baareissa roikkumisesta ja naisten sauna(juoru)illoistako? Nautin isosta perheestämme ja lapsistani.

-Sinusta en tiedä mutta minä haluaisin matkustaa,harrastaa ja tehdä
sellaisia asioita mitä ei voi pienten lasten kanssa tehdä.Harrastaa miehen kanssa jota emme voi tällä hetkellä tehdä.Baareista en ole
välittänyt koskaan.

Hyvin harvassa perheessä isovanhemmilla on pääasiallinen lastenhoitovastuu, ja lastenhoitovastuu kuuluukin vanhemmille. Mummojen ja vaarien ei tarvitse touhuta mitään lastenlastensa kanssa, eikä käydä pulkkamäessäkään, jos he eivät jaksa.

-Minusta se on lapsille rikkaus jos heillä on jaksavat isovanhemmat.
Pahimmassa tapauksessa lapset eivät edes pääse tutustumaan isovanhempiinsa jos oma äiti on saanut heidät esim.yli 40-vuotiaana.

keskenään, ja me vanhemmat autamme pienimpiä. Ei siihen mummoja tarvita. Appivanhemmat ovat nuoria, mutta he haluavat kuoria lapsenlapsistaan vaan kermat päältä. Voihan olla sellaisiakin isovanhempia, jotka hoitavat lapsia, leikkivät jne., mutta niitä ei ole meillä. Onko lasten leikittäminen ja pulkkamäkeen vienti Teillä jotenkin isovanhempien vastuulla?

-Ei ole isovanhempien vastuulla mutta lapset nauttivat kun mummo jaksaa/haluaa tehdä heidän kanssaan kaikkea kivaa

Toki Sinä voit olla mieluusti mummo 50-vuotiaana, jos 50-vuotias kelpaa mielestäsi vain mummoksi. Miksi 50-vuotiaalla ei Sinusta saisi enää olla pieniä lapsia? Ja mihin perustuu käsityksesi, että äitiys vanhemmalla iällä on aina rankkaa? Kuinka monta ikä-äitiä tunnet henkilökohtaisesti? Toki Sinulla saa olla omat mielipiteet parhaasta lapsensaanti-iästä. Et voi kuitenkaan viedä muilta äideiltä iloa ja onnea tulla äidiksi vaikkapa 35-45-vuotiaana, koska kaikki naiset eivät ajattele niinkuin Sinä.

-Koska se ei ole luonnollista että 50-vuotiaalla on vielä pieniä lapsia.
Rankkuudesta en ole kommentoinut.Sanoinkin,että tämä on minun mielipide ja tottakai useimmat tällä palstalla 40+ puolustavat omaa
kantaansa


ja vauvat sopivat oikein hyvin yhteen. Ei meillä ole ainakaan ollut mitään ongelmia, vaikka perheessä on eri-ikäisiä lapsia. Murrosikäisen kasvattaminenkin voi olla jossakin perheessä helppoa, jossakin taas vaikeampaa. Meillä murrosikäisen ongelmat eivät johdu vauvasta, vaan murrosikäisen kasvuun ja kehitykseen liittyvistä asioista ja nuoren jääräpäisestä luonteesta.
[/quote]

-Meillä lapset 6v,5v ja 7kk.Heistä on seuraa toisilleen ja haluan elää sitten murrosikäisten ehdoilla kun on sen aika.En väittänyt ettei murrosikäiset ja vauvat sovi yhteen,minä en voi vain ymmärtää miksi aloittaa taas alusta kun lapset ovat jo kasvaneet ja ikää on.Pitäisi
ymmärtää että jossain se raja menee.Mutta jokainen tyylillään!

 

\

Pitäisi
ymmärtää että jossain se raja menee.Mutta jokainen tyylillään!

Eiko tama ole aika ristiriitainen kommentti - missa se raja menee? Sinulla se menee yhdessa kohtaa, minulla toisessa kohdassa. Eli ei kai tassa mistaan ymmarryksen puutteesta ole kyse.

 

Kävin juuri sikiöseulonnasta kertovilla sivuilla ja siellä oli aika kylmää fakta tietoa siitä ,kuinka jyrkästi esim. riski saada kehitysvammainen lapsi kasvaa äidin alkaessa olla vähän alle tai päälle 40 ( yli 35 v. 1/200 ja yli 45 v. 1/25). Tämän artikkelin mukaan optimaalinen lapsenteko ikä olisi 25-vuotta naisella.Myös isän korkea ikä voi aiheuttaa kehitysvammaisuutta eli kromosomimuutoksia sikiössä.
Haaveilin,joskus vielä yhdestä...onneksi järki tuli käteen ja tiedän,kuinka vaikeita on tehdä päätöksiä,jos sikiöseulonta antaa vähänkin epämääräisen tuloksen.Meilläkin oli hirveä ristiriita miehen kanssa asiasta....Itse ajattelen,että sen minkä Jumala antaa...siihen Hän antaa myös voimat kantaa,vaikka olisi raskastakin...
Joten paras lapsentekoikä on kaiketi se 20-35 vuotta ...vaikka itse olin lapsia saadessani ylittänyt parhaan lapsentekoiän...

 

\

Alkuperäinen kysyjä kysyi mielipidettä parhaasta lapsentekoiästä ja se on mielestäni alle 35-vuotiaana.Mieluummin olen mummo 50-vuotiaana kuin pienten lasten äiti.Minusta olisi ihanaa olla jaksava ja energinen mummo,toisin kuin oma äitini joka sai minut yli 40-vuotiaana.Huomaa ettei hän jaksa touhuta enää 70-vuotiaana omien lapsieni kanssa,pulkkamäestä puhumattakaan! Hän ei kestä lasten meteliä jne.Mieheni äiti on 52v ja jaksaa ihan erilailla touhuta lasten kanssa.Haluan elää nyt pienten lasten ehdoilla,en enää 10 vuoden päästä.Aikansa kutakin! Pitää luopua niistä vauvaunelmista kun ikää alkaa tulla,esim.jos on jo murkkuikäisiä kotona.Miksi aloittaa taas uudestaan? Miksette nauti jo muista asioista?

Ihmettelen,miksi rinnastat äidin synnytysiän ja isovanhempien iän toisiinsa? Naisella on oikeus tulla äidiksi myös vanhemmalla iällä. 35-45-vuotias nainen on minusta täysin kykenevä äidiksi, vaikka tulevan lapsen isovanhemmat olisivat jo vanhoja tai heitä ei olisi elossa ollenkaan. Vastuu lapsista on aina vanhemmilla, ei isovanhemmilla. Tuskinpa kukaan äiti synnyttää lapsiaan isovanhempien mieliksi ja hoidettavaksi?

Minun vanhempani ovat jo kuolleet. En ole ikinä ajatellut, että minulla ei olisi oikeutta saada lapsia. Tuleekohan lapsistani kieroonkasvaneita, koska heillä ei ole kaikkia isovanhempia elossa? Naurettava ajatus. Nykyään myös asutaan kaukana isovanhemmista. Lapsiperhe asuu Helsingissä ja isovanhemmat Joensuussa. Tapaaminen onnistuu ehkä vain pari kertaa vuodessa.

Meillä mieheni vanhemmat, nuoret 60-vuotiaat isovanhemmat, ovat keskittyneet matkusteluun ja harrastuksiinsa. Lapsenlapsistaan he kuorivat vain kermat päältä. He eivät myöskään kestä lasten meteliä, leluja lattialla, lasten uhmaa tai kiukuttelua. Nuoret appivanhemmat eivät ole ikinä auttaneet meitä arjen asioissa . Ehkäpä on mummoja ja vaareja, jotka vievät lapsia pulkkamäkeen ja leikkivät? Mutta niitä ei ole meillä.

Perheellämme on muitakin ihmissuhteita kuin isovanhemmat. On sukulaisia, lasten kummeja ja perheemme ystäviä, joiden kanssa olemme paljon enemmän tekemisissä kuin appivanhempieni kanssa. Lapsilla on päiväkerhossa ohjaajat ja koulussa opettajat, jotka ovat heille tärkeitä ihmisiä. Meidän lapset eivät ole päivähoidossa. Päivähoidossa olevilla lapsilla on myös perhepäivähoitajat ja päiväkodin ihmiset, jotka ovat tärkeitä aikuisia lapselle.

Lapselle on tärkeää, että äiti ja isä pystyvät huolehtimaan lapsesta. En ymmärrä, miten nykyajan hyvinvointiSuomessa nelikymppinen äiti ei saisi enää synnyttää lapsia? Lapselle on samantekevää, ovatko lasten isovanhemmat 50-vuotiaita vai 80-vuotiaita, jos he eivät edes osallistu lastenlastensa arkeen. Lapset eivät kasva kieroon, vaikka heillä ei ole 50-vuotiasta, energistä, pulkkamäkeen vievää "mummia".

Nykyään näitä "vanhemmalla iällä" synnyttäviä äitejä on entistä enemmän. Naiset opiskelevat pitkään, ja ovat monta vuotta töissä ennen lasten saantia. Itse olen saanut esikoiseni nuorena. En voi kuitenkaan yleistää, että nuori, 20-25-vuotias äiti olisi parempi äidiksi kuin 35-45-vuotias äiti.

Iloista Uutta Vuotta =) !

 

Peesaan edellistä; ja tosiaankin, ei nuorikaan ikä ole tae siitä, että lapsella olisi isovanhemmat; tällä perusteella ystävättäreni ei olisi saanut lapsia hankkia edes kaksikymppisenä, koska hänen vanhempansa olivat tuolloin jo kuolleet.

 

Aiempien sukupolvien äideille tämä kysymys oli mahdaton. Lapsisuunnittelu ("ehkäisyvalikoiman" pienuus, epävarmat ja levottomat sota-ajat, nälkä, lapsikuolleisuus jne.) oli vaikeampaa, lapsia saatiin kuukautisten tulosta vaihdevuosiin asti. Emmekä me äidit nytkään voi hallita lasten maailmaan tuloa emmekä pysyvän parisuhteen, työpaikan, toimeentulon löytymistä jne. 19-vuotiaana olisin ollut fyysisesti parhaassa lapsetekoiässä, mutta nyt 40-kymppisenä parhaassa henkisessä iässä. Kultaiset keskitiet ovat yleensä hyviä, mutta ei aina mahdollisia. Onneksi kaikki kukat saavat kukkia, eriväriset ja -muotoiset, kaikki uniikit. Emme tiedä toisen äidin elämänvaiheista. Helpointa tietysti on, jos sattuu kuulumaan keskiarvoon. :flower:

 

Näin meillekkin luoja antoi lahjana vielä yhden lapsen 38 vuotiaana, en edes uskonut saavani enään lapsia, aikaisemman kohdunulkoisen raskauden tehdyn ison leikkauksen takia. Tämä on ollut ihan hyvä ikä saada lapsia, tosin poika syntyi ennenaikaisena ja tehohoidot olivat aluksi tarpeen. Sitten iski koliikit ja yövalvomiset. Mutta ehkä ikä ja kaksi aikaisempaa lasta on opettanut kärsivällisyyttä ja jaksamista, koska väsymys ei ole painanut kuin ajoittain. Kotona olen viihtynyt eikä tarkoitus ole palata vielä työelämään takaisin. Voisin sanoa tämän olevan parasta aikaa ja nyt kotona ollessa on aikaa näille isommillekkin kohta murkkuikäisille lapsille.

 

Jännää, että noin moni kokee lapsen saamisen vanhempana noin positiivisesti. Mulle se olisi täysi katastrofi ja varmaan harkitsisin aborttia, mikä nuorena ei olisi edes tullut mieleen.

 

\

Jännää, että noin moni kokee lapsen saamisen vanhempana noin positiivisesti. Mulle se olisi täysi katastrofi ja varmaan harkitsisin aborttia, mikä nuorena ei olisi edes tullut mieleen.

Mikä katastrofi on lapsi suhteeseen jossa kaikki on hyvin ja vanhemmillakin on nuoruuden juoksut juostu?? Vanhemmalla iällä (jos nelikymppisestä ja itsestäni saan sanoa noin) lapsi ei vie elämästä mitään pois vaan tuo monta ihanaa asiaa elämään. Minä ainakin olen sanonut että meidän koko perheen elämä olisi paljon köyhempää ilman meidän perheen nuorimmaista, vaikka toki kaikki lapset on yhtä rakkaita ja heitä ilman en elämääni osaisi kuvitella.
Kun on pieniä lapsi vielä 40+ niin lapset luo uusia ulottuvuuksia elämään ja voi seurata ja tehdä asioita mitä ei muuten tekisikään. Elämässäni olisi jääneet Disneylandin huvipuistot ja hurjat vuoristoradat kokematta ja Harry Potter leffat näkemättä.
Lapsi myös auttaa suhtautumaan moneen muuhunkin asiaan eri lailla, ei sitä kiireistä aikuisen ihmisen elämää yksistään vaan lasten kanssa kaikenlaista kivaa, yksin jo nuo syvät pohdiskeluhetken lasten kanssa elämän tarkoituksesta yms kun sellaistakin ovat kyselleet jo.

 

\

\

Jännää, että noin moni kokee lapsen saamisen vanhempana noin positiivisesti. Mulle se olisi täysi katastrofi ja varmaan harkitsisin aborttia, mikä nuorena ei olisi edes tullut mieleen.

Mikä katastrofi on lapsi suhteeseen jossa kaikki on hyvin ja vanhemmillakin on nuoruuden juoksut juostu?? Vanhemmalla iällä (jos nelikymppisestä ja itsestäni saan sanoa noin) lapsi ei vie elämästä mitään pois vaan tuo monta ihanaa asiaa elämään. Minä ainakin olen sanonut että meidän koko perheen elämä olisi paljon köyhempää ilman meidän perheen nuorimmaista, vaikka toki kaikki lapset on yhtä rakkaita ja heitä ilman en elämääni osaisi kuvitella.
Kun on pieniä lapsi vielä 40+ niin lapset luo uusia ulottuvuuksia elämään ja voi seurata ja tehdä asioita mitä ei muuten tekisikään. Elämässäni olisi jääneet Disneylandin huvipuistot ja hurjat vuoristoradat kokematta ja Harry Potter leffat näkemättä.
Lapsi myös auttaa suhtautumaan moneen muuhunkin asiaan eri lailla, ei sitä kiireistä aikuisen ihmisen elämää yksistään vaan lasten kanssa kaikenlaista kivaa, yksin jo nuo syvät pohdiskeluhetken lasten kanssa elämän tarkoituksesta yms kun sellaistakin ovat kyselleet jo.

vaikka kaikki mitä tossa kirjoitit, on hyvinkin totta, jäin silti miettimään että tekstisi olisi yht' hyvin voinut kertoa nuoresta, ehkä teiniperheestäkin.
juoksut on joillakin nuorilla juostu hyvin aikaisin, eikä ikä takaa toimivaa parisuhdetta vaan se rakennetaan itse, iästä riippumatta. ei se lapsi nuorellakaan iällä mitään pois vie tai tee mahdottomaksi, päin vastoin. disneylandeja ja harry pottereita katsomassa ravaa iästä riippumatta varmaan kaikki lapsenmieliset, iästä riippumatta.
niin, ja rauhoittaa se lapsi nuorenkin elämää, sillä nuorikin ilman lasta eläisi tossa aikuisten kiireisessä maailmassa, siihen maailmaan joutuu itse kukin sopeutumaan turhan aikaisin. nuorella vanhemmalla tuskin voi olla sen ikäisiä lapsia, jotka osaisivat kekustella elämän tarkoituksesta, mutta varmaan se vauvan syntymä jo laittaa sitäkin vähän pohtimaan.

 

\

\

Jännää, että noin moni kokee lapsen saamisen vanhempana noin positiivisesti. Mulle se olisi täysi katastrofi ja varmaan harkitsisin aborttia, mikä nuorena ei olisi edes tullut mieleen.

Mikä katastrofi on lapsi suhteeseen jossa kaikki on hyvin ja vanhemmillakin on nuoruuden juoksut juostu?? Vanhemmalla iällä (jos nelikymppisestä ja itsestäni saan sanoa noin) lapsi ei vie elämästä mitään pois vaan tuo monta ihanaa asiaa elämään. Minä ainakin olen sanonut että meidän koko perheen elämä olisi paljon köyhempää ilman meidän perheen nuorimmaista, vaikka toki kaikki lapset on yhtä rakkaita ja heitä ilman en elämääni osaisi kuvitella.
Kun on pieniä lapsi vielä 40+ niin lapset luo uusia ulottuvuuksia elämään ja voi seurata ja tehdä asioita mitä ei muuten tekisikään. Elämässäni olisi jääneet Disneylandin huvipuistot ja hurjat vuoristoradat kokematta ja Harry Potter leffat näkemättä.
Lapsi myös auttaa suhtautumaan moneen muuhunkin asiaan eri lailla, ei sitä kiireistä aikuisen ihmisen elämää yksistään vaan lasten kanssa kaikenlaista kivaa, yksin jo nuo syvät pohdiskeluhetken lasten kanssa elämän tarkoituksesta yms kun sellaistakin ovat kyselleet jo.

Siis katastrofi MULLE! EVVK enää lapsia. Menikö nyt perille. Puhuin itsestäni, enkä ihmisistä ylensä. MINÄ en halua lapsia nelikymppisenä ja MINUA ihmetyttää että monet haluavat. Ihan vapaasti vaan hommaavat ne jotka haluavat. En kyllä koe olevan mitään uusia ulottuvuuksia mitä lapsi toisi minulle tässä elämänvaiheessa. Olen nuorena saadut lapset onnistunut kasvattamaan järkeviksi teineksi ja nautin suunnattomasti tästä uudesta vapaudestani ja siksi olen yllättynyt, että monet haluavat vieläkin elää pikkulapsiaikaa.

 

[
[/quote]

Siis katastrofi MULLE! EVVK enää lapsia. Menikö nyt perille. Puhuin itsestäni, enkä ihmisistä ylensä. MINÄ en halua lapsia nelikymppisenä ja MINUA ihmetyttää että monet haluavat. Ihan vapaasti vaan hommaavat ne jotka haluavat. En kyllä koe olevan mitään uusia ulottuvuuksia mitä lapsi toisi minulle tässä elämänvaiheessa. Olen nuorena saadut lapset onnistunut kasvattamaan järkeviksi teineksi ja nautin suunnattomasti tästä uudesta vapaudestani ja siksi olen yllättynyt, että monet haluavat vieläkin elää pikkulapsiaikaa.
[/quote]

Samaa mieltuä ohikulkijan kanssa,vaikka mulla lapset vielä suht pieniä

 

\

\

\

Jännää, että noin moni kokee lapsen saamisen vanhempana noin positiivisesti. Mulle se olisi täysi katastrofi ja varmaan harkitsisin aborttia, mikä nuorena ei olisi edes tullut mieleen.

Mikä katastrofi on lapsi suhteeseen jossa kaikki on hyvin ja vanhemmillakin on nuoruuden juoksut juostu?? Vanhemmalla iällä (jos nelikymppisestä ja itsestäni saan sanoa noin) lapsi ei vie elämästä mitään pois vaan tuo monta ihanaa asiaa elämään. Minä ainakin olen sanonut että meidän koko perheen elämä olisi paljon köyhempää ilman meidän perheen nuorimmaista, vaikka toki kaikki lapset on yhtä rakkaita ja heitä ilman en elämääni osaisi kuvitella.
Kun on pieniä lapsi vielä 40+ niin lapset luo uusia ulottuvuuksia elämään ja voi seurata ja tehdä asioita mitä ei muuten tekisikään. Elämässäni olisi jääneet Disneylandin huvipuistot ja hurjat vuoristoradat kokematta ja Harry Potter leffat näkemättä.
Lapsi myös auttaa suhtautumaan moneen muuhunkin asiaan eri lailla, ei sitä kiireistä aikuisen ihmisen elämää yksistään vaan lasten kanssa kaikenlaista kivaa, yksin jo nuo syvät pohdiskeluhetken lasten kanssa elämän tarkoituksesta yms kun sellaistakin ovat kyselleet jo.

Siis katastrofi MULLE! EVVK enää lapsia. Menikö nyt perille. Puhuin itsestäni, enkä ihmisistä ylensä. MINÄ en halua lapsia nelikymppisenä ja MINUA ihmetyttää että monet haluavat. Ihan vapaasti vaan hommaavat ne jotka haluavat. En kyllä koe olevan mitään uusia ulottuvuuksia mitä lapsi toisi minulle tässä elämänvaiheessa. Olen nuorena saadut lapset onnistunut kasvattamaan järkeviksi teineksi ja nautin suunnattomasti tästä uudesta vapaudestani ja siksi olen yllättynyt, että monet haluavat vieläkin elää pikkulapsiaikaa.

Ihmettelen perin negatiivista asennettasi vanhempiin synnyttäjiin. Minullakin on jo pari "teiniä", vaan silti huomaan oppivani uutta pienempien sisarustenkin kanssa =). Ja yleisestikin ajattelen, että tuollainen "vanhempi" nainen, 35-45-vuotias, sopii synnyttäjäksi ja äidiksi, siinä missä nuorempikin. Minulle riittää ihan tavallinen arki lasten kanssa. En tiedä, millaisia ulottuvuuksia Sinä tavoittelet lastesi kanssa?

Kun "nautit uudesta vapaudestasi", tarkoittaako se sitä, että lastesi pikkulapsiaika on ollut Sinulle vain välttämätön paha? Mitä teet teiniesi kanssa, kun Sinulla on nyt aikaa nauttia vapaudestasi? Oletkos ajatellut, että kaikki naiset eivät nykyään synnytä sitä esikoistaankaan nuorena? Ensisynnyttäjistäkin löytyy paljon nelikymppisiä. Pitäisikö vanhoilta ensisynnyttäjiltä kieltää lasten saanti lailla?

Ja miten suhtaudut isoon perheeseen, jossa on vaikkapa 4 lasta tai enemmän? Isoissa perheissä nuorimman ja vanhimman lapsen ikäero on helpostikin tuollaiset 15-20 vuotta. Miten suhtaudut uusperheeseen? Uusperheissäkin äidit saavat lapsia vanhemmalla iällä.

Minusta on melkoista, naisten itsensä harjoittamaa ikärasismia, jos sopiva synnytysikä määritellään esim. välille 20-30 vuotta . Kyllä olisi monessa perheessä jäänyt esikoinenkin saamatta, pienemmistä sisaruksista puhumattakaan =). Ja on meitä äitejäkin erilaisia. Joku haluaa imettää 40-vuotiaana vauveliaan keinustuolissa istuen. Toinen samanikäinen äiti haluaa kulkea baareissa saatuaan teininsä kasvatettua.

 

Niinpä, ei ole ennestään lapsia, vaan ilolla odotetaan nyt sitä ekaa 40+; kaikkien elämä kun ei ONNEKSI mene saman kaavan mukaan =)

 

tehkää vain lapsenne alle 40v. säästytte monelta pahalta asialta mitä tulevaisuus tuo... ei nyky ihminen elä pitempään kuin ennen! sairaudet lisääntyy, etenkin alkoholi dementia, masennus, työpaineet... ja nykyaikana yli 40v. naisia on havaittu baareissa enemmän mitä aikaisemmin ja siellä ärhentelevät nuoremmille naisille

 

On mukava, että on tällaisia sivuja, joilla voi miettiä vauvan saamisen eri puolia ja vaihtaa kokemuksia vastaavanlaisten 40 + äitien/tulevien äitien kanssa. Yleisönosastopalstat ovat ihan erikseen.

 

\

Kävin juuri sikiöseulonnasta kertovilla sivuilla ja siellä oli aika kylmää fakta tietoa siitä ,kuinka jyrkästi esim. riski saada kehitysvammainen lapsi kasvaa äidin alkaessa olla vähän alle tai päälle 40 ( yli 35 v. 1/200 ja yli 45 v. 1/25). Tämän artikkelin mukaan optimaalinen lapsenteko ikä olisi 25-vuotta naisella.Myös isän korkea ikä voi aiheuttaa kehitysvammaisuutta eli kromosomimuutoksia sikiössä.
Haaveilin,joskus vielä yhdestä...onneksi järki tuli käteen ja tiedän,kuinka vaikeita on tehdä päätöksiä,jos sikiöseulonta antaa vähänkin epämääräisen tuloksen.Meilläkin oli hirveä ristiriita miehen kanssa asiasta....Itse ajattelen,että sen minkä Jumala antaa...siihen Hän antaa myös voimat kantaa,vaikka olisi raskastakin...
Joten paras lapsentekoikä on kaiketi se 20-35 vuotta ...vaikka itse olin lapsia saadessani ylittänyt parhaan lapsentekoiän...

Noita todennäköisyystilastoja katselleena rupeaa joskus huvittamaan. Itse aloin odottamaan esikoistani 27v, eli lähes tuossa optimi-iässä. Siitä huolimatta lapsi olikin down. Eli mitä merkitystä loppupelissä on sillä onko riski 1:1000 kun se kerran kohdalle sattuu? Sinänsähän iäkkäämmät vanhemmat ovat halutessaan "turvallisemmassa" asemassa kromosomihäiriöiden suhteen, koska heille tarjotaan mahdollisuus seulontoihin. Suurin osa down-lapsista syntyy kuitenkin nuorille vanhemmille.

Mutta yleisesti, se paras lapsentekoikä lienee aina se, mikä kyseisille vanhemmille itselleen sopivimmalta tuntuu. Joillekin se on 20v tai alle, toisille taas 40v tai yli. Tärkeintä että lapsi syntyy toivottuna ja rakastettuna (tätä voivat olla myös vahinko- ja yllätys-lapset)!

 

Madicken - asiaa!!! Hyvä kommentti.

 

Todella asiaa madicken! :hug: