Mieli maassa

Herkkis äiti

Jäsen
14.04.2006
435
0
16
Itkettää, itkettää, itkettää...
Huomasin vain kuinka yksin ja eristäytynyt minusta on nykyään tullut.
Tämä itkun puuska alkoi jo eilen, kun totesin että ainoat ihmiset joille tällä hetkellä voisin soittaa ovat poissa paikkakunnalta mökillä tai ulkomailla.

Ainoat puhekaverit viime viikon aikana ovat kaupan kassat tai oma perhe. En ole töissä, eli ei ole kontakteja muihin ihmisiin sitäkään kautta. Ne muutamat läheisemmät ihmiset lukuun ottamatta noita edellä mainittuja asuvat niin kaukana, ettei heitäkään näe kuin hyvin harvoin. Eikä heille nyt lauantai-iltana voi ruveta valittamaan omaa ikävää oloaan ja itkuisuuttaan.

Minulla ei ole mahdollisuutta edes tuollaisiin irtiottoihin tästä arjesta kotona. Enkä minä edes ulkomaan matkaa edes haaveile; olisi vain niin mukava päästä edes yhdeksi yöksi irti tästä normaalista ympäristöstä. Perheen tilanne vain estää nyt kaiken tuommoisen. Lapset on kyllä jo isoja, mutta en koe että voisin noin vain lähteä esimerkiksi keskellä viikkoa jonnekin. Eikä ole edes oikein vara tässä tilanteessa lähteäkään, kun vain toinen meistä on ansiotyössä. Ja niin kuin monta kertaa olen täällä kertonut, en saa mieheni tulojen vuoksi mitään tukia kelalta tai muualtakaan. Joten siitäkään syystä en voi lähteä minnekään...

Minulle vain tuli taas tällainen itkuinen olo, kaikki tuntuu niin toivottomalta. Vaikka periaatteessa kaikki on ihan hyvin. Enkä minä valita rahan puutteen vuoksi tuota että en pääse minnekään.... enemmän tässä on vain sellainen siipirikon linnun olotila. Kyllä tämä taas tästä kun sain purkaa tänne. Anteeksi kun pilaan lauantain tunnelman
:'(
 
:hug: Lauantai on päivä siinä missä muutkin, myös silloin saa puhua pahasta olosta!

Ymmärrän täysin mistä puhut, aika sama tilanne itselläni, tosin saan ansiosidonnaista ja pääsen ensi viikonloppuna viettämään tyttöjen viikonloppua parhaan ystäväni luokse mutta en edes muista milloin viimeksi olisin itsekseni ollut missään. Rahaa kun ei turhiin ole juuri nyt. Mutta vaikka menen ystäväni luokse niin arjessa ei ole ihmistä jolle voisin oloani ja eloani purkaa, tuo ystävä asuu yli 400 km:n päässä ja nähdään noin kaksi kertaa vuodessa...

 
Käy vaikka itseksesi ulkoilemassa, jos se lasten puolelta onnistuu... kävelyllä tai pyöräilemässä esim. Kun aivot vähän happirikkaassa syysilmassa ruskan keskellä tuulettuvat, niin moni asia näyttäytyykin paremmassa valossa.

Voima :hug:
 
Kaikilla on ne huonot hetket. Tai ne herkät, kun kaikki itkettää, vaikka kaikki on hyvin...
En ole viestejäsi lukenut, joten en tiedä tilannettasi.
Oletko itse kotona? Miksi et voisi lähteä viikolla tutuille yöksi? siis sinusta tuntuu vain siltä, vai ihan oikeasti?
Onko sinulla yhtään tuttuja/ystäviä paikkakunnallasi?
Voisitko aloittaa edes jonkun uuden harrastuksen, jossa pääset edes hetkeksi ihan muualle? -Ja saisit uusia tuttavia?
 
Et sä keltään mitään lauantai-iltaa pilaa purkamalla pahaa oloas! Toivottavasti helpotti edes vähän.
Häntä pystyyn ja kyllä kai se siitä suttaantuu, toivottavasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Potslojo:
Kaikilla on ne huonot hetket. Tai ne herkät, kun kaikki itkettää, vaikka kaikki on hyvin...
En ole viestejäsi lukenut, joten en tiedä tilannettasi.
Oletko itse kotona? Miksi et voisi lähteä viikolla tutuille yöksi? siis sinusta tuntuu vain siltä, vai ihan oikeasti?
Onko sinulla yhtään tuttuja/ystäviä paikkakunnallasi?
Voisitko aloittaa edes jonkun uuden harrastuksen, jossa pääset edes hetkeksi ihan muualle? -Ja saisit uusia tuttavia?

Ne joiden luokse voisi kuvitella menevänsä viikolla kyläilemään, ovat kaikki työelämässä ja / tai asuvat niin kaukana. Lisäksi, vaikka lapset on jo isoja, tarvitaan minua kotona viikollakin kuskina harrastuksiin yms. kun mies tekee vuorotyötä. Ne tutut/ystävät joita on täällä omalla paikkakunnalla ovat myös työelämässä, eikä heillekään oikein halua arki-iltaisin mennä kun heillä on omat kuvionsa ja kotihommansa.
 
Sinulla on siis arkipäivinä ns luppoaikaa?
Nyt vain johonkin päiväjumppaan, kerhoon tms, mitä paikkakunnallasi löytyy?
Tai laita tänne ystävän-etsintä-ilmoitus?
Ei kai kaikilla lähellä asuvilla tutuilla joka ilta jotakin ole? Jos vain joskus pyytäisit kahville, pizzalle, kävelylle tms? Ehkä olet liian arka pyytämään?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Potslojo:
Sinulla on siis arkipäivinä ns luppoaikaa?
Nyt vain johonkin päiväjumppaan, kerhoon tms, mitä paikkakunnallasi löytyy?
Tai laita tänne ystävän-etsintä-ilmoitus?
Ei kai kaikilla lähellä asuvilla tutuilla joka ilta jotakin ole? Jos vain joskus pyytäisit kahville, pizzalle, kävelylle tms? Ehkä olet liian arka pyytämään?

Heillä on harrastuksia, lastenlasten katsomista, vanhempiensa hoitamista... eli oikeasti jos heillä on töidensä jälkeen joku arki-ilta ilman mitään näitä velvollisuuksia, en minä halua tukkia heille kylään. Ja toisaalta niin useasti on käynyt niin että kun pyydän kahville tms. on heillä jotakin muuta eivätkä he ehdi tulemaan.

En pääse päivällä minnekään miehen työvuorojen vuoksi, kun käytössä on vain yksi auto ja bussiyhteyksiä ei ole, pyörällä on liian pitkästi lähteä harrastuksiin keskustaan.
Tiedän että tarkoitatte hyvää ehdottaessanne kaikkea vaihtelua elämääni; samoja minäkin olen itse miettinyt, mutta kun ei onnistu niin ei onnistu.
Olette ihania, kun yritätte auttaa.
 
:hug: Voi että..Kuulostaa kyllä hankalalta, ootko puhunut miehellesi tuosta?
Miten pitkiä vapaapätkiä miehellä on? Jos silloin sopisit jonkun kaverisi kans jotain?Tai menisitte vaikka porukalla jonnekin, eihän sen tarvi kaukana olla?
 
Eli asut jossain 'hevon hornassa' kun ei ole bussiyhteyksiä jne?
Mites, onko siellä missään muita kotona olevia naisia? Voisiko kehittää jonkun kerhon, yhteistä sauvakävelyä, käsitöitä, jumppaa, mitä ikinä?
 
Mä en oikein vielä ymmärtänyt, mikset voisi viikolla mennä minnekään? Siis sen jälkeen, kun mies on tullut kotiin? Lapsetkin ovat jo isoja, kyllä he varmasti isän kanssa pärjäävät. Ei ne ystäväsi varmasti pahakseen pistä, jos käyt heillä kylässä arkena. Tuntikin keskustelua jonkun kanssa piristää kummasti :) . Saanko udella, miksi et ole töissä? Oletko työttömänä vai kotona omasta tahdosta? Jos olet omasta tahdosta, niin ehkäpä sinulle tekisi kuitenkin hyvää lähteä takaisin työelämään?

:hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja IhanaValo:
:hug: Voi että..Kuulostaa kyllä hankalalta, ootko puhunut miehellesi tuosta?
Miten pitkiä vapaapätkiä miehellä on? Jos silloin sopisit jonkun kaverisi kans jotain?Tai menisitte vaikka porukalla jonnekin, eihän sen tarvi kaukana olla?

Mies on niin tiukilla omien töidensä kanssa + juuri on puintiaika. En halua hänelle valittaa. Eikä ole enää sellaista kaveriporukkaa, jonka kanssa noin voisi lähteä. Ihmiset asuvat ympäri Suomea, ovat kiinni töissään, ovat uraihmisiä, kun taas minä olen työtön,maalainen. Ei minusta enää ole lähtemään, niin kuin nuorempana. :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:
Mä en oikein vielä ymmärtänyt, mikset voisi viikolla mennä minnekään? Siis sen jälkeen, kun mies on tullut kotiin? Lapsetkin ovat jo isoja, kyllä he varmasti isän kanssa pärjäävät. Ei ne ystäväsi varmasti pahakseen pistä, jos käyt heillä kylässä arkena. Tuntikin keskustelua jonkun kanssa piristää kummasti :) . Saanko udella, miksi et ole töissä? Oletko työttömänä vai kotona omasta tahdosta? Jos olet omasta tahdosta, niin ehkäpä sinulle tekisi kuitenkin hyvää lähteä takaisin työelämään?

:hug:

En todellakaan ole kotona omasta halusta eli olen työtön. Töitä olen hakenut koko ajan, vuosi sitten opiskelin jopa uuden ammattitutkinnon jotta olisi paremmat mahdollisuudet työllistyä, mutta ei siitäkään näköjään ollut mitään hyötyä.
Syy miksi en koe voivani lähteä viikolla minnekään, on se että meillä on miehen kotitila asuttavana ja esimerkiksi nyt on puintien aika meneillään. Mies ei pysty työnsä ja puintien +muiden tilalla tehtävien töiden vuoksi kuljettamaan lapsia harrastuksiin yms. tai itse irrottautumaan vapaalle edes näin viikonloppuna.
Sitä paitsi tässä kulkee paljon ns. vieraita puintien aikaan ja muulloinkin. Ruokaa tarvitsee olla laittamassa; toki jos olisin töissä tekisin edellisenä päivänä isommat erät ruokaa, jota sitten kotiväki lämmittelisi. Mutta totuus on, että tästä ei niin vain voi irrottautua, vaikka kuinka mieli tekisi. Ei muuten aina edes viikonloppuna.



 
Alkuperäinen kirjoittaja Herkkis äiti:
Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:
Mä en oikein vielä ymmärtänyt, mikset voisi viikolla mennä minnekään? Siis sen jälkeen, kun mies on tullut kotiin? Lapsetkin ovat jo isoja, kyllä he varmasti isän kanssa pärjäävät. Ei ne ystäväsi varmasti pahakseen pistä, jos käyt heillä kylässä arkena. Tuntikin keskustelua jonkun kanssa piristää kummasti :) . Saanko udella, miksi et ole töissä? Oletko työttömänä vai kotona omasta tahdosta? Jos olet omasta tahdosta, niin ehkäpä sinulle tekisi kuitenkin hyvää lähteä takaisin työelämään?

:hug:

En todellakaan ole kotona omasta halusta eli olen työtön. Töitä olen hakenut koko ajan, vuosi sitten opiskelin jopa uuden ammattitutkinnon jotta olisi paremmat mahdollisuudet työllistyä, mutta ei siitäkään näköjään ollut mitään hyötyä.
Syy miksi en koe voivani lähteä viikolla minnekään, on se että meillä on miehen kotitila asuttavana ja esimerkiksi nyt on puintien aika meneillään. Mies ei pysty työnsä ja puintien +muiden tilalla tehtävien töiden vuoksi kuljettamaan lapsia harrastuksiin yms. tai itse irrottautumaan vapaalle edes näin viikonloppuna.
Sitä paitsi tässä kulkee paljon ns. vieraita puintien aikaan ja muulloinkin. Ruokaa tarvitsee olla laittamassa; toki jos olisin töissä tekisin edellisenä päivänä isommat erät ruokaa, jota sitten kotiväki lämmittelisi. Mutta totuus on, että tästä ei niin vain voi irrottautua, vaikka kuinka mieli tekisi. Ei muuten aina edes viikonloppuna.

Nyt ymmärrän paremmin :/ . Onko teillä miehen kanssa sitten enemmän aikaa talvikaudella? Lämmittäiskö sua yhtään ajatus siitä, että jahka puinti on ohi, teillä olisi taas enemmän aikaa toisillennekin? Silloin tekis varmaan terää lähteä yhdessä jonnekin edes yhdeksi yöksi tai viikonlopuksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:
Alkuperäinen kirjoittaja Herkkis äiti:
Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:

Nyt ymmärrän paremmin :/ . Onko teillä miehen kanssa sitten enemmän aikaa talvikaudella? Lämmittäiskö sua yhtään ajatus siitä, että jahka puinti on ohi, teillä olisi taas enemmän aikaa toisillennekin? Silloin tekis varmaan terää lähteä yhdessä jonnekin edes yhdeksi yöksi tai viikonlopuksi.

Periaatteessa varmaan olisikin mahdollista, mutta käytännössä se ei kuitenkaan loppupeleissä ole niin helppoa. En tiedä, tässä on aina kotona sen verran tehtävää; aika näyttää miten tänä talvena menee.
Sitä paitsi,tiedän että mies on viikon raskaassa työssä oltuaan väsynyt, kotona on töitä... ei välttämättä mies jaksa eikä halua lähteä yhtään minnekään, haluaa vaan olla hetken rauhassa kotona.
 
Joskus on yksinäinen olo, ja oikeastaan yksinäisyyden kohtaaminen on tosi pelottavaa. Onneksi huominen päivä voi jo olla parempi. Usein, kun minulle tulee tuollainen olo, lähden johonkin,, vaikka lenkille tai puistoon lasten kanssa. Silloin huomaa, ettei sitä nyt niin yksin ole, ja että ympärillä on maailma ja ihmisiä.

Kaikilla on joskus paha olla, toiset vaan osaavat puhua siitä eivätkä niele kaikkea sisälleen. Tsemppiä!
 

Yhteistyössä