A
Anais.
Vieras
Mua järkyttää tällä palstalla aina se, miten NAISET haukkuu ja ruotii toistensa ulkonäköä! Ei ihme että me eletään tälläisessä maailmassa jossa jokaisen naisen pitäisi olla 22-vuotias, 50-kiloinen, sileä, kiinteä, ruskettunut, karvaton ja omistaa luonnonvoimia uhmaavat tissit. Ruuasta ei saisi nauttia, miesten huomiosta ja omasta seksuaalisuudestaan ei saisi nauttia, eikä itsestään missään nimessä saisi kaikesta täydellisuudestään huolimatta pitää.
En omista vaakaa, mutta tiedän olleeni reippaasti ylipainoinen, joskus aikoinaan olin alipainoinenkin. Perseeni mahtuu housuihin kokoa 42, puseron on hyvä olla M. Maha on täynnä raskausarpia, mutta se on mukavan tuntuinen. Sääreni ovat vähän tanakat, mutta erittäin mukavasti muodostuneet. Pyllystäni olen kaikkein ylpein. Tissit ovat melkoisen pienet, ja vähän alempana kuin joitakin vuosia sitten, mutta melko ilahduttavat silti. Kuulinpa jokin aika sitten niiden olevan "just täydelliset!" Noita raskausarpia löytyy myös lantiolta, rinnoista ja reisistä. En todellakaan ole kiinteä, kimmoisa ja sileä, Minulla ei ole mitään ERITYIS-ominaisuuksia, joista muiden naisten kannattaisi olla kateellisia. MUTTA ihan vilpittömästi musta on ihanaa keikistellä peilin edessä pikkuhousuissa, ja alastomanakin pystyn olemaan kehostani ylpeä. Se on mun oma, tälläiseksi muotoutunut, ja tulee muuttumaan läpi koko elämäni. Se ei ole kenenkään muun asia mitä sille teen, mitä jätän tekemättä ja mihin sitä käytän.
En edes haluaisi laihtua. Olen kotonani tämän kokoisessa kropassani. ...Enkä suoraan sanottuna ollut 45-kiloisena yhtään sen onnellisempi tai enemmän sinut itseni kanssa.
En mä voi sanoa että "lakatkaa naiset tunkemasta toisianne tähän älyttömään mallinukke-muottiin, te teette sillä tavalla vaan hallaa itsellenne ja kaikille naisille ja tytöille"- Eihän sitä kukaan kuuntele. Mutta ehkä joku kuulee jos mä sanon että "Lakatkaa satuttamasta itseänne noilla utopistisillä vaatimuksilla. KUKAAN ei yllä siihen älyttömään muottiin, mikä meidän päähän on ohjelmoitu." Itsevarmuus on kaunista.
En omista vaakaa, mutta tiedän olleeni reippaasti ylipainoinen, joskus aikoinaan olin alipainoinenkin. Perseeni mahtuu housuihin kokoa 42, puseron on hyvä olla M. Maha on täynnä raskausarpia, mutta se on mukavan tuntuinen. Sääreni ovat vähän tanakat, mutta erittäin mukavasti muodostuneet. Pyllystäni olen kaikkein ylpein. Tissit ovat melkoisen pienet, ja vähän alempana kuin joitakin vuosia sitten, mutta melko ilahduttavat silti. Kuulinpa jokin aika sitten niiden olevan "just täydelliset!" Noita raskausarpia löytyy myös lantiolta, rinnoista ja reisistä. En todellakaan ole kiinteä, kimmoisa ja sileä, Minulla ei ole mitään ERITYIS-ominaisuuksia, joista muiden naisten kannattaisi olla kateellisia. MUTTA ihan vilpittömästi musta on ihanaa keikistellä peilin edessä pikkuhousuissa, ja alastomanakin pystyn olemaan kehostani ylpeä. Se on mun oma, tälläiseksi muotoutunut, ja tulee muuttumaan läpi koko elämäni. Se ei ole kenenkään muun asia mitä sille teen, mitä jätän tekemättä ja mihin sitä käytän.
En edes haluaisi laihtua. Olen kotonani tämän kokoisessa kropassani. ...Enkä suoraan sanottuna ollut 45-kiloisena yhtään sen onnellisempi tai enemmän sinut itseni kanssa.
En mä voi sanoa että "lakatkaa naiset tunkemasta toisianne tähän älyttömään mallinukke-muottiin, te teette sillä tavalla vaan hallaa itsellenne ja kaikille naisille ja tytöille"- Eihän sitä kukaan kuuntele. Mutta ehkä joku kuulee jos mä sanon että "Lakatkaa satuttamasta itseänne noilla utopistisillä vaatimuksilla. KUKAAN ei yllä siihen älyttömään muottiin, mikä meidän päähän on ohjelmoitu." Itsevarmuus on kaunista.
