Mielenmuutokset

Nolona kyselen... :ashamed: Onko muilla vauvakuumeen suhteen mielenmuuttumisia? :| Itselläni mieli muuttuu melkein päivittäin... :ashamed: Välillä on polttava halu saada lapsi ja välillä en haluaisi mistään hinnasta! :/ Mietin vain, että johtuuko tämä siitä, että en ole varma olenko valmis..? Vai ilmeneekö tätä muillakin..? :snotty:

 

mä niin oon aatellu et on ainut joka pohtii aivan samoja juttuja. mut enpäs näköjään olekaan.

meillä alko tjottailu vappuna ja nyt on yk2 ja tulee sellasia kauheita oloja välillä et apua mihin mme/mä oon ryhtyny.
ja sitten toisina päivinä on taas ihan toiset aatokset.

 

Joo..harva se päivä :ashamed: Mulla on yksi lapsi, 4v poika ja välillä mietin että oonko ihan pähkähullu kun tahdon toisen tuollaisen riiviön tähän perheeseen.. :ashamed: Mut kyllä mä tahdon. :heart: Välillä vaan tosissaan mietityttää et oonko täysin vailla järkeä kun tahdon..

 

Onpas hyvä kuulla, että on muitakin, enkä ole yksin näiden mietteiden kanssa...

 

Juu, samoja ajatuksia on täälläkin. VArsinkin niinä vaikeina päivinä kun arki tuntuu raskaalta kiukuttelevan jälkikasvun kanssa :headwall: Mutta huomaan että omat epäilevät tuntemukset ovat vähenevään päin, vauvakuume on aika valtava...

 

Täällä myös yksi mielensä muuttaja :wave: Vauvakuume on ankara ja vauvantekopuuhat olisi tarkoitus aloittaa syksyllä. Ite oon miettiny aivan samaa asiaa; joka toinen päivä vauva olisi ihana saada, joka toinen päivä en haluaisi sitä. Oon miettiny myös sitä, et jos en ookkaan valmis äidiksi (ekaa vauvaa siis aletaan yrittään). Toisaalta vauvakuume on aivan valtava..

 

Täälläkin mieli muuttuu vähänväliä. Ennestään on jo yksi ja hänelle sisarusta yritämme. Tosin tämäkään ailahtelevaisuus ei ole mitään verrattuna niihin mielialanmuutoksiin, mitä koki esikoisen raskausaikana. Toisinaan onnensa kukkuloilla ja välillä koki tehneensä elämänsä munauksen :/ Nykyään on kuitenkin niin onnellinen tuosta lapsesta, joten yritän unohtaa kaikki epäröinnit ja annan palaa vaan

 

Ihan sama täällä. Mieli tosissaan voi muuttua monta krt per pv. Niin ettei mitään muuta haluaisikaan, toisena hetkenä taas huokaa luojalle kiitoksen siitä ettei ole raskaana. Itse en yritä, ja juuri nyt tuntuu siltä että hyvä niin. Kuume on silti jostain syystä tosi paha.. Ja tekisi mieli aloittaa se yritys heti!
Miten sitä tälläisten ajatusten jälkeen voi oikeasti yrittää?
Mieleen tosissaan tulee, niinkuin joku sanoi (?) ettei ole oikeasti valmis? Onkohan se sitten niin?

Mistä teillä muilla kiikastaa ettei yritys ala?

Itselläni suht nuori ikä, työelämän tavoitteet ja epävarmuus loppuelämän kestävästä suhteesta,sekä vapauden ja kavereiden menetys. Taloudelliset puolet eivät vaivaa.

 

Meidän olisi tarkoitus alkaa yrittämään vauvaa syksyllä, vaikka toisaalta yritys olisi ihanaa aloittaa jo nyt, sillä kuume on valtava (minulla aivan järkyttävä). Siirsimme kuitenkin tuon yritysajankohdan syksylle, koska silloin mies saa tietää tarkemmin työnhommansa ja silloin oma kotikin on jo paremalla mallilla (oma koti rakenteilla). Tottakai mielessä pyörii joka päivä noi mun ailahtelevat ajatukset vauvan saamisesta ym. ja oonkin kovasti yrittäny miettiä, et mistä ne vois johtua. Oon kuitenkin ajatellu, et ne on normaaleja/asiaankuuluvia tuntemuksia (kai?). Ja koska rakastan lapsia, niin tottakai mä niitä haluan!! =)
Luulen, et toi ailahtelevaisuus on jonkinlaista epävarmuutta, kun ei tiedä mitä on tulossa. Se on pelottavaa ja jännittävää jokaiselle, tottakai. Mut on se varmasti niin ihanaa, kun saa oman lapsen. Näin mä ajattelisin..

 

!! Että ihan normaalia...Mua eniten pelottaa synnytys ja yövalvomiset.