Meidän olisi tarkoitus alkaa yrittämään vauvaa syksyllä, vaikka toisaalta yritys olisi ihanaa aloittaa jo nyt, sillä kuume on valtava (minulla aivan järkyttävä). Siirsimme kuitenkin tuon yritysajankohdan syksylle, koska silloin mies saa tietää tarkemmin työnhommansa ja silloin oma kotikin on jo paremalla mallilla (oma koti rakenteilla). Tottakai mielessä pyörii joka päivä noi mun ailahtelevat ajatukset vauvan saamisesta ym. ja oonkin kovasti yrittäny miettiä, et mistä ne vois johtua. Oon kuitenkin ajatellu, et ne on normaaleja/asiaankuuluvia tuntemuksia (kai?). Ja koska rakastan lapsia, niin tottakai mä niitä haluan!! =)
Luulen, et toi ailahtelevaisuus on jonkinlaista epävarmuutta, kun ei tiedä mitä on tulossa. Se on pelottavaa ja jännittävää jokaiselle, tottakai. Mut on se varmasti niin ihanaa, kun saa oman lapsen. Näin mä ajattelisin..