Mielenkiinnosta kysyn!

mielestäni kysymyksesi oli ihan asiallinen.

Tulin äidiksi ekan kerran 35-vuotiaana, toisen kerran 38 v:na. Sattumien summa; täytyy tosin todeta, että vasta nykyinen mieheni oli sellainen, jonka kanssa halusin avioon asti ja lapsia, onneksi eivät edelliset

Olen itse ollut nuorien vanhempien lapsi, ja se oli aina tosi positiivista, monilla kavereilla tuntui olevan "ihan hirveän" vanhat vanhemmat..! Ja nyt sitten onkin pitänyt makustella, että kääks, olen jo viisikymppinen ennekuin toinen lapsista on ripillekään päässyt..

Minä ainakin olen sitä miettinyt, lapsen kannalta lähinnä. ja siltä, jaksaisinko eri tavalla innostua kaikesta, jos olisin kymmenenkin vuotta nuorempi. Myös sitä, olisinko halunnut kolmannen lapsen todella, jos olisin nuorempi. Nyt kun joskus ajatus käy mielessä niin hetikohta tulee mieleen, etten kyllä jaksaisi!
Mutta olen ainakin yrittänyt ja yritän vastedeskin jaksaa touhata lasteni kanssa, heidän isänsä taas on isäksi itseäni reilusti nuorempi, joten jospa hän jaksaa sitten minunkin edestäni, heh!
Olen mielestäni (ja mielestäni myös onneksi) tyylillisesti nuorekkaampi, kuin monet ikäiseni. Olen ollut alalla, joten en pidä vaatteissa ja tyylissä muutenkaan tiettyjä ikärajoituksia, joskaan en myöskään yritä näyttää ikiteiniltä. Usein vain huomaan, että monet oman ikäiseni vanhentavat ulkoista olemustaan pelkällä tyylillään. Neljääkymmentä lähestyttäessä ne erot vain kasvavat aina vain suuremmiksi.
Pidän omasta tyylistäni, enkä siitä huolimatta tule koskaan väistelemään oikeaa ikääni, olen sen ikäinen kuin olen ja sillä hyvä. Toivottavasti saan iästäni huolimatta nähdä lasteni elämää (ja myös joskus tulevaisuudessa lastenlasteni) tosi kaaaauan

 

Ettekö te osaa lukea, täm on 40 + -palsta. Nuo 40 tarkoittavat ikävuosia. Olen tähän asti ollut provosoitumatta, mutta nyt ajattelin tempaista ja räpsäyttää 20 + -palstalle kyssän "ihan viattomasta mielenkiinnosta kysyn jne.". Menin ekaa kertaa lukemaan sen palstan juttuja. Minulla ei ainakaan ole sydäntä haavoittamaan niin paljon kuin esim. tämän ketjun aloittaja.

 

\

Ettekö te osaa lukea, täm on 40 + -palsta. Nuo 40 tarkoittavat ikävuosia. Olen tähän asti ollut provosoitumatta, mutta nyt ajattelin tempaista ja räpsäyttää 20 + -palstalle kyssän "ihan viattomasta mielenkiinnosta kysyn jne.". Menin ekaa kertaa lukemaan sen palstan juttuja. Minulla ei ainakaan ole sydäntä haavoittamaan niin paljon kuin esim. tämän ketjun aloittaja.

No eikö tänne saa tulla kylään nuoremmat? Lukemaan, millaista on olla äiti 40+ vuotiaana, riippumatta minkä ikäiset ne lapset on?! Minua tämän kysyjän kysymys ei ole haavaoittanut mitenkään,. Olen tasapainossa ikäni kanssa ja lisää tulee koko ajan.

Olen itse nuorien vanhempien lapsi. He olisivat nyt eläkeiässä, mutta kuolivat työikäisinä: äiti alle 40 vuotiaana, eikä nähnyt ensimmäistäkään lapsenlastaan. Isä alle 50 vuotiaana, osan lapsenlapsistaan näki, ne, mitkä me teimme itsekin hyvin nuorina, muttei ollut mikään "aktiivinen" pappa lapsen lapsilleen.

Nuorimman lapseni isovanhemmat ovat 70 + ja 60 + ikäisiä, mutta vielä ihan terveitä, hoitavat mummon ja papan tehtäviä hyvin ja jaksavat.

Olen kyllä äiti yhä vaan näille täysi-ikäisillekin. Äitiys ei katoa vaikka mummoutta siihen mukaan tulisikin lastenlasten myötä. Äitiys muuttuu kyllä kun lapset muuttaa ja on täysi-ikäisiä, edelleenkin lapset kutsuvat minua äidiksi. Enkä mikään kaveri-äiti, vaan rajoja asettava äiti,silloin kun olin nuori äiti siis.

Katson että olen jonkin verran parempi äiti tälle nuorimmalle tässä kypsässä iässä.


Olisi kiva tietää mitä mieltä ap nyt on kun vastauksia on tullut..

 

No just just ja jep jep.
den hela tiden mietitään kuinka solut vanhenoo ja rypyi tulee lisää, onneks miehen muna seisoo ja saadaa lisää väkee vai ollaan jo toinen jalka hauvas. 42v. Ja me yli 40 ei ola mtn teinejä vaan IKInuoria, et silääään! Mukskis ja pihaus.

 

Olen viiskymppinen ja lapset murkkuja, eivät ole tietääkseni koskaan hävenneet minua. Isovanhempansa ovat lähes kahdeksankymppisiä, mutta täysissä sielun ja hyvissä ruumiin voimissa.
Olin 38v, kun kuopus syntyi. En tuntenut olevani vanha. Enkä vieläkään.Jaksan oikein hyvin murkkujeni kanssa. Voi olla, etteivät koskaan hankikaan perhettä enkä saa lastenlapsia,mutta entä sitten. Itse en koskaan haaveillut lapsista. Mutta olin onnellinen, kun nuo kaksi sain. Elämä on!

 

lapseni olen tehnyt 30-40veenä en siis liian nuorena enkä liian vanhana
meille oli juuri oikea ikä ja ajoitus saada lapsemme
nuorena nautimme nuoruudestamme ja vanhana aiomme nauttia vanhuudestamme :kieh:

 

Lapsia olen saanut 19,20,22,30,31-vuotiaana.Olen kahden,kohta kolmen lapsen mummlin mielestäni aina sopivassa iässä.Kun tekee lapsia nuorena saattaa tulla nuorempana mummoksi.Enkä kyllä ymmärrä kauhistelua,että joku on "mummoiässä" enkä sitä,että jonkun mielestä on kamalaa,kun sanotaan mummoksi.Mielestäni se on hienoa,kun eka lapsenlapseni syntyi(olin 42) soitin töihin ja sanoin,onnitelkaa,oon mummo.Nuorimmat on nyt murkkuja ja tunnen vielä jaksavani,laskin että saan "vauvani" täysi-ikäiseksi ennen kuin täytän 50v.Mutta tiedän kyllä mitä on herätä öisin ja lähteä hakemaan teinejä diskosta ym,sitä en kyllä ehkä 60-vuotiaana jaksaisi.Lapsia olen saanut helposti,joten tällainen "suunnittelu" on ollut mahdollista,monilla on asiat ihan toisin.

 

Mielestäni en näe mitään pahaa enkä loukkaavaa aloittajan kysymyksessä, saahan sitä olla kiinnostunut ja kysellä. Itse ole 41-v., ja minulla on 4 lasta, nuorin 7-vuotias. En itse jaksasisi enää vauvarumbaa alusta asti, ja muutenkin elämässä on nyt ihan muita suunnitelmia, mutta tykkään kyllä vauvoista, ja voisin silloin tällöin hoitaakin toisten vauvoja, vaikkapa työkseni. Mutta jos vahinko joskus sattuisi ja tulisin raskaaksi, kaikesta huolimatta ottaisin sen vauvan vastaan, ja rakkaudella hoitaisin, vaikka väsyynenä!

 

\

En mitenkään pahalla, ihan vaan uteliaisuuttani. =)
Oletteko miettineet ennen lasten "hankintaa" tai sen jälkeen, että mitä lapset tulevat miettimään iäkkäistä vanhemmistaan? Tai sitä, että te ette välttämättä tule näkemään lapsenlapsianne ollenkaan?

näytän ihan hyvin kelpaavan näin vähän vajaa viisikymppisenä noille pienille koululaisille. Lukiolaisen pahimmassa murkkuiässä olin ikäloppu kaikentietämätön kalkkis, vaikka olin alle 30 v hänen saadessani. Siinä ei ollut kysymys minun iästäni vaan hänen iästään ja kun hän vanheni ja minä myös niin ei enää ongelmaa. Samoin luulen että jos nuo about 10 v ja alle moitiskelee aikanaan vanhaksi ja tietämättömäksi, tiedän että eihän se ole kuin parin vuoden jakso elämässä.
Lapsenlapsien näkemisestä ei tiedä kukaan, ei edes huomisesta, ei sitä kannata murehtia vaan tänä päivänä olla hyvä äiti lapsilleen ja pyrkiä joka päivä kasvattamaan heidät sellaisiksi että itse elämässän pärjäävät kun se aika tulee. Ja se aikahan tulee kun tästä pesästä lentävät ulos ja aikuistuvat, siinä vaiheessa kuuluu ottaa vastuu elämästään ja omista lapsistaan elin minä tai en!

 

ai juu ja ap:lle vielä elävästä elämästä tuolta viime vuosituhannelta. Oma mummoni oli päälle 40 v kun viimeisen lapsensa sai ja tämänkin lapsen omat lapsenlapset hän ehti näkemään. Eli ehti tuohonkin sukuhaaraan isoisoäidiksi.

 

Olin 8 vuotias kun isäni 30 vuotiaana sai sairaskohtauksen ja kuoli. Äitini oli 28 ja aloitti huikean bailuputken ja mummoni 55v kasvatti minut. Mummo kuoli kun itse olin 35v ja hän on merkittävin ihminen ja tukijani elämässä jota muistelen lämmöllä ja kiitollisena. Omat lapseni tein 30-39 vuotiaana. Ei tämä elämä mene aina niin, että lapsi voi olla vanhempiensa kanssa pitkään . Monelta pieneltä on jo kuollut toinen, nuori, vanhempi sairauteen tai onnettomuuteen. ei kannata turhia ajatella vaan nauttia niistä päivistä, joita yhdessä voi viettää. Kaiken järjen mukaan minullakin pitäisi olla isä nyt eläköitymisiässä, vaan toisin kävi ja sain pitää hänet vain tovin. tämä ehkä vastaukseni kysymykseen.