Mielen radikaali muuttuminen?

[N33]

Olen seurustellut kuukauden (kyllä, tosi vähän aikaa). Olemme aivan umpirakastuneita, vietämmme kaiken ajan toistemme seurassa, olemme tavanneet toistemme perheet ja ystäviä ja kaikki tuntuu ihanalta ja täydelliseltä. Mies asuu käytännössä luonani ja sanoo, että olen hänen elämänsä nainen, jonka kanssa hän haluaa naimisiin ja perustaa perheen. Ei kuulemma haittaa vaikka heti. Minä olen 33 ja mies täyttää 40.

Mutta. Törmäsin tänään miehen puoli vuotta aiemmin harrastuspalstalleen kirjoittamaan kirjoitukseen, jossa hän puhuu silloisesta naisystävästään ja inhostaan lapsia kohtaan. Kirjoituksessa käytetään todella rankkaa kieltä, puhutaan kakaroista, elämän pilaamisesta ja siitä ettei sellaisia luojankiitos koskaan tarvitse hankkia, koska naisystäväkään ei niitä halua. Että naisystävä oli valitt koska ei halunnut kakaroita.

Mies oli kyllä kertunut, ettei aiemmin ollut halunnut perhettä. Teksti oli kuitenkin niin tuore ja rankka, että mieleen tulee hirveästi pelkoja. Voisiko mieli todella muuttua noin radikaalisti näin lyhyessä ajassa? Sanookohan mies haluavansa perhettä vain minun mielikseni? Haluaisiko mies perhettä vain koska haluaa tämän suhteen?

Kysyin kyllä asiasta, mutta mies meni puolustuskannalle eikä osannut sanoa oikein mitään. Miljoona ajatusta risteilee, eikä ole hyvä mieli.

 

[Sivupotku]

Älä koskaan luota mieheen, joka jo kuukaudessa puhuu naimisiin menosta ja sano sinun olevan hänen elämänsä nainen. Te ette edes tunne vielä toisianne. Te ette ole edes rakastuneita, vaan hullaantuneita. Miten voisi olla rakastunut ihmiseen, jota ei edes tunne?

 

[Sivupotku]

Lisäys: tässä vaiheessa suhdetta mies voi sanoa ihan mitä tahansa. Ihmiset on luotu esittämään suhteen alkuvaiheessa lähinnä vain parhaimpia puoliaan. En todellakaan sinuna luottaisi häneen.

 

[kuivaketvele]

Tutustuin mieheeni täsmälleen yhtä lailla päätä pahkaa rakastuen n. 20 v. sitten. Muutimme muutaman viikon tuttavuuden jälkeen yhteen ja olemme samalla tiellä yhä. Tosin isommassa kodissa ja viisaampina(?). Joten minä en näe mitään omituista siinä, jos olette umpirakastuneita ja onnellisia. Kyllä sellaisiakin kohtaloita on maailmassa, mutta vain vähemmän.

Jos kuitenkin epäröit miehesi vilpittömyyttä lukemasi kirjoituksen perusteella ei sinun todellakaan ole pakko juuri nyt päättää haluatko perhettä, yhteistä elämää yms. Ota päivä kerrallaan ja anna ajan näyttää.Jos miehesi on tosissaan, niin kyllähän sinä sen itse parhaiten vaistoat ja tiedät koska on aika vastata myöntävästi.

Jos miehelläsi on herkästi kiihtyvä luonne hän voi kiukuspäissään kirjoittaa tarkoittamatta todella mitä kirjoittaa. Ehkäpä hänen silloinen naisystävänsä on juuri ennen sitä sanonut hänelle jotakin hyvin loukkaavaa, josta syntynyt kiukku on purkautunut keskustelupalstalle? Sehän on aika yleinen käytäntö muutenkin ja saattaa aiheuttaa jälkipuinteja, kuten nyt teilläkin. Joten voisitko ajatella, että miehesi nyt ei vaan ajatellut nokkaansa pidemmälle? Koeta keskustella asiasta rakentavasti.Näinhän te juuri opitte tuntemaan toisianne.

 

[Saarankaara]

Älä koskaan luota mieheen, joka jo kuukaudessa puhuu naimisiin menosta ja sano sinun olevan hänen elämänsä nainen. Te ette edes tunne vielä toisianne. Te ette ole edes rakastuneita, vaan hullaantuneita. Miten voisi olla rakastunut ihmiseen, jota ei edes tunne?

Samaa mieltä kuin yllä oleva kirjoittaja.

Tulee mieleen, että mies haluaa sitoa sinut itseensä ennen kuin hänen oikea minänsä paljastuu. Varovaisuutta kehiin!

 

[persus-elli]

Jätä se sika!

 

[Muistan erään kaverin]

tuolta menneestä elämästä. Hän oli tyyppi, joka rakastui omien sanojensa mukaan aina muutamassa sekunnissa. Ihan samoin hän teki minunkin suhteeni. Oli tosi tulinen kaveri ja pussasi tosi yllättäen milloin missäkin keskelle suuta ja ihan julkisesti liikuimme. Luulin todella, että hän oli nyt sellainen mies, jolle olen tärkeimmistä tärkein, veihän hän minut kotiinsa saunomaankin.

Parin viikon kuluttua minulle selvisi, että hän olikin itse asiassa aloittamassa isomman talon rakentamista itselleen, naisystävälleen ja tämän lapsille. Seurustelussa oli sillä hetkellä pientä kränää ja nainen lapsineen asui eri kodissa.

Olivat kai sopineet, koska yhtäkkiä tuli ongelmia sovitella tapaamisiamme hänen "työreissuihinsa". Muutaman hetken ihmiteltyäni satuin soittamaan hänelle päin juuri, kun kodin sisustusta oltiin suunnittelemassa yhdessä avokin kanssa. Siinä rytäkässä selvisi minullekin asian todellinen laita. Jälkeenpäin kaveri sanoi, että tosissaan mietti, kumman kanssa hän talossaan haluaisi asua, minun, vaiko avokkinsa, jonka kanssa oli seurustellut jo 8 vuotta hyvin moninaisin vaihein! - Ei se heidän yhteiselonsa samassa talossa kestänyt sitten kuin 3 kuukautta. Lapset olivat järkevämpiä kuin aikuiset, sillä nuo himpun verran yli 10 vuotiaat sanoivat, että he lähtevät ja äiti jääköön jos haluaa, sillä he haluavat tietää, mitä huomenna tapahtuu. -Taisivat olla samanlaisia äkkivääriä ja kimurantteja tunne-elämältään, mitä näin jälkikäteen ole saanut tietää.

No, onneksi omassa päässäni oli järkeä ottaa etäisyyttä tuollaiseen tuuliviiriin. Sainpahan hyvän opetuksen, jotta mitä niistä tulisista äkkirakastumisista seuraa. Maha kuralla ja paskanmaku suussa. Opista on ollut todella hyötyä.

 

[ainokainen]

N33, ymärsinkö oikein, haluat siis perustaa perheen? Ja mies ilmeisesti ei halua?

Kannattaisiko nyt ihan oikeasti nostaa kissa pöydälle ja puhua tuo asia selväksi?
Jos toiveet ja tulevaisuudensuunnitelmat menevät ihan ristiin, voi olla että suhdetta ei kannata jatkaa.

 

[ja loppu i...]

Hei,

kuulostaa pelottavan tutulta... Törmäsin viime vuonna mieheen, joka myös täyttää nyt kohta 40 ja joka halusi heti tavattuamme muuttaa yhteen ym. Hän paljastui todelliseksi psykopaatiksi (tämä ei näy ihan ensi metreillä, koska hän osaa taitavasti näytellä miellyttävää herrasmiestä). Karu totuus paljastui muutettuamme yhteen ja onneksi minulta löytyi voimaa repäistä itseni siitä pois. Olen samaa mieltä erään toisen kanssa, että usein siinä, että painostetaan muuttamaan heti yhteen, on taustalla se, että ko. henkilö tietää, että jos häneen tutustutaan paremmin, toinen ei ole enää kiinnostunut. Varovaisuutta ja harkintaa siis!

Olen seurustellut kuukauden (kyllä, tosi vähän aikaa). Olemme aivan umpirakastuneita, vietämmme kaiken ajan toistemme seurassa, olemme tavanneet toistemme perheet ja ystäviä ja kaikki tuntuu ihanalta ja täydelliseltä. Mies asuu käytännössä luonani ja sanoo, että olen hänen elämänsä nainen, jonka kanssa hän haluaa naimisiin ja perustaa perheen. Ei kuulemma haittaa vaikka heti. Minä olen 33 ja mies täyttää 40.

Mutta. Törmäsin tänään miehen puoli vuotta aiemmin harrastuspalstalleen kirjoittamaan kirjoitukseen, jossa hän puhuu silloisesta naisystävästään ja inhostaan lapsia kohtaan. Kirjoituksessa käytetään todella rankkaa kieltä, puhutaan kakaroista, elämän pilaamisesta ja siitä ettei sellaisia luojankiitos koskaan tarvitse hankkia, koska naisystäväkään ei niitä halua. Että naisystävä oli valitt koska ei halunnut kakaroita.

Mies oli kyllä kertunut, ettei aiemmin ollut halunnut perhettä. Teksti oli kuitenkin niin tuore ja rankka, että mieleen tulee hirveästi pelkoja. Voisiko mieli todella muuttua noin radikaalisti näin lyhyessä ajassa? Sanookohan mies haluavansa perhettä vain minun mielikseni? Haluaisiko mies perhettä vain koska haluaa tämän suhteen?

Kysyin kyllä asiasta, mutta mies meni puolustuskannalle eikä osannut sanoa oikein mitään. Miljoona ajatusta risteilee, eikä ole hyvä mieli.

 

[vhjmn]

Hmmm... Minä kyllä taas uskon, että mieli voi muuttua joillain tässä asiassa yhtäkkiä 180 astetta ja suhteella missä siinä hetkessä on, voi olla suuri vaikutus asiaan. Valitettavasti kaikki ei myöskään osaa avata suutaan ja selittää aiempaa käytöstään asiasta kysyttäessä. Monet menevät ihan oikeasti vain lukkoon, kun eivät oikeasti ole ajatelleet asiaa aiemmin. Minustakin tämä tuntuu oudolta, sillä itse ainakin pohdin kaiken toimintani, mutta kaikki eivät.

Miehenikin oli mennyt exänsä kanssa kihloihin oikeastaan siksi, kun tämä niin toivoi, eikä mieheni oikein silloin ymmärtänyt asian vakavuutta. Hän on kuitenkin minulle nyt myöntänyt, että jos tämä exä olisi tullut heidän suhteen aikana raskaaksi, hän olisi ollut aivan paniikissa ja mieluummin toivonut asian peruutusta. Hän sanoi, ettei viihtynyt suhteessa, muttei osannut lähteäkään. Onni onnetomuudessa ja se nainen sitten eräs kaunis pv ilmoitti, että haluaakin nähdä itse maailmaa. (Sanottakoon, että on kuitenkin jälkikäteen katunut ja toivonut, että olisi saanut miehen takaisin.)

Mies sitten tapasikin minut ja me olimme saman tien tiiviisti yhdessä ja mentiin naimisiin alta aikayksikön. Haluttiin saman tien jakaa kaikki muukin yhteinen ja saatiin lapsia. Mies on alusta asti sanonut minulle, että kanssani hän tekee vaikka 10 lasta, vaikka edellisessä suhteessaan ei ollut asialle uhrannut ajatusta.

Toisinaan voi siis onnistua, mutta neuvon minäkin varomaan, sillä valitettavasti maailmasta löytyy meitä vaikka mihin junaan.

 

[no]

Ehkä täällä on sittenkin rankempi tyyli, kuin rakkaan seurassa...jokaisen on selvittävä pimeän puolensa kanssa.

Kyllä tuo kirjoitus hävettää miestä ja jos haluat sen vaikuttavan suhteeseesi, niin mieti sitä päivittäin ja mielellään kysele myös, mutta saa siitä jotakin suuntaa molempien käyttäytymisestä ja ymmärryskyvystä.

 

[Muusa81]

Usein rakkaus saa sanomaan asioita joista ei oikeasti olekaan samaa mieltä. Mutta mielikin voi muuttua todella nopeasti. Hyvä ystäväni on aina halunnut lapsia. Hän tapasi miehen joka ei halua koskaan lapsia. Nyt he ovat olleet 5v naimisissa ja heillä menee edelleen todella hyvin. Kumpikaan ei edelleenkään halua lapsia.

Minusta se tuntuu todella omituiselta, sillä ystäväni on puhunut lapsista ja perheen perustamisesta koko nuoruutemme. Mutta, kuten sanoin mieli voi muuttua jos on oikean ihmisen kanssa.

 

[sivhos]

Elämä on täynnä yllätyksiä.Eka liitto päättyi eroon,sopuisasti.Aikaansaatiin yksi lapsi.Tuumasin silloin,tämä riittää meikäpojalle.Poikalapsi riittää isukille.Kuinkas kävikään?Toka aviossa siunaantui kolme lasta.Yksi niistä sattui olemaan naispuolinen.Kyllä näin jälkeenpäin olen ikionnellinen että nämä uudet ihmiset ovat olemassa.Sama teillä monella muullakin.Mieli muuttuu............uuuuu.

 

[7%]

Minäkin uskon siihen, että mieli voi muuttua. Minäkin olin johonkin noin 21-22 -vuotiaaksi asti vela pahimmasta päästä. En voinut sietää lapsia. En tiedä, että vaikuttiko mieleni muuttumiseen lapsimyönteisempään suuntaan se, että elämään astui ensimmäinen vakava parisuhde vai se, että ikä ja biologia tekivät tehtävänsä. Ei mennyt kuin muutama vuosi, niin olin onnellisesti raskaana.

AP:n tilanteesta en osaa sanoa, että voiko mies olla noin nopealla aikataululla muuttanut kelkkaansa. Älä nyt heti mene vauvoja väsäämään, vaan tutustukaa toisiinne ja nauttikaa toisistanne. Jos mies on unelmiesi mies, niin upeaa, mutta jos ei, niin nauti siitä, että ainakin alussa oli tosi ihanaa.

 

[N33]

Hei,

kuulostaa pelottavan tutulta... Törmäsin viime vuonna mieheen, joka myös täyttää nyt kohta 40 ja joka halusi heti tavattuamme muuttaa yhteen ym. Hän paljastui todelliseksi psykopaatiksi (tämä ei näy ihan ensi metreillä, koska hän osaa taitavasti näytellä miellyttävää herrasmiestä). Karu totuus paljastui muutettuamme yhteen ja onneksi minulta löytyi voimaa repäistä itseni siitä pois. Olen samaa mieltä erään toisen kanssa, että usein siinä, että painostetaan muuttamaan heti yhteen, on taustalla se, että ko. henkilö tietää, että jos häneen tutustutaan paremmin, toinen ei ole enää kiinnostunut. Varovaisuutta ja harkintaa siis!

Kirjaimet täsmäävät, mutta tuossa ikäluokassa kyseinen nimi on niin yleinen, ettei tästä varmaan kannata nyt vielä huolestua. Tietysti ihmiset voivat aina kertoa mitä tahansa menneisyydestään, mutta käsitin että hän olisi seurustellut edellisen tyttöystävänsä kanssa pitempään ja että he eivät olisi asuneet lyhyttä vaihetta lukuunottamatta yhdessä.

Tietysti nyt voisi varmuudenvuoksi kysyäistä, että liittyykö oman tapauksesi pituuteen jotain erikoista?

 

[N33]

Selvennys edelliseen: siis miehen pituuteen.

 

[N33]

Ja sanottakoon nyt alkuperäiseen silloiseen ongelmaan, näin kahden kuukauden seurusteluperspektiivillä, että tilanne on sen osalta normalisoitunut sellaiseksi normaaliksi tavalliseksi seurusteluksi, jossa kummallakin on omaa elämää. Tavataan muutaman kerran viikosta ja muun ajan puuhaillaan omiamme. Yhteenmuutosta ei olla erityisesti nyt puhuttu, muuten kuin sillä tasolla että kumpikin olettaa suhteen etenevän siihen suuntaan jonain päivänä.

Lapsiasiasta ollaan puhuttu muutamaan otteeseen. Mies ei selvästikään lapsia edelleenkään sillä tavoin kaipaa, se on tullut selväksi monessa yhteydessä, mutta ilmeisesti olisi valmis etenemään siinäkin asiassa, kun ensin ollaan asuttu yhdessä ja todettu että suhde toimii myös arjessa, aika on kypsä jne. Eli ei se mieli nyt niin radikaalisti ollut muuttunut, milta alun hehkutuksissa vaikutti, mutta ilmeisesti kuitenkin jonkin verran kun asiasta voidaan kuitenkin ns. selviönä puhua. Minulle lapsiasia on ehdoton. Ei niitä tarvitse tulla tässä heti, mutta lapsettomaksi ei ole aikeita jäädä. Mieskin tietää tämän.

 

[sivhos]

Radikaali mielenmuutos voi tapahtua muutamassa sekunnissa.On ennakkoluuloja,kun tutustuu ihmiseen kasvotusten,keskustellen,voi muutamassa sekunnissa tapahtua täydellinen mielipiteen muutos.Kaikki meneekin päälaelleen.Hyvässä tai huonossa.

 

[n 33:lle]

"Tietysti nyt voisi varmuudenvuoksi kysyäistä, että liittyykö oman tapauksesi pituuteen jotain erikoista?"

Tämä mies, josta kirjoitin, on poikkeuksellisen pitkä... Hui! Ja sepitteli kovasti kaikenlaisia valheita... Asuinpaikka Hki, asuu (ainakin silloin) Alppilassa.

 

[N33]

Okei, sitten ei ole sama henkilö. Kiitos sinulle että vastasit, jäi sen verran kalvamaan että huojensi saada selvyys.

 

[ei hirvittäisi enää]

Mä en ole osannut enkä halunnut kuvitellakaan oikein perhettä. Mutta arvatkaas kun tapasin hyvän miehen. Tiesin heti, että olen valmis vaikka suurperheeseen. Uskallan kerrankin unelmoida vapaasti.Tähän mennessä olen jotenkin kuvitellut, että se kaatuisi minun niskaani kokonaan, kotona talous oli joka suhteessa äidin kannettavana, josta minäkin kai imaisin itselleni elämisen mallin. Paitsi nyt tuntuu, että voisihan sille ollakin vaihtoehtoja. Se vaati vain sopivan ihmisen kohtaamisen.