Heippa...ihan vertaistukea kaipailisin tai vaikkapa jos jollain läheisellänne on ollut masennusta tms. niin se "sivustakatsojan" näkökulma myös kiinnostaa!
Eli, teini-iästä asti mulla on ollut masennusta, sain siihen joksikin aikaa myös lääkityksen silloin, joka ei kuitenkaan tuntunut vaikuttavan mitenkään. Itsemurha-ajatukset olivat todella jatkuvia siihen aikaan ja jotenkin en halunnut tehdä mitään tai mennä mihinkään, silti en ollut ikinä "sänkypotilas" joka ei käy suihkussa tms. No, sitten seurasi välissä parempia vuosia vähän kun panostin enemmän opintoihin, olin itsenäisynyt juuri yms.
Parisuhteissa mulla on ollut hankalaa aina, nykyisin en ollenkaan osaa (enkä edes HALUA) luottaa ja olen kuin tikittävä pommi...todella raskasta niin kumppanille kuin itsellenikin!
Nykyinen puoliso on ollut todella ymmärtäväinen, mutta hänelläkin alkaa vähän hermot menemään kun olen niin arvaamaton. Vauvan syntymä on jotenkin kärjistänyt tilannetta, ei mielestäni aiheuttanut kuitenkaan koska samanlaista riitelyä ja ahdistusta oli jatkuvasti aiemminkin.
Onko kellään ollut sellaista, että kärsisi tosi pahasta ahdistuksesta ja surusta ja jotenkin tuntuu välillä ettei JAKSA tehdä yhtään mitään, siis haluaisi vaan maata...ja sitten välillä kuitenkin jaksan paljon paremmin, mutta olen valtavan ärtyisä yms. mies ei kohta uskalla puhuakaan varmaan kun ei tiedä alanko raivota vai menenkö makkariin itekseni suremaan...
Siis tuntuu nykyisin etten hallitse mielialojani yhtään, saan jatkuvasti hirveitä kiukkukohtauksia ja pienetkin asiat saattaa ärsyttää niin että tuntuu kuin räjähtäisi. Tuntuu niin raskaalta mennä koko ajan surun ja raivon välillä...
Ja olen jo sopinut meneväni neuvolapsykologille juttelemaan, ihan vauvani takia että varmasti olen hänelle jatkossakin "hyvä äiti".
Eli, teini-iästä asti mulla on ollut masennusta, sain siihen joksikin aikaa myös lääkityksen silloin, joka ei kuitenkaan tuntunut vaikuttavan mitenkään. Itsemurha-ajatukset olivat todella jatkuvia siihen aikaan ja jotenkin en halunnut tehdä mitään tai mennä mihinkään, silti en ollut ikinä "sänkypotilas" joka ei käy suihkussa tms. No, sitten seurasi välissä parempia vuosia vähän kun panostin enemmän opintoihin, olin itsenäisynyt juuri yms.
Parisuhteissa mulla on ollut hankalaa aina, nykyisin en ollenkaan osaa (enkä edes HALUA) luottaa ja olen kuin tikittävä pommi...todella raskasta niin kumppanille kuin itsellenikin!
Nykyinen puoliso on ollut todella ymmärtäväinen, mutta hänelläkin alkaa vähän hermot menemään kun olen niin arvaamaton. Vauvan syntymä on jotenkin kärjistänyt tilannetta, ei mielestäni aiheuttanut kuitenkaan koska samanlaista riitelyä ja ahdistusta oli jatkuvasti aiemminkin.
Onko kellään ollut sellaista, että kärsisi tosi pahasta ahdistuksesta ja surusta ja jotenkin tuntuu välillä ettei JAKSA tehdä yhtään mitään, siis haluaisi vaan maata...ja sitten välillä kuitenkin jaksan paljon paremmin, mutta olen valtavan ärtyisä yms. mies ei kohta uskalla puhuakaan varmaan kun ei tiedä alanko raivota vai menenkö makkariin itekseni suremaan...
Siis tuntuu nykyisin etten hallitse mielialojani yhtään, saan jatkuvasti hirveitä kiukkukohtauksia ja pienetkin asiat saattaa ärsyttää niin että tuntuu kuin räjähtäisi. Tuntuu niin raskaalta mennä koko ajan surun ja raivon välillä...
Ja olen jo sopinut meneväni neuvolapsykologille juttelemaan, ihan vauvani takia että varmasti olen hänelle jatkossakin "hyvä äiti".