MIEHET ON PER*EESTÄ!!! (aloitus sisältää kiroilua ja avautumista...)

[Neith]

Tiedän kyllä etten auta sinua yhtään (sori), mutta mua niin ottaa päähän tommonen ihan sairaan typerä ja turha miesviha.

no tiiän |O |O kunhan nyt vaan puran paskaa oloani tänne... etten huuda naama punaisena kotona ja sotke asioita vielä lisää :headwall: :headwall:

 

[Cassyput]

No okei, selitys hyväksytty.

 

[Peppari]

No, avaudu sitten siitä kuinka naiset ovat perseestä.

No sähän voit tehdä siitä ihan oman avauksen :saint:

 

[Neith]

 

[Neith]

No, avaudu sitten siitä kuinka naiset ovat perseestä.

No sähän voit tehdä siitä ihan oman avauksen :saint:

mä teen terapian jälkeen avauksen että MÄ OLEN SITTEN PERSEESTÄ!!!

 

[Neith]

huoh, nyt helpotti olo :ashamed: :ashamed: voin rauhassa mennä sinne terapiaan kuuntelemaan totuuksia itsestäni ilman että revin keneltäkään päätä irti

 

[TiiaNooraMarjaLeena]

niin ja otdennäköiseti ennen ku ilmoitit erosta valitit kun mies ei halaa eikä suukota? Valitit että mies ei halua puhua sun kanssa? Mies ei haluu kuunnella sun tunteita, tietää miltä susta tuntuu? Nyt kun mies yrittää olla sulle hyvä niin valitat siitäkin. Jos mies haluaa sun kanssa vielä yrittää, pitää perheen kasassa, niin MITÄ sen sitten pitäisi tehdä jos noi ei kelpaa?!?!

no antaa mun olla rauhassa, hyväksyä tosiasia että haluan erota...
jos kerran haluaa tietää miltä musta tuntuu niin kuuntelis sitte...
jos sanon sille että jatkuva ahistelu saa mut haluamaan vetää ranteet auki, niin vois kuvitella että antais sitte olla... :headwall: :headwall: mutta ei..
sitä paitsi jos ois aikasemmin ollut halukas kuuntelemaan niin ehkä en olis näin saatanan sekaisin.. |O |O (joo, ja tiiän että suurin vika on mussa itessäni..)

Aika hankala tilanne teillä :hug:

Kirjoitit tuossa, että jatkuva ahistelu saa sut haluamaan vetää ranteet auki. Niin siis miehesikö ahistelu? Onko teillä on pitkään ollut ongelmia? Ja kuinka kauan olette käyneet terapiassa? Mikä teidät tällaiseen kriisiin johti?

Toivottavasti saat jotain apua tilanteeseesi ja elämäsi selkiytyy :hug:

no siis tää mun ahistus on kerääntynyut 17 vuoden ajan... ei meillä ole mennyt parisuhteesa hyvin pitkään aikaan... mutta nyt sitten tilanne pamahti silmille kun yritin miehelle siitä kertoa... sitten menin pettämään ja nyt sitten olen vaan vitunkyrpäpaska joka on loukannut meistä ja jonka pitäis nyt vaan korjata avioliitto vaikka ei halua.. nyt ois toinen kerta tulossa sitä terapiaa..
mutta kun terapeutti ei miellytä mua, meni miehen puoelle, sanoi että olen vihainen ihminen ja että mieliala lääkkeet ei tee ihmisestä tunteetonta.. :headwall: :headwall:

Onko miehesi antanut tuon pettämisen jo sinulle anteeksi? Ja voittehan te vaihtaa sitä terapeuttia jos tuntuu, että se ei ole hyvä. Auttaisiko teitä asumusero, vaikkapa 3 kuukautta ja katsotte sen jälkeen tilannetta uusiksi. Jotenkin tuntuu, että teillä olisi aikalisä paikallaan, saisitte molemmat vähän etäisyyttä asioihin ja aikaa ajatella tulevaisuutta. Oletko sinä kuitenkin kykenevä ongelmista huolimatta hoitamaan lastasi? Olisiko miehellä mahdollisuus muuttaa jonkisin kuukaudeksi vaikkapa jonnekin kaverin luokse asumaan? Ja näkisitte toisianne vain terapiassa sekä tietysti lapseen liittyvissä asioissa, mutta muuten saisitte olla toisistanne erossa. :hug:

 

[ymmällään]

niin ja otdennäköiseti ennen ku ilmoitit erosta valitit kun mies ei halaa eikä suukota? Valitit että mies ei halua puhua sun kanssa? Mies ei haluu kuunnella sun tunteita, tietää miltä susta tuntuu? Nyt kun mies yrittää olla sulle hyvä niin valitat siitäkin. Jos mies haluaa sun kanssa vielä yrittää, pitää perheen kasassa, niin MITÄ sen sitten pitäisi tehdä jos noi ei kelpaa?!?!

no antaa mun olla rauhassa, hyväksyä tosiasia että haluan erota...
jos kerran haluaa tietää miltä musta tuntuu niin kuuntelis sitte...
jos sanon sille että jatkuva ahistelu saa mut haluamaan vetää ranteet auki, niin vois kuvitella että antais sitte olla... :headwall: :headwall: mutta ei..
sitä paitsi jos ois aikasemmin ollut halukas kuuntelemaan niin ehkä en olis näin saatanan sekaisin.. |O |O (joo, ja tiiän että suurin vika on mussa itessäni..)

Aika hankala tilanne teillä :hug:

Kirjoitit tuossa, että jatkuva ahistelu saa sut haluamaan vetää ranteet auki. Niin siis miehesikö ahistelu? Onko teillä on pitkään ollut ongelmia? Ja kuinka kauan olette käyneet terapiassa? Mikä teidät tällaiseen kriisiin johti?

Toivottavasti saat jotain apua tilanteeseesi ja elämäsi selkiytyy :hug:

no siis tää mun ahistus on kerääntynyut 17 vuoden ajan... ei meillä ole mennyt parisuhteesa hyvin pitkään aikaan... mutta nyt sitten tilanne pamahti silmille kun yritin miehelle siitä kertoa... sitten menin pettämään ja nyt sitten olen vaan vitunkyrpäpaska joka on loukannut meistä ja jonka pitäis nyt vaan korjata avioliitto vaikka ei halua.. nyt ois toinen kerta tulossa sitä terapiaa..
mutta kun terapeutti ei miellytä mua, meni miehen puoelle, sanoi että olen vihainen ihminen ja että mieliala lääkkeet ei tee ihmisestä tunteetonta.. :headwall: :headwall:

Onko miehesi antanut tuon pettämisen jo sinulle anteeksi? Ja voittehan te vaihtaa sitä terapeuttia jos tuntuu, että se ei ole hyvä. Auttaisiko teitä asumusero, vaikkapa 3 kuukautta ja katsotte sen jälkeen tilannetta uusiksi. Jotenkin tuntuu, että teillä olisi aikalisä paikallaan, saisitte molemmat vähän etäisyyttä asioihin ja aikaa ajatella tulevaisuutta. Oletko sinä kuitenkin kykenevä ongelmista huolimatta hoitamaan lastasi? Olisiko miehellä mahdollisuus muuttaa jonkisin kuukaudeksi vaikkapa jonnekin kaverin luokse asumaan? Ja näkisitte toisianne vain terapiassa sekä tietysti lapseen liittyvissä asioissa, mutta muuten saisitte olla toisistanne erossa. :hug:

ehdotin erilleen muuttoa, ei käynyt... lapsen pystyn hoitamaan... mies on sanonut että jos erotaan niin ei halua nähdä mua ja näin ollen ei poikaakaan... muuta kuin ihan pakkotilanteessa eli joka toinen vkl...
mies haluaa antaa anteeksi ja jatkaa avioliittoa... mä en..
saatan katua sitä sitten myöhemmin mutta mun elämä on muutenkin katumusta täynnä että pieni lisä siihen ei tunnu enää missään...