Moderni suomalainen nainen katselee maailmaa ikään kuin ihmissuhdepelilaudan läpi. Se on todella harmi sillä tässä moodissa on vaikea olla vapautunut, leikkisä, spontaani ja "harkitsematon", vilpittömän hyväntahtoinen, oikeasti omanlainen yksilö, jne. Liiallinen laskelmoivuus ja järkevyys, jatkuva pelikentällä olo ja siitä riippuminen, ei ole naisessa kovin kutsuvaa. Naista ei ole tehty "pylvääksi" vaan "joeksi".
Muistaakseni esimerkiksi valistusajan porvarillisessa Ranskassa naiset päinvastoin jatkuvasti keppostelivat miesten kanssa ja kustannuksella, ja se oli tosi viehättävää tuolloin miehille yleisesti. Näen vain harvoin harkitsematonta käytöstä kaupungeissa vähänkin vanhemmilla naisilla selvin päin. Kuitenkin elävyys, "joen omaisuus", juuri on naisen olemuksessa yleisesti miehistä viehättävää. Ei ryppyotsaisuus, varautuneisuus, jalan poljenta, rautainen tahto ja sen sellainen. Se ei ole naiselle ystävällinen universumi ja uskoakseni usea mies ei sellaista naiselta toivo. Lisäksi ainakin omalla kohdallani vahva nainen on vahva ihan turhan päiten sillä viime peleissä hän jää kanssani toiseksi ja vuorovaikutusmallina jatkuva valtataistelu ei minua ollenkaan kiinnosta.
Miesten huumorintajua ja rentoutta kyllä korostetaan, mutta kuka puhuisi naisten, ehkä etenkin vähän vanhempien, kansainvälisesti ottaen isosta huumorintajuttomuudesta ja kireydestä, liiasta varautuneisuudesta ja järkevyydestä sekä paikoin hyvinkin kyseenalaisesta vallan käyttämisestä ja laskelmoinnista? Itse törmään etenkin 25 vuoden rajapyykin ylittäneissä naisissa tällaiseen.