Miehet: Miten teidät saa mukaan kotitöihin nalkuttamatta?

Kyselin samaa jo tuolla isät-puolellakin, mutta kokeilen onneani täälläkin!

Mikä siinä on, että vaikka kuinka nätisti pyytäisin miestäni auttamaan tietyissä kotitöissä tai yleisestikin vain osallistumaan enemmän yhteisiin töihin, se on aina nalkuttamista?? Minun mieheni ei mielellään tee mitään, mikä ei hänelle itselleen ole tärkeää tai hänen mielestään olennaista. Noh, kodin siivous ja siistinä pitäminen, lakanoiden vaihtaminen, pyykkäys, ruuanlaitto sattuvat kuuluvan noihin "epäolennaisiin" asioihin... joten niihin hän ei vapaaehtoisesti (eikä kyllä pyytämälläkään!) osallistu!

Olen kokeneemmilta saanut vinkkinä, että miehelle pitäisi asiat esittää jotenkin sillä tavalla, että hän luulee niiden alunperinkin olleen omia ideoitaan ja siten suostuu ne toteuttamaan... Mutta mites tuo käytännössä tapahtuu? Minusta tuo kuulostaa kamalan vaikealta, enkä tykkäisi alkaa toista manipuloimaan. Antakaas miehet neuvoja! Mikä teitä inspiroi auttamaan kotihommissa?

 

No eikös se seksillä kiristäminen ole tehokasta? Kerro miehelle että sitä kummasti jaksaa lakanoiden välissä jos ei ole yksin raatanut kotitöitä.

 

\

No eikös se seksillä kiristäminen ole tehokasta? Kerro miehelle että sitä kummasti jaksaa lakanoiden välissä jos ei ole yksin raatanut kotitöitä.

Jep ja aina voi olla tekemättä töitä ja nostaa kädet pystyyn, kun ei saa seksiä.

 

\

Kyselin samaa jo tuolla isät-puolellakin, mutta kokeilen onneani täälläkin!

Mikä siinä on, että vaikka kuinka nätisti pyytäisin miestäni auttamaan tietyissä kotitöissä tai yleisestikin vain osallistumaan enemmän yhteisiin töihin, se on aina nalkuttamista?? Minun mieheni ei mielellään tee mitään, mikä ei hänelle itselleen ole tärkeää tai hänen mielestään olennaista. Noh, kodin siivous ja siistinä pitäminen, lakanoiden vaihtaminen, pyykkäys, ruuanlaitto sattuvat kuuluvan noihin "epäolennaisiin" asioihin... joten niihin hän ei vapaaehtoisesti (eikä kyllä pyytämälläkään!) osallistu!

Olen kokeneemmilta saanut vinkkinä, että miehelle pitäisi asiat esittää jotenkin sillä tavalla, että hän luulee niiden alunperinkin olleen omia ideoitaan ja siten suostuu ne toteuttamaan... Mutta mites tuo käytännössä tapahtuu? Minusta tuo kuulostaa kamalan vaikealta, enkä tykkäisi alkaa toista manipuloimaan. Antakaas miehet neuvoja! Mikä teitä inspiroi auttamaan kotihommissa?

Minusta jo tuo asenne sinulla, että mies "auttaa" sinua kotitöissä, on jo vinksallaan.

Meillä on jaettu kotityöt alusta alkaen karkeasti, että minä hoitelen yleensä ruoan ja lasten syötöt ja keittiön siivouksen ja vaimo hoitelee pyykit, kodin puhdistustöitä, lapsille kouluun vaatteet, monesti tarkastaa läksyt jne. Toisinaan vaimon pyynnöstä pyyhin esim. sormenjälkisiä ikkunoita, peilejä jne.

Minusta selkeä jako on ok. Minut ainakain saa ärtyneeksi jo pelkällä "apulaisajattelulla", että olisin vaimon apuna. Mielummin kannan vastuun jostain osa-alueesta kokonaan.

Jotta tsemppiä!

 

juu, mäki haluun tietää mitem se onnistuu nalkuttamatta..seksillä kiristys ei oo yhtää toiminu vaikken oo tarkottanu kiristää..illalla on vaa niin väsy ettei useimmiten jaksa :attn: mut mies kyl ihanasti rinnastaa seksin siivouksee ja ei kuulemma siivoo ku ei saa seksiä eikä siivoo ku nalkutan... :kieh: ei kyl tiiä mitä täs tekis ku kaikki kaatuu päälle tsemppiä muille kohtalotovereille.. :hug:

 

Missähän se on päätetty että kaikki kotityöt kuuluu naiselle ? Miksi miehet luulevat olevansa se osapuoli jota pitää passata ja tehdä sille kaikki valmiiksi. Mun mielestäni jos molemmat käy töissä ja on lapsia niin kyllä ne ns. kotityöt pitää jakaa. Olen samaa mieltä ettei se ole naisen AUTTAMISTA vaan mies tekee yksinkertaiseti oman osuutensa. Mitä hiton järkeä, että kun tullaan töistä kotiin, niin ukko makaa sohvalla ja lapset on äidin kimpussa joka vääntää sapuskaa perheelle ja samalla pyykkikone pyörii jne...

Ei se ukko kyllä paljoo arvosta vaimoonsa jos niin toimii. Käsittämätöntä.

Meillä on hommat " jaettu " niin, että mä teen ns. sisähommat ja mieheni tekee piha ym. ulkohommat, meillä on kaksi taloa hoidettavana, joten homma toimii erittäin hyvin. Ja btw, molemmat jaksamme hohtaa lakanoiden välissä !

 

\

Missähän se on päätetty että kaikki kotityöt kuuluu naiselle ? Miksi miehet luulevat olevansa se osapuoli jota pitää passata ja tehdä sille kaikki valmiiksi.

Missä on alunperin päätetty, että jos on kasa hommia ja mies ei niitä vapaaehtoisesti tee, niin nainen sitten tarttuu ilman muuta toimeen toimeen?

Eiköhän siinä jo mennä pieleen, että nainen tekee vuosikaudet töitä ja totuttaa miehensä siihen ja sitten yhtäkkiä alkaa yrittää, että mieskin tekisi jotain.

Jos minä olisin nainen ja mies ei tekisi kotihommia, niin en taatusti tekisi hänelle ruokaa, pesisi pyykkejä jne. Jättäisin vain yksinkertaisesti tekemättä hommat, jotka ei suoranaisesti koske lasten hyvinvointia. Turha sitä on pelätä, että ukko sen takia lähtee ja jos lähtee, onko hän sen arvoinen?

 

Minä "totutin" mieheni suhteemme alussa siihen, että hänen ei koskaan tarvinnut osallistua kodin töihin (olisi varmaan osallistunut, jos olisin pyytänyt) Näin jatkui muutamia vuosia ja toisaalta homma oli ihan ok, sillä olin pari vuotta esikoisemme kanssa kotonakin.
No sitten, kun tuli taas töihinlähdön aika, niin voi pyhä jysäys, mikä vääntö kotitöistä alkoikaan. Olin jo aiemmin varoitellut miestäni, että nyt tulee työnjakoihin vähän muutosta, mutta eipä tuo korvaansakaan lotkauttanut asialle. No jotenkin sitten useiden kuukausien aikana sain miehelle selitettyä, että EN TODELLAKAAN JAKSA käydä töissä ja hoitaa siihen päälle kaikki kodinhommat IHAN YKSIN. Iltaisin kun saattoi mennä parikin tuntia, että olin saanut huushollin asiat taas mallilleen (enkä todellakaan ole mikään pilkuntarkka siisteysintoilija). Ehkä meillä tepsi se, että en haukkunut miestäni, vaan selitin, että nyt on kyse minun jaksamisestani!
Pikkuhiljaa meillä sitten aloiteltiin töiden jakaminen: mies huolehtii meillä aina tiskikoneen tyhjentämisestä ja roskien viemisestä. Lisäksi imuroimme vuoroviikoin ja esim. lakanoiden viikkaus hoidetaan yhdessä.
Ruokaakin mies alkanut valmistaa silloin tällöin. Lastenhoitoon mies on aina osallistunut ihan hyvin.
Toki minä vieläkin teen suurimman osan kodintöistä, mutta tämä pienikin muutos on jo ilahduttanut kummasti. On se mukavaa, kun ei tarvitse tapella roskapussin viemisestä...!

 

\

Minusta jo tuo asenne sinulla, että mies "auttaa" sinua kotitöissä, on jo vinksallaan.

Meillä on jaettu kotityöt alusta alkaen karkeasti, että minä hoitelen yleensä ruoan ja lasten syötöt ja keittiön siivouksen ja vaimo hoitelee pyykit, kodin puhdistustöitä, lapsille kouluun vaatteet, monesti tarkastaa läksyt jne. Toisinaan vaimon pyynnöstä pyyhin esim. sormenjälkisiä ikkunoita, peilejä jne.

Minusta selkeä jako on ok. Minut ainakain saa ärtyneeksi jo pelkällä "apulaisajattelulla", että olisin vaimon apuna. Mielummin kannan vastuun jostain osa-alueesta kokonaan.

Jotta tsemppiä!

Kiitos tsemppauksesta Mies! Ja kiitos muillekin kommentoijille.

Ehkäpä tuo tahaton sanavalintani tuosta "auttamisesta" tosiaan kertoo aika paljon... Meilläkin homma on tainnut mennä niin, että otin (useistakin eri syistä) alusta alkaen sellaisen vanhanaikaisen perheen emännän roolin ja tein lähestulkoon kaikki kotihommat. Ja vieläpä ihan mielellänikin. Ja nyt, kun tämä on jäänyt tavaksi, oloni tosiaan on sellainen, että olisin kiitollinen edes pienestä auttamisesta. Kylläpä tuo kuulostaakin väärältä ja epäreilulta, nyt kun oikein asiaa ajattelen! :/

Mieheni kyllä joskus täyttää/tyhjentää tiskikoneen ja esim pyykkää omia vaatteitaan (kun puhtaat kalsarit loppuu ), mutta muuten hänen mielestään kaikki säännöllisesti tehtävät kotityöt ovat ihan turhia... lakanoita tai pyyhkeitä hänelle ei tulisi mieleenkään vaihtaa... hän sanoo, ettei vain huomaa, koska ne ovat siinä pisteessä, että tarvetta vaihdolle olisi. Ja kyse ei muuten meillä ole siitä, että minä olisin perfektionisti tai superhygieeninen tms - päinvastoin, olen oppinut (=opetellut) olemaan varsin rento näiden asioiden suhteen. Ja siis mielestäni tullut vähintäänkin puoliväliin sottapyttymiestäni vastaan!

Hän sanoo, että arvostaa kyllä sitä, että koti on puhdas ja siisti, mutta ei mitenkään vaadi tai oleta, että se sellaisena pysyisi. Ja toisekseen, häntä ei haittaa vaikka olisikin likaista, pyykkivuoria siellä täällä, aina ruokana einestä...

Nii-in, selkeä työnjako olisi aivan mahtavaa. Olen monta kertaa ehdottanut jonkinlaista työnjakoa ja esimerkiksi vuorottelua imuroinnissa, mutta mikään ei vaan mene läpi. Mieheni ei halua sitoa itseään mihinkään tuollaiseen (on muutenkin vähän huono aikatauluissa pysymisen kanssa, ns. taiteilijaluonne ). Hän taitaa olla sen verran anarkisti, ettei siedä tuollaisia rajoja ja sääntöjä. Ja on itsekin myöntänyt, että mitä enemmän häntä pyytää/käskee jotakin tekemään, sitä varmemmin hänellä "nousevat karvat pystyyn" ja työ jää tekemättä, vaikka ihan piruuttaankin.

*Huoh* Lisää kommentteja odotellen...

 

Pakko vielä tarkentaa, kun joku tuossa aiemmin kirjoitti jotakin siitä, että mieheni ei arvostaisi minua... Tiedän, että hän arvostaa. Olemme oikein onnellisia yhdessä, itseasiassa ihan rakastuneita edelleen melkein 7 yhteisen vuoden jälkeen! Hän pitää minusta todella hyvää huolta ja kohtelee minua kaikin puolin hyvin.

Ongelma on vain siinä, että hän ei pidä aikatauluista, suunnitelmallisuudesta, säännöistä tai ohjeista, eikä juurikaan arvosta siisteys- ja järjestysasioita. Olemmekin näissä asioissa lähes toistemme vastakohdat ja siksi kaipaisin neuvoja siihen, miten se kultainen keskitie voisi löytyä...

 

\

Pakko vielä tarkentaa, kun joku tuossa aiemmin kirjoitti jotakin siitä, että mieheni ei arvostaisi minua... Tiedän, että hän arvostaa. Olemme oikein onnellisia yhdessä, itseasiassa ihan rakastuneita edelleen melkein 7 yhteisen vuoden jälkeen! Hän pitää minusta todella hyvää huolta ja kohtelee minua kaikin puolin hyvin.

Ongelma on vain siinä, että hän ei pidä aikatauluista, suunnitelmallisuudesta, säännöistä tai ohjeista, eikä juurikaan arvosta siisteys- ja järjestysasioita. Olemmekin näissä asioissa lähes toistemme vastakohdat ja siksi kaipaisin neuvoja siihen, miten se kultainen keskitie voisi löytyä...

Minäkään en pidä mistään sitoutumisesta sinänsä. Haluan olla riippumaton ja haluan, että esim. työkin on tuloksiin sidonnaista ja en pysty noudattamaan työaikoja, joten ymmärrän miestäsi. Toisaalta, jos on mahdollisuus itse aikatauluttaa kokonaisuuden ilman, että toinen käskee tehdä just nyt jotain, niin onnistuu paremmin. Pärjään kaikista mainioimmin yksin kotona, kun vaimo ei ole katsomassa kelloa, että milloin pitää syödä jne. Itse pidän siitä, että saa tehdä työt omaan tahtiin, kunhan vain "tavoitteet" täyttyvät päivälle.

Keskustele vielä miehesi kanssa ja luettele kaikki kodin työt ja kysy, että onko hänestä oikein, että kaikki mitä tällä hetkellä teet on oikein, että sinä teet. Kuitenkin koti, lapset ja askareet ovat yhteisiä. Ja pakota vastaamaan, että kuulostaako reilulta.

Lisää vaan tsemppiä!

 

Naiset, peskää omat ja lasten pyykit, jättäkää miesten likaiset vaatteet pesemättä. Laittakaa ruokaa itsellenne ja lapsillenne, älkää miehellenne. Jatkakaa tähän tyyliin niin jo alkaa kummasti ukkoakin kiinnostamaan miten pesukone toimii ja miten perunat keitetään. Mutta kertokaapa minulle miten saa naisen tekemään kotitöitä? Vaimoa ei seksi kiinnosta, jos en tee aloitetta niin kasvais varmaan paikat umpeen..(eikä kyllä jaksa oikein niitä aloittetakaan enää, miksi lämmitellä vaimoa puoli tuntia ja itse saa työntää sisään ja kolme sekuntia kestää kun viimeks sai kaks kk sitten..) eli en voi seksillä kiristää ja kotitöitä mitä voisin vielä lisää tehdä ei ole, pyykkään, hoidan tiskit, siivouksen, ulkotyöt, autorempat, talon rempat, sauna- ja takkapuut, hoidan poikaa aina kun kotitöiltä kerkiän, laitan ruuat. Tälläkin hetkellä olen kipeän pikkumiehen kanssa kotona kun vaimo oli viime viikolla pari päivää ja oli niin pahalla päällä aina minun kotiin tullessa että huh huh, kun itse tekee kaiken niin pääsee vähemmällä ja se mistä tykkään eniten, osaan tehdä kaiken itse, ei tarvitse pyydellä apua eikä ohjeita.

 

itse jättäisin miehen pyykit pesemättä....pesisin vaan omat ja lapsen en pitäisi huolta hänen tavaroistaan ja vaatteistaan mutta en myös mäkättäis....johan tulee äitiä ikävä=)kun ei ole puhtaita kalsareita

 

Kuulostaapa niin kertakaikkisen tutulta, että oonko ite kirjottanu??? :kieh: Siis ainut tappelun aihe meidän perheessä. Miehelle riittäis, että käy töissä, kaikki muut hommat mulle. Olen yhden lapsen kans kotona...joka repii kaikki paikat alas, joka paikka kiinnostaa, okei ; revin ehkä liikaa ressiä siitä, ku paha siivo, ku tyttöä kiinnostaa jokapaikka. Mutta silti odottaisin jotai auttamista ja oma alotteisuutta.. Ei siis varmaa voi mitää tehä, vaikka kui yrittäis..Harvoin ees lasta syöttää. Tympiä tässä "haukkua" omaa rakasta, mutta miks pitää kaikki tehä niin hankalaksi. Ei ees vapaa päivänä voi tikkua ristiin laittaa..Siis ne on nuo kotityöt jotai myrkkyä niinku ois.. miks?
Silti huolehtii meistä, että pääsen välillä tuulettuun, Hoitaa siis tyttöä mielellää että pääsen lenkille tms. kavereitten luo, mutta kiva sitte tulla kotiin ku hirvee pommi täällä taas käyny..
Sitte kehtaa olla pyytämässä seksiä illalla, ku ei yksinkertasesti JAKSA..tai että teeppä eväät töihin.. Pettyin niin pahasti taas viikonloppuna, ku ei mitää voinu auttaa, ni en varmaa enää tee kyllä eväitä... \|O Tympiä ku pikku asioista tulee nuinki isoja :kieh:

 

Mulla on ollu tollanen mies, luojan kiitos ei ole enään.Nykyinen mies hoitaa melkeen aina ruuanlaiton ja kun viikolla on joskus kotona ja mä töissä, niin siivous, pyykinpesu ja lastenhoito on miehen kontolla, ja viikonloput kun itse olen vapaalla ja mies useimmiten töissä, mä hoidan kaiken, ainoa ero meidän jutuissa on, että mä huomaan lattian-ja mattojenpesut yms, ja itse yleensä itse hoidan ne, vaikka mieskin tekisi jos pyytäisin. =)

 

\

Mutta kertokaapa minulle miten saa naisen tekemään kotitöitä? Vaimoa ei seksi kiinnosta, jos en tee aloitetta niin kasvais varmaan paikat umpeen..(eikä kyllä jaksa oikein niitä aloittetakaan enää, miksi lämmitellä vaimoa puoli tuntia ja itse saa työntää sisään ja kolme sekuntia kestää kun viimeks sai kaks kk sitten..) eli en voi seksillä kiristää ja kotitöitä mitä voisin vielä lisää tehdä ei ole, pyykkään, hoidan tiskit, siivouksen, ulkotyöt, autorempat, talon rempat, sauna- ja takkapuut, hoidan poikaa aina kun kotitöiltä kerkiän, laitan ruuat. Tälläkin hetkellä olen kipeän pikkumiehen kanssa kotona kun vaimo oli viime viikolla pari päivää ja oli niin pahalla päällä aina minun kotiin tullessa että huh huh, kun itse tekee kaiken niin pääsee vähemmällä ja se mistä tykkään eniten, osaan tehdä kaiken itse, ei tarvitse pyydellä apua eikä ohjeita.

Laita sohvalle makuulle ja hommien olla ja katso mitä tapahtuu.

Pelkäätkö vaimosi pahaa tuulta?

Ei minua ainakaan huvittaisi rehkiä tuolla tavalla, jos saiskin vain 2 kk välein.

 

Good for you, tiituli, kun olet löytänyt tuollaisen miehen. Silti, vaikka tämä kotityöasia minua stressaakin, en ole aikeissa lähteä miestäni tämän takia vaihtamaan Kuten sanoin, olemme onnellisia yhdessä.

Mies, ehdotit uutta keskustelua ja kaikkien tekemieni töiden listaamista miehelleni. Kokeiltu on! Vastaukseksi hän listaa minulle mahdottomia töitä, joita en yksinkertaisesti osaa tai voi tehdä, kuten auton jarrujen korjaus, piha-aidan rakentaminen ja savupiipun uudelleen rappaus, ja kysyy, että teenkö minä sitten nuo hommat, jos hän alkaa tekemään puolet kotitöistä! Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta minusta nuo työt eivät ole ollenkaan saman arvoisia toistensa kanssa. Ensinnäkin, minulla ei ole kykyjä tai tarvittavaa fyysistä voimaa tuollaisten töiden tekemiseen. Toisekseen, noita "miesten töitä" tulee tehtäväksi vain satunnaisesti - toisin kuin nämä sisällä tehtävät kotityöt (siivous, pyykkäys, tiskit, kokkaus, tavaroiden järjestely), joita täytyy tehdä päivittäin!

Onko linjoilla muita miehiä, joilta saisin sisäpiirin tietoa siihen, millä tästä ongelmasta päästäisiin?

 

\

Good for you, tiituli, kun olet löytänyt tuollaisen miehen. Silti, vaikka tämä kotityöasia minua stressaakin, en ole aikeissa lähteä miestäni tämän takia vaihtamaan Kuten sanoin, olemme onnellisia yhdessä.

Mies, ehdotit uutta keskustelua ja kaikkien tekemieni töiden listaamista miehelleni. Kokeiltu on! Vastaukseksi hän listaa minulle mahdottomia töitä, joita en yksinkertaisesti osaa tai voi tehdä, kuten auton jarrujen korjaus, piha-aidan rakentaminen ja savupiipun uudelleen rappaus, ja kysyy, että teenkö minä sitten nuo hommat, jos hän alkaa tekemään puolet kotitöistä! Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta minusta nuo työt eivät ole ollenkaan saman arvoisia toistensa kanssa. Ensinnäkin, minulla ei ole kykyjä tai tarvittavaa fyysistä voimaa tuollaisten töiden tekemiseen. Toisekseen, noita "miesten töitä" tulee tehtäväksi vain satunnaisesti - toisin kuin nämä sisällä tehtävät kotityöt (siivous, pyykkäys, tiskit, kokkaus, tavaroiden järjestely), joita täytyy tehdä päivittäin!

Onko linjoilla muita miehiä, joilta saisin sisäpiirin tietoa siihen, millä tästä ongelmasta päästäisiin?

Niin. Listanhan saa mieskin vaikka kuinka pitkäksi, mutta se taajuus miten usein korjataan savupiippua vs. laitetaan ruokaa jne.

Voihan sitä tietty verrata aikaakin, että jos itse teet koko illan töitä ja vaikkapa illan päätteeksi istut 1/2 h ja mies tekee esim 4-5 h mitä lystää illan aikana.

 

en ole mies enkä odota että kotityöt tehtäisiin tasan puoliksi, mutta silti vastaan tähän.
Tiedän sen että nalkuttaminen on miesten ja teini-ikäisten kanssa se viimeinen ja vähiten toimiva tapa saada heidät mukaan johonkin. Teini-ikäisen kanssa tein jo kauan sitten sen että jätin hänen huoneensa siivoamisen ja kaappiensa järjestelemisen vain hänelle itselleen enkä puuttunut mihinkään hänen ovensa takana ja se toimii.
Miehen kanssa meillä on suunnilleen se systeemi, että se tekee joka ehtii ja huomaa jonkun asian eli mitään tiskikoneen tyhjennysvuoroja tms ei ole. Se laittaa tiskarin kuka tulee aikaisemmin kotiin tai lähtee myöhemmin aamulla ja kaupassa käy kumpi vaan miten nyt milloinkin parhaiten aikatauluihin sopii ja mies käy ihan oma-alotteisesti eikä vaadi ostoslistaa eikä varmaan tykkäisikään jos siinä lukisi mitä leipää tai makkaraa minäkin päivänä pitää ostaa.
En kehu tässä miestäni enkä itseäni, sitä ei tästä tarvitse tämän viestin tärkeimpänä pointtina hakea. Sen vaan näin tuon esille että hommat voi toimia ilman että toinen asettuu miksikään käskyttäjäksi ja niin se nimenomaan toimii, että aikuiset on yhdessä vastuussa kodista ja tasa-arvoisia eikä niin että se äiti siinä asettuisi komentajan ja käskyttäjän asemaan! Kukas palstan arvoisista naisista tykkäisi vaikka että mies tulisi juuri nyt käsemään pois koneelta ja vaikka siivoamaan kun lattialta löytyy joku roska tai pesemään pyykkiä juuri tällä sekunnilla?? Kannattaa joskus tarkastella asioita toisen näkökulmasta ja miettiä miltä se kaikki itsestä oikeasti tuntuisi jos toinen jatkuvasti naputtaisi kaikenlaisesta!

 

\

Vastaukseksi hän listaa minulle mahdottomia töitä, joita en yksinkertaisesti osaa tai voi tehdä, kuten auton jarrujen korjaus, piha-aidan rakentaminen ja savupiipun uudelleen rappaus, ja kysyy, että teenkö minä sitten nuo hommat, jos hän alkaa tekemään puolet kotitöistä!

Eikös tuohon ole helppo vastata? Niinä päivinä, kun teet jotain noista, voin kyllä laittaa ruoan ja pyykätä. Muulloin pistetään kotityöt puoliksi.

 

\

en ole mies enkä odota että kotityöt tehtäisiin tasan puoliksi, mutta silti vastaan tähän.
Tiedän sen että nalkuttaminen on miesten ja teini-ikäisten kanssa se viimeinen ja vähiten toimiva tapa saada heidät mukaan johonkin. Teini-ikäisen kanssa tein jo kauan sitten sen että jätin hänen huoneensa siivoamisen ja kaappiensa järjestelemisen vain hänelle itselleen enkä puuttunut mihinkään hänen ovensa takana ja se toimii.
Miehen kanssa meillä on suunnilleen se systeemi, että se tekee joka ehtii ja huomaa jonkun asian eli mitään tiskikoneen tyhjennysvuoroja tms ei ole. Se laittaa tiskarin kuka tulee aikaisemmin kotiin tai lähtee myöhemmin aamulla ja kaupassa käy kumpi vaan miten nyt milloinkin parhaiten aikatauluihin sopii ja mies käy ihan oma-alotteisesti eikä vaadi ostoslistaa eikä varmaan tykkäisikään jos siinä lukisi mitä leipää tai makkaraa minäkin päivänä pitää ostaa.
En kehu tässä miestäni enkä itseäni, sitä ei tästä tarvitse tämän viestin tärkeimpänä pointtina hakea. Sen vaan näin tuon esille että hommat voi toimia ilman että toinen asettuu miksikään käskyttäjäksi ja niin se nimenomaan toimii, että aikuiset on yhdessä vastuussa kodista ja tasa-arvoisia eikä niin että se äiti siinä asettuisi komentajan ja käskyttäjän asemaan! Kukas palstan arvoisista naisista tykkäisi vaikka että mies tulisi juuri nyt käsemään pois koneelta ja vaikka siivoamaan kun lattialta löytyy joku roska tai pesemään pyykkiä juuri tällä sekunnilla?? Kannattaa joskus tarkastella asioita toisen näkökulmasta ja miettiä miltä se kaikki itsestä oikeasti tuntuisi jos toinen jatkuvasti naputtaisi kaikenlaisesta!

Hyvä kuvaus, kuinka homma voi toimia joustavasti.

Mutta, millä keinolla tuohon päästään, jos asiat eivät ole noin? Valitettavasti kaikissa suhteissa se ei lähde noin käyntiin alusta lähtien ja myöhemmin töiden jako onkin sitten vaikeampaa.

 

\

\

en ole mies enkä odota että kotityöt tehtäisiin tasan puoliksi, mutta silti vastaan tähän.
Tiedän sen että nalkuttaminen on miesten ja teini-ikäisten kanssa se viimeinen ja vähiten toimiva tapa saada heidät mukaan johonkin. Teini-ikäisen kanssa tein jo kauan sitten sen että jätin hänen huoneensa siivoamisen ja kaappiensa järjestelemisen vain hänelle itselleen enkä puuttunut mihinkään hänen ovensa takana ja se toimii.
Miehen kanssa meillä on suunnilleen se systeemi, että se tekee joka ehtii ja huomaa jonkun asian eli mitään tiskikoneen tyhjennysvuoroja tms ei ole. Se laittaa tiskarin kuka tulee aikaisemmin kotiin tai lähtee myöhemmin aamulla ja kaupassa käy kumpi vaan miten nyt milloinkin parhaiten aikatauluihin sopii ja mies käy ihan oma-alotteisesti eikä vaadi ostoslistaa eikä varmaan tykkäisikään jos siinä lukisi mitä leipää tai makkaraa minäkin päivänä pitää ostaa.
En kehu tässä miestäni enkä itseäni, sitä ei tästä tarvitse tämän viestin tärkeimpänä pointtina hakea. Sen vaan näin tuon esille että hommat voi toimia ilman että toinen asettuu miksikään käskyttäjäksi ja niin se nimenomaan toimii, että aikuiset on yhdessä vastuussa kodista ja tasa-arvoisia eikä niin että se äiti siinä asettuisi komentajan ja käskyttäjän asemaan! Kukas palstan arvoisista naisista tykkäisi vaikka että mies tulisi juuri nyt käsemään pois koneelta ja vaikka siivoamaan kun lattialta löytyy joku roska tai pesemään pyykkiä juuri tällä sekunnilla?? Kannattaa joskus tarkastella asioita toisen näkökulmasta ja miettiä miltä se kaikki itsestä oikeasti tuntuisi jos toinen jatkuvasti naputtaisi kaikenlaisesta!

Hyvä kuvaus, kuinka homma voi toimia joustavasti.

Mutta, millä keinolla tuohon päästään, jos asiat eivät ole noin? Valitettavasti kaikissa suhteissa se ei lähde noin käyntiin alusta lähtien ja myöhemmin töiden jako onkin sitten vaikeampaa.

niinpä, mitenkäs se menikään sen vanhan koiran uusien temppujen oppiminen??
Mutta itseasiassa olen tässäkin asiassa sitä mieltä että kaikkea voi oppia koko iän, jopa sen roskapussin viemisen ja tiskikoneen täyttämisenkin, ainakin joskus.
Minulla kai onni oman mieheni kanssa kun osasi jopa leipoa pullaa ja tehdä lihapullia kun muutettiin yksiin. mutta toki on tehtäviä jotka luonnollisemmin lankeaa minulle useimmiten eli esim pyykinpesu, mutta nyt kun olin yksin pitkän viikonlopun pois niin pyykkiäkin oli käskemättä pesty.
meillä varmaan mies "oppi" enemmän kotitöitä minun ensimmäisen yhteisen raskauteni loppuaikoina kun minulla oli hankalampaa enkä pystynyt kaikkea tekemään. mutta ei silloinkaan tarvinnut nalkuttaa vaan eka kerran ihan vaan kertoa mitä pitäisi tehdä.
nalkuttaminen on tosiaan se viimeinen tapa, luulen näin. Asiallinen tasa-arvoinen keskustelu ja ymmärrys siitä että asiat voit toteuttaakin monella eri tapaa eikä se tietty kellonaika ole se ainoa oikea aika siivota vaan sen voi tehdä periaatteessa minä viikonpäivänä vaan ja että se roskapussi ei homehdu eikä ala huolestuttavasti haista vaikka sen lehden lukeekin ensin ja juo vielä kahvitkin.
oikeaa asennetta molemminpuolin ja se korokkeelta alasastuminen perheen määrääjän asemasta ihan tasa-arvoiseksi perheenjäseneksi!

 

\

\

Vastaukseksi hän listaa minulle mahdottomia töitä, joita en yksinkertaisesti osaa tai voi tehdä, kuten auton jarrujen korjaus, piha-aidan rakentaminen ja savupiipun uudelleen rappaus, ja kysyy, että teenkö minä sitten nuo hommat, jos hän alkaa tekemään puolet kotitöistä!

Eikös tuohon ole helppo vastata? Niinä päivinä, kun teet jotain noista, voin kyllä laittaa ruoan ja pyykätä. Muulloin pistetään kotityöt puoliksi.

Hyvä idea, kiitos siitä! Jotenkin sitä kai ei siinä riidan tuiskeessa ole tullut ajateltua noin selkeästi, että olisin tuota huomannut ehdottaa. Pannaanpa kokeiluun!

 

\

nalkuttaminen on tosiaan se viimeinen tapa, luulen näin. Asiallinen tasa-arvoinen keskustelu ja ymmärrys siitä että asiat voit toteuttaakin monella eri tapaa eikä se tietty kellonaika ole se ainoa oikea aika siivota vaan sen voi tehdä periaatteessa minä viikonpäivänä vaan ja että se roskapussi ei homehdu eikä ala huolestuttavasti haista vaikka sen lehden lukeekin ensin ja juo vielä kahvitkin.
oikeaa asennetta molemminpuolin ja se korokkeelta alasastuminen perheen määrääjän asemasta ihan tasa-arvoiseksi perheenjäseneksi!

Tuo on asiaa!

 

Mä olen ollut aika paljon työttömänä, niin tietenkin silloin hoidan kotityöt ym mutta raivostuttaa kun olen töissä, mies ei silloinkaan tee YHTÄÄN mitään..jos pyydän häntä vaikka viemään matot ulos(itsellä huono selkä, ei onnistu ilman että selkä jämähtää) vastauksena tulee "joo, joo" ja tämä tarkottaa sitä että voi mennä parikin viikkoa että matot saadaan ulos!

Ruokaa ukko kyllä tykkää laittaa, mutta siihen se sitten jääkin. Sanoo vaan että ei paljoo kiinnosta!
eihän muakaan 10 tunnin työpäivän (ilman yhtäkään taukoa) paljoo kiinnostaisi alkaa heti kotiin tultua siivoomaan, tiskaamaan, pyykkäämään..mutta pakko kun ei sitä kukaan muukaan tee!

ja jos todella terävästi sanon että tarvitsen apua ym niin heti sanotaan nalkuttavaksi...ei sekään ihan oikein mene..

ennen naiset todella hoitivat kotia, mutta he eivät silloin käyneet päivällä duunissa..vaan olivat koko ajan kotona...

kyllä minäkin kotia hoitaisin..jos ei joka päivä tarttisi 10 tunniksi duuniin mennä...