heh, hee tulipas lunta tupaan.
Ei haittaa.
Näillä taidoilla pärjää ihan kivasti.
Arjen harmaudessa,
perjantai-illan loskassa,
märät kengät eteisen lattialla,
kauppakassit purettuna jääkaappiin,
en mieti siivousta, enkä sukkia.
Kannan itseni sohvalle,
suljen silmäni, odotan pientä viestiä,
tunnen kuinka välähdys menee läpi ruumiini,
se tulee aina hetkeä ennen nukahtamista.
Kun herään, olen uusi ihminen.
Kiitän itseäni siitä,
että en tarvitse mäyräkoiraa viihtyäkseni.
osaan nauttia omasta syntymähumalasta,
eikä yhtään kaduta tunteellisuuteni,
parhaimmillaan se on hitaassa foxissa
