Miehet; kannattaako syömishäiriö tunnustaa?

[Mietityttää]

Toki saa muutkin( naiset ) vastata mutta olisin eritoten kaipaillut miesten mielipiteitä.
Eli olen tällä hetkellä 26 vuotias nainen ja olen nuoruudessani sairastanut vaikeahkon anoreksian. Olen siitä aika hyvin päässyt yli, syön kaikkea,karkkia vähän liikaakin mutta vastapainoksi liikun hullunlailla ja tunnen melkein joka suupalasta huonoa omaatuntoa. Aluksi en kehdannut syödä miehen ollessa läsnä kun tuntui että se katsoo että miten paljon tuo voi oikein syödä... Tiedän toki että toi on ihan mun omia pinttymiä mutta kumminkin.
Tämä minun sairastelu aiheutti sen että en näe ihmisiä ihmisinä, siis sielukkaina ihmisinä vaan koen että rakkaus on ansaittava hyvällä ulkonäöllä. Tämä siis pätee vain minuun, en katso esim. ulkonäköä miehessäni mutta minun on vaikea hyväksi, tai siis ylipäätään uskoa että hän voisi minusta välittää. Olen koon 38-36 väliltä ja nyt olen saanut pakkomielteeksi laihtua kokoon 36, vain miestä miellyttääkseni. Ja toki myös itseäni, olen paremman näköinen pienemmässä koossa, kun olen vielä niin lyhytkin. Miehen miellyttäminen, että hän rakastaisi minua enemmän eikä haluaisi koskaan jättää ja että hän olisi ylpeäminusta on kuitenkin tässä taustalla.

Se, että en näe miestä tuntevana ihmisenä ( hän on sanonut jo monta kertaa että olen loukannut hänen tunteitaan kamalilla asioilla joita hänen niskoilleen syydän, johtuen huonosta itsetunnostani) aiheuttaa paljon ongelmia. Tässä miehessä on kuitenkin se jokin ja hän on saanut minut katsomaan peiliin ja tajuamaan omat vikani ja että vika on todella minussa eikä aina miehissä, niin helposti kun sen asian niin kääntää.
Haluan pitää tämän miehen ja olen valmis"muuttumaan" lähinnä tarkoittaen sitä että haluan apua tähän edelleen minua vaivaavaan ongelmaan. En voi elää elämääni rääkkäämällä itseäni ja itse särkemällä sydämeni.
Nyt varmasti kaikki ajattelevat että olen totaalisen hysteerinen kauhistus ( joka varmasti joskus pitääkin paikkaansa ) mutta olen myös huumorintajuinen, älykäs, viehkeä ja ihan nättikin. Kai minussa jotain hyvää on jos mies edelleen jaksaa.

Hän on varmasti jo kuukausia ihmetellyt että mistä helvetistä vaihettainen älytön käytökseni johtuu. Olen halunnut jo pitkään kertoa hänelle oman tarinani mutta pelkään ettei hän ymmärrä. En tiedä mitä miehet ajattelevat näistä syömishäiriöistä, niihin kun ei totisesti auta se että sanoo "että senkun rupeat syömään". Taustalla on muutakin kipuilua mutta pelkään kertoa niistä hänelle koska pelkään ettei hän ymmärrä. Hän on jo aikuisempi mies mutta silti.
Miten te miehet suhtautuisitte jos saisitte tietää että tyttöystävänne on sairastanut syömishäiriötä nuoruudessa ja kärsii siitä lievästi vieläkin? Hylkäisittekö hänet vai mitä?

 

[grandfather (2)]

"Miten te miehet suhtautisitte, jos saisitte tietåää, että tyttöystävänne on sairastanut syömishäiriötä nuruudessaan ja kärsisi siitä lievästi vieläkin- Hylkäisittekö hänet, vai mitä?"
Rakas ystävä! - Kolmen lapsen isänä, joista nuorin on 21 v. "iltatähti" tyttäreni , ja kahden lapsen isoisänä olisin erittäin huolestunut tialanteestasi. Ilmeisestikin sinulla on meneillä elämänkriisi, jonka taustan syyt sinun olisi selvitettävä itsellesi, jotta voisit lähteä eheytymisen tielle.

En ole asiantuntija, enkä osaa antaa neuvoa sinulle, mutta jostain sinun olisi saatava apua elämäntilanteesesi. Elät varmastikin tuskaista vaihetta elämässäsi, mutta sinun on mahdollista eheytyä ja eheyttää suhteesi, kunhan löydät "avaimet" eheytymisen tielle.

Laitan tähän erään linkin, jossa on viereillut runsaat 432.000 kävijää ja he ovat kokeneet sivuston positiiviseksi askeleeksi, eheytymisen tielle.

"Kotkansydän"
"Nämä sivut on omistettu rikkinäisen maailman rikkinäisille kasvateille, kaikille niille, jotka ovat nähneet rakkauden ja sisäisen paranemisen toivon, Ja ertyisellä rakkaudella niille, joiden kokemus maailmasta on särkynyt".

Sivustolla löytyy useita "viisaiden sanoja ja ajatuksia " kuten esimerkiksi:

-Kasvu ihmisyyteen, rakkauteen ja vapauteen.
-Itsen vihaaminen, Miksi en osaa olla levollisesti oma itseni?
-Kunnoitus. Yksi eheytymisen mittareista.
-Minuus. Lepo, rakkaus itsessämme ilman ehtoja.
-Virtaava energia.-Sisäinen sekeys, puolustusmekanismit, konflikti ja sovinto.

http://www.healingeagle.net/indexfi.html

 

[AP:lle]

Minusta kertominen syömishäiriöstäsi miehelle voisi olla seuraava askel suhteenne eteenpäinviemisessä. Ainakin itse koen, että parisuhteessa pitäisi voida olla oma itsensä eli kun tulen töistä kotiin, syömme ja käymme suihkussa, niin usein sen jälkeen voimat riittävät vain sohvalla makoiluun sylitysten. Jos minulla olisi sellainen tunne, että olisi sanomatta jääneitä asioita, jotka painavat mieltä, niin sanomatta jäänyt asia pyörisi mielessä ja aiheuttaisi itselleni pahaa mieltä ja ahdistusta. Siksi mieluummin kerron ikävät ja nolotkin asiat, jotta mies tietää, mitä on tapahtunut ja mikä painaa mieltäni. Onneksi mies on ymmärtäväinen tai ainakin hän yrittää ymmärtää ja kunnioittaa tekojani, vaikkei ne aina ihan järkeviä olekaan

Mitä jos kertoisit, että sinulla on asia, jota et ole kertonut, mutta joka painaa mieltäsi ja sinun on kauhean vaikea saada sanottua sitä asiaa. Kerro, että pelkäät kauheasti, että tuon asian kertominen saa hänet inhoamaan sinua ja että se on muutos suhteelle. Uskon, että mies ymmärtää sinua. Voit kertoa, että tarvitset hänen tukea, rakkautta ja hellyyttä.

Itse asiassa moni mies kykenee syvällisiin tunteisiin. Eivät he aina ole niin pinnallisia, etteivätkö kykene rakastamaan naista hänenä itsenään. En todellakaan usko, että miehesi rakastaisi sinua enemmän, jos olisit kokoa 36. Oman kokemukseni mukaan mies tuskin edes huomaa, vaikka laihtuisit koosta 38 kokoon 36. Sitä paitsi ainahan vaatekokoon vaikuttaa myös vaatteen malli jne, joten joskus pelkkiin numeroihin tuijottaminen on pahasta. Jos siis on joku pienellä mitoituksella oleva vaate, etkä 36-kokoisena siihen mahtuisikaan, niin olisiko taas seurauksena se, että pitäisi vielä vähän laihduttaa...

Moni mies tykkää, että nainen on NAISELLINEN. Naisellisuuteen kuuluu rinnat, lantio ja pehmeyttä, jota naiset niin karsastavat. Luiseva keho voi herkästi olla poikamainen, mikä ei taida olla suurimman osan mieleen. Muistan nimittäin, että tässä hiljattain oli tässä Ellien Tyylitaiturit-palstalla arvioita Seiskan tähtityttöehdokkaista. Moni nainen äänesti parhaimmaksi naiseksi laihinta naista, jolla näkyivät kylkiluut. Naiset tyrmäsivät täysin rehevän, rintavan naisen. No, fakta oli se, että MIEHET äänestivät 7 pv-lehden äänestyksessä voittajaksi juuri tuon hitusen pulskan naisen, jolla oli joukon isoimmat rinnat. Hän myös vaikutti olevan porukan ILOISIN nainen, eikä sellainen takakireän oloinen, jollaisilta jotkut turhan tarkkaan painoaan vahtivat naiset valitettavasti joskus ovat.

Jutelkaa myös syömisestä. Aika moni nykyään nauttii hyvästä ruoasta. Jos mies vaikkapa tekee hyvää ruokaa ja sinä syöt vain parin ruokalusikallisen verran, mies saattaa olla pettynyt. Hän ei ajattele sitä siten, että pidät linjoistasi huolta, vaan hän ajattelee, että ruoka ei kelpaa sinulle, etkä osaa nauttia siitä.

Ylipäätään et voi oikein etsiä itsetuntoa ja arvostusta ulkopuoliselta, jollet itse koe niitä tunteita itseäsi kohtaan. Älä ole tiukan kriittinen, vaan salli armeliaisuutta itsellesi. Anna itsellesi lupa olla inhimillinen kaikkine hyvine ja huonoine puolinesi. Anna myös miehelle lupa rakastaa sinua omana itsenäsi äläkä vähättele hänen sanomisia tai tekemisiä, vaan jos hän kehuu sinua kauniiksi, älä vähättele, vaan ota kehut vastaan!!!

Okei, nämä ovat NAISEN kommentteja eikä pyytämiesi miesten kommentteja, mutta minulla on ikää enemmän kuin sinulla ja takana on lukuisia vuosia paino-ongelmien kanssa (ylipainoa), joten tunnistan kyllä tunteita sinussa ja entisessä minässäni.

 

[Nohöh]

En ole mies, mutta vastaan silti. Ihan oman kokemuksen perusteella..

Kerro miehelle ongelmastasi. Se saattaa auttaa monellakin tavalla. Et joudu enää pohtimaan yksin tätä asiaa, mies ehkä ymmärtää sinua ja käyttäytymistäsi paremmin ja ehkä jopa syömisessäsi, asenteessa siihen sekä itsetunnossasi tapahtuu paranemista tämän myötä. Ainakin itselleni oikea ratkaisu oli kertoa asiasta, nyt tosin jo ex-avomiehelleni. Seurustelun alussa mies kehui aina kovasti ulkonäköäni ja hyvää, hoikkaa vartaloani. Tästä tietysti aiheutui syömishäiriöön taipuvaiselle ihmiselle se, että aloin vahtia syömisiäni entistä tarkemmin. Etten vaan liho yhtään, kun eihän se mies minusta sitten enää välitä...No, tulin kuitenkin kertoneeksi asiasta silloiselle avomiehelleni, mikä aluksi tosin aiheutti sen, että hän vahti syömisiäni ja oli aina tuputtamassa ruokaa yms. Mutta kaikin puolin tilanne parani asian käsittelyn jälkeen, luotimme paremmin toisiimme ja syöminenkin normalisoitui. Ja kummasti itsetuntokin parani.. Vaikea olisi uskoa, että aikuinen mies sen takia haluaisi erota, että nainen on kärsinyt tai kärsii syömishäiriöstä. Pikemminkin edellytykset hyvälle parisuhteelle paranevat, kun näin isoja asioita ei pidetä salaisuuksina jotka tulevat väliinne hankaloittamaan elämää ja mutkistamaan asioita.

 

[Läskit lähtee]

Ap olet aivan oikeassa, miehille ei ole millään muulla väliä kuin ulkonäöllä. Olen lievästi ylipainoinen, miesystäväni (ex tms, en tiedä enää mikä) ei ole koskaan suoraan sanonut, että olen liian lihava, mutta hienosti sanonut, kuinka kannattaa urheilla ja syödä vähän. Oikeassa hän onkin siinä.Mutta hän ei anna pätkääkään arvoa sille, kuinka paljon olen häntä auttanut ja kuinka paljon rakastanut, kaikkine virheineen. Hän löysi kesällä trimmatun fysioterapeutin ja minä jäin kyydistä.Kolmisen kuukautta paneskeli lihaskimppua kunnes tuli takaisin. Viikko sitten löysi uudelleen tämän fysioterapeutin kanssa toisensa ja taasen jäin, nyt lopullisesti. Olin nuorempana hoikka ja minulla ei ollut mitään vaikeuksia löytää miesystävää itselleni, kun elämäntilanne meni huonoksi ja en jaksanut välittää ulkonäöstäni niin miehet kaikkosivat ympäriltä. Aivan kuin olisin eri ihminen mitä silloin hoikkana ollessa. Olen sisältä aivan sama tyyppi, en sen pahempi enkä parempi. Ulkonäkö on miehille se kaikkein tärkein, sitä he arvostavat eivät mitään muuta. Laihduta vain, niin minäkin olen alkanut tekemään.

 

[lenae]

En tiedä, kuka teistä on eniten ressukka, mutta et sinä ainakaan. Sääliksi käy miestä ,joka juoksee laihan naisen perässä ja sääliksi käy naista, joka juoksee ollakseen laiha. Kyllähän tuollainen vihjailu on selkeää vittumaisuutta mieheltä.
Kannattaa heti ymmärtää, mitä se tarkoittaa, vaikka yrittäisi kuorruttaa sanomisensa.
Loppujen lopuksi miehet ei arvosta naisessa muuta kuin ulkonäköä. Saa olla vaikka kuinka vittumainen nainen hyvänsä, niin sillä juoksee miehet perässä, jos on vain laiha vaikka olis kuinka takakireä.
Tietysti on ero sillä onko ylimääräistä kymmeniä kiloja vai muutama, mutta jos miehen vuoksi täytyy itsensä anorektisen laihaksi laihduttaa, niin molemmilla on ongelma.
Loppujen lopuksi silläkään ei ole merkitystä vaikka uhraisit koko elämän hänen miellyttämiseen, kun ainut kriteeri on laihuus tai kauneus ja laiha kauneusihanne.

Laihdutuksella ei ole mitään perustetta, jos motivaatio ei lähde oikeasti itsestä.
Itsesi vuoksi tee se, jos teet, mutta älä koskaan muiden vuoksi. En voisi koskaan arvostaa miestä, joka pitäisi minusta vasta sen jälkeen kun olisin kitudieetillä ollut kuukausia. Niitä miehiä riittää ja niitä naisia riittää jotka alkaa sille kitudieetille. Miehellähän nyt voi olla joku elintasopömppö, näitä selityksiä piisaa..

Jos voi arvostaa itseään vasta sitten, kun joku muu arvostaa, niin silloin kannattaa parantaa itsetuntoa. Moni mies kuvittelee, että tyydyttävän ihmissuhteen saa aikaan se, että nainen on laiha. Muuta ei tarvita, mutta kyllä se totuus sitten karmeudessaan tulee paljastumaan, joten älä huoli. Äläkä huoli häntä takaisin, vaikka anelis. Itseppähän elämänsä petaa.