Miehestäni on tullut tiuskija ja korottaa ääntänsä jatkuvasti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kyllästynyt"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"kyllästynyt"

Vieras
Ollaan oltu yhdessä 8 vuotta, vasta kahtena viimeisenä vuonna mieheni käytös esim. riitatilanteissa on muuttunut. Äyskii, huutaa tai korottaa ääntään, tiuskii... minä sen vielä jotenkin kestän mutta en sitä kun tiuskii lapsille. Eilen alkoi hississä räyhäämään minulle ihan pikkuasiasta, oli hieman noloa kun ylös tullessa naapuri oli hissin oven takana... tänään aamulla taas korotti lapselle ääntä kun tämä ei suostunut rattaisiin istumaan, ja kun sanoin että osaa hän kävellä jo ihan hienosti niin taas räyhäsi jotain että tee sinä sitten ja plaaplaaplaa. Ja ihan yhtäkkiä tulee nämä purkaukset, meillä voi olla ihan rauhallista keskustelua ja kanssakäyntiä sitä ennen.

Ja vaikka sanoo että älä huuda, niin mies vaan mylvii silmät suurina ja lopuksi heittäytyy marttyyriksi. Olen sanonut asiasta myös riidan jälkeen, että ei ole ok. Pyytää anteeksi mutta siinä se.

Onhan meillä tietysti ollut voimat koetuksella ja rahat vähissä esikon syntymän jälkeen, mutta niinhän se on monella muullakin lapsiperheellä pinna kireellä aika ajoin. Miten saisin miehen tajuamaan että tuo jatkuva tiuskiminen ja huutaminen ei ole ok, etenkään lapsille.?
 
Miksi itistät miehen auktoriteetin lapsen edessä, jos mies lasta käskee rattaisiin, ei siihen mennä sekaantumaan että osaa se kävelläkin, hetken päästä lapsi ei usko isäänsä yhtään ja huutaminen vain lisääntyy.
 
Miksi itistät miehen auktoriteetin lapsen edessä, jos mies lasta käskee rattaisiin, ei siihen mennä sekaantumaan että osaa se kävelläkin, hetken päästä lapsi ei usko isäänsä yhtään ja huutaminen vain lisääntyy.

Yritän mahdollisimman paljon olla puuttumatta tai puutun vasta jälkeenpäin koska haluan tukea mieheni auktoriteettiä ja pitää yhtä köyttä.

Mutta pakko minun on välillä puuttua kun mies vaatii 2-vuotiaalta ihan mahdottomia tai tiuskii ja huutaa tälle. Nytkin sanoin ihan nätisti sivusta kun toinen koittaa väkisin vääntää ääntä korottaen 2-vuotiasta siihen rattaanistuimeen, että älä huuda. Ei lopettanut joten pakko oli puuttua ja muistuttaa että lapsi osaa kävellä itsekkin. Kun vielä juuri eilen puhuttiin asiasta että lapsi ei enää rattaissa viihdy ja kuinka hienosti kävelee - ? Vaikea silloin ymmärtää miehen valintoja, tuntuu välillä tekevän niitä omasta mukavuudenhalusta, ei lapsen parhaasta.

Ymmärrän kyllä että mieheni ei ole kokenut lasten kanssa tai luontaisesti siinä hommassa parhain ja pitkäjänteisin.
 
Eli veit miehen auktoriteetin, miehen on aivan turha yrittää lasta enää rattaisiin. Ei meilläkään tykätty rattaissa istua, mutta välillä siinä on vain istuttava, aina ei ehdi taaperon mukaan kävellä, ja silloin lapsi myös istui rattaissa, eikä kukaan tullut viereen sössöttämään että pitää antaa kävellä.
 
Miehen perustarpeet: täysi vatsa, tyhjät kassit, omaa rauhaa

Jos joku puuttuu niin lopputulos on aloittajan kuvailema. Ei se nyt niin helvetin monimutkaista ja käsittämätöntä luulisi enää tällä vuosituhannella naiselle vaan olevan. Mutta silti se on ja urpot kyselevät nettipalstalla toisilta urpoilta vinkkejä ja mitä mielipuolisimmat ja monimutkaisimmat spekulaatiot käynnistyvät.

Ei jumaliste. Jatkakaa.
 
Eli veit miehen auktoriteetin, miehen on aivan turha yrittää lasta enää rattaisiin. Ei meilläkään tykätty rattaissa istua, mutta välillä siinä on vain istuttava, aina ei ehdi taaperon mukaan kävellä, ja silloin lapsi myös istui rattaissa, eikä kukaan tullut viereen sössöttämään että pitää antaa kävellä.

Ei meillä ole pakko istua välillä rattaissa, päinvastoin. Saisi oppia olemaan kokonaan istumatta, kun niille on tulossa uusi käyttäjä enkä aio mitään tuplia ostaa! Miksi reippaan 2-vuotiaan pitäisi istua jossain rattaissa?

Enkä minä siihen istumiseen ensisijaisesti ollut puuttumassa, vasta sitten puutuin kun piti alkaa huutamaan lapselle. Laittaisi rauhallisesti ja määrätietoisesti toisen siihen istumaan, mutta kun pitää alkaa huutamaan ja tiuskimaan... SE on se ongelma, ei lapsen rattaissa istuminen.
 
Miehen perustarpeet: täysi vatsa, tyhjät kassit, omaa rauhaa

Jos joku puuttuu niin lopputulos on aloittajan kuvailema. Ei se nyt niin helvetin monimutkaista ja käsittämätöntä luulisi enää tällä vuosituhannella naiselle vaan olevan. Mutta silti se on ja urpot kyselevät nettipalstalla toisilta urpoilta vinkkejä ja mitä mielipuolisimmat ja monimutkaisimmat spekulaatiot käynnistyvät.

Ei jumaliste. Jatkakaa.

Ei miehelläni ole noista puutetta. Muuten hyvä.
 
[QUOTE="kyllästynyt";30454203]Ei meillä ole pakko istua välillä rattaissa, päinvastoin. Saisi oppia olemaan kokonaan istumatta, kun niille on tulossa uusi käyttäjä enkä aio mitään tuplia ostaa! Miksi reippaan 2-vuotiaan pitäisi istua jossain rattaissa?
[/QUOTE]

Meillä tuplat oli ihan ehdoton 2v 8kk ikäerolla ja edelleen käytössä vaikka esikoinenkin on jo 4v. Liikutaan rattailla paljon. 2v on vielä pieni lapsi eikä se tee lasta yhtään sen isommaksi vaikka syntyisikin pikkusisarus.

Olen kyllä miehesi puolella tässä asiassa! Ikävää jos tiuskii ja huutaa, mutta ei mikään ihme jos siellä häärää näpisevä mussumaija joka ei anna miehen tehdä asioita omalla tavalla.
 
[QUOTE="venlaa";30454232]Meillä tuplat oli ihan ehdoton 2v 8kk ikäerolla ja edelleen käytössä vaikka esikoinenkin on jo 4v. Liikutaan rattailla paljon. 2v on vielä pieni lapsi eikä se tee lasta yhtään sen isommaksi vaikka syntyisikin pikkusisarus.

Olen kyllä miehesi puolella tässä asiassa! Ikävää jos tiuskii ja huutaa, mutta ei mikään ihme jos siellä häärää näpisevä mussumaija joka ei anna miehen tehdä asioita omalla tavalla.[/QUOTE]

Aika ikävästi vihjaat että olen näpisevä mussumaija. Itse taas olen pahoillani, jos sinä katsot vaan lapasena vieressä kun miehesi huutaa ja tiuskii 2-vuotiaalle PIENELLE lapsellesi. Otan osaa.

En olekkaan väittänyt että tekee isommaksi, mutta minun lapseni haluaa kävellä ja osaa kävellä ja kävelee jo hyvin rivakasti, joten miksi istuttaisin häntä 4-vuotiaaksi saakka jossain taaperoiden kärräämiseen tarkoitetuissa härpäkkeissä VÄKISIN ? Normaali 4 v jaksaa kyllä kävellä jo pitempiäkin matkoja. Tosin, tämä ei ollut enää aloitukseni aihe, edelleenkään.
 
Eli muuttuiko miehen käytös kun teille syntyi lapsi? Usein stressaavassa tilanteessa (univelkaa, vastuu pienestä, rahahuolia) ihmisillä pinna on lyhyempi. Onko mahdollista mennä keskustelemaan käyttäytymisestä riitatilanteissa esim. parineuvontaan? En usko että miehesikään tykkää tiuskia.
 
[QUOTE="Anu";30454386]Eli muuttuiko miehen käytös kun teille syntyi lapsi? Usein stressaavassa tilanteessa (univelkaa, vastuu pienestä, rahahuolia) ihmisillä pinna on lyhyempi. Onko mahdollista mennä keskustelemaan käyttäytymisestä riitatilanteissa esim. parineuvontaan? En usko että miehesikään tykkää tiuskia.[/QUOTE]

Kyllä muuttui. Ennen oli riitojenkin aikana ihan viilipytty. Olen myös ajatellut että liittyy tähän elämänvaiheeseen kun on pieni lapsi ja toinen tulossa, raha on tilapäisesti tiukilla, väsymystä jne. Vaikka kyllä meillä nyt sentään ruokaa on ja omaa aikaakin molemmat saa.

Niin, tuskin hän tykkää tiuskia. Ymmärtäisi vaan kuinka se vaikuttaa muihin perheenjäseniin... tiuskii nykyään jopa koiralle! En oikein tiedä mihin sitä menisi, ei meillä ole varaa mihinkään parisuhdeterapiaan..
 
[QUOTE="kyllästynyt";30454399]Kyllä muuttui. Ennen oli riitojenkin aikana ihan viilipytty. Olen myös ajatellut että liittyy tähän elämänvaiheeseen kun on pieni lapsi ja toinen tulossa, raha on tilapäisesti tiukilla, väsymystä jne. Vaikka kyllä meillä nyt sentään ruokaa on ja omaa aikaakin molemmat saa.

Niin, tuskin hän tykkää tiuskia. Ymmärtäisi vaan kuinka se vaikuttaa muihin perheenjäseniin... tiuskii nykyään jopa koiralle! En oikein tiedä mihin sitä menisi, ei meillä ole varaa mihinkään parisuhdeterapiaan..[/QUOTE]

Seurakunta järjestää ilmaista parineuvontaa, suosittelen lämpimästi. Usein yksikin käynti auttaa, kun saa ulkopuolisen näkemyksen tilanteeseen. Ei kannata odottaa että olette eron partaalla, ei se arki meinaan ainakaan helpota kun on toinen tulossa.
 

Yhteistyössä