Miehenne aktiivisuus vauvanhoidossa?

[nahjus meillä]

Miten aktiivisia ja aloitteellisia miehenne ovat vauvan kanssa? Meillä kun vauva itkee tai kitisee, mies odottaa lähes aina että minä menen. Joudun sanomaan hänelle, että oliskos isän vuoro välillä.. Vaippoja vaihtelee välillä omatoimisesti, mutta usein muistuttelen. Eikä vaihda paitaa kuivaan, vaikka vauva olisi pulautellut. Ärsyttää sen laiskuus. Miten teillä? Oletteko keksineet keinoja, joilla miehen saisi omatoimisemmaksi?

 

[!!!!!!!!!!]

Ei ne miehet tajua jos ei käske tekemään jotakin....ihan oikeesti olen oppinut.

 

[Jellybean kirjautumatta]

Ei meilläkään mies tee mitään omatoimisesti. Aina saa olla pyytämässä tai käskemässä. En ole vielä päässyt selville että onko se oikeasti niin tampio vai esittääkö vain laiskuuttaan. Kyllä jos pyydän tekemään jotain niin ihan mutisematta tekeekin, mutta ei puhettakaan että itse hoksaisi. Esim iltahommat, mitkä alkaa joka ilta puoli kahdeksalta yöpaidan ja vaipan vaihdolla ja joita seuraa velli ja hampaitten pesu, on aina olleet miehen hommia mutta sille pitää silti antaa lähtömerkki ja muistuttaa että mitä seuraavaksi tapahtuu.

Ja siis jos vauva kitisee lattialla niin kyllä meilläkin mies odottaa että minä menen, tai sitten mun pitää pyytää sitä ottamaan lapsi syliin.

Meillä ei mies ole ollut lapsen kanssa kahdestaan paria tuntia kauempaa, niin kiinnostaisi vaan tietää että miten homma pyörii silloin kun en olekaan käskyttämässä.

 

[beebeebee]

sama täällä eli pyytää pitää ja selvällä suomen kielellä. mitkään vihjailut tai kiertelyt menee kuuroille korville ja sepä ärsyttää. ei ole kiva olla myös miehelle "äiti" joka käskyttää tekemään. harmittaa kun toinen ei ole omatoiminen mutta kai se on jotain miesten epävarmuutta jota käyttävät hyväkseen.

 

[OM,]

Sama juttu täällä. Vaikka mies osallistuukin kiitettävästi vauvan hoitoon, niin kyllä aina joutuu patistamaan tekemään asiat. Oma-aloitteisuutta on todella harvoin. Tämän ensimmäisen vuoden on kyllä mieskin ollut yksikseen paljon vauvan kanssa (jopa neljän päivän putkia), mutta aina kun itse olen paikalle, oletus on, että minä menen jos kitinä alkaa. Seuraava vuosi meneekin sitten melkein yh:na kun rakennusprojektia pukkaa, eli mies on päivät töissä ja illat raksalla.... Huoh....

 

[kata...]

Meillä ollaan kyllä melkoisen tasavertaisia molemmat.Mutta johtunee siitä että mies on ollut yh iskä ja osaa siis ihan samallatavoin huushollauksen ja lastenhoidon kuin mäkin.

Mies on ollut meidän juniorin kanssa kaikki yöt,poju nyt 1 vee.Mä oon ollut ihan alle viikon pojun kanssa öisin.Ja joo,eli eri huoneissa nukuttu.Meillä isompi "vauva" nukkui niin huonosti kun poju syntyi että mies sanoi että hän hoitaaa niin kauan kuin jaksaa.
Ja todellakin vuoden tehnyt yövuoroa!!

Poju ei ole öisin syönyt mutta kantanut mies on kaveria öisin.Tosi läheiset on välit heillä,on tehnyt siis hyvää meille kaikille.Mä oon jaksanut päivät paremmin lasten kanssa ja mies on saanut tehdä osansa.

Mä uskon että mitä enemmän on lapsen kanssa,sen läheisemmät välit on.

Uskon myös että mies aktivoituu vain jos pakko.Eli ei meilläkään näin hyvin ollut ekan yhteisen kanssa.
Mä sanoin että tarviin hänen panostustaan ja miettii miten voisi parhaiten tehdä osansa.
Eli toivoa on jokaisella jos nimittäin on eka lapsi kyseessä.

 

[joo, ei pyöri!!!]

Vastaus Jellybeanille... Meillä lapsi on puoli vuotias, enkä ennen viime lauantaita ole ollut lapsestani erossa kauppareissua pidempää aikaa. Lauantaina olin siskoni polttareissa (kun en kaasona ja tosiaan siskona oikein voinut kieltäytyäkään). Miehelle oli ok jäädä tytön kanssa, mutta kyllä ihmetys oli suuri, kun tulin kotiin. kaikki oli siinä, mihin jäi lauantaiaamuna lähtiessäni. Tiskit altaassa, pyykit telineellä... No, en ilmeisesti ollut käskenyt tekemään kotihommia. Miespä oli sitten hoksannut lähteä porukoillensa kylään (heh, tottakai, varmasti on mummo leikittänyt ja hoitanut lasta! Johan tuo tarjos mullekin hoitoapua viime viikolla, mutta olin sitä mieltä, että miehen ja tytön on aika olla kaksin.) No, parastahan kaikessa on se, että olin autolla (luojan kiitos, ei ollut krapulaa!) ja olin kotona klo 3.30 ja tosiaan MINÄ heräsin aamulla tytön kanssa! Mies oli ilmeisesti TOSI väsynyt tästä hoitopäivästä, koska posotteli unia aika pitkälle ja nyt jaksaa vielä ihmetellä, miksi olen niin hiljainen!

 

[edellinen vielä]

Mies kyllä osallistuu meillä, jos käskee. Usein on kuitenkin niin, että olen hiljaa. Olen myös ajatellut, että minä teen täällä, kun mies on töissä ja paljon meidän raksalla, mutta jotenkin siis tuo polttarijuttu meni ihan päin p:tä. Tai siis siitä kai se pahin pettymys aina tulee, kun on itse odottanut jotain ihan muuta? ja kun oletin, että nyt päivän viettää tytön kanssa. Sitäkin ihmettelin, että anoppi oli heti tarjoamassa hoitoapua, kun miehen piti olla tytön kanssa, mutta ei esim. mulle ikinä tarjoudu vaikka vaunuilemaan tytön kanssa siksi aikaa, että saisin joskus vaikka siivota rauhassa... Niinpä niin...

 

[Jellybean kirjautumatta]

Tulipa edellisestä mieleen joku parin tunnin kaupunkireissu jolle lähdin sillä puheella että mies hoitaa lapsen sillä aikaa. Jätin tarkat KIRJALLISET ohjeet kuinka päivärytmi suurin piirtein menee, mitä syö milloinkin ja mitä kaikkea kannattaa kokeilla kitinään. Takaisin tullessani täällä oli anoppi hyörimässä ja mies luki lehteä sohvalla. Että niin.

 

[minä^]

Kannattaisiko vain ottaa muutama ilta vapaata esim. harrastuksen takia ja silloin tällöin lähteä johonkin vaikka koko päiväksi ja jättää isä hoitamaan lasta? Tai joskus katsoa mitä tapahtuu, kun vauva huutaa ja itse on tekemässä jotain muuta eikä keskeytäkään omia hommiaan, jos kerran perheen toinen aikuinen on sillä hetkellä jouten? Tai joskus viikonloppuna, kun molemmat on vapaalla, jättää tiskit tiskaamatta jne. Jos huolto pelaa koko ajan, ei sitä kaikki enää tajua, että joku tekee kaiken sen työn.
Viikolla kotityöt kyllä kuuluu minusta pääsääntöisesti sille joka on kotona.

 

[Pakko hehkuttaa]

Meillä mies osallistuu ihanan omatoimisesti vauvan hoitoon. Reagoi itkuun/kitinään, vaihtaa vaippoja, käyvät yhdessä suihkussa, mies pääsääntöisesti syöttelee kiinteitä (vasta maistellaan) ja jos iltaisin on vähän levottomuutta ilmassa, mies kyllä osallistuu rauhoitteluun.
Pääsen lenkille, kaupoille yms, jos vaan on lypsymaitoa jääkaapissa=)

 

[Meillä sama..]

Meillä sama kuin Pakko hehkuttaa, mies osallistuu käskemättä vauvan hoitoon. Esim. aamulla herää ensimmäisenä vauvan kanssa ja vaihtaa vaipat ja sitten tuo sänkyyn minun luo syömään. Meillä ei siis ole enää yösyöttöjä. Mies myös reagoi vauvan itkuun ja pieneenkin kähinään, jopa nopeampaa kuin minä. Hän on myös vauvan kanssa tosi paljon silloin kun on kotona ja pääsen menemään omiin juttuihin.

No tällä on tietenkin kääntöpuoli, eli miehelläni on oma yritys ja paljon aikaa vaativa harrastus, joten tosi paljon saan ( tai siis joudun ) olla ihan kahdestaan vauvan kanssa. Mutta en valita, koska kotona ollessaan hoitaa vauvaa tasapuolisesti minun kanssa.

 

[Isi tietää]

Älkää nyt ämmät valittako. Luoja on luonut naiset hoitamaan lapsia ja miehet niitä siittämään. Näin se vain on. Mitä te pentuja sitten synnytätte jos ette ole valmiit niistä kantamaan vastuuta. Ps. Lähden nyt oluelle.

 

[tiittuska]

Meillä on ollut aika lailla myös semmoista, että mä olen saanut pyytää miestä osallistumaan. Ei tajua itse. No, nyt kun vauva on vähän isompi, eli lähes 8 kk, mies osallistuu kyllä jo aika hyvin. Ainakin tykkää leikkiä ja touhuta vauvan kanssa silloin kun vauva on HYVÄLLÄ tuulella... Hmm. Kitinää ja itkua ei kauan jaksa, mutta toisaalta taas kitinä loppuu aika pian yleensä kun vauvan ottaa syliin, ja sen mieskin tajuaa . Vaipanvaihtoon tai syöttämään mun täytyy edelleen pyytää miestä. Ja todellakin jos lähden pidemmäksi aikaa pois (esim. pariksi tunniksi tai enemmäksi) mun täytyy antaa hoito-ohjeet ja aikataulut miehelle. Ja hei, just niin se menee, että vaikka oltais molemmat kotona, ja kello tulee 19:30, jolloin AINA annetaan vauvalle iltapuuro, enkä mä sanois tai tekis mitään, jäisi puuro varmaan antamatta. Ei mies ymmärtäisi olla omatoiminen. Ja sitten syyttäis mua kun en ole antanut sitä puuroa. Aaaargh! Yöhoidot olen hoitanut tähän asti kaikki, lukuunottamatta ihan alussa kun vauva huusi öisin, ja mieskin kanniskeli häntä välillä. Nyt viime aikoina mieskin on nukuttanut illalla vauvaa, ja se alkaa sujumaan tosi kivasti. Onneksi. Kai tämä vauvan kasvaessa aina helpommaksi muuttuu, ja uskon että mies osallistuu aina vaan enemmän. Yksi ilta hän sanoi tultuaan nukuttamasta vauvaa, että "Nyt minusta tuntuu että olen isä". Se pisti mut miettimään! Mies siis tuntee kasvansa vasta nyt isäksi, kun vauva hyväksyy hänetkin nukuttamaan ja muutenkin lohduttamaan.

 

[Sirenia*]

Juu eipä osallistu täälläkään... Ekan vauvan kohdalla vähän ressasinkin asiasta mutta nyt en ole jaksanut paljon valittaa. Mies sanoo että ne kaikki hommat käy multa helpommin. No käy kai kun hän ei viitti edes yrittää. Jonkin sortin epävarmuuttakin siis varmaan. Nyt on kyllä ollut isomman lapsen kanssa iso apu hänestä mutta vauvaa ei oikein hoida vaikka pyytäiskin. Olen kyllä päässyt välillä vähän yksinäni pois kotoakin että en mä mitenkään työtaakkani alle näänny

 

[50/50]

Mäkin hehkutan:

Meillä on isä ihan ensi hetkistä halunnut itse osallistua lapsen hoitoon siinä missä minäkin, ja edelleen (9kk) hoitaa ihan yhtä lailla. Alussa oli itselläni hieman "vaikeaa" antaa isän tehdä asioita itse, ja omalla tavallaan, olisin mielelläni ollut jatkuvasti vahtimassa ja neuvomassa, mutta onneksi mieheni sanoi suoraan että voin lakata vahtimasta.

Isä on mm. hoitanut lasta viisikuisesta asti ihan pitkiä päiviä kun itse olen käynyt luennoilla tai tehnyt keikkatöitä, hyvin ovat pärjänneet. Imetyksen ohella on annettu vastiketta pullosta, ja kiinteiden aloituksen jälkeen on helpottanut entisestään järjestelyt.

Lapsi on alusta asti oppinut siihen, että isä kelpaa siinä missä äitikin, meillä ei itketä äidin perään ja illalla nukkumaanmenotkin sujuu kuten minä tahansa muunakin iltana vaikka en olisi kotona, isi ja tyttö pärjäävät hyvin kaksinkin!

Mutta meillä onkin ollut suhteen alusta asti selvää että lapsia halutaan, MOLEMMAT. Lapsi ei ole mikään äidinjatke, vaan yhteinen vastuu ja ilon aihe. Olen onnellinen siitä että minulla on mies jonka kanssa perheen perustaminen on ollut nautinto!

 

[Taatuska]

Ihminen jolta puuttuu omatoimisuutta on täysin kykenemätön tekemään itse jotain. Itse olette miehen lapsenne isäksi ottaneet niin ei auta valittaa. Ei toista voi yrittää muokata omien tarpeidensa mukaan. Kokeilkaa aikatauluttaa kotitöitä. Esim. mies: joka keskiviikko klo 17:30 TISKIT. Silloin mies tietää mitä pitää tehdä. Näin nopeasti sanottuna.

 

[vässyköitä]

Tosiaan ihmetyttää että millaisten saamattomien vässyköiden kanssa olette menneet lapsia hankkimaan... ja että ihan pitää _hehkuttaa_ jos jonkun mies osallistuu omatoimisesti vauvan hoitoon?

 

[Pakko hehkuttaa]

kun muut valittaa. Onko se sulle joku ongelma?

 

[Mykkäkoulu stop!]

Mies oli ilmeisesti TOSI väsynyt tästä hoitopäivästä, koska posotteli unia aika pitkälle ja nyt jaksaa vielä ihmetellä, miksi olen niin hiljainen!

Pienenä vinkkinä, miehet eivät ole ajatuksenlukioita. Mykkäkoulu tai vihjailu ei johda mihinkään. Niillä vain kasvattaa railoa lisää. Miehet ymmärtävät kyllä suoraa puhetta. Jostain kumman syystä naiset ovat vain tosi huonoja sanomaan asioita suoraan, liekkö "kiltti tyttö"-kasvatusmetodin tulosta.

Jos mies ei halua ymmärtää tai oppia, niin mielestäni hän ei ole silloin sitoutunut perheeseensä. Sitten voi jo miettiä onko mitään järkeä jatkaa sellaista suhdetta.

 

[Mirkku33]

ap; meillä mies on aktiivinen ja omatoimisesti lähtee vauvan kanssa vaunuillakin liikkeelle. Kylvyttää ja vaihtaa vaippaa ja vaatteetkin tarvittaessa. Tosin, neljättä vauvaa nyt hoitaa, joten liekö kokemus tuonut varmuutta ;o).

 

[Sirenia*]

Juu, että ukkoa vaihtamaan heti jos ei osallistu lastenhoitoon riittävästi Kyllä meillä on molemmat lapsia halunneet ihan yhtä paljon. Meillä on suureksi osaksi varmasti kyse siitä epävarmuudesta ettei mies vauvanhoitoon osallistu eikä siitä ettei miestä kiinnostaisi omat lapset. Isomman kanssa touhuaa paljonkin kaikenlaista kun sitä on helpompi hoitaa esim. sen takia kun lapsi jo puhuu.

Niin ja mistäs sen tietää etukäteen millanen vässykkä mies on sitten kun se lapsi syntyy? Pitäskö joku kirjallinen sopimus laatia että kuinkapaljon kukakin lasta hoitaa? Mulle ainakin sopii tämä tilanne tällä hetkellä, ehdin ite keskittyä vauvaan enemmän kun mies hoitaa esikoista enempi.

 

[OM,]

Niin siis meillä mies osallistuu todellakin kiitettävästi vauvan hoitoon ja joutuukin paljon olemaan vauvan kanssa kahden (minun harrastuksien ja kurssien aikana), mutta se oma-aloitteisuus puuttuu silloin kun minä olen maisemissa. Tosin asian voi kääntää myös toisin. Jos sauna on lämpeämässä ja molemmat tietävät, että puita pitää lisätä, niin kyllä se on mies joka nostaa ahterinsa ja menee lisää puita... Onko sitten niin, että meillä molemmilla taitaa olla "omat" hommamme, silloin kun ollaan yhdessä... Minulle enempi vastuuta lapsesta ja miehellä "miesten"hommista..?

 

[ottaa päähän]

Juu miehet eivät ymmärrä hienoa vihjailua, mutta meillä ainakin ärtyy jos suoraan pyydän tiskaamaan tai vaihtamaan vauvalle vaatteet. En saisi komennella. Ja se on sitten komentelua vaikka pyydän normaalilla äänellä ystävällisesti..

Meillä mies on laittanut vauvan märissä vaatteissa nukkumaan, jättänyt vaihtamatta kakkavaipan koska "vastahan mä vaihdoin vaipan" (ihan kuin sillä olisi väliä monelta edellinen vaippa vaihdettu jos housuissa jo isot kakat..) eikä puhettakaan että muistaisi antaa d-tippoja tai muita tarkempia hoitojuttuja. Isänsä kanssa ollessa vauva yleensä kitisee sitterissä tai leikkimatolla, isä juo kahvia ja lukee lehtiä, välillä sanoo tylsällä äänellä "äläs nyt..mikäs on.." ja jatkaa lukemisiaan. Kun vauva huutaa jo kovaa, isä menee ottamaan sen eikä saa enää rauhalliseksi, tuo minulle että syötä se kun se on taas ihan hysteerinen eikä auta mikään.

 

[...,]

Juu miehet eivät ymmärrä hienoa vihjailua, mutta meillä ainakin ärtyy jos suoraan pyydän tiskaamaan tai vaihtamaan vauvalle vaatteet. En saisi komennella. Ja se on sitten komentelua vaikka pyydän normaalilla äänellä ystävällisesti..

Meillä mies on laittanut vauvan märissä vaatteissa nukkumaan, jättänyt vaihtamatta kakkavaipan koska "vastahan mä vaihdoin vaipan" (ihan kuin sillä olisi väliä monelta edellinen vaippa vaihdettu jos housuissa jo isot kakat..) eikä puhettakaan että muistaisi antaa d-tippoja tai muita tarkempia hoitojuttuja. Isänsä kanssa ollessa vauva yleensä kitisee sitterissä tai leikkimatolla, isä juo kahvia ja lukee lehtiä, välillä sanoo tylsällä äänellä "äläs nyt..mikäs on.." ja jatkaa lukemisiaan. Kun vauva huutaa jo kovaa, isä menee ottamaan sen eikä saa enää rauhalliseksi, tuo minulle että syötä se kun se on taas ihan hysteerinen eikä auta mikään.

No en minä kyllä vaadi mieheltä noita d-tippoja yms. Kun nyt perushoidon hoitaisi ja muuten auttaisi. Äitihän se lähes aina on, joka antaa lääkkeet, supot yms. sekä juuri kaiken päivittäisen litkun..Meillä minä hoidan myös vauvan ruokailut, tuskin se mieheltä onnistuisi ongelmitta.