Täysi yllätys
En oikein tiedä, kuinka suhtautua tähän asiaan. Ehkä ei pitäisi suhtautua mitenkään, antaa vain asian olla, mutta silti tilanne mietityttää.
Miehelläni on hyvä ystävä, jonka hän on tuntenut muutaman vuoden ajan työympäristöstään ja itse olen tavannut tämän ystävän ensimmäisen kerran vasta puolitoista vuotta sitten. Ystävä on naimisissa oikein mukavan naisen kanssa.
Nyt tällä viikolla tapasimme taas porukalla ja samalla sovimme, että laitetaan toisemme facebook kavereiksi. Se oli tosi kiva ajatus, pidän molemmista henkilöistä todella paljon, olen pitänyt alusta lähtien. Ja meillä kaikilla tuntuu synkkaavan keskenään tosi hienosti.
Mutta siis se mieheni ystävä. Hän on tosi ujo tavallaan, mutta toisaalta tosi rento ja huumorintajuinen. Vaikea selittää. Oikein mukava kuitenkin, kun päästään aina jutuissa vauhtiin ja hyvin mukavaa seuraa. Ei ole koskaan ollut erityisen flirtti tms. mikä tietysti on ihan hyvä, koska molempien puolisot ovat aina paikalla. Eikä koskaan ole käynyt mielessä, että hän ajattelisi minusta yhtään mitään enempää kuin että olen kaveri tai hänen ystävänsä vaimo.
Facebookissa juttelimme tässä yksi ilta niitä näitä, kun olimme sattumoisin linjoilla samaan aikaan. Ei mitään ihmeellistä. Suunnittelimme lähinnä, että mitä teemme porukalla seuraavaksi. Sitten hän kertoi, että hän yrittää "käyttäytyä kunnolla" ja ihmettelin, että ainahan hän käyttäytyy. Vähitellen hänen johdollaan keskustelu eteni siihen, että hän omien sanojensa mukaan kertoi ajattelevansa minua usein ja on pitänyt minusta ehkä liikaakin jo siitä hetkestä, kun tapasimme ensimmäisen kerran. Ja jatkoi sitten ajatustensa kertomista hetken aikaa, lähinnä siis kertoi ajattelevansa minua paljon ja että hän odottaa aina, kun nähdään, koska hän saa aina halauksen. Olen kova halaamaan ystäviäni. Olin todella yllättynyt tästä, en osannut ollenkaan aavistaa tällaista ja hän vaikutti olevan ihan tosissaan. Kyseli, että pelästyttikö hän minut tai olenko vihainen tms. En pelästynyt enkä ole vihainen, mutta todella yllättynyt.
Tavallaan, mikä itseäni tässä mietityttää on se, että kun olen itse lasten kanssa tällä hetkellä kotona eikä ole sellaista "sosiaalista elämää", mitä on aiemmin ollut. Mutta en myöskään ole sitä varsinaisesti kaivannutkaan. Nyt tämä tällainen huomio, jos sitä nyt siksi voi sanoa, tuntuu tavallaan tosi hyvältä. Vaikkakin se tuli sellaiselta taholta, jota en ole koskaan ajatellut mitenkään erityisesti muuten kuin ystävänä enkä ajattele nytkään. Jotenkin vain se nyt hivelee itsetuntoa ja on saanut omat ajatukseni laukkaamaan. Nyt kun näen hänen olevan linjoilla facebookissa, sydämeni hypähtää jostain syystä, jännityksestä ehkä?!
Ei siis ole kyse ihastumisesta, omalta osaltani siis ainakaan, mutta silti on kova kiusaus antaa tämän tilanteen jatkua, vaikka tiedän, että se olisi väärin itseäni, miestäni, tätä mieheni ystävää ja hänen vaimoaan kohtaan. Eli kaikkia kohtaan. Luultavasti yritän jatkossakin kierrellä näitä tilanteita, mikäli niitä enää tulee vastaan. Mahdollisesti ei enää. Enkä todellakaan tule pettämään miestäni enkä ketään tässä, halusin vain johonkin purkaa tuntojani tästä asiasta, koska kenellekään oikeastaan en voi asiasta puhua ja tilanne silti mietityttää monelta kantilta.
Jostain syystä minulla on myös huono omatunto, vaikken ole mitään väärää tehnyt tai sanonut. Olen todella hämilläni ja toivon, että pystyn jatkamaan hänen kanssaan ystävänä aivan kuten tähänkin saakka. Sellaista tilannetta tuskin tulee, että olisin hänen kanssaan kahdestaan missään. Aina on tähänkin saakka ollut hänen vaimonsa ja minun mieheni siinä mukana. En tule kertomaan tästä miehelleni, koska sillä ei ole mielestäni mitään merkitystä, jos hän ei sitä tiedä. Heidän ystävyys siinä menisi ja tiedän sen olevan tärkeä heille molemmille. Siksi tavallaan ihmettelen, miksi mieheni ystävä ylipäätään kertoi mitään, jos vaikka tunteekin jotain minua kohtaan. Mitä hän sillä oikeasti haki?!
Mutta siis kiitos, kun sain purkaa. En odota mihinkään mitään vastausta, mutta tietysti luen mielelläni ajatuksia, josko niistä saisin vähän selvyyttä omaan päähäni. Jos sitä nyt mitenkään erityisesti tarvitsenkaan, yllätys vain oli niin suuri että se jotenkin sai minulta ajatukset aika sekaisin.
Kiitos, kun jaksoit lukea tämän kirjoituksen.
Miehelläni on hyvä ystävä, jonka hän on tuntenut muutaman vuoden ajan työympäristöstään ja itse olen tavannut tämän ystävän ensimmäisen kerran vasta puolitoista vuotta sitten. Ystävä on naimisissa oikein mukavan naisen kanssa.
Nyt tällä viikolla tapasimme taas porukalla ja samalla sovimme, että laitetaan toisemme facebook kavereiksi. Se oli tosi kiva ajatus, pidän molemmista henkilöistä todella paljon, olen pitänyt alusta lähtien. Ja meillä kaikilla tuntuu synkkaavan keskenään tosi hienosti.
Mutta siis se mieheni ystävä. Hän on tosi ujo tavallaan, mutta toisaalta tosi rento ja huumorintajuinen. Vaikea selittää. Oikein mukava kuitenkin, kun päästään aina jutuissa vauhtiin ja hyvin mukavaa seuraa. Ei ole koskaan ollut erityisen flirtti tms. mikä tietysti on ihan hyvä, koska molempien puolisot ovat aina paikalla. Eikä koskaan ole käynyt mielessä, että hän ajattelisi minusta yhtään mitään enempää kuin että olen kaveri tai hänen ystävänsä vaimo.
Facebookissa juttelimme tässä yksi ilta niitä näitä, kun olimme sattumoisin linjoilla samaan aikaan. Ei mitään ihmeellistä. Suunnittelimme lähinnä, että mitä teemme porukalla seuraavaksi. Sitten hän kertoi, että hän yrittää "käyttäytyä kunnolla" ja ihmettelin, että ainahan hän käyttäytyy. Vähitellen hänen johdollaan keskustelu eteni siihen, että hän omien sanojensa mukaan kertoi ajattelevansa minua usein ja on pitänyt minusta ehkä liikaakin jo siitä hetkestä, kun tapasimme ensimmäisen kerran. Ja jatkoi sitten ajatustensa kertomista hetken aikaa, lähinnä siis kertoi ajattelevansa minua paljon ja että hän odottaa aina, kun nähdään, koska hän saa aina halauksen. Olen kova halaamaan ystäviäni. Olin todella yllättynyt tästä, en osannut ollenkaan aavistaa tällaista ja hän vaikutti olevan ihan tosissaan. Kyseli, että pelästyttikö hän minut tai olenko vihainen tms. En pelästynyt enkä ole vihainen, mutta todella yllättynyt.
Tavallaan, mikä itseäni tässä mietityttää on se, että kun olen itse lasten kanssa tällä hetkellä kotona eikä ole sellaista "sosiaalista elämää", mitä on aiemmin ollut. Mutta en myöskään ole sitä varsinaisesti kaivannutkaan. Nyt tämä tällainen huomio, jos sitä nyt siksi voi sanoa, tuntuu tavallaan tosi hyvältä. Vaikkakin se tuli sellaiselta taholta, jota en ole koskaan ajatellut mitenkään erityisesti muuten kuin ystävänä enkä ajattele nytkään. Jotenkin vain se nyt hivelee itsetuntoa ja on saanut omat ajatukseni laukkaamaan. Nyt kun näen hänen olevan linjoilla facebookissa, sydämeni hypähtää jostain syystä, jännityksestä ehkä?!
Ei siis ole kyse ihastumisesta, omalta osaltani siis ainakaan, mutta silti on kova kiusaus antaa tämän tilanteen jatkua, vaikka tiedän, että se olisi väärin itseäni, miestäni, tätä mieheni ystävää ja hänen vaimoaan kohtaan. Eli kaikkia kohtaan. Luultavasti yritän jatkossakin kierrellä näitä tilanteita, mikäli niitä enää tulee vastaan. Mahdollisesti ei enää. Enkä todellakaan tule pettämään miestäni enkä ketään tässä, halusin vain johonkin purkaa tuntojani tästä asiasta, koska kenellekään oikeastaan en voi asiasta puhua ja tilanne silti mietityttää monelta kantilta.
Jostain syystä minulla on myös huono omatunto, vaikken ole mitään väärää tehnyt tai sanonut. Olen todella hämilläni ja toivon, että pystyn jatkamaan hänen kanssaan ystävänä aivan kuten tähänkin saakka. Sellaista tilannetta tuskin tulee, että olisin hänen kanssaan kahdestaan missään. Aina on tähänkin saakka ollut hänen vaimonsa ja minun mieheni siinä mukana. En tule kertomaan tästä miehelleni, koska sillä ei ole mielestäni mitään merkitystä, jos hän ei sitä tiedä. Heidän ystävyys siinä menisi ja tiedän sen olevan tärkeä heille molemmille. Siksi tavallaan ihmettelen, miksi mieheni ystävä ylipäätään kertoi mitään, jos vaikka tunteekin jotain minua kohtaan. Mitä hän sillä oikeasti haki?!
Mutta siis kiitos, kun sain purkaa. En odota mihinkään mitään vastausta, mutta tietysti luen mielelläni ajatuksia, josko niistä saisin vähän selvyyttä omaan päähäni. Jos sitä nyt mitenkään erityisesti tarvitsenkaan, yllätys vain oli niin suuri että se jotenkin sai minulta ajatukset aika sekaisin.
Kiitos, kun jaksoit lukea tämän kirjoituksen.