Mieheni tunteet sekaisin

Eli ongelma on tämä..Mieheni ilmoitti joku aika sitten että meidän olisi parempi erota, koska ei tunne mitään minua kohtaan(7,5 vuotta yhdessä,ei lapsia). Olen kuulemma vaan kaveri/kämppä kaveri!!! Meillä ollut jonkun aikaa vaikeaa, mutta kaikesta huolimatta rakastan miestäni ja haluaisin yrittää vielä. Nyt ollaan jo puheväleissä ja puhuttu asiat melkein selväksi, aluksi riideltiin ja mökötettiin, nyt tuntuu kummastakin hyvältä, kun yksi solmu on saatu auki.. vaikka minähän tässä eniten kärsin, koska haluan edelleen jatkaa... mutta nyt hän ei tiedä että erotaanko... onko hän epävarma tunteistaan, vaan mikä on?? Nyt minäkin sanon jos erotaan..niin hänkin puhuu jos erotaan..en tiedä.. tyyliin... ja ei ole tunteita minua kohtaan edelleen... katuuko hän sitten eropuheitaan nyt, kun minäkin olen ottautunut asiaan, vaikka haluaisin jatkaan..
vaan antaako vaan mennä kaveripohjalla jonkun aikaan. Hän on myös sanonut, että ei tiedä mitä me ollaan pariskunta vai muuta.. Voiko tälläinen mies rakastua uudestaan minun vai antaako olla?

 

Valitettavasti et voi tehdä mitään suhteen pelastamiseksi. Ei ole mikään ihme, että olet ihmeissäsi kun et tiedä mistä on kyse. Miehelläsi on siis toinen tai ainakin hän on ihastunut toiseen. 99% varmuudella tuo toinen suhde on jo alkanut.

 

Miksi heti pitäis olla joku toinen? Voi ne tunteet kuolla muutenkin!

 

ei lapsia, ja luulen että olette suhteellisen nuoriakin vielä. Itke tai niele kyyneleet ja pakkaa laukkusi. Kun suomalainen mies avautuu on peli menetetty. Vaikka näennäisesti jatkaisittekin, tunteet eivät tule,, ne eivät ole tahdon asia.

 

Alan olla sitä mieltä, että miehet on kyllä idiotteja. Samassa tilanteessa juuri itsekin (tosin ei noin pitkään oltu yhdessä). Miksi ei voi ottaa vastuuta suhteesta ja sen hyvinvoinnista ja lisätä sitä rakkautta suhteeseen, jos sen tuntee hiipuvan. Vaan ei, kaikki vastuu jätetään naiselle, ja sitten vain ilmoitetaan että joo, ei ole tunteita enää.

 

Miksi heti pitäis olla joku toinen? Voi ne tunteet kuolla muutenkin!

Se on tooodella harvinaista. Lähes satavarmasti voi sanoa, että toinen on. Itellä ex-vaimo kielsi vastaavassa tilanteessa viimeiseen asti ulkopuolisen suhteen. Puhui vain tunteiden viilenemisestä, halusta eroata ja että tunteet ovat kuin veljeä kohtaan. Riitely ja tyytymättömys minua kohtaan kasvoi. Lopulta paljastui, että jo pari vuotta oli ollut toinen.

 

Alan olla sitä mieltä, että miehet on kyllä idiotteja. Samassa tilanteessa juuri itsekin (tosin ei noin pitkään oltu yhdessä). Miksi ei voi ottaa vastuuta suhteesta ja sen hyvinvoinnista ja lisätä sitä rakkautta suhteeseen, jos sen tuntee hiipuvan. Vaan ei, kaikki vastuu jätetään naiselle, ja sitten vain ilmoitetaan että joo, ei ole tunteita enää.

Ollaan samassa veneessä. Miksi pitää heti luovuttaa jos ei ole toisia naisia jne... se jokin vaan puuttuu... en ymmärrä miehiä enää. :| Sitten jos ero tulee, varmaan on takasin ruinaamassa..tässä on seki mahdollisuus, kun toinen on niin epävarma ja sekaisin.

 

Toisaalta, minkä tunteilleen mahtaa.,. Jos rakkaus on kuollut.. En itse ainakaan tekis mitää miehellä joka ei olis mukana täysillä. Tosin, tilanne voi vielä kääntyy iloksikin Ja pienen eron jälkeen kaikki voi olla jopa paremmin, mutta sit jos välis on ollut kolmansia osapuolia, niin soppa voi olla melkoinen. Iteki oon herkästi lähteny, jos tunteet kuolleet.. Tunteilleen ei aina voi mitään. Ei sitä rakkautta valitettavasti voi mistään lisätä, sitä joko tulee tai ei, on tai ei oo..

 

Alan olla sitä mieltä, että miehet on kyllä idiotteja. Samassa tilanteessa juuri itsekin (tosin ei noin pitkään oltu yhdessä). Miksi ei voi ottaa vastuuta suhteesta ja sen hyvinvoinnista ja lisätä sitä rakkautta suhteeseen, jos sen tuntee hiipuvan. Vaan ei, kaikki vastuu jätetään naiselle, ja sitten vain ilmoitetaan että joo, ei ole tunteita enää.

Ollaan samassa veneessä. Miksi pitää heti luovuttaa jos ei ole toisia naisia jne... se jokin vaan puuttuu... en ymmärrä miehiä enää. :| Sitten jos ero tulee, varmaan on takasin ruinaamassa..tässä on seki mahdollisuus, kun toinen on niin epävarma ja sekaisin.

Noin 50% todennäköisyydellä mies yrittää takaisin, ellei suhde uuden naisen kanssa onnistukaan. Mies on sekaisin ensinnäkin omien tunteittensa takia ja toiseksi siksi, ettei voi luottaa varmasti ihastuksensa tunteisiin, eikä siihen miten tuo nainen toimii kun tulee tosipaikka eteen.

 

Alan olla sitä mieltä, että miehet on kyllä idiotteja. Samassa tilanteessa juuri itsekin (tosin ei noin pitkään oltu yhdessä). Miksi ei voi ottaa vastuuta suhteesta ja sen hyvinvoinnista ja lisätä sitä rakkautta suhteeseen, jos sen tuntee hiipuvan. Vaan ei, kaikki vastuu jätetään naiselle, ja sitten vain ilmoitetaan että joo, ei ole tunteita enää.

Ollaan samassa veneessä. Miksi pitää heti luovuttaa jos ei ole toisia naisia jne... se jokin vaan puuttuu... en ymmärrä miehiä enää. :| Sitten jos ero tulee, varmaan on takasin ruinaamassa..tässä on seki mahdollisuus, kun toinen on niin epävarma ja sekaisin.

Noin 50% todennäköisyydellä mies yrittää takaisin, ellei suhde uuden naisen kanssa onnistukaan. Mies on sekaisin ensinnäkin omien tunteittensa takia ja toiseksi siksi, ettei voi luottaa varmasti ihastuksensa tunteisiin, eikä siihen miten tuo nainen toimii kun tulee tosipaikka eteen.

se että sun avovaimos petti, ei tarkoita et kaikki on sellasii.. et silleen

 

Toisaalta, minkä tunteilleen mahtaa.,. Jos rakkaus on kuollut.. En itse ainakaan tekis mitää miehellä joka ei olis mukana täysillä. Tosin, tilanne voi vielä kääntyy iloksikin Ja pienen eron jälkeen kaikki voi olla jopa paremmin, mutta sit jos välis on ollut kolmansia osapuolia, niin soppa voi olla melkoinen. Iteki oon herkästi lähteny, jos tunteet kuolleet.. Tunteilleen ei aina voi mitään. Ei sitä rakkautta valitettavasti voi mistään lisätä, sitä joko tulee tai ei, on tai ei oo..

Asumusero on ollut mielessä, jos silloin tuntuu hyvälle, erotaan tai jos ei tunnu hyvälle niin jatketaan yhdessä. Monilla tuttavapariskunnilla on ollut samanlaisia kriisejä, että toinen vaan ei jaksa olla ja rakasta toista,mutta kipinä on syttynyt uudelleen ja toisilla taas pantu pillit pussiin... eli 50-50 on tilanne... Pakko se on kohta jotain ratkaisua tehdä, ei näin voi jatkua loputtomiin...

 

joo ns. kriisi jurraa samassa edelleen, että mies ei tiedä mistään mitään.. aluksi oli niin selvä asiasta että ero on paras ratkaisu. Ollaan puhuttu ja tehty samoja asioita ihan itsestään, niinkuin ennen ja oon sanonut niistä, että kivaa on ollut. Hänkin sanoo, että niin... mutta??? Nyt ollaan vaan ja aika näyttää, niin käsitin, mutta ei näe yhteistä tulevaisuutta... huoh...on se elämä hankalaa...

 

Moni pitkissä liitoissa elänyt on sanonut salaisuudeksi juuri sen, että koskaan ei ole rakkaus loppunut molemmilta puolisoilta yhtä aikaa. Pitkät suhteet ovat pitkälti tahdon asia, tuossa vaiheessa seurustelua tulee monesti kriisivaihe, kun alkuhuuma on ohi ja suhde tuntuu junnaavan paikallaan. Koittakaa lomaa yhdessä johonkin kivaan paikkaan, ja pidä vaan sinnikkäästi kiinni uskostasi yhteiseen tulevaisuuteen, jos siihen uskot ja sitä tahdot. Onnea!

 

Tossa vaiheessa luulis olevan vielä edes jotain jäljellä...tässä mökissä ollaan menty 21 vuotta käsi kädessä ja nyt keväällä mies sai päähänsä et tää oli tässä..hetken aikaa olin järkyttynyt, nyt jo pikkuhiljaa asennoitunut asiaan..menköön jos on mennäkseen...

 

Moni pitkissä liitoissa elänyt on sanonut salaisuudeksi juuri sen, että koskaan ei ole rakkaus loppunut molemmilta puolisoilta yhtä aikaa. Pitkät suhteet ovat pitkälti tahdon asia, tuossa vaiheessa seurustelua tulee monesti kriisivaihe, kun alkuhuuma on ohi ja suhde tuntuu junnaavan paikallaan. Koittakaa lomaa yhdessä johonkin kivaan paikkaan, ja pidä vaan sinnikkäästi kiinni uskostasi yhteiseen tulevaisuuteen, jos siihen uskot ja sitä tahdot. Onnea!

Kiitos kannustavista sanoista!
Itse olen valmis jatkamaan, koska näen yhteisen tulevaisuuden, mutta pitäisi vaan se toinen puolisko saada yrittämään myös suhteen puolesta. Ei tässä tilanteessa ole muuta hyvää nyt, että hän ei ole enää suoraan sanonut erosta mitään.. eli miettii siis uudelleen, mutta kipinä on hukassa hänen puolelta. Olen nyt sillä asenteella ollut, että mitä mitä nyt päälle tulee, joka paskaa tai rakkautta, on kestettävä!

 

Miksi heti pitäis olla joku toinen? Voi ne tunteet kuolla muutenkin!

Se on tooodella harvinaista. Lähes satavarmasti voi sanoa, että toinen on. Itellä ex-vaimo kielsi vastaavassa tilanteessa viimeiseen asti ulkopuolisen suhteen. Puhui vain tunteiden viilenemisestä, halusta eroata ja että tunteet ovat kuin veljeä kohtaan. Riitely ja tyytymättömys minua kohtaan kasvoi. Lopulta paljastui, että jo pari vuotta oli ollut toinen.

Se, että sulle on käynyt noin, ei tarkoita että kaikille muillekin kävisi.

 

Vähän samoissa ollaan...tää kevät ja kesä on näköjään hirveen useelle eron paikka. <Täällä palstalla tosi moni ja julkisuudessa paljon. Mikäköhän taas...
No anyway, tuo on niin totta mitä joku sanoi...Että siksi on pysytty yhdessä kun rakkaus ei oo molemmilta loppunu yhtäaikaa!!!
Tän sanoi kerran eräässä haastattelussa telkussa eräs vanha nainen jolla siis pitkä liitto. Ja se on niin totta! Meillä tulis syksyllä täyteen 15v - aika näyttää mikä on tilanne silloin, juhlistetaanko sitä yhdessä, nullotetaanko näin vai ollaanko erottu vai vieläkö jotain muuta vaihtoehtoa - ei voi tietää.

Aiemminkin on ollut paljon kränää mutta aina on selvitty ja juurikin siksi että jos toinen on ollut "kyllästynyt" niin toinen on tsempannut tavalla tai toisella ja asiat saatu kuntoon.
Mutta nyt...onko rakkaus ja yrittäminen sitten loppunut molemmilta, vai onko molemmat sekaisin missä mennään nyt ja tulevassa.

Toivon sulle/teille kuten meille tännekkin että asiat menee niin että kaikki voi oikeasti olla onnellisia, mitä se sitten ratkaisuna lienee...vaikeaa on nämä asiat.

 

Vähän samoissa ollaan...tää kevät ja kesä on näköjään hirveen useelle eron paikka. <Täällä palstalla tosi moni ja julkisuudessa paljon. Mikäköhän taas...
No anyway, tuo on niin totta mitä joku sanoi...Että siksi on pysytty yhdessä kun rakkaus ei oo molemmilta loppunu yhtäaikaa!!!
Tän sanoi kerran eräässä haastattelussa telkussa eräs vanha nainen jolla siis pitkä liitto. Ja se on niin totta! Meillä tulis syksyllä täyteen 15v - aika näyttää mikä on tilanne silloin, juhlistetaanko sitä yhdessä, nullotetaanko näin vai ollaanko erottu vai vieläkö jotain muuta vaihtoehtoa - ei voi tietää.

Aiemminkin on ollut paljon kränää mutta aina on selvitty ja juurikin siksi että jos toinen on ollut "kyllästynyt" niin toinen on tsempannut tavalla tai toisella ja asiat saatu kuntoon.
Mutta nyt...onko rakkaus ja yrittäminen sitten loppunut molemmilta, vai onko molemmat sekaisin missä mennään nyt ja tulevassa.

Toivon sulle/teille kuten meille tännekkin että asiat menee niin että kaikki voi oikeasti olla onnellisia, mitä se sitten ratkaisuna lienee...vaikeaa on nämä asiat.

Samaa toivotan teille, että löytäisitte yhteisen sävelen noin monen vuoden yhteiselon jälkeen. Meillä tulis syksyllä 8 vuotta.. saa nähä.. Ihmissuhteet on vaikeita, nyt tajuan kaikkia, jotka ovat käynneet saman läpi..ovat eronneet tai jatkaneet.
Meillä on tämä pahin kriisi tähän asti, jospa edes minun rakkaus auttais tähän, mutta en voi sitä väkisin tyrkyttäkään.. Aika näyttää mihin se tulevaisuus vie...

 

Se on fakta.Ihan turha roikkua suhteessa josta toinen haluaa pois,se ei toimi.

 

Toisaalta kun matkaa on 14 vuotta takana, mies paras kaveri, kumppani, seksipartneri yms. niin ja tottakai lasten isä sekä aviomies sekä lainan toinen puolisko niin ei sitä niin vaan erota!

 

joo tässä sitä vielä ns. katellaan.... muutaman kerran puhuttu asioista kunnolla ja olin viikon pois kotoa, otettiin välimatkaa... itellä oli toista ikävä ja toinen ei muka kerennyt miettiä edes meitä sinä aikana... ja kumminkin mukavaa oli ollut yksin... :kieh: ajatuksissa kumminkin ollut... ja sittenpä löysin pari päivää sitten kuvia koneelta toisen naisen kanssa pusuttelemassa! Oon tästä akasta ollut tietoinen, kun hän tullut tutuksi miehelleni kurssien kautta...ja auttanut ja kuunnellut meidän kriisiä mieheltäni...tosiaan auttanut! Ja tiesin siitäkin koko ajan, mutta yritin olla ajattelmatta asiaa pahalla tavalla, kun toinekin sanoi, että se on vaan kaveria ja blaah... Epäilinkin että jotain sutinaa on varmasti ollut jossain ja puhelimen välityksellä... Nyt kuulemma ei ole ja eikä tuu olemaan ja on todella pahoillaan, että teki tyhmästi mua kohtaa! Saa ollakkin... :kieh: sanoinkin, että anteeks voi joskus antaa, mutta en unohtaa.. Sinä iltana, kun sain tietää vehtailusta otettiin rennosti saunomalla jne.. että puhutaan seuravana päivänä kaikki selväks meidän välillä... Noh, nukkumaan mennessä mies halusi kainaloon tulla..hyvin harvinaista tämän kriisin aikana, että hän haluaa tulla! Nooh, siinäpä sitten arvaatte loput mite kävi... ja aamullakin mies tuli kainaloon.. ja päivä oltiin ns normaalisti, mitä minä tenttasin siitä akasta... ja jäi sitten puhumatta meidän tilanne selväks.. sekin on outoa, että hän ei ois ikinään kertonut pusuttelujaan jos oltais erottu, mutta jos ois jatkettu niin sitten ois! Mitä me sitten nyt ollaan??? :| Sekaisin koko mies... ei olla erottu, mutta ei parikaan...vaikka sutinaa on ollut nyt meillä, mitä ei ole keväällä ollut, kun meni huonosti... Mitä sekin merkkaa, jos siitä mistä on puute ollut, niin nyt on.. Niin eikö sitä silloin yhdessä olla, kun arki on pelannut aina...Tunteet on vaan kuulemma hiipunut ja haluaa olla kaveri jos ero tulee... koko ajan se jos...Haluis hän että asiat on kuin ennen meillä jne... mutta...
Vois yrittää nyt vielä kunnolla, kun minäkin olen valmis. Sittenhän se näkee, alkaako tunteet tulla, kun kumpikin päättää yhdessä, että jatketaan..mutta hän yritti yksin aikaisemmin ja meikä ei huomannut mitään, ennen kun sitten että toinen haluaa erota.. että vikaa on minussakin..Siitä kolmannesta osapuolesta, olivat sopineet olevansa kavereita ja ei mitään vakavaa ollut suunniteilla ja housut pysy jalassa.. luottamus tässä on koetuksella mulla, mutta katotaan nyt loppuun asti, muuttuuko miehen mieli... Asumuserosta kysyin, kun sitä on ehdotellut usein, nii ei tiedä nyt. Ja ehdotin, että ollaanko kuin ennen vanhaa ja sitten jos ei häntä tosissaan ala enää meikä nappaa, niin erotaan... niin ei sitäkään tiedä... :kieh: Ja ahdistuksesta kysyin, kun oltiin pitkästä aikaa päivä yhdessä, kun tosiaan olin viikon pois kotoa. Niin ei siitäkään ahdistamisesta tiennyt... Kieltämättä juteltiin ja naurettiin se päivä, niinkuin hyvinä aikoina, vaikka oli puhe nostaa ns kissa pöydälle...Kyllä tässä draamaa on omassa elämässä, ei tarvii elokuvia katella!

 

Ai siis kuitenkin oli jo suhde päällä miehelläsi! Eli klassisesti toinen nainen.
Vaan eipä taida toinen nainen tietää miehesi ailahtelevasta luonteesta vielä. >Eli mies pettää kumpaakin akkaa!

 

Hei! Meillä samahko tilanne. Eivät lähennelleet, mutta sellaisia viestejä kyllä kulki. Onko se mielestänne PETTÄMISTÄ? Minusta on, mieheni mielestä ei ole.

 

Alan olla sitä mieltä, että miehet on kyllä idiotteja. Samassa tilanteessa juuri itsekin (tosin ei noin pitkään oltu yhdessä). Miksi ei voi ottaa vastuuta suhteesta ja sen hyvinvoinnista ja lisätä sitä rakkautta suhteeseen, jos sen tuntee hiipuvan. Vaan ei, kaikki vastuu jätetään naiselle, ja sitten vain ilmoitetaan että joo, ei ole tunteita enää.

Ollaan samassa veneessä. Miksi pitää heti luovuttaa jos ei ole toisia naisia jne... se jokin vaan puuttuu... en ymmärrä miehiä enää. :| Sitten jos ero tulee, varmaan on takasin ruinaamassa..tässä on seki mahdollisuus, kun toinen on niin epävarma ja sekaisin.

Tarinasi kuulostaa kuin omasta elämästäni kirjoitetulta. Minulle kävi juuri noin. Olimme (mielestäni) onnellisia ja suunnittelimme usein tulevaakin. Viimeisenä yhteisenä vuotena teimme vielä isoja taloudellisia hankintojakin, että mikään ei silloinkaan viitannut siihen että suhde päättyy eroon pian. Vaan niin se kevätpäivä vaan tuli jolloin mies sanoi miettineensä eroa itsekseen jo vuoden verran ja sanoi ettei ole järkeä enää yrittää mitään vaan ero on ainoa ratkaisu. Olin kuin puulla päähän lyöty, voi sitä tuskan määrää ja niitä epäonnistumisen tunteita. Mies oli vielä kaikenhuipuksi minun hyvän ystäväni kanssa keskustellut usein meidän suhteesta ja tulevasta erosta jne. ja ylipäänsä tunteistaan ja täysin avautunut tälle ystävälleni, ei siis minulle jolle vain pudotettiin pommi et se on ero nyt. Suhteemme kesti reilut 7 vuotta, lapsia meillä ei ollut. Niin vain aloin (ei ollut vaihtoehtoja) etsimään itselleni asuntoa ja kokosin elämäni uudelleen. Mies yritti saada minun jäämään vielä asumaan hänen luokseen (kämppikseksi) johon en tietenkään suostunut. Suhde päättyi siihen ja seksiä harrastimme vielä pari kertaa tuon jälkeen, mutta muuten mies jäi minulle historiaan. Ja nyt vuosia myöhemmin olen tajunnut useita pieniä asioita joista tulevaa eroa olisi ehkä jollain tavalla voinut aavistaa...tai ehkä ei...hankala sanoa varmasti. Miehelläni oli yksi lyhyt suhde heti eromme jälkimainingeissa, mutta muuten pysyi sinkkuna lähes 4 vuotta eron jälkeen ja usein yhteisen tuttavan kertomana tiedän miehen masentuneen erostamme todella pahasti.

Näin voi käydä ja toisen tunteita ei voi määräillä. Ainoa mitä voit tehdä on aloittaa alusta ja se voi muuten olla ihan mukavaakin kunhan alkushokista selviää Voimia ja jaksamista sinulle!

 

Ai siis kuitenkin oli jo suhde päällä miehelläsi! Eli klassisesti toinen nainen.
Vaan eipä taida toinen nainen tietää miehesi ailahtelevasta luonteesta vielä. >Eli mies pettää kumpaakin akkaa!

tai kuulemma vaan kavereina menivät reissuun ja siellä pusutelua vaan ja sitten päättivät yhdessä, että loppuu siihen paikkaan.. yllättäin vaan kävi niin ja heillä kuulemma ei ole suhdetta ollut.. ja mun ukko on ollut aina rehellinen ja kunnollinen ja sitten noin teki!!! ja sanoin, että läheisyyden kaipuuko se ajo siihen, kun minun kanssa ei ollut silloin..niin totesi niin..tyypillistä... :kieh: siinäpähän vehtaa kahden kanssa, jos pää kestää, onneks itse olen selvittänyt tulevaisuuden kahdella tapaa ja hän tietää sen..yhdessä tai erikseen..