Toggle sidebar

Mieheni sai kuolemantuomion :,(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tuleva leski
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

Tuleva leski

Vieras
Kaikki alkoi vain 7 viikkoa sitten. Mieheni valitteli huimausta ja oli pari päivää saikullakin. Lääkäri ei oikein osannut sanoa mitään vaan suositteli parin päivän lepäämistä. Mieheni oli aiemminkin kärsinyt päänsäryistä, mutta ei ollut niihin sen kummemmin hakenut diagnoosia tai hoitoa.

Tilanne kuitenkin paheni ja mieheni sai saikun jälkeen aivan järkyttäviä päänsärkykohtauksia. Epäiltiin migreeniä ja saikin lääkkeitä siihen. Viikko ensimmäisen saikun jälkeen joutui kuitenkin sairaalaan ja aloitettiin tarkemmat tutkimukset.

Diagnoosina oli sitten pahalaatuinen ja agressiivinen anaplastinen astrosytooma eli aivokasvain. Maailmamme romahti. Kasvainta ei voida leikata sen sijainnin vuoksi ja nyt käynnissä on sytostaattihoidot ja streroidit.

Elämämme on pelkkää itkua ja murhetta, vihaakin. Kaikki tulevaisuuden suunnitelmat on saanut unohtaa. Varsinaista elinajan pituuden tuomiota ei ole annettu, mutta puhutaan ehkä noin 6-12 kuukaudesta, hyvässä tapauksessa jopa 2 vuodesta.

Miten tästä voi selvitä? Rakastan miestäni enemmän kuin elämää itseään ja en pysty kuvittelemaan elämää ilman häntä. Minussa on niin paljon surua ja vihaa, että pelkään välillä pilaavani mieheni viimeiset kuukaudet omalla olemuksellani.

Voi vittu että maailma on epäreilu paikka!
 
Todella isot osanotot! En muuta oikein osaa sanoa. Ymmärrän hyvin että tunnet vihaa ja katkeruutta. Onko sinulla jotain paikkaa jossa voisit käydä puhumassa ammattilaisen kanssa? Tuollainen tilanne voi olla ylipääsemätön käsitellä itsekseen :(
 
Koepala pystyttiin ottamaan ja kaikki on tapahtunut jotenkin kauhean nopeasti sen jälkeen. En halua sen tarkemmin puhua kasvaimen sijainnista tai muista yksityiskohdista, sillä en halua tulla tunnistetuksi. On niin kamalaa kun joutuu olemaan täysin lääkärien tiedon ja kokemuksen varassa, eihän niitä papereita osaa itse edes lukea saatikka tulkita. Olen kuitenkin kiduttanut itseäni tutkimalla netissä kaikkea mahdollista kyseisestä kasvaimesta ja hoidoista ja tuntemuksista ja kärsimyksistä.. Itkettää kirjoittaa tätäkin, mutta lohdutuksen sanat tulevat tarpeeseen, ja siksi täällä nyt olen.

Meillä ei ole lapsia ihan tietoisesta päätöksestä (emme kumpikaan niitä koskaan halunneet).
 
Olen niin pahoillani :hug:.

Jospa yrittäisit kuitenkin hakea tietoa miestäsi hoitavilta lääkärieltä, kaikki on kuitenkin tapauskohtaista ja nestistä haettu tieto lisää väärinymmärrystä ja paniikkia.

:hug:
 
Tsemppiä sinne! Täältä löytyy omakohtaista kokemusta appiukon osalta. Sai aikoinaan myös tuon saman 6-12 kk aikaa ja siitä on nyt 10 vuotta. Kasvain saatiin pois, parin vuoden päästä se uusi ja nyt ollaan siis toisella jatkoajalla jo. Eli ihmeitä tapahtuu. Uskokaa niihin ja tapelkaa vastaan!
 
  • Tykkää
Reactions: lilleri88
Onko mitään toivoa olemassa? Miksi ne muuten olisi alkanut niitä hoitoja antamaan, jos ei olisi joku mahdollisuus olemassa, että ne tehoaisivat siihen kasvaimeen?
Itteä pelottaa ihan sikana ku tällä viikolla oon menossa lääkäriin jo pitkään jatkuneen migreenioireilun takia. Lisäks on semmosia hermokipuja raajoissa ja tunnottomia alueita, saas nähä minkä "tuomion" minä saan...kyllä hermostuttaa kovasti:(
 
Todella paljon voimia teille molemmille tulevaan. Elätte nyt shokkivaihetta. Uskon että se menee kohta ohi. Kun elämän rajallisuus on noin todellisena läsnä, sitä oppii ja pystyy nauttimaan pienistäkin asioista eri tavalla. Tietysti tulee päiviä kun ahdistus valtaa mielen, mutta uskon että enimmäkseen nautitte elämästä enemmän kuin aiemmin. Ja tiedätte ja tunnette sen, miten ihanaa on kun toinen on siinä vierellä vielä. Elämä on epäreilua, mutta älä tuhlaa ajatuksia ja voimiasi sen miettimiseen. Äläkä turhaan hae tietoa netistä, se ahdistaa vaan liikaa.
 
Osanottoni.. Mutta minäpäs tunnen pari tapausta, joille annettiin ns.kuolemantuomio ja kappas.. vielä ne hengissä sitkuttelee :) Toisella on todella raju kasvain päässä ja toisella se hiljakseen oli edennyt jo ympäriinsä..
Suosittelen hakemaan myös lausunnon yksityiseltä puolelta kasvaimen suhteen. Hyvässä lykyssä hoidoilla saadaan se pienemmäksi, no en tiedä oikeaa sanaa mutta ns.passiiviseksi tehtyä se kasvain, että ei enää siitä kasva ja varsinkaan ala tekemään etäpes. Toki nois on eroja, jotkut möllöttää pääkopassa vaan.. jotkut alkaa ajan myötä etäpesäkkeitä tekemään ja niiden kautta henki menee lopulta, vaikkei itse alkup.kasvain häiriköis.
Toivottavasti teillä olisi ollut vakuutus? Meinaan monilla se jää sitten rahasta kiinni.. julkisella puolella ei aina tehdä aivan kaikkea kustannusyistä, kun paha diagnoosi on. Ikävä kyllä joskus myös kivun- ja oireiden lievityskin voi tarvita yksityiseltä puolelta tukea. Voimia toivon kovasti!

Nyt sitten myös sitä varovaista toivoa kehiin! Kantsii edes vilkuilla niitä humpuukihoitoja, luontaistuotteita ja huuhaaterapioita. Ainakin yrittää eikä jää odottelemaan kuolemaan.
Tässä onnena ettei teillä ole lapsia. Heidän kanssaan on paljon raskaampaa.. ja lapseton voi tukea paremmin puolisoaan hoitojen aikana, kun ei tarvitse olla lasten kanssa kotona tai aina hoitoon lykkäämässä. :)
 
[QUOTE="vieras";29206416]Osanottoni.. Mutta minäpäs tunnen pari tapausta, joille annettiin ns.kuolemantuomio ja kappas.. vielä ne hengissä sitkuttelee :) Toisella on todella raju kasvain päässä ja toisella se hiljakseen oli edennyt jo ympäriinsä..
Suosittelen hakemaan myös lausunnon yksityiseltä puolelta kasvaimen suhteen. Hyvässä lykyssä hoidoilla saadaan se pienemmäksi, no en tiedä oikeaa sanaa mutta ns.passiiviseksi tehtyä se kasvain, että ei enää siitä kasva ja varsinkaan ala tekemään etäpes. Toki nois on eroja, jotkut möllöttää pääkopassa vaan.. jotkut alkaa ajan myötä etäpesäkkeitä tekemään ja niiden kautta henki menee lopulta, vaikkei itse alkup.kasvain häiriköis.
Toivottavasti teillä olisi ollut vakuutus? Meinaan monilla se jää sitten rahasta kiinni.. julkisella puolella ei aina tehdä aivan kaikkea kustannusyistä, kun paha diagnoosi on. Ikävä kyllä joskus myös kivun- ja oireiden lievityskin voi tarvita yksityiseltä puolelta tukea. Voimia toivon kovasti!

Nyt sitten myös sitä varovaista toivoa kehiin! Kantsii edes vilkuilla niitä humpuukihoitoja, luontaistuotteita ja huuhaaterapioita. Ainakin yrittää eikä jää odottelemaan kuolemaan.
Tässä onnena ettei teillä ole lapsia. Heidän kanssaan on paljon raskaampaa.. ja lapseton voi tukea paremmin puolisoaan hoitojen aikana, kun ei tarvitse olla lasten kanssa kotona tai aina hoitoon lykkäämässä. :)[/QUOTE]

Kyllä tehdään. Julkisella puolella tehdään aivan kaikki mahdollinen nuoren ihmisen sairaustapauksissa. Kun tehdään usein todella vanhojenkin puolesta.
 
Kiitos lohdutuksen sanoistanne. Olen itsekin aina ollut hyvin positiivinen ihminen ja nähnyt toivoa jokaisessa tilanteessa, mikä elämän aikana on tullut vastaan. Nyt kuitenkin tuntuu kaikki se niin epätodelliselta ja en osaa muuta kuin pelätä pahinta koko ajan. Miehelleni pyrin näyttämään toiveikkaalta parantumisen suhteen, mutta tietysti hän pystyy minusta näkemään mitä oikeasti ajattelen. Vaikka pelkään omaa elämääni mieheni mahdollisen kuoleman jälkeen niin kaikkein eniten minua surettaa kuitenkin mieheni puolesta. Kuinka paljon asioita häneltä jää näkemättä ja kokematta. Missä kaikkialla hän ei tule koskaan käymään, mitä kaikkea ei koskaan tekemään. Olemme noin 40-vuotiaita ja elämä olisi todellakin vielä edessä.
 
Lohduksi mä linkkaan tämmöisen artikkelin, joka otsikon hätkähdyttävyydestä huolimatta on lohdullinen tarina. Tällä tarinalla mä haluan luoda uskoa elämään teille ja toivoa paremmasta. Lisäksi tiedän ihmisen, joka on elänyt aivokasvaimen kanssa vuosia, vaikka ennuste oli alkuun puoli vuotta... joten tsemppiä ja taistelua myös henkisesti nyt! :hug:

Syöpä on upea lahja – Aija Mougeolle-Chydeniuksen tarina | yle.fi
 
Voimia sinulle! Koita olla miehen tukena niin paljon kuin pystyt, miehelle tuo vasta karmea tilanne onkin...Mutta nauttikaa jokaisesta hyvästä päivästä, sillä koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan! Ja se olisi muidenkin syytä muistaa, ei täällä ikuisesti ole kukaan! Toivottavasti saatte paljon hyviä ja ikimuistoisia hetkiä kokea yhdessä! Meillä myös yksi perheenjäsen sairastui yllätten viikko sitten ja toivoa ei ole... Tekee niin pahaa tietää että toisesta joutuu luopumaan. <3 Olisiko vertaistukea saatavilla esim. cancer foorumilta? Halaus sinulle! <3
 
Hei, katsoin vastikään dokumentin syövästä, haluaisin jakaa kanssanne tämän http://www.fuckcancer.dk/

Kuolemantuomion saanut mies voitti syövän. Periaatteessa en itsekään tiedä, onko aiheellista linkittää tämä tänne, mutta jos siitä olisi edes hieman apua. Kannattaa kääntää google chromella sivu englanniksi.
 
Anteeksi jos tämä on todella asiatonta niin minulle tuli kuitenkin mieleen sellainen kuin lapsi.
Lapsessa jäisi isä/mies elämään jos elämä menee niin epäreilusti että mies ei jaksa.
Ei parhaaseen mahdolliseen tilanteeseen todellakaan tulisi, mutta olisiko pieni lohduttava enkeli jossa isänsä elää..

En todellakaan osaa kuvitella tilannetta ja toivon teille hurjasti tsemppiä ja voimia tulevaan. Luovuttaa ei kannata.
Ja anteeksi hirvästi jos pelkkä ajatukseni julki tuonti oli hirveä. En todellakaan tarkoita mitään pahaa.
 
[QUOTE="vieras";29206559]Anteeksi jos tämä on todella asiatonta niin minulle tuli kuitenkin mieleen sellainen kuin lapsi.
Lapsessa jäisi isä/mies elämään jos elämä menee niin epäreilusti että mies ei jaksa.
Ei parhaaseen mahdolliseen tilanteeseen todellakaan tulisi, mutta olisiko pieni lohduttava enkeli jossa isänsä elää..

En todellakaan osaa kuvitella tilannetta ja toivon teille hurjasti tsemppiä ja voimia tulevaan. Luovuttaa ei kannata.
Ja anteeksi hirvästi jos pelkkä ajatukseni julki tuonti oli hirveä. En todellakaan tarkoita mitään pahaa.[/QUOTE]

Niin, pakko myöntää, että onhan tuokin asia kerennyt käymään mielessä. Mutta todellisuus on siis se, että olemme noin 40-vuotiaita ja tämä juna on siinä mielessä mennyt jo ohi. En myöskään pysty kuvittelemaan itseäni hoitamassa pientä lasta kun mieheni tarvitsee kaiken mahdollisen tuen ja avun.. Kiitos kuitenkin ajatuksestasi, en missään nimessä siitä loukkaantunut.
 
[QUOTE="vieras";29206559]Anteeksi jos tämä on todella asiatonta niin minulle tuli kuitenkin mieleen sellainen kuin lapsi.
Lapsessa jäisi isä/mies elämään jos elämä menee niin epäreilusti että mies ei jaksa.
Ei parhaaseen mahdolliseen tilanteeseen todellakaan tulisi, mutta olisiko pieni lohduttava enkeli jossa isänsä elää..

En todellakaan osaa kuvitella tilannetta ja toivon teille hurjasti tsemppiä ja voimia tulevaan. Luovuttaa ei kannata.
Ja anteeksi hirvästi jos pelkkä ajatukseni julki tuonti oli hirveä. En todellakaan tarkoita mitään pahaa.[/QUOTE]

Ei ehkä ihan loppuun asti mietitty ajatus, eihän lasta voi tehdä vain siksi että ois äidille lohduttaja... Vaikken sitä epäilekään ettei ap osaisi/pystyisi lasta hoitamaan niin tuossa tilanteessa lapsi pitää tehdä vain jos sitä aidosti haluaa eikä ns. täyttämään tyhjiötä.

Voimia ap. Voihan se tosiaan käydä niinkin että lekurit ovat väärässä muttei siihen tietenkään kannata luottaa täysin. Koettakaa nauttia elämästä vielä ja kaikesta kuitenkin selviää jotenkin.
 
Sen verran hullu olen, että uskon ajatuksen voimaan ja vaikutukseen. Kun pääset alkushokista ja vihasta eroon voisit ajatella, miten te selviättekin hyvin.

Minua hoitanut lääkäri sanoi, että yksi merkittävä syy ihmisten parantumisiin on huumori ja optimismi. Sitä on seurattu, selvitetty ja todettu hänen ammattikunnassaan moneen kertaan. Asiaa ei voi tietenkään tieteellisesti todistaa,mutta oireet ja ennustettu elonaika ovat selvästi pitkittyneet.

Perhetuttumme saadessa syöpädiagnoosin pari vuotta sitten parani siitä, koska hän ei vaan kokenut asiaa erityisen pahana. Jokunen kuukausi meni tietenkin itkiessä ja raivotessa, mutta sitten he vain ottivat päivän kerrallaan. Niin tekin opitte ajattelemaan ja saatte siitä voiman sairautta vastaan.

Joten ensimmäiseksi lopeta kutsumasta itseäsi tulevaksi leskeksi. Se on sitä negatiivista ja epäonnea tuovaa ajattelumallia. Keksi joku toivoa herättävä nimimerkki, niin alat itsekin uskomaan siihen. Se antaa sinulle ja myös miehellesi voimaa,.

Ajattelen sinua ja miestäsi lämmöllä ja pyydän teille apua. En ole uskovainan, mutta uskon pyytämisen voimaan. Halaus!
 
Alkuperäinen kirjoittaja sgsgl:
Ei ehkä ihan loppuun asti mietitty ajatus, eihän lasta voi tehdä vain siksi että ois äidille lohduttaja... Vaikken sitä epäilekään ettei ap osaisi/pystyisi lasta hoitamaan niin tuossa tilanteessa lapsi pitää tehdä vain jos sitä aidosti haluaa eikä ns. täyttämään tyhjiötä.

Voimia ap. Voihan se tosiaan käydä niinkin että lekurit ovat väärässä muttei siihen tietenkään kannata luottaa täysin. Koettakaa nauttia elämästä vielä ja kaikesta kuitenkin selviää jotenkin.
Click to expand...

siis ajatus ei ollut että lapsi tulisi täyttämään tyhjiötä vaan että mies jäisi elämään siinä lapsessa..
 
[QUOTE="vieras";29206650]siis ajatus ei ollut että lapsi tulisi täyttämään tyhjiötä vaan että mies jäisi elämään siinä lapsessa..[/QUOTE]

Käsittämätön ajatus tavallaan, että hankkisi lapsen jota ei muuten halunnut siksi että miehestä jäisi muisto. Kaikki hyvät hetket elävät kuoleman jälkeenkin muistoissa, ei ihmistä = lasta voi hankkia siksi että mies jäisi elämään siinä lapsessa.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa