mieheni pettää

  • Viestiketjun aloittaja epätoivoinen
  • Ensimmäinen viesti
lukija
Valitettavan yleistä tuntuu olevan, eikä apua tunnu löytyvän mistään... siis siihen, jos haluaa pysyä yhdessä kaikesta huolimatta. Tuntuu, että Suomessa nuo "terapiapalvelutkin" painottuu sinne "onnistuneen eron" puolelle.
Mutta jos pystyt lukemaan englanninkielistä kirjallisuutta, niin sitä on aiheesta paljon tarjolla... ja siis ihan hyvää sellaista, esim. "The Dance of Restoration - rebuilding marriage after infidelity". Tsekkaapa esim. nettisivuilta CBD.com.
 
Voi miten pahalle minusta tuntuu puolestanne. :hug:
Itse sain mieheni kiinni suhteesta toiseen naiseen jokunen aika sitten. Mies ja tämä toinen nainen väittävät sitkeästi, että mitään muuta kun viatonta jutustelua ja kahviloissa käymistä ei ole tapahtunut..mutta,mutta...en osaa uskoa. Sanoinkin miehelleni, että ihan sama onko ollut sängyssä toisen kanssa vai vaan kahvilla. En pysty uskomaan kuitenkaan hänen sanaansa. :(
Meillä on kolme lasta ja rakkautta edelleen suhteessa, joten olen päättänyt mennä tästä läpi. Vaikeaa se kuitenkin on, ja tulee olmaan vielä kauan. Mies on nöyränä ja selvästi yrittää kaikkensa että saisi minut uskomaan ja luottamaan. Vaikka minun kohdalla kyse on kuitenkin "miedommasta" asiasta kun teillä. Voin vaan kuvitella miltä teistä tuntuu.
Mutta samaa sanon kun nuo edelliset, yrittäkää nyt panostaa kaikki liikenevä voima itseenne ja lapsiinne. Miesten mieli ei muutu anelemalla, vaan saattaa käydä niinkin, että kun pääsette jaloillenne miestä alkaa kaduttaa kun huomaa ettei häntä tarvittukaan mihinkään. Olipa sitten niin tai näin, ajatelkaa itseänne. Voimia se vie, mutta mikä ei tapa se vahvistaa.
 
en petä
Petettynä voisin sanoa, että lähde suhteesta. Kerran pettää, niin on niin helppo sortua uudelleen. Jokainen tosin tehköön omat valintansa. Minä en pettäjiä arvosta, enkä takaisin ota!
 
ennen pettänyt
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.05.2007 klo 09:30 en petä kirjoitti:
Petettynä voisin sanoa, että lähde suhteesta. Kerran pettää, niin on niin helppo sortua uudelleen. Jokainen tosin tehköön omat valintansa. Minä en pettäjiä arvosta, enkä takaisin ota!
Minua jurppii aivan tavattomasti tämä lause, jota ihmiset suoltavat suustaan kuin eivät muuta osaisi sanoa; "kun kerran pettää, pettää aina (tai on vaarassa sortua)". Antakaapa kerrankin tähän jotain oikeaa faktatietoa pohjalle! Tällaisen hokeman perusteellako te olette valmiita heti antamaan kaikille ohjeen, että "erotkaa, ei siitä mitään kuitenkaan tule". Sitten ihmetellään miksi avioeroja tapahtuu niin älyttömästi.. ihmiset heittävät yleisen mielipiteen vuoksi pitkiä parisuhteita romukoppaan silloin kun vielä olisi pelastettavaa.

Minä olen pettänyt. Siitä seurasi aivan h**vetillinen synnintaakka ja itseinho. Vihasin itseäni niin, että lopulta sairastuin valtavaan masennukseen. Aloin käymään terapiassa ja purkamaan asiaa - meni n. 1,5 vuotta ennenkuin olin henkisesti takaisin elävien kirjoissa. Nyt tiedän tasan tarkkaan mitä pettämisestä pahimmillaan voi seurata - ja uskokaa minua kun sanon, että ruusuilla tanssimista ei ole pettäjän osakaan. Yhtään väheksymättä petetyn taakkaa. Minä en petä enää ikinä, se on 110% varmaa. Mikään mahti maailmassa ei saa minua enää syöksemään itseäni, saatikka puolisoani, tuohon infernoon takaisin.. että se siitä mantrasta "kun kerran pettää, niin pettää aina".
 
kysymys
Mitä rakkautta se sellainen on jossa haluaa satuttaa kumppaniaan tieten tahtoen pettämällä? Minun mielestäni rakkaus on tällaisesta suhteesta kaukana.

:hug: Halaus kaikille petetyille. Mietin kuitenkin oletteko jotenkin riippuvaisia miehistänne, kun yhä rakastatte ja haluatte yrittää yhä.

Minua ei ole petetty, joten minun on hirveän vaikea ymmärtää anteeksi antoa ja sitä kuinka voitte vielä tuntea minkäänlaista rakkautta miehiänne kohtaan.

 
vastakysymys
\
Alkuperäinen kirjoittaja 27.05.2007 klo 09:24 kysymys kirjoitti:
Mitä rakkautta se sellainen on jossa haluaa satuttaa kumppaniaan tieten tahtoen pettämällä? Minun mielestäni rakkaus on tällaisesta suhteesta kaukana.

:hug: Halaus kaikille petetyille. Mietin kuitenkin oletteko jotenkin riippuvaisia miehistänne, kun yhä rakastatte ja haluatte yrittää yhä.

Minua ei ole petetty, joten minun on hirveän vaikea ymmärtää anteeksi antoa ja sitä kuinka voitte vielä tuntea minkäänlaista rakkautta miehiänne kohtaan.
Mitä rakkautta se sellainen on, jossa ei tunneta anteeksiantoa?

En puolustele pettämistä, väärinhän se on. Mutta ihmiset tekevät virheitäkin.

Ja rakkaudessa on erilaisia vaiheita, pettäminen useimmiten ajoittuu johonkin sellaiseen vaiheeseen parisuhdetta, jolloin rakkaus ei ole kukkeimmillaan.. valitettavaa sinällään. MUTTA KYLLÄ RAKKAUTEEN KUULUU MYÖSKIN ANTEEKSIANTO. Eihän petetty välttämättä pysty siihen , mutta jotkut pystyvät ja minusta sitä ei ole syytä väheksyä täälläkään palstalla - miksi täällä tuomitaan se, jos joku on halukas jatkamaan elämää pettämisen jälkeen ja yrittämään anteeksiantoa?
 
täällä petetty
minä olen valmis antamaan anteeksi, jos toinen näyttää sen, että haluaa samaa. ihmiset tekevät virheitä ja ansaitsevat anteeksiantoakin.

helppoa se ei tule olemaan, aikaa on jo mennyt ja yhä taistelemme.

antakaa vaihteeksi jotain neuvoja, kuinka olette selvinneet puolisonne kanssa tästä eteenpäin. millaisilla pelisäännöillä jne? luottamuksen palautumiseen menee aikaa, ja välillä loppuu kärsivällisyys....

 
ap epätoivonen
Heippa!

Kiva kun on saanut tähän ketjuun erilaisia mielipiteitä, joita on ollut kiva lukea...
Meillä siis edelleen samankaton alla asutaan, vaikka jossain vaiheessa jo päätimme, että eriosoitteisiin käy meidän tie. Mutta ei ole vielä ainakaan.

Minun on vaan niin vaikea saada minkäänlaista uskorippusta mieheeni..
Tässä nyt mainittakoon, että kun mieheni petti tuon puolivuotta oli meidän seksielämä täysin kadonnut, eli ei ollut. Väitti vain ettei kiinnosta. No nyt on kyllä miestä jo hivenen sekin asia kiinnostanut. Ja toki "himot ne on hiirelläki" siis tarkoitan tällä sitä, että kaipaan todella sitä läheisyyttä ja ehkä juuri tuota seksiäkin... ja tässä tilanteessa mielummin omalta mieheltä, kuin vieraalta. Vaikkakin välillä tulee ahdistunut olo..

Olen yrittänyt saada miestäni terapiaan, mutta nyt hän päättikin et yritetään ilman... :\|
Tyttäremme tililtä on yhtäkkiä kadonnut rahaa, ja väittää et vahingossa on ottanut hänen tililtään...

Näen jatkuvalla syötöllä ahdistavia painajaisia, johin mieheni ei oikein ota kantaa suuntaan tai toiseen. Eikö liitossa pitäisi kannustaa ja tukea, niinkuin minä petettynä osapuolena ainakin olen yrittänyt.
Välillä jo tuntuu siltä, et olisi parempi erota, kuin yrittää, kun minulla on sellainen olo et minä yritän enemmän... :ashamed:

Minusta tuntuu että olen riippuvainen miehestäni ja pelkään, jos pihalle hänet heitä, niin menee tän toisen naikkosen luo, mitä en missään nimessä haluaisi...

Kertokaa Te jotka olette selvinneet yhdessä, miten olette onnistuneet. Olisin todella kiinnostunut.

Ehkä tämäkin joskus selviää, tämä sotku.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.05.2007 klo 21:37 ennen pettänyt kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.05.2007 klo 09:30 en petä kirjoitti:
Petettynä voisin sanoa, että lähde suhteesta. Kerran pettää, niin on niin helppo sortua uudelleen. Jokainen tosin tehköön omat valintansa. Minä en pettäjiä arvosta, enkä takaisin ota!
Minua jurppii aivan tavattomasti tämä lause, jota ihmiset suoltavat suustaan kuin eivät muuta osaisi sanoa; "kun kerran pettää, pettää aina (tai on vaarassa sortua)". Antakaapa kerrankin tähän jotain oikeaa faktatietoa pohjalle! Tällaisen hokeman perusteellako te olette valmiita heti antamaan kaikille ohjeen, että "erotkaa, ei siitä mitään kuitenkaan tule". Sitten ihmetellään miksi avioeroja tapahtuu niin älyttömästi.. ihmiset heittävät yleisen mielipiteen vuoksi pitkiä parisuhteita romukoppaan silloin kun vielä olisi pelastettavaa.

Minä olen pettänyt. Siitä seurasi aivan h**vetillinen synnintaakka ja itseinho. Vihasin itseäni niin, että lopulta sairastuin valtavaan masennukseen. Aloin käymään terapiassa ja purkamaan asiaa - meni n. 1,5 vuotta ennenkuin olin henkisesti takaisin elävien kirjoissa. Nyt tiedän tasan tarkkaan mitä pettämisestä pahimmillaan voi seurata - ja uskokaa minua kun sanon, että ruusuilla tanssimista ei ole pettäjän osakaan. Yhtään väheksymättä petetyn taakkaa. Minä en petä enää ikinä, se on 110% varmaa. Mikään mahti maailmassa ei saa minua enää syöksemään itseäni, saatikka puolisoani, tuohon infernoon takaisin.. että se siitä mantrasta "kun kerran pettää, niin pettää aina".

Peesaan kyllä aivan kympillä tätä kirjoitusta. Minäkin olen aikoinaan pettänyt ja todella kärsinyt siitä. Sain paniikkikohtauksia, heräsin öisin itkemään, terapioin tuntitolkulla kuukausien ajan itseäni ystävän kanssa, masennuin. Suhde päättyi jo ennen kuin hän sai tietää pettämisestä, mutta siitä huolimatta en pystynyt antamaan itselleni anteeksi. Kokonaisuudessaan minulla kesti noin vuoden verran opetella antamaan itselleni anteeksi. Vaikka siis suhde oli jo muista syistä aikaa sitten päättynyt. Olin vain niin pettynyt itseeni. Se oli vakava itsetutkiskelun paikka ja nyt kun muistelen sitä #&%?$!*ä, tiedän etten koskaan enää, mistään hinnasta, pettäisi.

Minuakin ottaa suuresti päähän tuollainen "kerran pettäjä, aina pettäjä" -jeesustelu. Kysyisin myös, että miten niin? Kenellä on tähän jotakin todistusaineistoa? Olen arvokas ihminen ja luotettava ja rakastava kumppani VAIKKA olenkin aikoinaan pettänyt. Jos joku narsistinen mies keräileekin naisia koko elämänsä ajan eikä opi olemaan kenellekään uskollinen, se ei tarkoita että olisi olemassa joku oma pettäjien ihmisryhmä, jotka kaikki käyttäytyisivät samalla tavalla!
 
:hug:

Lainasin tekstiäsi, on pakko nyt kommentoida
Kiva kun on saanut tähän ketjuun erilaisia mielipiteitä, joita on ollut kiva lukea...
Meillä siis edelleen samankaton alla asutaan, vaikka jossain vaiheessa jo päätimme, että eriosoitteisiin käy meidän tie. Mutta ei ole vielä ainakaan. Miksi ei? Miksi et heitä miestäsi ulos? Mielestäni miehesi joutuu nyt tienaamaan sinun kunnioituksesi, sen sijaan sinä roikut hänessä. Alahan seistä omilla jaloillasi ja näytä, että sinä et häntä tarvitse. Parisuhteen tulee perustua keskinäiseen luottamukseen ja kunnoitukseen ja nyt teillä ei ole sitä. Mikä parisuhde se sellainen on? Mikä velvollisuus sinulla on edelleen pitää sitä miestä siellä kotona ja nöyristellä häntä?
Minun on vaan niin vaikea saada minkäänlaista uskorippusta mieheeni..
Tässä nyt mainittakoon, että kun mieheni petti tuon puolivuotta oli meidän seksielämä täysin kadonnut, eli ei ollut. Väitti vain ettei kiinnosta. No nyt on kyllä miestä jo hivenen sekin asia kiinnostanut. Ja toki "himot ne on hiirelläki" siis tarkoitan tällä sitä, että kaipaan todella sitä läheisyyttä ja ehkä juuri tuota seksiäkin... ja tässä tilanteessa mielummin omalta mieheltä, kuin vieraalta. Vaikkakin välillä tulee ahdistunut olo.. Älä anna. Jos annat, olet siis hyväksynyt asian ja miehesi mielestä oletkin helppo nakki, jonka tunteita ei tarvitse kunnoittaa ja helppo lepytellä. Hiiri siis. Mitäs jos näyttäisit mistä kana ns. pissii. SUUTU! Sinulla on täysi oikeus raivoon, paiskoa lautasia, näyttää vihasi NAINEN sinua on LOUKATTU ja pahimmalla mahdollisella tavalla, aviottomalla lapsella!.

Olen yrittänyt saada miestäni terapiaan, mutta nyt hän päättikin et yritetään ilman... :\| Mikä hel---tin oikeus miehelläsi on siitä asiasta päättää, jos haluaa saada sinut takaisin? Kuulostaa siltä että miehesi ei ole tosissaan suhteenne suhteen, vaan laskee vaan päässään elatusmaksujen suuruutta kolmelle lapselle. Jos miehesi todella haluaa sovittaa tapahtunutta, hän on valmis tekemään ihan mitä vaan, jotta suhteenne tulisi kuntoon, painumaan juosten terapiaan ja puhumaan asiasta kanssasi, todella hakemaan sovitusta. Kuulostaa ihan siltä että miehesi ei aidosti kadu, vaan hänelle vaan tuli ns. pas...t housuun kun jäi kiinni.

Tyttäremme tililtä on yhtäkkiä kadonnut rahaa, ja väittää et vahingossa on ottanut hänen tililtään...Ne meni sille toiselle naisella ultraääneen tms. Sian kanssa olet tekemisissä. Aukaise silmäsi. Ei se mikään vahinko ollut. Valehtelee päin naamaa. Sama peli jatkuu.

Näen jatkuvalla syötöllä ahdistavia painajaisia, johin mieheni ei oikein ota kantaa suuntaan tai toiseen. Eikö liitossa pitäisi kannustaa ja tukea, niinkuin minä petettynä osapuolena ainakin olen yrittänyt.
Välillä jo tuntuu siltä, et olisi parempi erota, kuin yrittää, kun minulla on sellainen olo et minä yritän enemmän... Miksi juuri sinun pitäisi yrittää enemmän, se velvollisuus on miehelläsi. Minä kannatan nyt sitä asumuserovaihtoehtoa, koska miehelläsi ei ole aitoa halua liittonne jatkamiseen, pikemminkin kuulostaa vain tavalta ja tottumukselta ja elatusmaksujen pelolta. Kuule, sä ansaitset paljon parempaa!

Minusta tuntuu että olen riippuvainen miehestäni ja pelkään, jos pihalle hänet heitä, niin menee tän toisen naikkosen luo, mitä en missään nimessä haluaisi...Miehesi vallan hyvin tietää tämän. Luuletko sinä että miehesi on maailman ainoa mies joka voi tehdä sinut onnelliseksi? Riippumalla hänessä et hänen rakkauttaan saa, se on varma. Anna sian lentää!
Kertokaa Te jotka olette selvinneet yhdessä, miten olette onnistuneet. Olisin todella kiinnostunut.

Ehkä tämäkin joskus selviää, tämä sotku
 
(Tämä koskee tuota balalaikka-nimimerkin tekstiä.)

Olipa aiheettoman aggressiivinen ja luotaantyöntävä vastaus. Eiköhän lie se ole ap, joka heidän suhteensa jatkosta päättää, etkä sinä. Jos ap on tehnyt päätöksen jatkaa miehensä kanssa niin sitä kunnioitettakoon. Ihmisiä tuntematta on minusta aika moukkamaista suoraan mollata siaksi kun ei tiedä eikä tunne minkälainen ihminen muutoin on, tätä pettämisepisodia lukuunottamatta.

Sanoisin ap:lle, että rohkea nainen olet jos/kun haluat jatkaa miehesi kanssa. Toivon teille jatkossa kaikkea hyvää. Kriiseistä yleensä seuraa jotakin hyvää, jollakin aikavälillä. Jos aika näyttää, että eroatte, niin toivottavasti senkin jälkeen saat elämääsi jotain hyvää, joka korvaa koettelemukset.
 

Yhteistyössä