Toggle sidebar

Mieheni ostama syntymäpäivälahja

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tämmöstä tänne
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Naiset on juuri tälläisiä - että mua hävettää joskus olla nainen. Milloin olette nähneet miehen joka vetää herneen nenään lahjasta? Kertokaa? Kitisee jossain palstalla kun rouva osti metrisen jakari sarjan vaikka mies nimenomaan oli sivulauseessa maininnut että tarttee tuumaset...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kärppänä heinälatoon;24529988:
Kyllä on lupa olla pettynyt.
Click to expand...
Kummallista, minusta lahjaan ei voi koskaan olla pettynyt - etenkään, jos se on annettu sydämestä.
Tietty eri asia, jos ikää on vielä alle 5-wee.
 
Pitkän avioliittoni aikana saatua lahjaa:

Eräs joulu: Kattila
Syntymäpäivä: Dildo, oikein suriseva sellainen.
Joku joulu muutama vuosi sitten: Kynttilänjalat.
Syntymäpäiväni viime keväänä: Raiskaushälytin.

Olen luopunut toivosta jo kuusi vuotta sitten, suhtaudun fatalistisen tyynesti kaikkiin lahjoihin mitä häneltä tulee. Olen valehdellut ystävilleni monta vuotta mitä sain lahjaksi milloinkin, ja ostan itselleni lahjat säästämilläni rahoilla.
 
[QUOTE="vieras";24530096]Kummallista, minusta lahjaan ei voi koskaan olla pettynyt - etenkään, jos se on annettu sydämestä.
Tietty eri asia, jos ikää on vielä alle 5-wee.[/QUOTE]

Sepä se. Kaikkia lahjoja ei anneta sydämestä tai ajatuksella. Tokkopa moni niistä ajatelluista lahjoista pettyykään, ne kun harvemmin menevät vikaan.

Mutta jos ei ajatella lahjansaajaa tai hänen toiveitaan, se on eri juttu se.
 
Alkuperäinen kirjoittaja juu-u:
Pitkän avioliittoni aikana saatua lahjaa:

Eräs joulu: Kattila
Syntymäpäivä: Dildo, oikein suriseva sellainen.
Joku joulu muutama vuosi sitten: Kynttilänjalat.
Syntymäpäiväni viime keväänä: Raiskaushälytin.

Olen luopunut toivosta jo kuusi vuotta sitten, suhtaudun fatalistisen tyynesti kaikkiin lahjoihin mitä häneltä tulee. Olen valehdellut ystävilleni monta vuotta mitä sain lahjaksi milloinkin, ja ostan itselleni lahjat säästämilläni rahoilla.
Click to expand...

sori mutta :D
 
[QUOTE="hei";24530056]Naiset on juuri tälläisiä - että mua hävettää joskus olla nainen. Milloin olette nähneet miehen joka vetää herneen nenään lahjasta? Kertokaa? Kitisee jossain palstalla kun rouva osti metrisen jakari sarjan vaikka mies nimenomaan oli sivulauseessa maininnut että tarttee tuumaset...[/QUOTE]

Mun mies ei ole ollut pettynyt lahjaansa, koska lahjat harkitsen tarkkaan. Kuuntelen etukäteen ja teidän, mitä mies tarvitsee/toivoo.

Mutta on se sitten pettynyt muuten. Esim. eilen. :D Ostin sille kaupasta vain nopeasti ruoan, kun en ehtinyt tehdä mitään. Ei se semmosta syö ja tiedän sen. Mutta en ehtinyt ajatella kaupassa ja oli kiire, jotain piti ottaa. Tulos meni aika metsään. ....vähän sama tilanne kuin monesti näillä lahjanantajilla, joiden lahjoista ei ilahduta. Ostetaan vain jotain, kun äkkiä pitää saada jotain.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Coffee Break:
Mä ymmärrän pettymyksen. Kyllä sitä olettaa että toinen kuuntelee mikä toista miellyttäisi ja sen mukaan ostaa lahjan.
Click to expand...
Mies on käyttänyt tilanteessa järkevää harkintavaltaa ja satsannut johonkin kestävään.

Nainen on lyhytnäköinen ja toivoo jalkahoitoa tms. No, onhan se kivaa hetken mutta taas kolmen päivän päästä varpaat haisevat ja horottavat kuin luolamiehillä joten se siitä sitten.

Pala palalta kasattavassa Nomination-korussa voi olla takana jokin ihan oikea ajatus. Samassa esineessä näkyvät kaikki menneet vuodet. "Tämän mä sain silloin kun Viljo syntyi ja tämän 5-vuotis häälahjaksi" jne jne. Sen sijaan feikkiripset ja geelikynnet ovat katkeilleet jo vuosia sitten.
 
Alkuperäinen kirjoittaja juu-u:
Pitkän avioliittoni aikana saatua lahjaa:

Eräs joulu: Kattila
Syntymäpäivä: Dildo, oikein suriseva sellainen.
Joku joulu muutama vuosi sitten: Kynttilänjalat.
Syntymäpäiväni viime keväänä: Raiskaushälytin.

Olen luopunut toivosta jo kuusi vuotta sitten, suhtaudun fatalistisen tyynesti kaikkiin lahjoihin mitä häneltä tulee. Olen valehdellut ystävilleni monta vuotta mitä sain lahjaksi milloinkin, ja ostan itselleni lahjat säästämilläni rahoilla.
Click to expand...

Ja minä sain kerran rexonaa :D :D
 
oliko se pala mieleinen? kultainen kai, kun maksoikin noin paljon?
entä, jos olisit saanut VAIN ruusun? olisiko mielipaha ollut yhtälainen? (ninimerkki: ruusun saanut)
 
[QUOTE="hei";24530056]Naiset on juuri tälläisiä - että mua hävettää joskus olla nainen. Milloin olette nähneet miehen joka vetää herneen nenään lahjasta? Kertokaa? Kitisee jossain palstalla kun rouva osti metrisen jakari sarjan vaikka mies nimenomaan oli sivulauseessa maininnut että tarttee tuumaset...[/QUOTE]

NIINPÄ
 
Alkuperäinen kirjoittaja TriplaIsä;24530340:
Mies on käyttänyt tilanteessa järkevää harkintavaltaa ja satsannut johonkin kestävään.

Nainen on lyhytnäköinen ja toivoo jalkahoitoa tms. No, onhan se kivaa hetken mutta taas kolmen päivän päästä varpaat haisevat ja horottavat kuin luolamiehillä joten se siitä sitten.

Pala palalta kasattavassa Nomination-korussa voi olla takana jokin ihan oikea ajatus. Samassa esineessä näkyvät kaikki menneet vuodet. "Tämän mä sain silloin kun Viljo syntyi ja tämän 5-vuotis häälahjaksi" jne jne. Sen sijaan feikkiripset ja geelikynnet ovat katkeilleet jo vuosia sitten.
Click to expand...

Juu, ap:n mies on varmaan ajatellut niin että Nomination olisi miellyttävämpi lahja kuin lahjakortti. Se vaan ei ollut sitä mitä hän olisi halunnut _tällä kertaa_. Jos mies olisi kuunnellut ap:tä niin ehkä hän ei olisi pettynyt vaan olisi tällä hetkellä yksi iloisimmista ja onnellisimmista tyypeistä päällä maan ;)
 
[QUOTE="a p";24530539]No ei kovin mielinen ole... Kultaa se on. On tääkin, jos joka joulu ja syntymäpäivä alan saada noita paloja... No, annanpa vaikka tytölle tuon...

Ja olisin kyllä ihmettelyt pelkkää ruusuakin...[/QUOTE]


kaikki ei vaan osaa ostaa lahjoja , muttamiehesi on ajatellut juuri sinua ostaessaan sen. Mitä se pala symboloi? jos haluat kertoa, mitä palassa on?
Miksi olisit ihmetellyt "pelkkää ruusua"? itse ihan iloinen, että mies edes muisti jollaintapaa, eihän aikuiset enää kaipaa lahjoja silltavalla, mitä lapset. ja ostan ihan iste, jos jotain mieleni tekee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kerroppa:
... eihän aikuiset enää kaipaa lahjoja silltavalla, mitä lapset. ja ostan ihan iste, jos jotain mieleni tekee.
Click to expand...
Juuri näin! Minä voin kyllä itse ostaa itselleni rojua ihan mielin määrin ja juuri sitä mitä haluan.
Sukat ja kalsarit ovat ihan ykköslahjoja enkä missään tapauksessa halua ainakaan työkaluja tai harrastusvälineitä lahjaksi. Ne haluan ihan itse valita omaan käteen sopivaksi.
 
[QUOTE="a p";24530539]No ei kovin mielinen ole... Kultaa se on. On tääkin, jos joka joulu ja syntymäpäivä alan saada noita paloja... No, annanpa vaikka tytölle tuon...

Ja olisin kyllä ihmettelyt pelkkää ruusuakin...[/QUOTE]
Eli pääasia ei ole muistaminen tai lahja, vaan mieleinen lahja. Se siitä kiitollisuudesta sitten.
 
Sattuipa sopivasti. Ite ostin juuri tänään syntymäpäivälahjan avovaimolleni. Valkokultaisen sydänriipuksen, jossa on timantteja. Kallishan se oli, joten senkin puolesta toivon hänen pitävän siitä, mutta myös siksi, että syntymäpäivät ovat vain kerran vuodessa.
 
Minä alankin sitten ostella ihmisille lahjaksi mitä sattuu itseäni miellyttämään. En ajattele ollenkaan, mahtaako saaja ilahtua. Mies toivoi synttärilahjaksi perhonsidontatarvikkeita, mutta minäpä taidakin ostaa sille lahjakortin jalkahoitoon, kun minusta sillä on vähän känsäiset varpaat. Pakkohan sen on ilahtua, kun se on kuitenkin lahja!
 
Mä en ole mieheltäni 8v.yhdessäolon aikana saanut ku 50e-osta jotain kivaa!kehotti hän suhteen alkuaikana:Djoka synttäri salaa odottelen jos vaikka kukkia tois,mut ei...
Sen sijaan lahjoja en ososta koska en ikinä tiiä mitä edes haluaisin:D
 
Taitaa olla vähän ohi aiheen mut mun mielestä se on tässä harmillista että toisella on rahaa ja toinen joutuu kituuttaa. Ja siis aapee on kotihoidontuella, eli hoitaa yhteistä/yhteisiä lapsia? Ja silti pärjättävä vain "omilla rahoilla"? Oli synttärit tai ei, ni mies vois kyllä yhdet jalkahoidot piffata...
 
[QUOTE="vieras";24530711]Minä alankin sitten ostella ihmisille lahjaksi mitä sattuu itseäni miellyttämään. En ajattele ollenkaan, mahtaako saaja ilahtua. Mies toivoi synttärilahjaksi perhonsidontatarvikkeita, mutta minäpä taidakin ostaa sille lahjakortin jalkahoitoon, kun minusta sillä on vähän känsäiset varpaat. Pakkohan sen on ilahtua, kun se on kuitenkin lahja![/QUOTE]
Kyllä näyttää nakertavan, mutta toisaalta, en odota herneen nenään vetäviltä mammoilta yhtään vähempää. Heitä ap se Nomination-koru roskiin, paiskaa mies pihalle ja hanki ajatustenlukija puolisoksi, niin ratkeaa tämäkin ongelma.
Keskustelu on ylimainostettua ja kiitollinen ei tarvitse olla, jos ei siltä tunnu.
 
Olen saanut mieheltä joululahjaksi mm.
*pääsiäsipöytäliinoja (useamman samassa paketissa, eivät käy meillä mihinkään pöytään koon puolesta)
*huopakumisaappaat (olen käyttänytkin niitä jopa)
*tarjouksessa olleita pitkähihaisia aluspaitoja (hyviä pakkasella)
 
[QUOTE="a p";24530725]joo, ja minä ostan miehelleni kasvojen hoitotuotteita! hih![/QUOTE]

Tunnustas nyt - oletko joskus vinkunut tuon Nomination rannekorun häneltä tai joltain muulta, lahjaksi siis?? Todnäköisesti näin, ja se oli kiva kunnes innostus lakkaskin.

Heitä avantoon koru jos noin kamala on - ja pistä vaikka euro hattuun joka päivä niin saat itse ostettua lahjan jonka haluat. T
 
Mun mielestä ap:n ei tartte lahjoja saada - pyytäkööt ukolta suoraan rahaa käteen niin ehkä sitten on tyytyväinen. Mä ainakin lopettaisin lahjojen ostelun moiselle muijalle ja törkkäisin sen 50€ setellin sille romanttisesti kouraan merkkipäivänä. Ostakoot mitä tahtoo.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa