loukkaantunut
Vajaa vuosi sitten avasin mieheni kännykkälaskun ja kauhistuin kun huomasin palvelupuheluihin menneen yli 100?! Kysyin asiasta ja hän koitti selitellä, että osallistui johonkin tv-äänestykseen jne.
Huusin, että pitääkö hän todella mua niin tyhmänä, että uskoisin sen. Parin päivän jälkeen tunnusti häveten soittaneensa keskustelulinjalle...ei siinä mitään jos niitä puheluja olisi ollut vaan pari vaan kun niitä oli parikymmentä. Vannoi, ettei soittelisi enää jos se minua niin loukkaa.
Sanoin, että menköön vaikka nettiin keskustelemaan naikkosten kanssa jos haluaa vaan ei rahoja tarviis tollaiseen tuhlata.
No, pari kuukautta sitten oli taas palvelupuheluja, tällä kertaa tosin vaan 30 edestä. Huomautin asiasta, en jaksanut enää edes raivostua..kuittailin vaan asiasta ja "kiristin" sillä pikkupalveluksia.
Viikonloppuna sitten pelasin hänen kännykällään ja ajauduin viesteihin. Ei siellä mitään ollut kuin viaton viesti eräälle melkein 10v. nuoremmalle naiselle, jonka on tuntenu pennusta saakka, muttei ole pitänyt yhteyttä vuosiin. Mieheni kun ei yleensä kirjoittele tekstareita, niin siksi hämmästyinkin kun pari kuukautta vanhassa kännykässä oli lähetystiedoissa 52 viestiä!!! Tiedän, että kaksi jopa KAKSI niistä oli minulle, mutta entä ne muut...kaikki tietenkin sille naiselle.
En tiiä mikä mua eniten tässä häiritsee...se, että mies laittoi minulle viestin ollessaan vanhempiensa luona yötä kotikonnuilla ja oli käynyt baarissa missä tämä nainen oli töissä?! "hyvää yötä, rakastan sua!" Ei koskaan ennen moista oo viestittäny vaikka ollaan yli 10v. oltu yhdessä. Olisiko baarissa tapahtunut jotain ja huono omatunto vaivannut?
Ääääh..mutta kaikkein suurimman kolauksen sain samana viikonloppuna kun alettiin keskustelee noista viesteistä. Vedin mukaan myös ne palvelupuhelut ja pyysin selittää mitä se tekee puhelimessa, mistä se juttelee vai onko se joku nauhoite vaan jossa se kuuntelee jotain...sanoi juttelevansa kaikesta, perheestä jne. Sanoin, että kertoo mulle rehellisesti mitä kaikkea ja pyysin jopa soittaa sinne sillee, että mä kuuntelen vieressä koska haluun tietää mitä se saa irti sellaisesta...suuttu ja huusi mulle, jota ei oo tehny ku korkeintaan kahdesti aiemmin, että kohta hän ei uskalla enää tehdä mitään kun tutkin hänen puhelinlaskunsa jne. (mä hoidan laskujen maksamisen niin kai saan ne avata...) Sit se alko selittää, että kysyy esim. mistä päin ne on joiden kanssa juttelee. Erehdyin kysyy, että mitä väliä sillä on niin heitti vaan ettei hän minnekään kovin kauas meinaa kahville lähteä!!! Voi #%&#"¤"¤#!!!
KAHVILLE! Ei kuulema oo koskaa käyny kenenkää kanssa kahvilla kun ei oo kukaan lähteny...arvatkaa vaan sainko hepulin. Kuulema ei mitään muuta haluis ku vaa nähdä livenä ja käydä kahvilla ei mitään muuta!
En tiiä...jotenkin tuntuu, että silläkin on oikeus jutella muiden kanssa, koska on mullakin nettituttuja joiden kanssa jutellaan kaikkea ja parin kanssa on muutenkin pidetty yhteyttä pari vuotta, mutta kun tiiän että asuvat monen sadan kilsan päässä niin se on turvallista, enkä koskaa tuu tapaamaan niitä vaikka kuin flirttailisin niille netissä.
Mutta en koskaan olisi kuvitellut miehestäni tällaista, en koskaan. Hän on hyvä isä ja muutenkin ihana aviomies. Mutta luottamus on hieman hakusessa nyt...työaikaan puhelut on hoitanut (ajaa autoa työkseen) ja nyt kun satun soittamaan hänelle niin heti alkaa epäilyttää jos sattuu puhumaan toista puhelua juuri silloin. En usko, että hän ainakaan muutamaan kuukauteen soittelee taas, ainakin toivon niin...hän sanoi vaan jääneensä koukkuun linjoille. Ärsyttää, kun toisalta ymmärrän häntä sillä hän on paljon tienpäällä etenkin talviöisin, että paremminhan siinä hereillä pysyy ku puhelimessa puhuu, mutta silti se loukkaa :/
Tulipas pitkä vuodatus...onko kellään mitään vastaavanlaista kokemusta?
Huusin, että pitääkö hän todella mua niin tyhmänä, että uskoisin sen. Parin päivän jälkeen tunnusti häveten soittaneensa keskustelulinjalle...ei siinä mitään jos niitä puheluja olisi ollut vaan pari vaan kun niitä oli parikymmentä. Vannoi, ettei soittelisi enää jos se minua niin loukkaa.
Sanoin, että menköön vaikka nettiin keskustelemaan naikkosten kanssa jos haluaa vaan ei rahoja tarviis tollaiseen tuhlata.
No, pari kuukautta sitten oli taas palvelupuheluja, tällä kertaa tosin vaan 30 edestä. Huomautin asiasta, en jaksanut enää edes raivostua..kuittailin vaan asiasta ja "kiristin" sillä pikkupalveluksia.
Viikonloppuna sitten pelasin hänen kännykällään ja ajauduin viesteihin. Ei siellä mitään ollut kuin viaton viesti eräälle melkein 10v. nuoremmalle naiselle, jonka on tuntenu pennusta saakka, muttei ole pitänyt yhteyttä vuosiin. Mieheni kun ei yleensä kirjoittele tekstareita, niin siksi hämmästyinkin kun pari kuukautta vanhassa kännykässä oli lähetystiedoissa 52 viestiä!!! Tiedän, että kaksi jopa KAKSI niistä oli minulle, mutta entä ne muut...kaikki tietenkin sille naiselle.
En tiiä mikä mua eniten tässä häiritsee...se, että mies laittoi minulle viestin ollessaan vanhempiensa luona yötä kotikonnuilla ja oli käynyt baarissa missä tämä nainen oli töissä?! "hyvää yötä, rakastan sua!" Ei koskaan ennen moista oo viestittäny vaikka ollaan yli 10v. oltu yhdessä. Olisiko baarissa tapahtunut jotain ja huono omatunto vaivannut?
Ääääh..mutta kaikkein suurimman kolauksen sain samana viikonloppuna kun alettiin keskustelee noista viesteistä. Vedin mukaan myös ne palvelupuhelut ja pyysin selittää mitä se tekee puhelimessa, mistä se juttelee vai onko se joku nauhoite vaan jossa se kuuntelee jotain...sanoi juttelevansa kaikesta, perheestä jne. Sanoin, että kertoo mulle rehellisesti mitä kaikkea ja pyysin jopa soittaa sinne sillee, että mä kuuntelen vieressä koska haluun tietää mitä se saa irti sellaisesta...suuttu ja huusi mulle, jota ei oo tehny ku korkeintaan kahdesti aiemmin, että kohta hän ei uskalla enää tehdä mitään kun tutkin hänen puhelinlaskunsa jne. (mä hoidan laskujen maksamisen niin kai saan ne avata...) Sit se alko selittää, että kysyy esim. mistä päin ne on joiden kanssa juttelee. Erehdyin kysyy, että mitä väliä sillä on niin heitti vaan ettei hän minnekään kovin kauas meinaa kahville lähteä!!! Voi #%&#"¤"¤#!!!
KAHVILLE! Ei kuulema oo koskaa käyny kenenkää kanssa kahvilla kun ei oo kukaan lähteny...arvatkaa vaan sainko hepulin. Kuulema ei mitään muuta haluis ku vaa nähdä livenä ja käydä kahvilla ei mitään muuta!
En tiiä...jotenkin tuntuu, että silläkin on oikeus jutella muiden kanssa, koska on mullakin nettituttuja joiden kanssa jutellaan kaikkea ja parin kanssa on muutenkin pidetty yhteyttä pari vuotta, mutta kun tiiän että asuvat monen sadan kilsan päässä niin se on turvallista, enkä koskaa tuu tapaamaan niitä vaikka kuin flirttailisin niille netissä.
Mutta en koskaan olisi kuvitellut miehestäni tällaista, en koskaan. Hän on hyvä isä ja muutenkin ihana aviomies. Mutta luottamus on hieman hakusessa nyt...työaikaan puhelut on hoitanut (ajaa autoa työkseen) ja nyt kun satun soittamaan hänelle niin heti alkaa epäilyttää jos sattuu puhumaan toista puhelua juuri silloin. En usko, että hän ainakaan muutamaan kuukauteen soittelee taas, ainakin toivon niin...hän sanoi vaan jääneensä koukkuun linjoille. Ärsyttää, kun toisalta ymmärrän häntä sillä hän on paljon tienpäällä etenkin talviöisin, että paremminhan siinä hereillä pysyy ku puhelimessa puhuu, mutta silti se loukkaa :/
Tulipas pitkä vuodatus...onko kellään mitään vastaavanlaista kokemusta?