Mieheni haluaa erota ja niin minäkin sitten vissiin..

["vieras"]

[QUOTE="vieras";29088940]Se luetun ymmärtäminen. [/QUOTE]

Niin? Selitä!!

 

[hohhoi]

[QUOTE="vieras";29088940]Se luetun ymmärtäminen. [/QUOTE]

Selitäpäs tosiaan tätä tarkemmin. Et taida ymmärtää asiaa yhtään. Se, että toinen tienaa enemmän, ei tarkoita sitä, että toisella ei parisuhteessa saa olla yhtään omaa aikaa, saatika jos aikaa ei ole edes riittävään uneen.

 

[Täydellisen epätäydellinen]

Sano sille miehellesi että käy ensin pistämässä piuhat poikki niin sen jälkeen voi ihan vapaasti lakata olemasta. Tuollaisen ei todellakaan kannata pitää itseään lisääntymiskykyisenä. Tällä hän varmistaa ettei kukaan pysty hallitsemaan häntä.

Ja sano että saa ihan itse kertoa vanhemmalle lapselleen ettei halua enää ikinä olla tekemissä tämän kanssa.

 

[jätäsesika]

Lähtökohtaisesti niin paska mies ettei siitä ole mihinkään. Poistaisin elämästäni välittömästi, ja lastenikin elämästä saisi häipyä, on isä tai ei.

 

[Peyote]

Joo. Laadi paperi, jossa mies suostuu olla tapaamatta mukuloita ja pistä se allekirjottamaan se. Ja jatkat elämääsi. Sulla jää lisäaikaa, kun ei tartte enää huolehtii siitä miehestä.

 

["vieras"]

Niin kai, ei mulla riitä voimat tähän. Tää vie paljon myös lapsilta, koska mietin ja murehdin asioita. Lapset on se tärkein kuitenkin.
Lähteminen vaan tuntuu vaikealta, mihin menen ja miten kaikki asiat järjestyy..

 

["vieras"]

Joo. Laadi paperi, jossa mies suostuu olla tapaamatta mukuloita ja pistä se allekirjottamaan se. Ja jatkat elämääsi. Sulla jää lisäaikaa, kun ei tartte enää huolehtii siitä miehestä.

Tuossahan se helluntaalaisen elämäntapa tiivistettynä :x

 

[Peyote]

[QUOTE="vieras";29089053]Tuossahan se helluntaalaisen elämäntapa tiivistettynä :x[/QUOTE]

Mites, te muutko tykkäätte mieluummin elää miehen kanssa, joka on ilkeä ja tympeä, eikä arvosta? Hienoa.

 

["vieras"]

Mites, te muutko tykkäätte mieluummin elää miehen kanssa, joka on ilkeä ja tympeä, eikä arvosta? Hienoa.

Kyllä huomaa kunka suppea sinun elämänkatsomuksesi on, muut ei elä huonoissa suhteissa. Helluntaalaisilla se on elämäntapa. :x

 

["hmh"]

[QUOTE="vieras";29089053]Tuossahan se helluntaalaisen elämäntapa tiivistettynä :x[/QUOTE]

Siis nyt en ymmärrä. Miten tää helluntaalaisuuteen liittyy??

Itse olen ihan vissi pakana, mutta ihan justiin sitä mieltä että mies vaan kadoksiin tästä elämästä, selkeästi pöhelö. Miten nainen voi siitä olla vastuussa? Jos aikuinen mies päästää suustaan tuollaista että hän ei halua lapsiaan ikinä tavata, niin se on soromnoo, on syy aivan mikä tahansa. Vastuullinen vanhempi ei käytä lapsiaan vallan välineenä, ei äiti eikä isä.

 

[rops]

Mites, te muutko tykkäätte mieluummin elää miehen kanssa, joka on ilkeä ja tympeä, eikä arvosta? Hienoa.

Kyllä ensin pitää sovitella ja taas sovitella.

 

["vieras"]

Kyllä ensin pitää sovitella ja taas sovitella.

mitä mun pitää sovitella? tai miten, jos mies ei halua ymmärtää toisen tarvetta edes lepoon?

 

[Khisu]

Mä olen järkyttynyt, että joku ihminen voi sanoa ettei ikinä halua tavata lapsiansa. Ihan sama onko mies vai nainen. Parempi onkin erota noin tunnekylmästä ihmisestä.

 

["vieras"]

Mä olen järkyttynyt, että joku ihminen voi sanoa ettei ikinä halua tavata lapsiansa. Ihan sama onko mies vai nainen. Parempi onkin erota noin tunnekylmästä ihmisestä.

Mä luulen että enemmän on kyse siitä että haluaa satuttaa mua. Ei ole eka kerta ja tietää että saa mut itkemään tällä kommentilla, koska se tietää että lapset on mulle tärkeintä.
Siksi sanoinkin että haluan kirjallisena saman, ehkä tajuais sitten sanomansa kamaluuden. Tiedän myös että erotilanteessa ihan kiusallaan voisi sitten vaatia myös lapsia itselleen.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";29088814]Niin, mä en tiedä miksi mies ei "kuule" mua. Tai kuulee ihan muuta mitä sanon. En ole pyytänyt häntä lopettamaan harrastuksiaan yms, vaan olen pyytänyt saisinko minä joskus levätä ja omaa aikaa.Hänestä se tarkoittaa, että määräilen häntä.

Olen myös sanonut suoraan, että tänään haluan nukkua päikkärit mutta aina on joku jo sovittu meno eikä sitä voi perua. Mun pitäis vissiin varata ne päikkärit 2 viikkoa etukäteen.[/QUOTE]

Tää voi kuulostaa päänaukomiselta, mutta ei sitä ole. Mitä jos oikeasti miehen kanssa kalenteriin merkkaisitte myös sulle ne vapaaillat joka viikolle. Aloita vaikka yhdestä, kunhan se on merkitty molemmille kalenteriin. Menet lenkille, nukut, tai teet mitä sitten itse haluat mies on tossa kohdalla vastuussa lapsista.

Meillä oli jossain vaiheessa kun lapset oli ihan pieniä käytössä parilliset ja parittomat päivät. Toiset oli mun ja toiset miehen mahdollisia vapaailtoja. Eli jos jonkun kaverin kanssa oli jotain menoa, niin jos sen sopi parillisille päiville tiesin aina että voin lähteä koska miehelä on mahdollista mennä parittomana päivänä. Ei nyt mikään ihan kiveen hakattu, ja päiviä voi toki vaihtaa mutta se oli sellainen karkea jako joka mahdollisti sen että molemmat pääsee kotoa johonkin. Meillä kun ei ollut eikä ole vieläkään muita hoitoapuja.

Eli laita ne päivät kalenteriin, vaikka sitten 2 viikkoa ennen jos mies niin tahtoo. Tärkeätä on että sulla on se ajankohta vapaata ja teet silloin mitä lystäät. Ja kanssa menet, vaikka sitten lapsella olis korvatulehdus tai mikä tahansa, koska mies on sen lapsen isä ja yhtä hyvä vanhempi hoitamaan sairasta lastaan.

 

[sama vieras]

Lisäksi mun mielestä silloin kun perheessä on alle 1v lapsi ei pitäisi erota. Molemmat vanhemmat on usein silloin ihan jäätävän väsyneitä yöheräilystä, työssäkäynnistä ihan kaikesta. Toki AP:n kuvauksen mukaan mies saa huomattavasti enemmän omaa vapaa-aikaa ja se on ongelma, mutta noin lähtökohtaisesti tuossa elämäntilanteessa tulee helposti mustasukkaiseksi toisen vapaa-ajasta.

Eli yrittäisin sinniä sen ekan vuoden ohi ja sitten kun vauva ei enää ole pelkällä rintaruokinnalla niin mieskin pystyy enemmän ottamaan vastuuta vauvanhoidosta. En tarkoita että AP yrittäisi omia vauvan itselleen mutta miehen on vaikea osallistua tasavertaisesti vauvanhoitoon jos vauva ei syö pullosta.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";29089290]Tää voi kuulostaa päänaukomiselta, mutta ei sitä ole. Mitä jos oikeasti miehen kanssa kalenteriin merkkaisitte myös sulle ne vapaaillat joka viikolle. Aloita vaikka yhdestä, kunhan se on merkitty molemmille kalenteriin. Menet lenkille, nukut, tai teet mitä sitten itse haluat mies on tossa kohdalla vastuussa lapsista.

Meillä oli jossain vaiheessa kun lapset oli ihan pieniä käytössä parilliset ja parittomat päivät. Toiset oli mun ja toiset miehen mahdollisia vapaailtoja. Eli jos jonkun kaverin kanssa oli jotain menoa, niin jos sen sopi parillisille päiville tiesin aina että voin lähteä koska miehelä on mahdollista mennä parittomana päivänä. Ei nyt mikään ihan kiveen hakattu, ja päiviä voi toki vaihtaa mutta se oli sellainen karkea jako joka mahdollisti sen että molemmat pääsee kotoa johonkin. Meillä kun ei ollut eikä ole vieläkään muita hoitoapuja.

Eli laita ne päivät kalenteriin, vaikka sitten 2 viikkoa ennen jos mies niin tahtoo. Tärkeätä on että sulla on se ajankohta vapaata ja teet silloin mitä lystäät. Ja kanssa menet, vaikka sitten lapsella olis korvatulehdus tai mikä tahansa, koska mies on sen lapsen isä ja yhtä hyvä vanhempi hoitamaan sairasta lastaan.[/QUOTE]

Olen ehdottanut, ei käy.. Olisikin ihan loistava idea muuten :/

 

[nykyisin siaton]

Sun elämä on helpompaa totaali-yh:na kuin tollaisen miehen kanssa. Tiedän sen kokemuksesta, elämä on ihanaa kolmistaan lasten kaa <3

 

[Sinnitys]

Lisäksi mun mielestä silloin kun perheessä on alle 1v lapsi ei pitäisi erota. Molemmat vanhemmat on usein silloin ihan jäätävän väsyneitä yöheräilystä, työssäkäynnistä ihan kaikesta. Toki AP:n kuvauksen mukaan mies saa huomattavasti enemmän omaa vapaa-aikaa ja se on ongelma, mutta noin lähtökohtaisesti tuossa elämäntilanteessa tulee helposti mustasukkaiseksi toisen vapaa-ajasta.

Eli yrittäisin sinniä sen ekan vuoden ohi ja sitten kun vauva ei enää ole pelkällä rintaruokinnalla niin mieskin pystyy enemmän ottamaan vastuuta vauvanhoidosta. En tarkoita että AP yrittäisi omia vauvan itselleen mutta miehen on vaikea osallistua tasavertaisesti vauvanhoitoon jos vauva ei syö pullosta.

Minkä ihmeen takia kannattaisi jäädä yhteen kumppanin kanssa, jolta ei ole mahdollista saada tukea vaikeina aikoina? Joka systemaattisesti jättää sun tarpeet huomioimatta ja laittaa itsensä aina etusijalle?

Itse ainakin haluaisin kumppanin, joka osaa olla kumppani myös niinä vaikeina aikoina eikä vain helppoina päivinä. Mitä sellaisella kumppanilla tekee ylipäänsä?

 

[veras]

Lisäksi mun mielestä silloin kun perheessä on alle 1v lapsi ei pitäisi erota. Molemmat vanhemmat on usein silloin ihan jäätävän väsyneitä yöheräilystä, työssäkäynnistä ihan kaikesta. Toki AP:n kuvauksen mukaan mies saa huomattavasti enemmän omaa vapaa-aikaa ja se on ongelma, mutta noin lähtökohtaisesti tuossa elämäntilanteessa tulee helposti mustasukkaiseksi toisen vapaa-ajasta.

Eli yrittäisin sinniä sen ekan vuoden ohi ja sitten kun vauva ei enää ole pelkällä rintaruokinnalla niin mieskin pystyy enemmän ottamaan vastuuta vauvanhoidosta. En tarkoita että AP yrittäisi omia vauvan itselleen mutta miehen on vaikea osallistua tasavertaisesti vauvanhoitoon jos vauva ei syö pullosta.

Tämä on totta, tai ainakin aiemmin olin samaa mieltä.
Siis kun mulla ei oo vapaa-aikaa, ollenkaan. Kaupassa kun käyn niin jompikumpi on mukana, tai molemmat. Joskus mies vahtii lapsia kun siivoan, vau!
Mies nukkuu eri huoneessa, esikoinenkin vielä heräilee öisin.b Ei ees vapaalla/lomilla herää esikoisen kanssa.
Mä oon niin puhki, mitä enemmän tähän kirjotan tätä elämää, sitä selvemmin nään että ei taida olla mitään ihmisarvoa mulla.

 

["vieras"]

Sun elämä on helpompaa totaali-yh:na kuin tollaisen miehen kanssa. Tiedän sen kokemuksesta, elämä on ihanaa kolmistaan lasten kaa <3

Olen useasti haaveillut tästä, en uskalla..

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";29089353]Olen useasti haaveillut tästä, en uskalla..[/QUOTE]

Ero ei muutu yhtään helpommaksi. Mun vanhin lapsi ehti tulla kouluikään ennen kuin uskalsin lopulta erota. Eron jälkeen hänestä on tullut rauhallisempi, itsevarmempi, reippaampi ja hän on lopettanut kiroilun. Mua harmittaa, että annoin oman pelkoni takia lapseni kärsiä kurjasta kasvuympäristöstä.

Valmistaudu eroon hissukseen: henkisesti ja kerää säästöjä, tee suunnitelma miten toimit yms. Se auttaa uskaltamisessa.

 

["vieras"]

Viimeinen niitti, sen piti tulla kotiin laittamaan isompi nukkuu. Nyt on sit ryyppäämässä..

Mä päätin, että teen niinkuin täällä edellinen neuvoi. Säästän hieman ja hommaan jonkun kämpän kaikessa hiljaisuudessa. Sit kun se on jossain reissuillaan, lähden. Tulkoot sit tyhjään kotiin.

Mulla on niin paha olla, koska en voi ymmärtää miten joku voi olla noin paha toiselle.

 

["Vieras"]

Ap, Onko miehesi narsisti ?

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";29089830]Ap, Onko miehesi narsisti ?[/QUOTE]

No en mä tiedä, oon joskus sitä epäillyt mutta mistä näitä tietää. Tuntuu että kaikki on narsisteja kun niin usein sitä narsismi-korttia käytetään.

Sen sanon että tuntuu tosiaan pahalta että joku jota rakastaa, käyttäytyy näin. Tuntuu jotenkin hyväksikäytetyltä. Että oon antanu kaikkeni ja tässä kiitos.

Mutta että mä en saa omaa aikaa ja hän saa näköjään tehdä mitä huvittaa.. Pistää niin vihaksi myös!

Hyviä neuvoja nyt, mitä teen? Mihin mä otan yhteyttä että saadaan kämppä? Hirveesti ei rahaa ole nyt, kai meidän on hetki tässä vielä elettävä yhdessä.