Mieheni haikailee sellaisen perään, mitä ei minulta koskaan tule saamaan.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Kun aloimme seurustella olin sekä henkisesti että fyysisesti piesty, en tiennyt terveestä ihmissuhteesta tuon taivaallista ja kärsin vaikeasta masennuksesta ja pakko-oireista. Jostain minulle tuntemattomasta syystä tuo kaikki johti siihen, että kun mies kohteli minua edes inhimillisesti, hullaannuin ja palvoin häntä. Tein kaikkeni mielyttääkseni häntä.

Miehenikään ei kohtele minua mitenkään kehuttavasti,mutta olen oppinut pitämään puoleni. Nyt mieheni on katkera, kun "olen muuttunut, enkä enää ole se, kehen hän rakastui".

Mitä sinä tekisit tilanteessani?
 
Näytä sille tuo tekstisi tai kirjoita ihan vaikka kirje. Luette sen niin että olet vieressä. Mun mielestä tossa oli hyvin sanottuna se miks olit aiemmin sellainen ja miten olet nyt muuttunut. Voitte joko keskustella rakentavasti ja löytää yhteisymmärryksen tai toinen vaihtoehto on jatkaa erillään, jos hän ei pysty muutostasi ymmärtämään. Älä nyt ainakaan vanhaan malliin palaa
 
Tommoinen suhde jatkaa vaan alistumisen kierrettä. Sun pitää sanoa miehellesi, että sinä haluat tasaveroisen suhteen, jossa saa olla oma itsensä. Harmi, jos se ei hänelle käy. Moni huonoista oloista tullut jatkaa myöhemmin huonoissa suhteissa, kun ei arvosta itseään eikä osaa haluta parempaa. Pitää katsoa peiliin ja miettiä miten valitsee kumppaninsa, koska ikäviä ihmisiä on aina tarjolla. Moni mies oikein haluaa heikon kumppanin itselleen.
 
Mieheni sanoo, että vaadin häntä palvomaan maata jalkojeni alla ja olisin onnelinen vain, jos hänellä ei olisi mitään muuta elämää kuin minä ja lapset. Tuo ei ole totta! Haluaisin vain inhimillistä arvostusta ja voida luottaa mieheeni hädän hetkellä. Onko se liikaa pyydetty?
 
Mies ehkä vaistosi sinussa nitistetyn ihmisen, johon ihastui tai jolta koki saavansa pönkitystä. Nyt kun et enää olekaan sellainen (onneksi) hän ei tiedä, mitä tekisi. :hug:
 

Yhteistyössä