vieras
Ääh, olen joutunut ikävään välikäteen. Meillä on 1.5-vuotiaas lapsi ja mieheni ei luota äitiini lastenhoitajana. Hänen omat vanhempansa ja muutamat muut kaverimme saavat hoitaa lastamme, mutta mieheni ei halua että minun äitini hoitaisi lasta.
En tietenkään voi pakottaa häntä hyväksymään äitiäni hoitajaksi, jos hän ei tähän luota, mutta surettaa kun äitini kysyy lasta hoitoon ja joudun keksimään tekosyitä miksei sovi. Hän on minulta jo kerran kysynytkin suoraan että hänkö ei saa lastamme hoitaa Sanoin että kiitos tarjouksesta, katsotaan tarvitaanko apua... Ja apua todella tarvittaisi, äitini asuu lisäksi ihan lähellä ja pääsisi kaikkein helpoiten hoitamaan lasta, mutta ei siis ole vielä kertaakaan ollut lapsen kanssa kahden. Hän kyllä käy usein meillä kun minäkin olen kotona, mutta kahden en ole heitä hetkeksikään voinut vielä jättää.
On vaikea olla objektiivinen ja sanoa onko mieheni pelossa perää. Äitini on aika hössöttäjä ja huonomuistinen ja hieman erikoinen persoona, mutta en itse olisi tullut ajatelleeksi ettei hän voisi hoitaa lasta, jollei mies olisi tätä mieltä. Nyt en ole itsekään aivan varma, onko mieheni epäluulolle syitä, vai liioitteleeko hän. No, ihan sama mitä minä ajattelen, koska en voi miestäni pakottaa hyväksymään epämieluisaa hoitajaa. Harmittaa vaan tilanne, enkä tiedä mitä sanoisin äidilleni. En voi tietenkään hänelle sanoa että mieheni ei luota häneen, enkä haluaisi pahoittaa hänen mieltään mutta toisaalta nyt tuntuu että hän on jo asian arvannutkin Äh... onko kohtalotovereita tai kenelläkään ajatuksia miten asiasta äidille kertoisi niin ettei pahoittaisi tämän mieltä? No ei vamraan kyllä ole sellaista tapaa missä mieltä ei pahoittaisi
En tietenkään voi pakottaa häntä hyväksymään äitiäni hoitajaksi, jos hän ei tähän luota, mutta surettaa kun äitini kysyy lasta hoitoon ja joudun keksimään tekosyitä miksei sovi. Hän on minulta jo kerran kysynytkin suoraan että hänkö ei saa lastamme hoitaa Sanoin että kiitos tarjouksesta, katsotaan tarvitaanko apua... Ja apua todella tarvittaisi, äitini asuu lisäksi ihan lähellä ja pääsisi kaikkein helpoiten hoitamaan lasta, mutta ei siis ole vielä kertaakaan ollut lapsen kanssa kahden. Hän kyllä käy usein meillä kun minäkin olen kotona, mutta kahden en ole heitä hetkeksikään voinut vielä jättää.
On vaikea olla objektiivinen ja sanoa onko mieheni pelossa perää. Äitini on aika hössöttäjä ja huonomuistinen ja hieman erikoinen persoona, mutta en itse olisi tullut ajatelleeksi ettei hän voisi hoitaa lasta, jollei mies olisi tätä mieltä. Nyt en ole itsekään aivan varma, onko mieheni epäluulolle syitä, vai liioitteleeko hän. No, ihan sama mitä minä ajattelen, koska en voi miestäni pakottaa hyväksymään epämieluisaa hoitajaa. Harmittaa vaan tilanne, enkä tiedä mitä sanoisin äidilleni. En voi tietenkään hänelle sanoa että mieheni ei luota häneen, enkä haluaisi pahoittaa hänen mieltään mutta toisaalta nyt tuntuu että hän on jo asian arvannutkin Äh... onko kohtalotovereita tai kenelläkään ajatuksia miten asiasta äidille kertoisi niin ettei pahoittaisi tämän mieltä? No ei vamraan kyllä ole sellaista tapaa missä mieltä ei pahoittaisi