m-e-o
Meillä on nyt 7 kk. ikäinen tytär, jota olemme jo pitkään odottaneet. Lapsi on erittäin rakastettu ja isä osallistuu mielellään lapsen hoitoon. Mies on kuitenkin mielestäni (ja myös oman ja minun äidin mielestä) melko varomaton vauvan kanssa. Tuntuu, että hän ei oikein ymmärrä, että vauvaan voi oikeasti sattua. Jos meillä on esim. molempien äidit kylässä, mieheni retuuttaa tyttöä eri asennoissa ja liikkeissä rohkeasti "näytösmielessä" isoäitien pelätessä sydän syrjällään vieressä. Tällaisesta riehumisesta tyttö kyllä tykkää, mutta ehdottomasti vieressä pitää olla joku rauhoittelemassa ja varoittelemassa, ettei mitään tapahdu.
Tänään sitten sattui sellaista, mikä vieläkin saa minut kiehumaan. Aamulla mieheni makasi sängyllä ja nosti tytön päänsä viereen hetkeksi istumaan. Varoitin, että tyttö varmasti kohta ponkaisee itsensä suoraksi (=haluaa pystyyn jaloilleen seisomaan) ja katsoin, että mies pistää kätensä tukevasti tytön selän taakse. Ei kuitenkaan ehtinyt kymmentä sekuntia kulua, kun kuului kumahdus ja tyttö pamautti päänsä sängyn päätyyn. Itkua ei jostain kumman syystä tullut, mutta lääkärissä kävimme varmuuden vuoksi. Onneksi selvisimme säikähdyksellä. Suutuin todella miehelleni ja nyt hän on minulle loukkaantunut reagtiostani. En voi ymmärtää, kuinka hän ei vain tajua varoa tyttöä. Hän saattaa esim. nostaa tytön ilmaan, vaikka tämä on juuri tunkemassa suuhunsa jotakin. Kerrankin tyttö oli tunkemassa suuhunsa purulelua, kun mies hänet nosti ylös. Lelu meni syvälle kurkkuun ja tyttö oksensi.
En tiedä, miten saisin hänen kovaakin kovempaan kalloonsa taottua, että tyttäremme ei ole lelu eikä nukke, vaan vielä aika pieni ihmisen alku, joka vaatii todella hoivaa ja varomista. Vahinkoja tietysti aina sattuu, mutta pelkään, että mieheni varomattomuus aiheuttaa niitä ihan liikaa.
Onko muita samassa tilanteessa?
T. m-e-o
Tänään sitten sattui sellaista, mikä vieläkin saa minut kiehumaan. Aamulla mieheni makasi sängyllä ja nosti tytön päänsä viereen hetkeksi istumaan. Varoitin, että tyttö varmasti kohta ponkaisee itsensä suoraksi (=haluaa pystyyn jaloilleen seisomaan) ja katsoin, että mies pistää kätensä tukevasti tytön selän taakse. Ei kuitenkaan ehtinyt kymmentä sekuntia kulua, kun kuului kumahdus ja tyttö pamautti päänsä sängyn päätyyn. Itkua ei jostain kumman syystä tullut, mutta lääkärissä kävimme varmuuden vuoksi. Onneksi selvisimme säikähdyksellä. Suutuin todella miehelleni ja nyt hän on minulle loukkaantunut reagtiostani. En voi ymmärtää, kuinka hän ei vain tajua varoa tyttöä. Hän saattaa esim. nostaa tytön ilmaan, vaikka tämä on juuri tunkemassa suuhunsa jotakin. Kerrankin tyttö oli tunkemassa suuhunsa purulelua, kun mies hänet nosti ylös. Lelu meni syvälle kurkkuun ja tyttö oksensi.
En tiedä, miten saisin hänen kovaakin kovempaan kalloonsa taottua, että tyttäremme ei ole lelu eikä nukke, vaan vielä aika pieni ihmisen alku, joka vaatii todella hoivaa ja varomista. Vahinkoja tietysti aina sattuu, mutta pelkään, että mieheni varomattomuus aiheuttaa niitä ihan liikaa.
Onko muita samassa tilanteessa?
T. m-e-o