Miehen välinpitämätön/tympeä suhtautuminen lapsen synttäreihin

Ai että minuaa rassaa. Lapsemme 1v-synttärit lähestyy ja olen alkanut suunnitella tarjottavia ym.

Joka kerta kun otan asian puheeksi, mieheni alkaa mököttää tuppisuuna. En tajua miksi. Olisi kiva jos häntäkin edes vähän kiinnostaisi ainokaisemme ensimmäinen syntymäpäivä... varsinkin kun se "juhlimispaine" tulee nimenomaan miehen suvun puolelta ja vieraistakin ylivoimainen enemmistö on miehen puolelta.

Minä en ole mieheni siskon tai äidin veroinen leipoja, mutta kai minulla silti on oikeus touhuta synttäreitä ja laittaa tarjoilut taitojeni mukaan. En oikeasti tiedä onko miehen ongelma se, etten ole arkielämässä mikään pullantuoksuinen keittiöäiti vai kenties se, että mieheni on aika epäsosiaalinen eikä pidä kutsuista (varsinkaan meillä kotona). Mutta nyt on herranjestas kyse lapsen synttäreistä!

Jotenkin vaan tuntuu tympeältä yksin suunnitella ja valmistella ja tehdä kaikki tarjottavat, kun nimenomaan miehen sukulaiset sitä odottaa (pöydässä pitäisi olla kymmentä sorttia) ja mies vaan osoittaa mieltään. Jos vieraiksi olisi tulossa vain minun sukuani, olisi juhlatkin paljon rennommat.

Kunhan purin pahimmat höyryt.

 

Todella epämiellyttävä tilanne, voin sanoa. Minua ahdistaisi tuollainen käytös, koska juhlat ovat ilon ja riemun asia ja etenkin 1-vuotis syntymäpäivät. Jos hänellä on ongelmia sosiaalisissa tilanteissa, kannattaa se ongelma selvittää kunnolla.

Lapsi huomaa kyllä ja muistaa omat juhlansa. Minulla on ollut kahdessa eri perheessä sellainen ihminen, joka ei pidä juhlista eikä halua kotiinsa väkeä. Jäänyt ikävät muistot.
(kaksi perhettä on siis lapsuuden perhe ja nykyinen oma)

Joskus tuntui, että olisi kivempaa ilman noita henkilöitä, kun pitää aina olla varpaillaan, että mitä he nyt ajattelevat ja tuntevat. Ihmistä kuluttavaa elämää. Ja sitten kun vieraat lähtee niin mökötetään tunti kausia. Ja tuntui jopa siltä, että ovat niin helvetin omahyväisiä ja itsekkäitä, että pitävät itseään etusijalla. Jos lapsella on juhlat = lapsi saa niistä nauttia ja känkkäränkkä painukoon vaikka ulos.

Ettäs kehtaa....

 

1-v ei kaipaa vielä mitään juhlia, ne aina aikuisten juhlat.
Perheessä pitää sopia pelisäännöt tällaisiin sosiaalisiin tilanteisiin.

 

Onko 1-vuotiaalle oikeasti pakko pitää kauheat kekkerit? Eihän muksu itse niistä mitään ymmärrä? Eikö voisi vaan ihan perheen kesken viettää eikä koko sukua kutsua; jos miehen sukulaiset haluavat kekkerit niin järjestäää ne sitten vaikka anoppilassa.

 

[QUOTE="eeee";24272500]Todella epämiellyttävä tilanne, voin sanoa. Minua ahdistaisi tuollainen käytös, koska juhlat ovat ilon ja riemun asia ja etenkin 1-vuotis syntymäpäivät. Jos hänellä on ongelmia sosiaalisissa tilanteissa, kannattaa se ongelma selvittää kunnolla.

Lapsi huomaa kyllä ja muistaa omat juhlansa. Minulla on ollut kahdessa eri perheessä sellainen ihminen, joka ei pidä juhlista eikä halua kotiinsa väkeä. Jäänyt ikävät muistot.
(kaksi perhettä on siis lapsuuden perhe ja nykyinen oma)

Joskus tuntui, että olisi kivempaa ilman noita henkilöitä, kun pitää aina olla varpaillaan, että mitä he nyt ajattelevat ja tuntevat. Ihmistä kuluttavaa elämää. Ja sitten kun vieraat lähtee niin mökötetään tunti kausia. Ja tuntui jopa siltä, että ovat niin helvetin omahyväisiä ja itsekkäitä, että pitävät itseään etusijalla. Jos lapsella on juhlat = lapsi saa niistä nauttia ja känkkäränkkä painukoon vaikka ulos.

Ettäs kehtaa....[/QUOTE]

Kuvailit juuri mieheni aika hyvin. Hän on kyllä hyvä isä ja varmasti sinällään tahtoo lapsellekin hauskat juhlat, mutta ei vaan taida päästä yli tuosta itsekkäästä "mutku mua ei huvita"-asenteesta.

Ymmärtäisin miestäni paremmin jos kyse olisi vaikka siitä, että olisin päättänyt juhlia omia synttäreitäni ja kutsunut paljon väkeä meille. Mutta kun kyse on lapsen synttäreistä! Toki lapsi on nyt vielä niin pieni ettei taida ymmärtää muuta kuin että talo on täynnä mieluisia ihmisiä (isovanhemmat jne) mutta eihän me nyt synttäreitä voida pitää ilman tarjottavia.

Tämä aloitukseni tuli kahteen kertaan, mutta yritän seurata molempia ketjuja.

 

Meillä mies ei oo koskaan innostunut kenenkään synttäreistä tai muista "pakkojuhlista".

Me toimitaan niin, että mä laitan mitä laitan ja suunnittelen hommat itsekseni.
Miehen kanssa on sovittu, että riittää kun on paikalla ja keittelee kahvia.

Jos inhoaa noita tilanteita niin mulle tää on ihan riittävä kompromissi ja asia on puhuttu selväksi.
En myöskään pakota miestä mukaan kaikkiin juhliin
eli esim. kummipoikani synttärit ( ystävättären lapsi ).
Sukujuhlissa käy kyllä ( mun vanhemmat, oma äiti ja sisko... ) kun on pakko.

 

Kuinka pitkä aika on niihin synttäreihin? Annathan miehelle tilaa sanoa mielipiteensä, ettet vaan hössötä menemään ja vaadi leipomustoiveita nythetivälittömästi?

 

[QUOTE="vieras";24272559]Onko 1-vuotiaalle oikeasti pakko pitää kauheat kekkerit? Eihän muksu itse niistä mitään ymmärrä? Eikö voisi vaan ihan perheen kesken viettää eikä koko sukua kutsua; jos miehen sukulaiset haluavat kekkerit niin järjestäää ne sitten vaikka anoppilassa.[/QUOTE]

No, "pakko" on. Ja siis vaikka kutsumme miehenkin puolelta vain lähimmät eli lapsen isovanhemmat ja molemmat tädit perheineen (toinen on kummitäti) niin siitäkin tulee jo 6 aikuista ja 5 lasta.

Jos taas emme kutsu heitä, niin sitten ei kai tasapuolisuuden vuoksi voisi kutsua minunkaan vanhempiani ja ystävääni, joka on lapsen kummi.

Kuitenkin minäkin haluan, että lapsella on "kunnon" synttärit. Nyt vaan siis rassaa katsella tuota miestä, kun on kuin sitruunan syönyt koko ajan kun juhlista on puhe.

Juttelen mieheni kanssa. Jos syy on tosiaan se, ettei häntä huvita juhlat niin saa tottavie itse esittää asian perheelleen!

 

Kuinka pitkä aika on niihin synttäreihin? Annathan miehelle tilaa sanoa mielipiteensä, ettet vaan hössötä menemään ja vaadi leipomustoiveita nythetivälittömästi?

Synttärit on nyt lauantaina. Asia on ollut esillä jo usemman viikon, joten miehellä on ollut tilaisuus kertoa mielipiteensä. Sen sijaan leikkii mykkäkoulua.

 

Sano vielä että varpajaisia kyllä juhlia vuosi sitten ja innoissaan järkkäili?

 

lapsuus kokemuksia synttäreistä.Ehkä sen äiti on just aina hösänny juhlia...ja se ahdistaa sitä...

Pitäkää jotkut rennot kemut.Äläkä tosiaan hösää tarjottavia.Tärkeintä on tunnelma.
Kakku ja keksiä, maissinaksuja.Mehua ja kahvia riittää hyvin.

 

Synttärit on nyt lauantaina. Asia on ollut esillä jo usemman viikon, joten miehellä on ollut tilaisuus kertoa mielipiteensä. Sen sijaan leikkii mykkäkoulua.

OK! Sit mä ymmärrän hyvin sun ärsytyksen. Meillä kun on suvussa yks ihminen joka rupee höösään synttäreitä jo 2kk etukäteen ja miehensä ei viitti kommentoida mitään siinä vaiheessa.

Toivottavasti sun mies innostuis edes vähän sitten kun on ne juhlat. Teet sit vaan kaikki oman pääs mukaan, ja jos mies valittaa jälkikäteen niin voivoi mitäs ei sanonu kun kysyttiin.

1 vuotias ei nyt just hirveesti juhlista perusta, mutta myöhemmin kattelee kuvia mielellään. Mä olen tyytyväinen että oon järkänny juhlia lapsille, kun näen niiden ilon kuvia katsellessa. Mun mies reissaa työn takia paljon eikä sen takia useinkaan osallistu juhlien järjestelyyn, hyvällä säkällä pääsee edes juhliin.

 

Juttele miehen kans Hyvin yksinkertaista! Ja ilman mitään syyllistämisjuttuja... Kysy, mikä asiassa kaihertaa ja tuntuu pahalle, tuskin se ihan turhaa mököttää..

 

Mutta siis eihän 1-vuotias mistään "kunnon" juhlista osaa olla tietoinen... Miksei voi ihan vaan juhlia oman perheen kesken, ja nyt tarkoitan siis ihan vaan isi, äiti ja lapsi ja tehdä jotain kivaa yhdessä? Kai ne juhlat järjestetään lapselle eikä niille kymmenille sukulaiselle?
Ja tosiaan, 1-vuotias ei kyllä kahvittelukekkereistä tajua yhtään mitään...