Miehen uusi tuttavuus, mitä ajatella?

Nimim. Vierasvieras, verkkopankista näkyy kaikki tilitapahtumat missä on nostettu rahaa tai käytetty kortia. Tarkoitus ei ollut urkkia, huomasin sattumalta että tapahtumia oli tyyliin Lohjan abc enemmänkin, kun aloin tarkistamaan oliko yksi lasku maksettu vai ei. Sen tarkemmin en niitä katsonut, mutta muutama ihan sattumalta osui silmään siinä samalla, todellista määrää en tiedä, nämä oli ihan muutaman viikon ajalta mitkä satuin näkemään. Puheluerittelyn katsoin kyllä tietoisesti, syystä että näin hänen valehdelleen viesteistä ja halusin tietää oliko niitä sitten enemmänkin. Voin kyllä myöntää katsoneeni, jos saisimme tästä avoimen keskustelun hänen kanssaan, mutta edellisen kerran kun otin silloin asian puheeksi, niin hän raivostui ja alkoi syyttämään minua pettäjäksi ja vainoharhaisekso siitä että halusin tavata hänen "ystävänsä" ja tietää yhteydenpidon luonteen. En halua uudelleen riitaa tästä aiheesta. Haluaisin rauhassa selvittää mitä on meneillään ja miksi ennen niin avoin mies on sulkeutunut ja alkanut salailla minulta asioita.

 

Onko niin vaikeaa nostaa kissa pöydälle. Sanot että tiedät pettämisestä ja alappa selittää...

 

Just tommonen "haluan selvittää asian rauhassa" hiirulais-asenne mahdollistaa miehen käytöksen.

 

[QUOTE="vierasvieras";30024783]Siis mistä ihmeen tili-ja puhelintiedoista tuollaiset asiat selviää?! Mä oon niin pihalla tällaisesta kyttäämisestä. Mistä sulle tuli mieleen tuollaisia alkaa edes kaivella? Tarkoitan mitä sä odotit niistä löytäväsi?
Mies voi toki pettää tai suunnitella pettävänsä, en sitä kiellä. Mutta voihan mieskin olla muuttunut vainoharhaiseksi koska SÄ olet muuttunut vainoharhaiseksi. Siitä tulee sitten paha kierre jossa molempien käytös menee vaan huonompaan suuntaan. Ehkä mies on alkanut salailla täysin puhdasta kaverisuhdetta koska se on huomannut kuinka paljon se asia sua vaivaa? Tietenkin huono tapa suhtautua asiaa mutta ihan inhimillinen.
Mitäs jos molemmat rehellisesti keskustelisitte tilanteesta? Niin kuin aikuiset. Sä kerrot että sulla on nyt tällaisia tunteita ja miehen käytös pahentaa sun epäilyjä. Tunnusta että sä olet urkkinut nämä ja nämä tiedot ja sua itseesikin harmittaa kun tällä tavoin epäilet mutta varmasti avoimella keskustelulla huolet hälvenee. Kyllä sä tiedät mitä sun pitää sanoa.[/QUOTE]

Älä puhu peetä. En tiedä mikä ongelmasi on, mutta jos on niin heikko ja selkärangaton yksilö, että puolisoaan pettää, ei ole mitään nokankoputtamista jos puoliso ottaa itse selvää asioista. Tyhmää olisi tuudittautua siihen, että varmasti miehellä nyt vain on paha olo, kun minä sen olen epäilyksilläni aiheuttanut.

Ap, olen pahoillani. Kukaan täällä ei tiedä mitä miehesi on tehnyt, mutta mitä ikinä se on, hän itse häpeää sitä sinun edessäsi ja yrittää sitä peitellä sinulta. Siitä voi päätellä suuntaa.
Ainoa järkevä asia edellisessä viestissä oli se, että sinun todellakin puhuttava miehen kanssa. Ei mitään ketkuiluja tai huijauksia, vaan kerrot suoraan mitä tiedät ja vaadit häntä kertomaan mitä on meneillään. Varmasti tunnet miehesi sen verran hyvin, että tiedät valehteleeko hän.
Vastoin jotain kummallista yleistä kuvitelmaa, pettäjän voi kyllä jättää vaikkei pettämisestä olisi "konkreettisia todisteita". Kaikki riippuu keskinäisestä luottamuksesta. Jos sitä ei ole, ei suhdetta ehkä kannata jatkaa.

 

Vierasvieraan taktiikassa on yksi virhe: siinä oletetaan miehen olevan syytön vaikka kaikki faktat puhuvat sitä vastaan. Mies vakuuttaa olevansa syytön, haukkuu naisen vainoharhaiseksi ja miettii miten voi peittää jälkensä entistä paremmin sillä aikaa kun nainen lepyttelee ja pyytelee anteeksi.

Jos et halua lukea viestejä, niin osta itsellesi prepaid-liittymä ja laita viestiä miehellesi: Moi! Puhelin hävisi ja ostin prepaidin siksi aikaa kunnes se löytyy. Onneks en viskannu vanhaa menemään aikoinaan.. Vaihdan entiseen nroon heti kun se löytyy. T: xxxxx

Sitten vain odottelet mitä mies viestittelee. Jos joskus tulee ilmi ettei naisen puhelin ole ollut kateissa, niin teet kuten mies ja sanot ettet tiedä asiasta mitään ja syytät vainoharhaiseksi

 

[QUOTE="Hahhah";30024854]Älä puhu peetä. En tiedä mikä ongelmasi on, mutta jos on niin heikko ja selkärangaton yksilö, että puolisoaan pettää, ei ole mitään nokankoputtamista jos puoliso ottaa itse selvää asioista. Tyhmää olisi tuudittautua siihen, että varmasti miehellä nyt vain on paha olo, kun minä sen olen epäilyksilläni aiheuttanut.

Ap, olen pahoillani. Kukaan täällä ei tiedä mitä miehesi on tehnyt, mutta mitä ikinä se on, hän itse häpeää sitä sinun edessäsi ja yrittää sitä peitellä sinulta. Siitä voi päätellä suuntaa.
Ainoa järkevä asia edellisessä viestissä oli se, että sinun todellakin puhuttava miehen kanssa. Ei mitään ketkuiluja tai huijauksia, vaan kerrot suoraan mitä tiedät ja vaadit häntä kertomaan mitä on meneillään. Varmasti tunnet miehesi sen verran hyvin, että tiedät valehteleeko hän.
Vastoin jotain kummallista yleistä kuvitelmaa, pettäjän voi kyllä jättää vaikkei pettämisestä olisi "konkreettisia todisteita". Kaikki riippuu keskinäisestä luottamuksesta. Jos sitä ei ole, ei suhdetta ehkä kannata jatkaa.[/QUOTE]

Kuten ap tuolla aikaisemmin jo sanoi, asiaa on yritetty käsitellä ja siitä on riita seurannut. Olipa mies syyllinen tai ei, tuollainen asenne että nyt mä vaadin, ja nyt sä kyllä kerrot syyttely ja valmiiksi vihamielinen suhtautuminen, ei saa toisessa mitään muuta aikaiseksi kun puolustautumisen olipa syyllinen tai ei. Takuulla lähtökohdat keskustelulle on ihan toisenlaiset jos aloittaa :
"Istupa äijä nyt tuohon ja katsele tätä! Tuollainen tankkaus tuohon aikaa tuossa osoitteessa, miten sä selität tuon?! Mä vaadin et sä kerrot mulle mitä vehtaat sen mimmin kanssa! Mua ei kukaan pidä pellenä. Ja noi viestit, senkin rotta! Niistäkin valehtelit, katsopa tuosta ja tuosta! Siinä sulle todisteet JA NYT SINÄ KYLLÄ KERROT MULLE KAIKEN!!!!"
tai
"Kuule kun mua vaivaa edelleen se yksi asia. Mua itseenikin harmittaa kun en pääse asiasta ylitse mutta varmaan mun oloa helpottaisi jos asiaa voidaan käsitellä. Mä olen huomannut sun käytössä tällaisia muutoksia ja ne saa mun epäillykset heräämään. Jos mä saisin jonkinlaisen selityksen näille niin varmaan mun pahaolo helpottaisi."

Eikä tuo jälkimmäinen tarkoita että hyväksyy kaiken mahdollisen sonnan mitä se mies yrittää syöttää. Se vaan tarkoittaa sitä että toisella on mahdollisuus reagoida tilanteeseen jollain muulla tavalla kun puolustautumisella. Jos sä itse vaikutat hyökkäävältä ja siltä että sä olet jo mielessäsi päättänyt mitkä ne selitykset on, niin toisenhan on pakko puolustautua. Jos sä taas vaikutat siltä, että mitään et ole vielä päättänyt etkä mistään syytä etukäteen, niin tilanne on avoimempi keskustelulle.
Miksi tällaisia perusasioita pitää edes aikuisille selittää?!

 

Tiedän että on puhuttava. En vain osaa, tiedän jo että mies suuttuu jos otan asian esiin. En osaa riidellä, menen ohan lukkoon ja en osaa enää sanoa mitään. Yleensä vetäydyn heti kos joku korottaa vähänkään ääntään. En ole tottunut riitelemään ja tämä on meidän ensimmäinen kriisimme. Myönnän olevani hiirulainen sen suhteen, mutta muuten osaan kyllä näyttää mielipiteeni. Olemme olleet yhdessä viisi vuotta joista naimisissa kaksi ja meillä on kolme lasta joten ilman kunnon varmuutta en halua alkaa syyttelemään ja heppoisin perustein ei suhdetta kannata lopettaa. Ennen tätä meillä on mennyt mielestäni hyvin ja menee edelleenkin muuten, paitsi että mihen käytös on jonkin verran muuttunut, läheisyyttä on ihan normaaliin tapaan, joskus jopa useammin kuin ennen, mutta seksiä ei ole enää juurikaan.

 

Lisätään siis vielä, että edelliselläkään kerralla en syyttänyt tai huutanut tms. Kysyin ihan ystävällisesti mistä on kyse, silloinhan kuvittelin vielä, että nainen on se yhteydenottaja yksin ja että hän olisi ehkä ihastunut mieheeni, enkä osannut epäilläkään, että mies valehtelisi, tai olisi itse soitellut tai viestitellyt joten asettelukin oli ihan erilainen, mutta silti hän hermostui ja alkoi itse huutaa ja syytelöä minua.

 

Pettää ilmiselvästi. Hyvä että ymmärrät että naisen kanssa voi olla myös kaveri ilman mitään vetoa tai seksuaalista tai ihastusta. Sitä ei moni palstalainen tajua. Mutta tässä tapauksessa kaikki viittaa pettämiseen. Surullista kun vielä lapsiakin.

 

Vierasvieras ja ap, tässä minun kokemukseni.

Kun epäilykseni miestä kohtaan heräsivät, yritin lähestyä asiaa puhuen tunteistani, epävarmuudestani, ajatuksistani siitä ettei kaikki ollut normaalisti. Miehen vastaukset olivat "älä huolehdi", "ei ole mitään hätää", "kaikki on hyvin", "älä ole hölmö, ei mitään ole tapahtunut".

Ihmisen perusvaisto on valehdella lisää, kieltää tekemänsä asiat, jos on mahdollista että myöntäminen aiheuttaa esim. perheen hajoamisen. Mieheni ei myöntänyt asiaa, koska toivoi että kaikki menisi ohi, ja voisimme jatkaa normaalisti, ilman että hän jää kiinni ja joudumme elämään kriisin läpi.

Kun sain "todisteet", siis varmuuden petoksesta, kerroin sen hänelle suoraan. En huutanut, en haukkunut (se kaikki tuli vähän myöhemmin...), kerroin että tiedän mitä hän on tehnyt ja kenen kanssa. Arvatkaas mitä? Mies edelleen kielsi kaiken. Hän oli vain pitänyt naista kädestä, käynyt kahvilla, käynyt kaupassa, pelannut pleikkaa naisen lasten kanssa... Edelleen perusvaisto oli valehdella asiat mahdollisimman kauniiksi.
Ei mennyt läpi. Lähdin kotoamme, kuuntelin miehen vastaajaani jättämät viestit, joissa hän syytti minua vakoilusta ja asioiden nuuskimisesta ym. Pikkuhiljaa hän kai kuitenkin ymmärsi, ettei saa minua hämättyä enää. Hän alkoi tunnustaa tekojansa pikkuhiljaa. Yhä vieläkin ne pahimmat asiat hän sivuutti. Minun oli aina osoitettava, että tiedän asian oikean laidan ennen kuin hän tunnusti kaiken.

Ja tiedättekös mitä, jos en olisi pistänyt kovaa kovaa vastaan. Jos en olisis VAATINUT koko totuutta, ei lapsillamme olisi enää yhtenäistä perhettä. Emme olisi voineet lähteä rakentamaan uutta elämää, luottamusta ja rakkautta selvittämättömille valheille.

Tämä siis minun tarinani lyhyesti.

Vierasvieras, anteeki kun sanon vähän kärkkäästi, mutta kuulostat vähän niiltä telkkarin "ennen - jälkeen" mainoksilta, joissa ero kahden asian välillä pyritään esittämään mahdollisimman suurena vääristelemällä tilanteita. Missään en sanonut, tai antanut ymmärtää että keskustelu miehen kanssa käydään huutamalla, haukkumalla ja provosoimalla. Kummallinen oletus sinulta.
Ehkä ymmärsitkin, että jos olisin omassa elämässäni toiminut sinun tavallasi, ei totuus olisi tullut milloinkaan esiin, ja me olisimme eronneet. Sillä minähän tiesin mitä on tapahtunut. Jos ei mies sitä olisi minulle lopulta tunnustanut, olisin hänet jättänyt. Ehkä sinulla on omassa elämässäsi toisenlainen kokemus totuuden etsinnästä kriisitilanteessa...

Ja kyllä, minunkin tarinassani on talolaina, lapsia ym. herkut jotka sopivasti monimutkaistavat asioita.

 

[QUOTE="Harha";30024884]Tiedän että on puhuttava. En vain osaa, tiedän jo että mies suuttuu jos otan asian esiin. En osaa riidellä, menen ohan lukkoon ja en osaa enää sanoa mitään. Yleensä vetäydyn heti kos joku korottaa vähänkään ääntään. En ole tottunut riitelemään ja tämä on meidän ensimmäinen kriisimme. Myönnän olevani hiirulainen sen suhteen, mutta muuten osaan kyllä näyttää mielipiteeni. Olemme olleet yhdessä viisi vuotta joista naimisissa kaksi ja meillä on kolme lasta joten ilman kunnon varmuutta en halua alkaa syyttelemään ja heppoisin perustein ei suhdetta kannata lopettaa. Ennen tätä meillä on mennyt mielestäni hyvin ja menee edelleenkin muuten, paitsi että mihen käytös on jonkin verran muuttunut, läheisyyttä on ihan normaaliin tapaan, joskus jopa useammin kuin ennen, mutta seksiä ei ole enää juurikaan.[/QUOTE]

Muruseni, taidat olla umpikujassa.
Et ole ymmärtääkseni valmis tekemään mitään, jotta tilanne selviäisi. Et halua muuttaa omia toimintatapojasi, jotta saisit selville totuuden.
Onko sinulla mielestäsi mitään muuta vaihtoehtoa, kuin jatkaa elämää miehesi kanssa, ja toivoa että hän joskus unohtaa tuon toisen naisensa, olipa kyseessä sitten ihastus tai jo olemassa oleva suhde.
Toivotan sulle voimia, niitä tulet tarvitsemaan. Selvittämättömänä nämä asiat syövät ihmisen sielua uskomattomalla voimalla.

 

Jätä se sika.

 

Tämä nykyaika on mennyt niiiiin löysäksi, että pettäminen on ihan helppoa, kun kaikki on ok. Kun mies/nainen on oma persoonansa häneltä ei voi mitään vaatia kaikki on sallittu, ettei vaan kenenkään itsemääräämisoikeutta loukata pisaraakaan.
On ihan ok että ystävinä ja kahvittelukavereina on jatkuvasti eri sukupuolta olevia, iltamenot hypätään paljolti kavereiden kesken ja ulkomaanreissut mies/naisporukalla. Pettämismahdollisuuksia on korikaupalla.
Jaa saa sataa paskaa niskaan sen kestän kyllä. Kaikki on niin vapaata.

Sitten täällä jatkuvasti märistään, kun joku petti sillä ja sillä reissulla tai sen ja sen ystävän kanssa.
Kyllä ihmisen pitää hieman muuttua parisuhteessa.Tialisuus, kun tunnetusti tekee löysähousisesta varkaan.

Kun mennään yhteen vois enimäkseen kulkea yhdessä en tarkoita, että jokakerran, mutta aina näistä eriksee menoista usein on jollekin tullut sitten itku jälkikäteen. Eipä näytä mies ja nainenkaan niin helposti olla pelkkiä ystäviä, vaikka niin kovin huudetaan. Ystävyys, kun joskus kääntyy rakkaudeksi tai vetovoimaksi, kun housuissa on kuitenin erilaiset vehkeet.

 

Sori kirjoitusvirheet kirjoitin kiireessä.

 

Vierasvieraan taktiikassa on yksi virhe: siinä oletetaan miehen olevan syytön vaikka kaikki faktat puhuvat sitä vastaan. Mies vakuuttaa olevansa syytön, haukkuu naisen vainoharhaiseksi ja miettii miten voi peittää jälkensä entistä paremmin sillä aikaa kun nainen lepyttelee ja pyytelee anteeksi.

Jos et halua lukea viestejä, niin osta itsellesi prepaid-liittymä ja laita viestiä miehellesi: Moi! Puhelin hävisi ja ostin prepaidin siksi aikaa kunnes se löytyy. Onneks en viskannu vanhaa menemään aikoinaan.. Vaihdan entiseen nroon heti kun se löytyy. T: xxxxx

Sitten vain odottelet mitä mies viestittelee. Jos joskus tulee ilmi ettei naisen puhelin ole ollut kateissa, niin teet kuten mies ja sanot ettet tiedä asiasta mitään ja syytät vainoharhaiseksi

Minä tekisin ehdottomasti näin!
Kyse on ap:n tulevaisuudesta. Minä uskon,että mies pettää

 

AP, mten. Menee?

 

Minun korviin ei kyllä kuullosta hyvälle. Usein se naisen vaisto, vaikka voi monista kuullostaa huvittavalta, pitää paikkansa.
Minun miehelläni oli aikoinaan naispuolinen ystävä, joka kävi usein meillä ja oli ihan hyvää pataa minunkin kanssa. Jossakin vaiheessa näkivät enemmän muualla kuin meillä ja minua alkoi epäilyttämään koko ystävyys. Mies ei varsinaisesti salaillut mitään, kertoi asioita ihan normaalisti, mutta jotenkin minulle tuli tunne, että naisen puolelta kyse alkoi olla muustakin kuin ystävyydestä.
Olivat läheisiä ja juttelivat asiasta kuin asiasta, mutta siinä vaiheessa minulle tavallaan varmistui naisen ihastus, kun odotin toista lastamme (rv 15) ja mies ei ollut kertonut tuosta mitään. Sitten kun nainen kuuli siitä (minulta), murjotti eikä puhunut hetkeen mitään.
Tosin voisi ajatella, että murjotti siksi, koska kuuli siitä minulta, mutta itse koin sen niin, että hänelle oli järkytys, että olin raskaana ja näin ollen meidän suhde siis jatkui. Ajattelin, että oli haaveillut elämästä mieheni kanssa ja tämä haave romuttui raskauteni myötä.
Ystävyys heidän välillään laimeni ja lopahti pian tämän jälkeen. Näin tekstiviestin, jonka nainen kirjoitti joskus myöhemmin, jossa pyysi anteeksi, että oli "käsittänyt väärin".
Mies ei ole koskaan sanonut/myöntänyt, että heidän välillään olisi ollut jotain muutakin, voihan olla ettei sinisilmäisyydessään tajunnut naisen ihastusta, mutta tuo tekstiviesti kyllä viittaa siihen, että mieskin olisi ollut kärryillä tilanteesta. En tiedä mitä mies oli kirjoittanut, näin vain tuon viestin. (käytettiin tuolloin samaa puhelinta, jos joku kuvittelee minun urkkineen miehen kännykkää, että ihan luvallista oli katsoa).

Joten kyllä minua suuresti epäilyttää aapeen mies, ei ihan puhtaat jauhot ole pussissa vaikka kuinka yrittäisi asiaa vatvoa.

 

Täällä yksi, jolla on vähän vastaavaa pelkoa persiissä. Tosin ei ole ketään tiettyä naista tietääkseni, mutta tuo puhelin aina mukana, väärinpäin pöydällä, jos se on siinä eikä taskussa jne.. ja henkilökohtaisesti ärsyttää suunnattomasti se, että pään sisällä jyllää epäilyt ja se hillitön halu päästä katsomaan puhelinta (jota en kylläkään tee, tosin eipä siihen olisi edes tilaisuuttakaan). Olen kuitenkin sitä mieltä, että kyttääminen on perseestä ja yhtä helvettiä..

Ja silti, toisen käytöksessä tietyt asiat saa aikaan sen paskan jäytävän olon, fiiliksen siitä, että kaikki ei tosiaankaan ole kunnossa, oikein. Ja tällä elämänkokemuksella on tullut huomattua, että valitettavan usein tämä tällainen fiilis itsellä on ollut sitten loppupeleissä totta eikä pelkästään omia pelkoja.

Tsemppiä aloittajalle kovasti, sinulla on kuitenkin jo aika paljon tietoa siitä millaista peliä mies pitää selkäsi takana. Rohkeutta siihen, kun otat asian esille.

 

Kysyin asiasta, mies suuttui niinkuin arvelinkin, ei halunnut puhua. Soitin sille naiselle joka sanoi heidän ilevan vain ystäviä. Sen jälkeen näin ne viestit mitkä olivat tallessa, niissä ei ollut mitään outoa. Kysyin viestittelyistä ja menoista ja mies kertoi niistä kuten ne erittelyissä näkyivät. Tämän jälkeen kerroin tarkistaneeni ne ja juteltiin kaikki mikä minua vaivasi. Mies sanoi jättäneensä kertomatta etten loukkaantuisi, koska edelliskerralla loukkaannuin. Sinänsä ymmärrettävää, mutta en ollut kieltänyt ystäviä kunhan itsekin niistä tiedän ja silloin oli aihettakin loukkaantua koska mies valehteli. Sovimme asian ja mies lupasi ettei enää salaa tätä minulta jos ovat yhteyksissä. Nainen suuttui miehelleni siitä, että soitin ja sanoi ettei halua olla osallisena meidän kinassamme. Mies sanoi, että tälle naiselle oli ollut helppo puhua parisuhdeasioista ja sellaisista eikä halunnut minua loukata sillä että oli niistä puhunut muille. Ei munulla ole syytä olla uskomatta miestäni. Sanoin naisellekin että en pidä siitä että on öisin yhteydessä ja että jos haluavat jatkaa ystävyyttä niin on syytä tulla tapaamaan myös minua jos mitään taka-ajatuksia ei hällä ole. Aina ei siis välttämättä ole kyse pettämisestä. miesten logiikka ei vain hoida näitä juttuja aina ihan järkevästi ja nyt lupasi ettei enää tarvitse salata mitään.

 

[QUOTE="Harha";30027117]Kysyin asiasta, mies suuttui niinkuin arvelinkin, ei halunnut puhua. Soitin sille naiselle joka sanoi heidän ilevan vain ystäviä. Sen jälkeen näin ne viestit mitkä olivat tallessa, niissä ei ollut mitään outoa. Kysyin viestittelyistä ja menoista ja mies kertoi niistä kuten ne erittelyissä näkyivät. Tämän jälkeen kerroin tarkistaneeni ne ja juteltiin kaikki mikä minua vaivasi. Mies sanoi jättäneensä kertomatta etten loukkaantuisi, koska edelliskerralla loukkaannuin. Sinänsä ymmärrettävää, mutta en ollut kieltänyt ystäviä kunhan itsekin niistä tiedän ja silloin oli aihettakin loukkaantua koska mies valehteli. Sovimme asian ja mies lupasi ettei enää salaa tätä minulta jos ovat yhteyksissä. Nainen suuttui miehelleni siitä, että soitin ja sanoi ettei halua olla osallisena meidän kinassamme. Mies sanoi, että tälle naiselle oli ollut helppo puhua parisuhdeasioista ja sellaisista eikä halunnut minua loukata sillä että oli niistä puhunut muille. Ei munulla ole syytä olla uskomatta miestäni. Sanoin naisellekin että en pidä siitä että on öisin yhteydessä ja että jos haluavat jatkaa ystävyyttä niin on syytä tulla tapaamaan myös minua jos mitään taka-ajatuksia ei hällä ole. Aina ei siis välttämättä ole kyse pettämisestä. miesten logiikka ei vain hoida näitä juttuja aina ihan järkevästi ja nyt lupasi ettei enää tarvitse salata mitään.[/QUOTE]

Nyt eivät kyllä palstan yh-mammat ole tyytyväisiä...