surullinen
HEI!
Nyt tulee pitkä vuodatus. Toivottavasti joku jaksaa lukea.!
En tiedä mitä tehdä. Meillä kummallakin siis miehelläni ja mulla on todella rankkaa nyt tällä hetkellä. Kaikki voimat menee lasten kanssa, ei saada tarpeeksi nukuttua, ei ole kahdenkeskistä aikaa ollenkaan, ei tehdä mitään kivaa, kaikki on tätä arjen pyöritystä. Eskoisella on pahin uhmaikä ja lisäksi se on mustasukkainen vauvasta. Lastenhoitoapua meillä ei ole, sillä minun perheeni asuu kaukana muualla Suomessa ja mieheni perhe ulkomailla. Tuttu tilanne varmaan monelle muullekin.
Lisäksi miehelläni on stressiä töissä. Siellä uhataan nyt kesäkuussa irtisanoa 25 % kaikista työntekijöistä eli neljäsosa jää työttömäksi ja kukaan ei tiedä vielä ketä se koskee.Se olisi oikeastaan pahin painajainen jos mies jäisi nyt työttömäksi, kun muutenkaan ei ole kauheasti ylimääräistä rahaa.
No sitten meillä on yksi stressi vielä kesälomasta. Mieheni pitäisi myös töissäkin päättää milloin pitää loman ja paras ajankohtahan olisi heinäkuu, koska silloin suurin osa muistakin työntekijöistä on lomalla.
Mies sitten kysyi vanhemmiltaan eilen, että onko se sitten ok jos tullaan sitten heinäkuussa heille kolmeksi viikoksi. Se olisi hänen kannaltaan parempi töiden suhteen, koska muutkin ovat lomalla.
Mieheni isä sitten eilen sanoi, että hänen täytyy miettiä asiaa ja puhua vaimonsa kanssa. Hän meni sitten puhumaan ja kuulimme heikosti mitä he puhuivat. Äiti oli sitä mieltä, että se on stressaavaa, koska meitä on pienessä asunnossa niin paljon ja täytyy käydä kaupassa ja tehdä ruokaa jne.Ja muutenkin on stressiä ilmassa jne. Ja että me viedään niiden auto jne. Isä sanoi siihen, mutta eihän miehelläni ole muitakaan kenen luona voi asua.
Sitten eivät kuitenkaan meille sanoneet mitään vaan sanoivat, että kertovat lopullisen vastauksen tänään.
Mieheni pahoitti mielensä tosi paljon, koska se äiti puhui tosi rumaan sävyyn ja tuli kyllä selväksi ettei meitä sinne haluta. Mieheni on aina ollut tosi hyväsydäminen ja avokätinen heitä kohtaan. Aina viedään paljon tuliaisia ja ostetaan siellä ollessa koko ajan ruokaa, ettei se tule heille niin kalliiksi. Ollaan suurimmaksi osaksi ulkona, koska meillä on paljon ystäviä alueella,ja jottei pienessä asunnossa tulisi liian tiivis tunnelma. Kaikki mieheni lapsuudenystävät asuvat siellä. Ollaan myös aina vuokrattu auto ja itse asiassa mieheni auto on hänen isänsä kaytössä. Hänhän olisi voinut myydä sen ennen kuin muutti Suomeen, mutta halusi auttaa vanhempiaan ja jätti sen auton isälleen. Mies aina muutenkin huolehtii heistä ja heidän terveydestään. Jättää satoja euroja aina heille kun me lähdetään sieltä jne. Puhuu jos voittaa lotossa, että antaa sitten ensimmäisenä heille jne.
Mieheni vanhemmat paapovat mieheni toisia veljiä ja heidän lapsiaan, jotka asuvat samassa kylässä. Kaikille heille mieheni äiti osteli täältä Suomestakin vaikka mitä tuliaisia. He olivat täällä viikon kuopuksemme syntymän jälkeen ja koko ajan etsivät tuliaisia näille muille lapsenlapsille eivätkä käyttäneet tätä lyhyttä vierailua ollaakseen meidän lastemme kanssa. Itseäni ärsyttää erityisesti juuri tämä ettei meidän lasten kanssa haluta olla ja sitten ihmetellään, kun lapset eivät tunne heitä. Meidän lapsille ei kuitenkaan lähetetä edes synttärikorttia, puhumattakaan lahjoista.
Kotimaassaankin ostavat kuitenkin suurimman osan toisten lastenlasten vaatteista ja leluista. Ja koko ajan valittavat, ettei heillä ole rahaa. Mieheni vanhemmat hoitavat toisia lapsenlapsia melkein joka päivä ja lapsenlapset käyvät siellä syömässä varmaan päivittäin. Nuorempi veli käy tyttöystävänsä kanssa myös heillä päivittäin syömässä ja vanhemmat maksavat hänen opiskelut. Mieheni maksoi aina kaiken itse ja on tehnyt kovasti töitä koko ikänsä.Ostelee veljilleenkin kaikkea aina ja on auttanut heitä myös taloudellisesti. No se rahasta. Raha ja lahjat ei ole tässä se olennaisin juttu vaan se, etteivät isovanhemmat halua viettää aikaa lastenlapsiensa kanssa.
Ja nyt puhutaan siis siitä, että tulisimme kerran vuodessa kolmeksi viikoksi isovanhempien luo ja olemme siis rasite.Voitteko ymmärtää? Mieheni ihan oli kyyneleet silmissä eilen. Ei halunnut puhua asiasta, mutta näin, että hänellä on paha olo. Omat vanhemmat kohtelevat tuolla lailla ja kuitenkin toisille veljille riittää aikaa, rakkautta ja rahaa. Ja toisia lapsenlapsia hoidetaan ja hyysätään, mutta meidän lapsia ei haluta edes kylään.
Mietinkin tässä kirjoittaisinko heille emailin asiasta.Mitä sanotte?Kertoisin asiat miten me ne nähdään ja mitä heidän poikansa tuntee, vaikkei mitään sanokaan. Vai meneekö meillä sitten välit poikki? Voihan olla, etteivät he koe toimivansa jotenkin epäoikeudenmukaisesti.
Kiitos, että jaksoitte lukea. Oli pakko purkaa sydäntäni jollekin.
Nyt tulee pitkä vuodatus. Toivottavasti joku jaksaa lukea.!
En tiedä mitä tehdä. Meillä kummallakin siis miehelläni ja mulla on todella rankkaa nyt tällä hetkellä. Kaikki voimat menee lasten kanssa, ei saada tarpeeksi nukuttua, ei ole kahdenkeskistä aikaa ollenkaan, ei tehdä mitään kivaa, kaikki on tätä arjen pyöritystä. Eskoisella on pahin uhmaikä ja lisäksi se on mustasukkainen vauvasta. Lastenhoitoapua meillä ei ole, sillä minun perheeni asuu kaukana muualla Suomessa ja mieheni perhe ulkomailla. Tuttu tilanne varmaan monelle muullekin.
Lisäksi miehelläni on stressiä töissä. Siellä uhataan nyt kesäkuussa irtisanoa 25 % kaikista työntekijöistä eli neljäsosa jää työttömäksi ja kukaan ei tiedä vielä ketä se koskee.Se olisi oikeastaan pahin painajainen jos mies jäisi nyt työttömäksi, kun muutenkaan ei ole kauheasti ylimääräistä rahaa.
No sitten meillä on yksi stressi vielä kesälomasta. Mieheni pitäisi myös töissäkin päättää milloin pitää loman ja paras ajankohtahan olisi heinäkuu, koska silloin suurin osa muistakin työntekijöistä on lomalla.
Mies sitten kysyi vanhemmiltaan eilen, että onko se sitten ok jos tullaan sitten heinäkuussa heille kolmeksi viikoksi. Se olisi hänen kannaltaan parempi töiden suhteen, koska muutkin ovat lomalla.
Mieheni isä sitten eilen sanoi, että hänen täytyy miettiä asiaa ja puhua vaimonsa kanssa. Hän meni sitten puhumaan ja kuulimme heikosti mitä he puhuivat. Äiti oli sitä mieltä, että se on stressaavaa, koska meitä on pienessä asunnossa niin paljon ja täytyy käydä kaupassa ja tehdä ruokaa jne.Ja muutenkin on stressiä ilmassa jne. Ja että me viedään niiden auto jne. Isä sanoi siihen, mutta eihän miehelläni ole muitakaan kenen luona voi asua.
Sitten eivät kuitenkaan meille sanoneet mitään vaan sanoivat, että kertovat lopullisen vastauksen tänään.
Mieheni pahoitti mielensä tosi paljon, koska se äiti puhui tosi rumaan sävyyn ja tuli kyllä selväksi ettei meitä sinne haluta. Mieheni on aina ollut tosi hyväsydäminen ja avokätinen heitä kohtaan. Aina viedään paljon tuliaisia ja ostetaan siellä ollessa koko ajan ruokaa, ettei se tule heille niin kalliiksi. Ollaan suurimmaksi osaksi ulkona, koska meillä on paljon ystäviä alueella,ja jottei pienessä asunnossa tulisi liian tiivis tunnelma. Kaikki mieheni lapsuudenystävät asuvat siellä. Ollaan myös aina vuokrattu auto ja itse asiassa mieheni auto on hänen isänsä kaytössä. Hänhän olisi voinut myydä sen ennen kuin muutti Suomeen, mutta halusi auttaa vanhempiaan ja jätti sen auton isälleen. Mies aina muutenkin huolehtii heistä ja heidän terveydestään. Jättää satoja euroja aina heille kun me lähdetään sieltä jne. Puhuu jos voittaa lotossa, että antaa sitten ensimmäisenä heille jne.
Mieheni vanhemmat paapovat mieheni toisia veljiä ja heidän lapsiaan, jotka asuvat samassa kylässä. Kaikille heille mieheni äiti osteli täältä Suomestakin vaikka mitä tuliaisia. He olivat täällä viikon kuopuksemme syntymän jälkeen ja koko ajan etsivät tuliaisia näille muille lapsenlapsille eivätkä käyttäneet tätä lyhyttä vierailua ollaakseen meidän lastemme kanssa. Itseäni ärsyttää erityisesti juuri tämä ettei meidän lasten kanssa haluta olla ja sitten ihmetellään, kun lapset eivät tunne heitä. Meidän lapsille ei kuitenkaan lähetetä edes synttärikorttia, puhumattakaan lahjoista.
Kotimaassaankin ostavat kuitenkin suurimman osan toisten lastenlasten vaatteista ja leluista. Ja koko ajan valittavat, ettei heillä ole rahaa. Mieheni vanhemmat hoitavat toisia lapsenlapsia melkein joka päivä ja lapsenlapset käyvät siellä syömässä varmaan päivittäin. Nuorempi veli käy tyttöystävänsä kanssa myös heillä päivittäin syömässä ja vanhemmat maksavat hänen opiskelut. Mieheni maksoi aina kaiken itse ja on tehnyt kovasti töitä koko ikänsä.Ostelee veljilleenkin kaikkea aina ja on auttanut heitä myös taloudellisesti. No se rahasta. Raha ja lahjat ei ole tässä se olennaisin juttu vaan se, etteivät isovanhemmat halua viettää aikaa lastenlapsiensa kanssa.
Ja nyt puhutaan siis siitä, että tulisimme kerran vuodessa kolmeksi viikoksi isovanhempien luo ja olemme siis rasite.Voitteko ymmärtää? Mieheni ihan oli kyyneleet silmissä eilen. Ei halunnut puhua asiasta, mutta näin, että hänellä on paha olo. Omat vanhemmat kohtelevat tuolla lailla ja kuitenkin toisille veljille riittää aikaa, rakkautta ja rahaa. Ja toisia lapsenlapsia hoidetaan ja hyysätään, mutta meidän lapsia ei haluta edes kylään.
Mietinkin tässä kirjoittaisinko heille emailin asiasta.Mitä sanotte?Kertoisin asiat miten me ne nähdään ja mitä heidän poikansa tuntee, vaikkei mitään sanokaan. Vai meneekö meillä sitten välit poikki? Voihan olla, etteivät he koe toimivansa jotenkin epäoikeudenmukaisesti.
Kiitos, että jaksoitte lukea. Oli pakko purkaa sydäntäni jollekin.
älä huoli, vamasti asiat järjestyvät. käväskää kesällä hakeen auto takas ja kylästelkää kaveitten tykänä. ihanaa kesää!