Miehen tunnesanattomuus ja olematon itsetuntemus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äimän käki
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

äimän käki

Vieras
Mieheni ei osaa puhua tunteista. Ei osaa sanoittaa siis niitä. Ei osaa kertoa miltä tuntuu tai mitä tunneasioista ajattelee. Ei osaa kuvailla millainen minä olen tai millainen hän on. Ei tiedä hyviä tai huonoja puoliaan. Ei osaa kertoa lapsuudestaan.

Ainoat asiat mitä kuulen kysyttäessä ovat paremmin kuin sulla, täydellistä, hyvää, hienoa jne. On siis heti puolustamassa itseään heti, vaikkei mitään tarvetta olisi.

Tunteet tuntuvat heijastan omiani. Toistelee samoja asioita kuin minä, mutta usein vain toisin päin eli heijastaa kuvailut minuun itsensä sijasta. Rakkauskin kulkee käsi kädessä sen kanssa rakastanko minä häntä vai en.

Mitä tämä on? Voiko ihminen olla ihan tunnesokea ja jos, voiko hänellä silloin tosissaan olla täydellinen lapsuus?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huumekoira:
Tommosia on ihmiset, joille ei ole opetettu, miten puhutaan tunteista.

Ja tämä mies oikeasti väittää, että hänellä on ollut täydellinen lapsuus :-o Tosin olen jo huomannut tässä viiden vuoden aikana ettei näin ole, mutta itse uskoo tähän täysin.

Minä olen pelkkä peili tuolle miehelle ja sen tajuaminen sattui.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äimän käki:
Alkuperäinen kirjoittaja Huumekoira:
Tommosia on ihmiset, joille ei ole opetettu, miten puhutaan tunteista.

Ja tämä mies oikeasti väittää, että hänellä on ollut täydellinen lapsuus :-o Tosin olen jo huomannut tässä viiden vuoden aikana ettei näin ole, mutta itse uskoo tähän täysin.

Minä olen pelkkä peili tuolle miehelle ja sen tajuaminen sattui.

Mistä muualta se voisi peilata, kuin sinusta? Jos ei ole oppinut, niin sinä olet se, jolta voi oppia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huumekoira:
Alkuperäinen kirjoittaja äimän käki:
Alkuperäinen kirjoittaja Huumekoira:
Tommosia on ihmiset, joille ei ole opetettu, miten puhutaan tunteista.

Ja tämä mies oikeasti väittää, että hänellä on ollut täydellinen lapsuus :-o Tosin olen jo huomannut tässä viiden vuoden aikana ettei näin ole, mutta itse uskoo tähän täysin.

Minä olen pelkkä peili tuolle miehelle ja sen tajuaminen sattui.

Mistä muualta se voisi peilata, kuin sinusta? Jos ei ole oppinut, niin sinä olet se, jolta voi oppia.

Mutta eihän se ole oppimista, vaan matkimista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Alkuperäinen kirjoittaja Huumekoira:
Alkuperäinen kirjoittaja äimän käki:
Alkuperäinen kirjoittaja Huumekoira:
Tommosia on ihmiset, joille ei ole opetettu, miten puhutaan tunteista.

Ja tämä mies oikeasti väittää, että hänellä on ollut täydellinen lapsuus :-o Tosin olen jo huomannut tässä viiden vuoden aikana ettei näin ole, mutta itse uskoo tähän täysin.

Minä olen pelkkä peili tuolle miehelle ja sen tajuaminen sattui.

Mistä muualta se voisi peilata, kuin sinusta? Jos ei ole oppinut, niin sinä olet se, jolta voi oppia.

Mutta eihän se ole oppimista, vaan matkimista.

Kaikki oppiminen on pohjimmiltaan matkimista. Ei ihminen esimerkiksi opi mitä tarkoittaa suru, jos se ei lapsena näe, kun joku on surullinen ja sanoo että hei olen surullinen, minua itkettää, on paha mieli.
 
Mies oudosti syytti tässä joku päivä minua siitä, etten osaa lohduttaa lastamme. Sitten kertoi miten hän osaa ja miten muutkin ovat sen huomanneet. Ei suostunut täsmentämään asiaa mitenkään. Mielestäni tämäkin on täysin päinvastoin! Olen nimenomaan antanut lapsen tunteille nimiä pienestä pitäen ja hän osaakin hyvin kertoa jo mikä ilahduttaa, harmittaa, on surullista, kiukuttaa jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
miten ihmeessä sitten päädyit yhteen tuon miehen kanssa?

Mä lähtisin kälppimään... ihan normaaleja miehiä on tuolla vielä vapaana vaikka kuinka...

Ei tällaista muuten todellakaan huomaa heti. Minä oikeastaan tajusin loppuun asti vasta eilen. Kun ekaa kertaa juteltiin niin, että kärsivällisesti kyselin enkä hermostunut yhtään, vaikka mies teki niin monta kertaa. Vaikka hän karjui kuin vangittu eläin, jatkoin yliystävällisesti kunnes tajusin, ettei mies ole epämääräinen tarkoituksella. Hän ei vain osaa sanoittaa tunteita eikä tunne itseään yhtään. Samalla hetkellä tajusin, että hän hyvin pitkälle on toistanut kaikkea itse sanomaani, tekijä vain vaihtuu.

Voiko tämä liittyä persoonallisuushäiriöön?
 
Alkuperäinen kirjoittaja joku vaan:
kuulostaa tutulta:( Miten miehesi toimii jos sinä olet surullinen, suuttunut, vihainen...tai jos tarvitset lohdutusta?

Ei osaa ottaa negatiivisia tunteita vastaan. Ei osaa lohduttaa. Jos olen suuttunut tai huonolla tuulella, hänkin on sitä pian. Pahantuulisuus ikään kuin tarttuu ja suru valuu kuin hanhen selästä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äimän käkenä:
Alkuperäinen kirjoittaja joku vaan:
kuulostaa tutulta:( Miten miehesi toimii jos sinä olet surullinen, suuttunut, vihainen...tai jos tarvitset lohdutusta?

Ei osaa ottaa negatiivisia tunteita vastaan. Ei osaa lohduttaa. Jos olen suuttunut tai huonolla tuulella, hänkin on sitä pian. Pahantuulisuus ikään kuin tarttuu ja suru valuu kuin hanhen selästä.

voi miten tuttua...olen kohtalotoverisi
 
eroprosessi menossa vastaavasta miehestä. terapiassakin käyty ja sieltä neuvottiin hyväksymään mies sellaisena kuin on tai jatkamaan matkaa eri suuntiin. ei muutu sun toivomuksesta, puhumalla. ei omista sitä verkostoa päässä jota kaipaisit. tiedän, että on todella turhauttavaa, mutta sun on vaan päätettävä minkälaisen elämän haluat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äimän käkenä:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
miten ihmeessä sitten päädyit yhteen tuon miehen kanssa?

Mä lähtisin kälppimään... ihan normaaleja miehiä on tuolla vielä vapaana vaikka kuinka...

Ei tällaista muuten todellakaan huomaa heti. Minä oikeastaan tajusin loppuun asti vasta eilen. Kun ekaa kertaa juteltiin niin, että kärsivällisesti kyselin enkä hermostunut yhtään, vaikka mies teki niin monta kertaa. Vaikka hän karjui kuin vangittu eläin, jatkoin yliystävällisesti kunnes tajusin, ettei mies ole epämääräinen tarkoituksella. Hän ei vain osaa sanoittaa tunteita eikä tunne itseään yhtään. Samalla hetkellä tajusin, että hän hyvin pitkälle on toistanut kaikkea itse sanomaani, tekijä vain vaihtuu.

Voiko tämä liittyä persoonallisuushäiriöön?

kävin itse psykiatrilla selvittämässä päätäni ja hän sanoi nimenomaan liittyvän persoonallisuuteen, häiriöön tms. ettei ole pelkästään masennusta.

 

Yhteistyössä