miehen tilitystä

Joulu saapuu taas ja lahjojen hankinta Mielessä. Pistää miettimään mitä sitä avopuolisolle ostaisi. Viime jouluna oikein nautin ostamisesta, ostaisin kaikkea kivaa ja seksikästä. Tänä jouluna ei paljoa kiinnosta!
Oemme olleet yhdessä jo lähes kymmenen vuotta. Meillä on kaksi pientä lasta ja elämä ulkoiseti mallillaan. Kuitenkin itse kärsin yhä pahenevaa tyydyttävän seksilelämän puutetta. Olen yrittänyt ymmärtää ja analysoida tilannetta jo pitempään mutta nyt alkaa turhauttamaan. Ongelma on ollut olemassa siitä asti kuin ensimmäinen lapsemme syntyi n. 3 vuotta sitten.

Siihen asti seksielämämme oli melko tyydyttävää. Alkuaikoina avopuolisoni oli jopa minua kiihkeämpi ja halusi kokeilla kaikenlaista. Nyt viimeiset 3 vuotta seksi on pelkkää pimeässä harrastettua nainen päällä yhdyntää n 1-2 kertaa kuussa, usein vielä niin että vaimo on vähän ottanut. Minä en saa koskea mihinkään. Ei kuulema tunnu hyvälle. Katsoa häntä ei saa kun ei näytä hyvälle. Seksiä kyllä varmasti olisi useammin jos sitä pyytäisi, mutta kun toiveet ja totuus ei kuitenkaan kohtaa, ei enää edes viitsi pyytää.

Viimejouluna, niin kuin monen muinakin, ostin hänelle seksikkäitä ja mielestäni hinnakkaita merkkialusvaatteita sekä oloasuja piristämään molempia osapuolia. Niitä ei ole kertakaan käytetty! En edes ole nähnyt niitä joulun jälkeen. Olen puhunut hänen kansaan asioista mutta paikat on kuulema synnytyksistä niin romuna ettei niihin voi koskea ja että hän ei pidä sellaisista alusvaatteista joita olen hänelle ostanut. Jokin vuosi sitten ostin meille eroottisen lautapelin jota voisimme joskus leikkimielellä pelata: sitäkään ei sen koommin ole näkynyt. Pornoa tai seksileluja jos meidän talouteen tuo niin varmaan kirves heilahtaisi...

Olimme syksyllä lomalla jossa odotukset olivat tietysti korkealla muitellessani edellistä lomareissua neljä vuotta sitten. suurin aika meni riidellessä juuri näistä asioista. Olisin jo valmis eroamaan mutta kun en haluaisi jättää lapsiani enkä aiheuttaa heille mitään murhetta.

Ongelma on minulle suuri koska olen itse hyvin seksuaalinen ihminen. Nautin seksin saamisesta mutta yhtä paljon myös sen antamisesta. Nyt kyllä saan seksiä, mutta en saa sitä antaa! En pysty miehenä nauttimaan itsekään kun pitää kokoajan miettiä mitä saa tehdä ja mihin voi koskea. Haluaisin muutakin kuin vain nopean yhdynnän pimeässä, antaa ja saada suuseksiä, kosketellä käsillä ja muuta. Mutta kun toinen ei pidä mistään näistä.

Vikaa on minussakin. Pitäisi kehua ja muuta. Mutta kun alkaa olla jo katkera siitä että olen vain pelkkä rahan tuoja, ruuanlaittaja ja siivoja talossa. Ymmärrän senkin että on väsymystä ja varmasti paikat on muuttunut synnytyksessä. Mutta mikä on se raja koska pitää ja saa ajatella myös itsekkäästi jos tuntee ettei saa parisuhteesta enää sitä mitä odottaa?

 

Veikkaisin, että vaimosi on väsynyt, ja ehkäpä pettynytkin arjen pyörittämiseen. Jos on kaiket päivät kotona, sitä helposti menee lasten (ja perheen) ehdoilla, ja huomaamattaan hyllyttää itsensä. jos äidillä ei ole puhtaasti aikaa, omia harrastuksia, omia menoja, omia ystäviä ja varaa omalla tilillä - parisuhde kärsii. Osallistutko itse perheen pyörittämiseen muutenkin kuin silloin tällöin, kun itselläsi on aikaa ja energiaa? Otatko vastuun perheen arjesta? Nainen kaipaa paljon hyväksyntää, huomiota ja osallistumista. Naiselle perhe on ykkönen. Jos pidät perhettäsi hyvänä, voi vaimosi hyvin. Niin ja niistä seksikkäistä alusasuista vielä: mukava lahja - mutta väsynyt perheenäiti ei ole tyhmä: antamasi lahja palvelee tällä hetkellä miehisiä tarpeita: miellyttää sinun silmääsi ja johtaa seksiin, joka on tavoitteesi. (Ei huono lahja, mutta väärä ajoitus, jos ymmärrät). Veikkaan, että vaimosi nauttisi lahjasta, jonka hankit ajatellen, mistä VAIMOSI pitää. Ratsastusretki? Kylpyläloma? Liput teatteriin? Matka Legolandiaan lasten kanssa? Kaikkea hyvää. Älä hyllytä liittoasi vielä, vaan näe vaivaa ja huomioi.

 

Samoilla linjoilla edellisen kanssa ollaan ihan omakohtaiseen kokemukseen perustuen. Yövalvomiset ja arkinen rumba vissiin väsyttää niin, ettei seksi kiinnosta oikeastaan yhtään. Itseäkin se harmittaa tosi paljon, mutta kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta.
Miehelle olen esittänyt toivomuksen, että hemmottelee minua joskus pitkin päivää (tarkoittaa kauniita sanoja ja halauksia), mutta kun usein se mukava päivä jossain vaiheessa katkeaa tiuskaisuihin ja äyskäisyihin niinä ainakin mulla ropisee mahdollisesti alkavat halut romukoppaan. Olen todellakin yrittänyt kehittää jostain haluja itselleni, mutta elämä on niin täynnä tätä lapsen hoitoa ympäri vuorokauden, että ei niitä vain löydy.
Ja tietenkin vaimolle vapaailtoja säännöllisin väliajoin ja lapset hoitoon vaikka koko viikonlopuksi säännöllisin väliajoin. Ei ole muuten toteutunut meillä...

 

En jaksais naisena aina noita väsymys narinoita. Siihen vedotaan näillä palstoilla kaikkissa ongelmissa. Olisin onnellinen jos oma mieheni huomioisi noin.Henkilökohtaisia lahjoja saan vain pyytämällä ja nyt en ole vuosiin pyydellyt.
Oletteko käynneet jonkin ammatti auttajan puheilla?Vaimosi voisi kerta miksi hän ei hyväksy omaa vartaloaan vaikka sinä sen hyväksyt.
Joskus synnytys voi olla rankka kokemus, varsinkin jos ei pääse itsensä ja oman kehonsa kassa sinuiksi.
Voi miten toivonkaan että hän löytää nasellisuutensa ja voitte nauttia toistanne.