Miehen tietokonepeliriippuvuus...

[taidan jäädä toiseks]

Siis multa menee järki ja usko kohta koko hommaan. Meille on vauvakn tulossa ja nyt tuo on ruvennut pelaamaan jotain järjettömän typerää peliä taas tietsikalla, pelaa monta tuntia joka päivä. Väittää kyllä että on sitten tietenki mieluummin vauvan kaa ja lopettaa pelaamisen kun se syntyy. Mutta enpä tiiä.
Välillä se alottaa pelaamaan heti kun tulee töistä klo 15jälkeen ja sitten saattaa pelata jopa klo 21 asti. Samalla valittaa mulle että mun pitää pitää tv hiljasella ja en saa kuunnella musiikkia kovalla kun sen pitää saada pelata rauhassa! (en kyllä tommosia "sääntöjä" noudata jos haluan kattoo tv:tä). Ja on yleensä hermot kireellä sitten tietenki kun on istunut koko päivän koneella.

Nytkin ois pitäny alottaa siivoomaan ajat sitte mutta tuo vaan istuu pelaamassa.

Mitä hemmettiä mä teen/sanon sille että se rajottaa tota pelaamista kun ei näytä normaali keskustelu auttavan??

 

["sama"]

Itellä oli sama tilanne. Tosin poikkiksella oli ikää silloin 18 ja erosimme nopeasti, kun hakkasi pelejä yöt myöten. Nytkö vasta raskausaikanasi on aloittanut pelailun vai oliko jo aiemmin tiedossa?

 

["kohtalotoveri"]

Meillä on täällä samanlainen tilanne: mies tulee töistä kotiin ja alkaa pelaamaan. Kaikki vapaa-aika kuluu pelaamiseen. Kotityöt jää kaikki mun harteille, kun mies pelaa. Lasten kanssa oleminen on sitä, että laittaa piirretyt pyörimään ja itse pelaa. Tai sitten antaa lasten vaan olla ja kun huuto nousee tarpeeksi kovaksi, käy komentamassa.

Mä en enää tahdo jaksaa. Me on oltu miehen kanssa yhdessä nyt kymmenen vuotta, lapsia on kolme. Muuten on oikein ihana aviomies ja isä, mutta tuo pelaaminen... Olen yrittänyt puhua kauniisti ja vähemmän kauniisti, vedota niin järkeen kuin tunteisiinkin. Asiasta ollaan keskusteltu ja riidelty. Olen yrittänyt olla välittämättä, olen osoittanut mieltäni, olen ollut kuin miestä ja tietokonetta ei olisikaan... Olen jopa uhannut heittää koko tietokoneen alas parvekkeelta. Mutta se on ihan sama, mitä MINÄ teen tai sanon, kun ongelma on miehessä ja hänen on se ratkaistava.

Tuossa viikolla avauduin lopulta anopille ja appiukolle, kun olivat meillä käymässä ja mies ei ollut kotona. He toki tiesivät miehen ongelmasta, onhan se ollut hänellä jo vuosia. Olivat vain luulleet, että mies on muuttunut perheen perustamisen myötä. Ikäväkseni jouduin kertomaan heille karun totuuden. Ymmärsivät kyllä täysin väsymykseni ja kiukkuni, mutta valitettavasti hekään eivät voi auttaa, ainoastaan ymmärtää mua. Itseäni helpotti, kun lopultakin sain avautua asiasta jollekin ilman että tarvitsee pelätä seuraksia. Kenellekään muulle kun ei pysty kertomaan, ei vaan kehtaa. Aikuinen mies, perheenisä, korkeasti koulutettu, keskitason johtotehtävissä oleva työssäkäyvä, fiksu mies istuu kotona kaiken aikaan pelaamassa jotain &%¤###!!!:n tietokonepeliä. Eihän sitä kukaan uskoisi...

AP, anteeksi, ettei musta ole sulla apua, ainoastaan vertaistukea. Anteeksi, että mä en voi sanoa sulle, että kaikki muuttuu hyväksi sitten kun teidän vauva syntyy. Mä uskoin ja luulin, että niin kävisi, mutta mä olin väärässä, valitettavasti. Toisen ja kolmannen lapsen kohdalla mä en enää uskonut niitä miehen vakuutteluja, hymisin vain.

Jos joku voisi meitä auttaa, olisin kiitollinen. Onko joku saanut miehensä lopettamaan pelaamisen ja jos on, niin miten? Voidaanko mekin elää joskus ihan normaalia perhe-elämää, niin että isäkin on läsnä eikä vain paikalla?

 

[--]

Meillä oli miehellä jossain vaiheessa riippuvuus wow tietokonepeliin muutama vuosi sitten. Edellen kyllä pelailee mutta muistaa hoitaa eläimet ,on innoissaan tulevasta vauvastamme, pistää muutenkin kaiken pelin edelle. Joskus tulee hetkiä, että ei kuule eikä näe mitään ja silloin yleensä huhuilen ja muistuttelen asioiden tärkeysjärjestyksestä. joskus pelkäsin kauhulla, että palaako kuvio entiselleen. En osaa sanoa muuta kuin, että ei siihen tuntunut auttavan kuin kiristys, uhkailu ja melkein oma romahtaminen ja siitä seuraten meinasin lähteä suhteesta. Täytyy vaan tiukasti saada miehen päähän se, että et aio jäädä pelille kakkoseksi. Lähdet ennemmin pois. Rankkaa se n ja voimia tarvitaan! Toivottavasti teilläkin paranee tilanne. Itse en olisi jaksanut pidempään ja olin jo täysin valmis luovuttamaan mutta jotenkin mies kuitenkin muuttui.

 

["vieras"]

Sotkeudun nyt tähän, vaikka mulla ei ole omaa kokemusta asiasta, mutta ystäväni samankaltaista tilannetta olen seurannut. Ystäväni sai lopulta niin tarpeekseen miehen tyhjistä lupauksista, että uhkasi ottaa eron. Jos mies luopuu peleistä täysin, liittoa voidaan jatkaa, mutta muussa tapauksessa pistetään tavarat jakoon. Mies lupasi, mutta kun tuli se hetki että oikeasti pelisysteemeistä olisi pitänyt luopua, ei sitten halunnutkaan. Ystäväni otti eron ja muutti lasten kanssa pois. Mies ilmeisesti jatkaa edelleen pelaamistaan, koska lasten tapaaminenkin on hänelle vaikeaa (pelaa jotain sellaista peliä, jossa täytyy olla koko ajan mukana, ettei tipu kärryiltä). Eli jollekin nuo pelit menevät kaiken muun edelle ja riippusvuus on ihan sairaus, johon tarvitsisi hoitoa.

 

[:(]

Mullakaan ei ole omaa kokemusta muuta kuin ystävän kokemus. Hänelläkin mies vaan pelaa. Ei siis tee kotona ollessaan MITÄÄN muuta. Paitsi vessassa käy ja syö, ja syö siis tietokoneen ääressä. Kaikki kotihommat jää ystävän harteille eikä mies kuuntele järkipuhetta. Peliriippuvuus on riippuvuus siinä missä muutkin..
Auttaisiko jos tietokoneen oikeasti laittaisi menemään? Tai onko niitä sellaisia nettiliittymiä enää missä on minuuttiveloitus? Ei taida..

 

[jkhg]

joo.. täällä on sama homma.. viikot pelaa tietokoneella, ja viikonloput ryyppää.. -.-' aikasmoista touhua.. ja pirun ärsyttävää :/ Olin kyllä tietoinen molemmista kun aloimme seurustelemaan, mutta en kyllä tajunnut, että tekee näitä molempia asioita ihan riippuvuuteen asti

 

["kohtalotoveri"]

Vitsi, eikö kenelläkään ole mitään muuta neuvoa, kun miehen jättäminen tai vähintäänkin sillä uhkailu? Ei sillä, etteikö olisi käynyt mielessä, mutta kun sitä ei missään nimessä haluaisi, siis edes sitä uhkailua.

Onko kukaan saanut miestään irti peliriippuvuudesta? Sanokaa, että teitäkin on...

olikohan se nro 3

 

["vieras"]

[QUOTE="kohtalotoveri";22400732]Vitsi, eikö kenelläkään ole mitään muuta neuvoa, kun miehen jättäminen tai vähintäänkin sillä uhkailu? Ei sillä, etteikö olisi käynyt mielessä, mutta kun sitä ei missään nimessä haluaisi, siis edes sitä uhkailua.

Onko kukaan saanut miestään irti peliriippuvuudesta? Sanokaa, että teitäkin on...

olikohan se nro 3[/QUOTE]

Tuota tuota...Mitä ihmettä teet miehellä, joka ei millään tavalla osallistu perheen arkeen, möllöttää yksin koneellaan kaiken aikaa?? Jos et edes voi uhkailla aikalisällä/erolla, miten kuvittelet miehen koskaan oikeasti tajuavan, että et jaksa enää, että hänen touhunsa ei ole hyväksyttävää??

 

[yst.]

Minulla on pelaava mies ja syy miksi en kutsu häntä riippuvaiseksi tietokoneestaan, on juurikin se, että hän ei käske minua hiljentämään telkkaria/menemään häiritsemästä. Pelaa paljon, kyllä- joka ilta klo.19-23, lisäksi lähes kaiken vapaa-aikansa. Mutta hän myös hoitaa kotityönsä, antaa minulle aikaa jne.

Ap:lle ystävän neuvo: siinä vaiheessa kun olet miehesi "tiellä" niin paljon että hän äksyilee jostain taustaäänistä...juokse ja lujaa. Miten luulet hänen suhtautuvan vauvaanne, joka saattaa huutaa 24/7?

 

["kohtalotoveri"]

[QUOTE="vieras";22400761]Tuota tuota...Mitä ihmettä teet miehellä, joka ei millään tavalla osallistu perheen arkeen, möllöttää yksin koneellaan kaiken aikaa?? Jos et edes voi uhkailla aikalisällä/erolla, miten kuvittelet miehen koskaan oikeasti tajuavan, että et jaksa enää, että hänen touhunsa ei ole hyväksyttävää??[/QUOTE]

Rakastan miestäni, siis sitä miestä, joka hän on silloin, kun hän ei ole siinä koneella. Silloin, kun hänet onnistuu kiskomaan irti koneesta, hän on ihana isä, keskustelukumppani, ystävä, rakastaja... En vaan jaksa joka kerta käydä sitä taistelua, että saisin tavata tuon miehen.

Niin, miten saisin miehen tajuamaan tilanteen ilman erouhkailua, sillä sitä en todellakaan haluaisi tehdä. Erolla uhkailu kun rikkoisi jotain sellaista väliltämme, jota olisi todella hankala korjata. Enkä todellakaan halua menettää miestäni, en tietokoneelle enkä erossa. Neuvoja, miten saada mieheni takaisin tietokoneelta, joka hänet on ryöstänyt.

 

[horde]

Itse olin pari vuotta WoWissa tosi syvällä. Päivät meni helposti niin että ajatteli käydä tarkastamassa nopeasti huutokaupat ja tehdä pari dailyä. Illalla sitten hoksasi että koko päivä on jo mennyt, joten pelaanpa nyt sitten puoli yötäkin ja teen huomenna oikeat hommat. Seuraavana päivänä sama toistui. Väsymys mikä pelaamisesta ja unirytmien sotkemisesta seurasi oli hirveä. Ei siinä mitään muuta olisi jaksanutkaan kuin pelata.

Joskus kävi niin että unohdin maksaa kuukausimaksun ja peliaika loppui. Minulla ei ollut rahaa käydä ostamassa korttia, joten en sitten päässyt pelaamaan. Tunne oli ensivitutuksen jälkeen varsin vapautunut. Aikaa oli yhtäkkiä aivan mahdottomasti.

Palasin viikon päästä, mutte se ei enää ollut entisensä. Ehdin siinä viikossa tajuta että on muutakin elämää, ja että Warcraftissa tärkeät asiat ei merkitse oikeasti yhtään mitään. Peli lakkasi olemasta hauska. Minulla oli killassa paljon vastuuta ja koska minua ei enää kiinnostanut, heitin hanskat tiskiin ja siirryin pelin eläkeläisketjuun. Tämä tarkoitti sitä että edelleen joskus pelasin, mutta pelasin oikeasti vain vähän. Sanoin itselleni varmaan ääneenkin että tästä lähin aivan kaikki muu menee WoWin edelle. Lopetin kokonaan kun kilta riitaantui ja hajosi. Puolet porukasta seurasi minun esimerkkiäni ja toinen puoli halusi pelata entistäkin intensiivisemmin.

Sittemmin olen kaksi kertaa lisäosan ilmestyttyä käynyt satunnaisesti pelaamassa. Muutama vanha tuttu siellä pelaa edelleen nyt jo kai kuudetta vuotta yötäpäivää.

Minun neuvoni on että yrittäkää järjestää pelaamiseen kunnon tauko. Sopikaa että kun peliaika on seuraavan kerran katkolla, niin sitä ei jatketa heti. Tai jos kyseessä on joku muu peli, niin tietokone ja konsoli kokonaan pois käytöstä viikoksi. Tietokone vie järettömästi aikaa muuhunkin kuin pelaamiseen ja ilmankin pärjää varsin mainiosti.

Tämän viikon aikana ei heti alkuun kannata järjestää suursiivousta ja anoppilavisiittiä vaan jotain mukavaa normaalin elämän hommaa kuten ystävien (tai miehen vanhempien) luona vierailu, seurapelit, ulkoilu tai hyvä illallinen. Hommatkaa lastenvahti ja menkää leffaan ja hotelliin.

Tarkoitus on siis muistuttaa miestä siitä että oikeassa elämässäkin on mukavia asioita ja että oikeiden ihmisten tapaaminen on kivaa. Se on sitten ihmisestä kiinni että voiko jatkossa edelleen silloin tällöin vähän pelata vai onko parempi että ei koske enää ikinä ollenkaan.

 

["vieras"]

Ei mullakaan ole kokemusta. Joskin täytyy myöntää, että itse tulee jumahdettua koneelle helposti pidemmäksi aikaa, jollei ole jotain menoa tiettyyn aikaan.

Riippuu siis varmaan siitä miten paha riippuvuus miehelle on ehtinyt kehittyä, mutta auttaisiko yksinkertainen konsti, että sovitte tietyn ajan minkä hän saa päivässä pelata? Sitten vaikka kello soimaa, että on aika lopettaa, oli peli kesken tai ei. Vauvan syntymä voi toimia herätyksenä, useilla toimii, muttei välttämättä.

 

[taidan jäädä toiseksi]

no siis... mies on aina tykänny pelata. Tässä oli nyt pitkä tauko pelaamisesta, mutta nyt se on taas alottanut.

 

["vierailija"]

Mulla mies kiinnostui muustakin elämästä vasta sitten kun minä olin oikeasti valmis pakkaamaan kamani ja muuttamaan muualle. Kerroin ettei minusta ole mitään mieltä olla sellasen miehen kans joka ei osaa tehä paljon muuta kuin pelata ja että tämä oli nyt sitten tässä. Mies pelaa edelleen mutta vain silloin kun ei oikeesti ole muuta tekemistä ja pysyy kohtuudessa. Ihan hyvin olisi voinut käydä niinkin että mies olisi antanut mun mennä ja jäänyt yksin tietokoneensa kanssa. Aiemmat yritykset puhua asiallisesti tilanteesta, eivät olleet auttaneet.