Miehen siskot töykeitä (erityisesti toinen) - todella inhottava tilanne

[ap.]

[QUOTE="vieras";23418288]Minunkin mieheni sisko kohtelee minua kuin ilmaa...olen yrittänyt lähestyä ystävällisesti ja keskustella niitä näitä, mutta vastakaikua en saa. En tiedä mistä johtuu, mutta selvästikään ei hyväksy minua tai pidä minusta.

Näemmekin tosi harvoin, koska miehen suku asuu 700 km päässä. Ehkä se lieneekin se syy...ehkä sisko on katkera siitä että vein hänen ainoan veljensä mukanani tänne missä nyt asumme eli kauas kotoa.

Tai sitten se vaan on todella ennakkoluuloinen ihminen, eikä edes halua tutustua uusiin ihmisiin.
Tosin on meillä ikäeroa 10v. mutta ei se minusta niin häiritsevää ole, etteikö voisi kuulumisia vaihtaa, silloin harvoin kun käymme.

Olen päätynyt siihen että jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta...en jaksa olla sen kanssa edes enää samassa huoneessa vaan hakeudun muualle, jos tulee sellainen tilanne että saman katon alla pitää olla.[/QUOTE]

Miten miehesi tähän suhtautuu tai miten selittää siskonsa käytöksen?

 

["Vierailija"]

Kuulostaa aika samalta kuin minun tilanteeni. Minua vanhemmalla poikaystävälläni on pari isosiskoa, joista etenkin toinen käyttäytyy ikävästi. Juuri kuvaamallasi tavalla - törkeydet eivät ole suoria, mutta ei niitä voi hyvällä tahdollakaan käsittää ystävällisiksi - kuten esimerkiksi tuo "todella epäkäytännöllinen sormus" -tokaisu. Ja muutenkin siis haloo, kuka sanoo timanttisormusta epäkäytännölliseksi!?! Joo, siis varmasti arvoeroja on olemassa, mutta tämä sisar tuskin katsoo minua ja puhuu alentavaan sävyyn... Hän myös puhuu alentavasti älyllisistä kyvyistäni, joiden en kuitenkaan rehellisesti sanottuna katso olevan ainakaan huonommat kuin hänen omansa - ainakin hänen kommenttinsa ovat todella typeriä.

Jännä juttu, sillä hänen pitäisi olla "aikuinen", hänellä on oma perhe yms. Ehkä he kokevat, että pikkupimatsu (minä 21, poikaystäväni 27, sisaret 29 ja 35) yrittää päästä perheeseen. Loppujen lopuksi olen itse yrittänyt sopeuttaa käytöstäni, kysyä lapsista jne. vaikka ne eivät elämäntilanteeseni kuulukaan, mutta tältä pahalta sisarelta ei tule mitään vastakysymyksiä. Normaali jutustelukaan ei luonnistu (minä kysyn, hän vastaa parilla sanalla,ei jatka jutustelua). Tekstiviesteihini ei vastata. Helpompaa taitaa olla puhumatta, mikä on sääli, koska olisin halunnut kavereita, kuten monet kirjoittajatkin. Lisäksi sisaret ovat poikaystävälleni tärkeitä. Välillä ihan suututtaa, että miksi pitää olla niin veemäinen, koska tältä puolelta yhteistyöhalukkuutta löytyy. Fiilikset eivät ainakaan parane heidän kanssa oleskelulla! Huonot käytöstavat, minkäs niille mahtaisi?

Omat isosiskoni epäilivät myös tuota suojelu-/mustasukkaisuussyytä. Itse luulen ongelman olevan arvoissa - toisella on pienet lapset ja minulla ja poikaystävälläni vielä parin vuoden seurustelun jälkeen suhde voi vielä iloisesti

Mutta tärkein taitaa tulla tässä (edelliset avautumiset voitte skipata): Taitaa olla sisarien puolelta heikkoutta ja lapsellisuutta tämä. Jos ei suhde sisarten kanssa parane, vaikka itse yrittää, niin jossain vaiheessa vaan kannattaa ehkä antaa olla. Itse vielä tilaisuuden tullen vähän yritän... Omaan onnellisuuteenhan tällainen vaikuttaa, mutta kaikki ei sitten ehkä voi olla täydellisesti. Pääasia, että oma suhde on sellainen, missä haluaa elää ja saa olla sellainen kuin on. Timanttisormuksineen kaikkineen

Vähän koomista on, että kirjoitan tämän kaksplus.fihin...

 

[meillä]

Meillä niin, että miehen sisko on mnulle ystävällinen mutta pyörittää omaa lapsuudenperhettään ainoana tyttönä miten tahtoo. Appi ja anoppi juoksevat kilvan täyttämässä pienimmätkin toiveet ja jopa käskyttävät miestäni (poikaansa) täyttämään siskonsa pyynnöt ja toiveet.

Sellainen pieni juttu, miehen sisko halusi yhden keittiöjutun itselleen. Se oli veljensä eli mieheni, ja vieläpä miehen itse ostama hyvälaatuinen keittötavara. Sisko vaan sitten otti sen itselleen. Ei antanut takaisin ja miehen vanhemmat ostivat miehelle /meille muutaman euron halpisversion tilalle. Ainoa tytär tekee kuten haluaa. Muut tottelevat.