S
V
"vieras"
Vieras
Niin, psykologitkaan eivät ole jumalia. Tämä on yhden psykologin mielipide. Palstamammojen olisi hyvä muistaa, että Keltinkangas-Järvinen ei myöskään ole jumala vaan se on yhden psykologin mielipide aivan samalla tavalla kuin tämä.
No, jos tuon jutun lukee, minusta siinä tuodaan esiin, että pitäisi löytää tasapaino kiltteyden ja kovuuden välillä. Sinänsähän se on ihan totta, vaikka otsikko on tietysti provosoiva. Mutta varmasti helpommin sanottu kuin tehty.
D
:D
Vieras
I
"Inkivääri"
Vieras
Osittain samaa mieltä. Mies ei saa olla macho muttei mikään nynnykään. Nykyisessä liitossa pidän siitä, että meillä on "miesten ja naisten" (tai miehen ja naisen) työt. Minun ei tartte pohtia remontti/pihanhoito/auto/kodinkunnostusasioita tai kantaa huolta siitä, riittääkö rahat. Itse taas tykkään hemmotella miestä melkein siistillä kodilla (oikein siistillä kodilla hemmottelee siivooja), hyvällä ruualla, puhtailla vaatteilla, uusilla vaatteilla kun tiedän että mies inhoaa ostoksia yms.
Toki mies pystyy ja joutuu joskus tyhjentelemään pesukoneita, imuroimaan yms ja se petaa joka viimeiseksi nousee sängystä, mutta lähtökohtaisesti teen ne itse mielelläni, kun mies tekee niin paljon muuta. En ole puitakaan joutunut juuri kantamaan varastosta, nekin yleensä on valmiiksi kannettu, jos minä joudun lämmittämään.
Toki mies pystyy ja joutuu joskus tyhjentelemään pesukoneita, imuroimaan yms ja se petaa joka viimeiseksi nousee sängystä, mutta lähtökohtaisesti teen ne itse mielelläni, kun mies tekee niin paljon muuta. En ole puitakaan joutunut juuri kantamaan varastosta, nekin yleensä on valmiiksi kannettu, jos minä joudun lämmittämään.
V
"vieras"
Vieras
Otsikko on provosoiva, mutta sisältö on mielestäni hyvä ja asiallinen.
Minusta tässä puhutaan siitä, mitä tapahtuu, kun mies ei enää ole tasavertainen parisuhteen osapuoli ja oman sukupuolensa edustaja vaan jotakin, joka miellyttää naistaja taantuu jonkinlaiseksi vässykäksi, jolle ei ole paikkaa perheessä, koska naisen kädessä on kaikki langat. Lopulta nainen kokee huolehtivansa kaikesta ja tuntee turvattomuutta, seksuaalinen vetovoima kuolee ja parisuhde natisee liitoksistaan.
Minusta tässä puhutaan siitä, mitä tapahtuu, kun mies ei enää ole tasavertainen parisuhteen osapuoli ja oman sukupuolensa edustaja vaan jotakin, joka miellyttää naistaja taantuu jonkinlaiseksi vässykäksi, jolle ei ole paikkaa perheessä, koska naisen kädessä on kaikki langat. Lopulta nainen kokee huolehtivansa kaikesta ja tuntee turvattomuutta, seksuaalinen vetovoima kuolee ja parisuhde natisee liitoksistaan.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="Inkivääri";26050287]Osittain samaa mieltä. Mies ei saa olla macho muttei mikään nynnykään. Nykyisessä liitossa pidän siitä, että meillä on "miesten ja naisten" (tai miehen ja naisen) työt. Minun ei tartte pohtia remontti/pihanhoito/auto/kodinkunnostusasioita tai kantaa huolta siitä, riittääkö rahat. Itse taas tykkään hemmotella miestä melkein siistillä kodilla (oikein siistillä kodilla hemmottelee siivooja), hyvällä ruualla, puhtailla vaatteilla, uusilla vaatteilla kun tiedän että mies inhoaa ostoksia yms.
Toki mies pystyy ja joutuu joskus tyhjentelemään pesukoneita, imuroimaan yms ja se petaa joka viimeiseksi nousee sängystä, mutta lähtökohtaisesti teen ne itse mielelläni, kun mies tekee niin paljon muuta. En ole puitakaan joutunut juuri kantamaan varastosta, nekin yleensä on valmiiksi kannettu, jos minä joudun lämmittämään.[/QUOTE]
Teillä toimii näin ja te tykkäätte mutta tarkoittaako se, että kaikkein muidenkin pitäisi toimia näin?
Toki mies pystyy ja joutuu joskus tyhjentelemään pesukoneita, imuroimaan yms ja se petaa joka viimeiseksi nousee sängystä, mutta lähtökohtaisesti teen ne itse mielelläni, kun mies tekee niin paljon muuta. En ole puitakaan joutunut juuri kantamaan varastosta, nekin yleensä on valmiiksi kannettu, jos minä joudun lämmittämään.[/QUOTE]
Teillä toimii näin ja te tykkäätte mutta tarkoittaako se, että kaikkein muidenkin pitäisi toimia näin?
Samantyylinen ilmiö voi tietysti tapahtua toisinkin päin, kuten tuossa kuvattiin, eli aiemmin miesten käsissä olivat langat. Kumminkaan päin ei ole hyväksi, jos toinen kontrolloi kaikkea.
I
"Inkivääri"
Vieras
[QUOTE="vieras";26050402]Teillä toimii näin ja te tykkäätte mutta tarkoittaako se, että kaikkein muidenkin pitäisi toimia näin?[/QUOTE]
Jaa, mietipä sitä.
Jaa, mietipä sitä.
L
Lunatic
Vieras
Liirumlaarum, ei aiheuttanu mussa minkäänlaista tunnetta. Yhdentekevää jaaritusta. Sitäpaitsi noi parisuhdeasiat ei edes niin kauheesti kiinnosta, kun en elä miehen kanssa.
T
"tiinu"
Vieras
Mä rakastan omaa parisuhdettani ja miestäkin yli kaiken. Meillä on roolit sopivasti sekoittuneet. Minä en ole pelkkä keittiöpiika ja mies ei se jonka tarttee yksin kantaa taloudellinen vastuu. Mutta ei me myöskään olla "yhteistä sukupuolta". Arjessa moni asia hoituu yleisiä roolimalleja mukaille - mies tekee ne fyyisemmät työt ja teknisemmät hommat, yleensä. Mutta ei aina. Ei siksi että minä kykenen niihin siinä missä miehenikin. Annan hänen kuitenkin rauhassa toimia kentällä joka on hänelle ehkä se luontevampi. Sama toisin päin. Minä olen se kodinhengetär - mutta mieheni pärjää niin keittiössä kuin vaikka pyykikoneen ääressä samoin kuin minä. Itse olen ehkä asioissa hieman näppärämpi ja siksi useammin menen tähän rooliin.
Loppupeleissä asiat kuitenkin menee pitkältä niin että teemme asioita paljon yhdessä. Arjessa jossa käydään töissä ja hoidetaan kahta pientä lasta ei yhteistä aikaa muutoin aina niin paljoa ole. Yhdessätekemisen kautta sitä saa lisättyä tuntuvasti. Viikonloppuna vaihdettiin autoihin kesäkumeja. Mies teki sen raskaamman osuuden, minä pesin ja laitoin renkaat varastoon. Lapset touhusi molemmissa hommissa. Kun tuli ruoka-aika, lähdimme sisälle ruuanlaittoon. Kun minä laitoin kastiketta tulemaan, mies kuori perunat kiehumaan... noin esimerkiksi.
Loppupeleissä asiat kuitenkin menee pitkältä niin että teemme asioita paljon yhdessä. Arjessa jossa käydään töissä ja hoidetaan kahta pientä lasta ei yhteistä aikaa muutoin aina niin paljoa ole. Yhdessätekemisen kautta sitä saa lisättyä tuntuvasti. Viikonloppuna vaihdettiin autoihin kesäkumeja. Mies teki sen raskaamman osuuden, minä pesin ja laitoin renkaat varastoon. Lapset touhusi molemmissa hommissa. Kun tuli ruoka-aika, lähdimme sisälle ruuanlaittoon. Kun minä laitoin kastiketta tulemaan, mies kuori perunat kiehumaan... noin esimerkiksi.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="tiinu";26050515]Mä rakastan omaa parisuhdettani ja miestäkin yli kaiken. Meillä on roolit sopivasti sekoittuneet. Minä en ole pelkkä keittiöpiika ja mies ei se jonka tarttee yksin kantaa taloudellinen vastuu. Mutta ei me myöskään olla "yhteistä sukupuolta". Arjessa moni asia hoituu yleisiä roolimalleja mukaille - mies tekee ne fyyisemmät työt ja teknisemmät hommat, yleensä. Mutta ei aina. Ei siksi että minä kykenen niihin siinä missä miehenikin. Annan hänen kuitenkin rauhassa toimia kentällä joka on hänelle ehkä se luontevampi. Sama toisin päin. Minä olen se kodinhengetär - mutta mieheni pärjää niin keittiössä kuin vaikka pyykikoneen ääressä samoin kuin minä. Itse olen ehkä asioissa hieman näppärämpi ja siksi useammin menen tähän rooliin.
Loppupeleissä asiat kuitenkin menee pitkältä niin että teemme asioita paljon yhdessä. Arjessa jossa käydään töissä ja hoidetaan kahta pientä lasta ei yhteistä aikaa muutoin aina niin paljoa ole. Yhdessätekemisen kautta sitä saa lisättyä tuntuvasti. Viikonloppuna vaihdettiin autoihin kesäkumeja. Mies teki sen raskaamman osuuden, minä pesin ja laitoin renkaat varastoon. Lapset touhusi molemmissa hommissa. Kun tuli ruoka-aika, lähdimme sisälle ruuanlaittoon. Kun minä laitoin kastiketta tulemaan, mies kuori perunat kiehumaan... noin esimerkiksi.[/QUOTE]
Eikö tärkeintä olisi se, että se menee juuri kuten teillä eli molemmat tekee sen mikä tuntuu luontevammalta? Ei niin, että molempien on pakko tehdä kaikkia hommia tai että naisen on pakko tehdä naisten työt ja miehen miesten työt.
Loppupeleissä asiat kuitenkin menee pitkältä niin että teemme asioita paljon yhdessä. Arjessa jossa käydään töissä ja hoidetaan kahta pientä lasta ei yhteistä aikaa muutoin aina niin paljoa ole. Yhdessätekemisen kautta sitä saa lisättyä tuntuvasti. Viikonloppuna vaihdettiin autoihin kesäkumeja. Mies teki sen raskaamman osuuden, minä pesin ja laitoin renkaat varastoon. Lapset touhusi molemmissa hommissa. Kun tuli ruoka-aika, lähdimme sisälle ruuanlaittoon. Kun minä laitoin kastiketta tulemaan, mies kuori perunat kiehumaan... noin esimerkiksi.[/QUOTE]
Eikö tärkeintä olisi se, että se menee juuri kuten teillä eli molemmat tekee sen mikä tuntuu luontevammalta? Ei niin, että molempien on pakko tehdä kaikkia hommia tai että naisen on pakko tehdä naisten työt ja miehen miesten työt.
T
"tiinu"
Vieras
[QUOTE="vieras";26050564]Eikö tärkeintä olisi se, että se menee juuri kuten teillä eli molemmat tekee sen mikä tuntuu luontevammalta? Ei niin, että molempien on pakko tehdä kaikkia hommia tai että naisen on pakko tehdä naisten työt ja miehen miesten työt.[/QUOTE]
Varmasti näinkin jossain mielessä. Mutta itselleni osa parisuhdetta on myös taakan jakaminen. Eli se että toista jeesataan, vaikka ei olisikaan ihan kotonaan sillä alueella missä toinen apua tarvitsee. On hirmu surullista lukea tarinoita joissa äiti on hautautunut pyykkivuoreen - tai joissa isä hukuttaa taloushuolensa alkoholiin. Kun se isä auttaisi pyykkivuoren kanssa, edes vähän. Ja äiti toisi muutaman lantin yhteiseen kassaan tilanne voisi helpottaa molempia osapuolia.
Varmasti näinkin jossain mielessä. Mutta itselleni osa parisuhdetta on myös taakan jakaminen. Eli se että toista jeesataan, vaikka ei olisikaan ihan kotonaan sillä alueella missä toinen apua tarvitsee. On hirmu surullista lukea tarinoita joissa äiti on hautautunut pyykkivuoreen - tai joissa isä hukuttaa taloushuolensa alkoholiin. Kun se isä auttaisi pyykkivuoren kanssa, edes vähän. Ja äiti toisi muutaman lantin yhteiseen kassaan tilanne voisi helpottaa molempia osapuolia.
[QUOTE="tiinu";26050659]Varmasti näinkin jossain mielessä. Mutta itselleni osa parisuhdetta on myös taakan jakaminen. Eli se että toista jeesataan, vaikka ei olisikaan ihan kotonaan sillä alueella missä toinen apua tarvitsee. On hirmu surullista lukea tarinoita joissa äiti on hautautunut pyykkivuoreen - tai joissa isä hukuttaa taloushuolensa alkoholiin. Kun se isä auttaisi pyykkivuoren kanssa, edes vähän. Ja äiti toisi muutaman lantin yhteiseen kassaan tilanne voisi helpottaa molempia osapuolia.[/QUOTE]
Totta, tietenkin. Yleensä se keskitie tuppaa olemaan paras, ja tämä koskee myös vastuun jakamista. Itse olen ollut äärettömän turhautunut (no muistakin syistä tietysti) sellaisessa parisuhteessa, jossa kaikki pitää tehdä suuressa konsensuksessa ja yhteistyössä. (Juu, olen nainen.) Sekin on rasittavaa, kun ei saa mitään omaa nurkkaa (jopa parvekekukkasiin miehellä parempi mielipide) jossa rauhassa puuhastella. Mutta ei tätä purkausta sen enempää. Jatkakaa.
Totta, tietenkin. Yleensä se keskitie tuppaa olemaan paras, ja tämä koskee myös vastuun jakamista. Itse olen ollut äärettömän turhautunut (no muistakin syistä tietysti) sellaisessa parisuhteessa, jossa kaikki pitää tehdä suuressa konsensuksessa ja yhteistyössä. (Juu, olen nainen.) Sekin on rasittavaa, kun ei saa mitään omaa nurkkaa (jopa parvekekukkasiin miehellä parempi mielipide) jossa rauhassa puuhastella. Mutta ei tätä purkausta sen enempää. Jatkakaa.
?
---
Vieras
I
"Inkivääri"
Vieras
[QUOTE="tiinu";26050659]Varmasti näinkin jossain mielessä. Mutta itselleni osa parisuhdetta on myös taakan jakaminen. Eli se että toista jeesataan, vaikka ei olisikaan ihan kotonaan sillä alueella missä toinen apua tarvitsee. On hirmu surullista lukea tarinoita joissa äiti on hautautunut pyykkivuoreen - tai joissa isä hukuttaa taloushuolensa alkoholiin. Kun se isä auttaisi pyykkivuoren kanssa, edes vähän. Ja äiti toisi muutaman lantin yhteiseen kassaan tilanne voisi helpottaa molempia osapuolia.[/QUOTE]
Totta puhut, taakan jakaminen on kaiken lähtökohta. Ja se, että molemmilla on samat oikeudet harrastuksiin, ystäviin, omiin juttuihin.
Totta puhut, taakan jakaminen on kaiken lähtökohta. Ja se, että molemmilla on samat oikeudet harrastuksiin, ystäviin, omiin juttuihin.
K
Keittiönoita
Vieras
Samaa mieltä. Asiaa voi laajentaa vielä niin, että jos nainen käy töissä ja tienaa rahat sekä selviytyy itsekin kotitöistä, niin mitä virkaa koko miehellä lopulta on? Varsinkin kaupungeissa kerrostaloissa ei juurikaan ole sellaisia hommia, mistä nainen ei selviytyisi itsekin. Jos mies kokee itsensä perheessä työpäivän, pyykinpesun, lakanoiden silittämisen ja ruuanlaiton jälkeen tarpeettomaksi, niin onko ihme, jos se istuu illan telkkarin tai tietsikan ääressä tai lähtee tapaamaan kavereitaan? Minäkään en elä parisuhteessa enkä sitä kaipaakaan, koska en tiedä, mihin mä miehen laittaisin iltaisin ... komeroonko?
M
"Marja"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;26050909:
Aivan. Ystäväpiirissä on monta naista, joilla on mies tavallaan tyhjän panttina. Lapset on tehty yhdessä ja tietysti isänä mies on tärkeänä osana perheessä, mutta parisuhteessa hänellä ei ole enää virkaa. Miehen käsi ei näy kotona ja koti on täysin naisen ja lasten näköinen. Kerrostaloasunnon yhteydessä ei ole autotallia tai mitään, mikä olisi lähinnä miehen valtakunta. Nainen organisoi perheen sosiaalista elämää, päättää miten rahat käytetään, huolehtii lähestulkoon täysin lasten asioista ja valtaosan kotitöistä ja lopulta turhautuu, kun mies tuntuu vain pyörivän jaloissa. Lähtölaskenta on alkanut.
Rajansa kaikella. 
Minusta on ihan ok. sanella ehtoja ja sääntöjä. Mutta se menee jo överiksi, jos mies päättää jopa siitä, santsaako vaimo kahvia puoli kuppia vai ei.
Minusta on ihan ok. sanella ehtoja ja sääntöjä. Mutta se menee jo överiksi, jos mies päättää jopa siitä, santsaako vaimo kahvia puoli kuppia vai ei.
