Miehen osuus vauvan elämässä

Eli mikä on miehenne osuus ollut vauvan elämässä hänen ensimmäisenä elinvuonna? Meillä 6 viikkoinen ja mietin miten muilla menee.. Milloin miehenne ovat hyväksyneet uuden osan kakkosena? Vauva kun ei ymmärrä puhetta vaan tarpeet tulee pikimmiten tyydyttää. Ja mies mustasukkainen.. Hän valitsisi minut ennemmin kuin vauvan, mitä en pysty hyväksymään. Tulipa sekavaa juttua, mutta kertoilkaa jotain.

 

No meillä isän osa vauvan elämässä on ollut sama kuin äidinkin. Mitään mustasukkasuutta ei ole esiintynyt eikä ole ollut syytäkään. Kaikki ollaan rakkaita toisillemme!

 

isä käy katsomassa lasta kun hänelle sopii alta kymmenen kertaa ja vuosi kohta täynnä, et näin meillä

 

Meillä isä rakastaa lapsiaan yli kaiken ja ei ole koskaan tuntenut itseään syrjäytetyksi, vaan etuoikeutetuksi saadessaan olla ISÄ!

 

Olen raskaana, ja kun poikaystäväni kuuli tästä, hän jätti minut!
Hän opiskelee 160 km päässä ja meinaa silti olla osa lapsen elämää.. saa sitten nähä että kuinka usein käy, vai käykö ollenkaan..

 

Meillä mies on todella iso osa lasten elämää. Ja kaikille lapsille meidän perheessä. Ei siis vain tälle vauvalle joka on yhteinen vaan myös näille murkuille. Puuhaa lasten kanssa tosi paljon ja osallisuu heidän elämäänsä. Tuntuu niin hassulta et omalle lapselle ollaan mustasukkaisia. Ko vauva tarttee kumpaakin.

 

\

Meillä isä rakastaa lapsiaan yli kaiken ja ei ole koskaan tuntenut itseään syrjäytetyksi, vaan etuoikeutetuksi saadessaan olla ISÄ!

Näin meilläkin. Mies ymmärtää sen että vauvan tarpeet ovat aina etusijalla. Minkäänlaista mustasukkaisuutta ei ole ollut. :heart:

 

ei meilläkään mitään mustasukkaisuutta ollu. Isi hoiti vauvaa siinä missä äitiki. =) =) :heart:

 

meillä ei iskä kato lasta ollenkaa, korkeintaan 15min illassa pitää sylissä..
vaippoja ei vaihda. en valita vaan kummastelen vaan..
no vaavi viel pieni ja tissis koko ajan, mut kuitenkin..

 

Isä on osallistunut lasten elämään heti syntymän jälkeen, hoitaa ja paijaa, nousee öisin.. lapset ovatkin kyllä tosi kiintyneitä isäänsä.
En ole huomannut, että olisi mustasukkainen. Yritämme kyllä löytää aikaa olla välillä kahdestaankin, että jaksaisimme.

 

\

Eli mikä on miehenne osuus ollut vauvan elämässä hänen ensimmäisenä elinvuonna? Meillä 6 viikkoinen ja mietin miten muilla menee.. Milloin miehenne ovat hyväksyneet uuden osan kakkosena? Vauva kun ei ymmärrä puhetta vaan tarpeet tulee pikimmiten tyydyttää. Ja mies mustasukkainen.. Hän valitsisi minut ennemmin kuin vauvan, mitä en pysty hyväksymään. Tulipa sekavaa juttua, mutta kertoilkaa jotain.

Uskoisin että ajan kanssa "mustasukkaisuus" hellittää.
Olette molemmat keskellä muutosta joten olisi ihme jos kaikki olisi yhtä hoppaderallaa , vai mitä.
Muistelisin että meillä mies yritti avuttomana alussa olla mukana , vaikka näytti olevan aika pihalla ihan pienen kanssa. Ajan mittaan ,kun lapset kasvavat miehen rooli on tullut samanveroiseksi minun kanssa. Ollaan perhe.

 

sanoisin että on myös paljon lapsen vanhempiennn iästä kiinni, nuori isä ei osaa vielä asettaa ketään itsensä etusijalle! Kypsempi mies osaa! B)

 

\

sanoisin että on myös paljon lapsen vanhempiennn iästä kiinni, nuori isä ei osaa vielä asettaa ketään itsensä etusijalle! Kypsempi mies osaa! B)

No oltiin molemmat 22v. ku saatiin vauva ja hienosti osaa asettaa muut itsensä edelle!!!

 

Meillä isä on vauvalle varmasti ainakin yhtä tärkeä kuin äiti. Mies oli syntymän jälkeen issyslomalla ja siinä tuntui että me kummatkin kasvoimme lapsen vanhemmiksi. Meillä lapsen isä ei siis ole mikään "auttelija" vaan vanhempi siinä missä äitikin. Onneksi. Olimme puhuneet tästä jo etukäteen ja hyvin on homma ainakin tähän mennessä sujunut.

 

Meillä tulokas vasta massussa, mutta alkuunsa on puhuttu, että isukki jäisi heti vauvan ja minun kotiuduttua sairaalasta isyyslomalle. Lähinnä siksi, että isukki pääsisi heti tutustumaan pienokaiseen samaan tahtiin kanssani. Ja onhan siinä tosiaan sekin perä, että itsekkin varmasti tarvitsen apua... Riippuu tietysti kuinka toivun.
Monilla miehillä ei ole kovinkaan paljon kokemusta noin pienen hoitamisesta ja pitelemisestä. Joten kannattaa eri konstein rohkaista miestä ottamaan vauvaa syliin jne... Mitäköhän ne keinot voisi olla??? Teilläkin vauva niin pieni vielä, että isukki voi tuntea epävarmuutta, siitä, kuin vauvaa tulee käsitellä.
Tuttava piirissäni on esimerkki tästä. Eikä tätä helpottanut, että äiti oli aina neuvomassa ja puuttumassa jokaiseen lähestymisyritykseen, jota mies vauvaa kohden otti. Eipä siinä mies varmasti lopulta uskaltanut edes vauvaansa vilkaista, kun aina tuli kommenttia "ei noin jne".
Uskon että kaikki lähtee teillä sujumaan ajan kanssa ihan hienosti. Salakavalasti hivuttaudut vain vauvan kanssa isukin viereen istumaan ja jutustelemaan. Annat vaikka isukille jonkin vauvan helistimen tai muun käteen, josko hän vaikka innostuisi herättelemään vauvan huomiota. Ja ainahan kannattaa ottaa puheeksi tämmöiset mieltä vaivaavat asiat. Vai oletko jo kenties puhunut.
... Toivoen tästä jotain apua... Itseni on niin helppo viisastella asialla, josta ei vielä minkäänlaista kokemusta. Aika näyttää, miten helposti meillä isukki pikkuiseen tutustuu. (pienokainen tulossa marraskuussa)

 

Meillä on neljä lasta. Olen imettänyt kaikkia lapsia vuoden ikään eli isä ei ole voinut ruokkia vauvaa. Tästä syystä isä ei myöskään ole jäänyt vauvan kanssa koskaan kahdestaan kotiin. Korvikemaitoja ei siis ole annettu. Ei hän ole myöskään syöttänyt kiinteää ruokaa. Isä ei oikeastaan koskaan kylvetä tai vaihda vaippaa. Hermostuisin, jos hän nousisi yöllä, kun imetän/vaihdan vaippaa/kanniskelen itkevää vauvaa.

Isä kyllä käy joka päivä töissä. Hän leikkii varmaankin joka ilta hetken myös vauvan kanssa. Hän katsoo vauvaa, kun käyn saunassa. Hän on opettanut lapsemme uimaan. Hän vie lapsia harrastuksiin ja kilpailumatkoille. Hän pelaa naapurienkin lasten kanssa pallopelejä. Hän huoltaa polkupyörät ja rullaluistimet. Hän ei ryyppää ja räyhää. Hän on turvallinen miehenmalli meidän ja osaksi myös naapurien lapsille.

En tarvitse häntä ruoanlaittoon, pyykinpesuun tai yöheräilyihin. Pitäähän minunkin jotain tehdä.

 

Miellä on sillälailla, että miehellä todella herkka vatsa, ettei pysty vaihtaa kakkavaippaa. Meinaa oksentaa itse, jos joutuu vaipan vaihtamaan. Eli toisin sanoen minä vaihdan kaikki vaipat. Viikossa käyn kolmesti jumpassa, mutta vain yhden ainoan kerran on joutunut vaihtamaan vaipan.
Kyllä isä muuten hoitoon osallistuu. Leikkii, pukee ja syöttää. Tuntuu vain siltä, että tutteli-purkki on isän mielestä niin inhottava avata (koska maito haisee pahalle, sitä tulee aina yli) ja ei välttämättä aina rupea olee lapsen kanssa jos haluaisin levätä, vaan minun on jaksettava.
Isä rakastaa lastaan koko sydämestään, ja toivoo jo toista lasta.
On niin ihana seurata vierestä, kun isä on mennyt lapsensa kanssa nukkumaan. Niin ihana näky: Isän vieressä meidän oma pienokainen nukkuu niin rauhallisesti.
:heart:

 

Meillä jäi heti pojan synnyttyä isyyslomalle.Mies osallistuu hoitamiseen,niin lapsen kuin kodinkin.Mitään mustasukkaisuutta ei ole ollut.

 

Meilläki isä on osallistunu lasten hoitoon heti pienestä alkaen vanhin on 4.v ja nuorin on 3kk.Kummakki on todella tärkeitä isälle eikä oo ollu mitään mustasukkaisuutta vaan laittaa lasten edut aina oman edelle.Rakastaa heitä todella paljon.Saan käydä kaupassa ja esikoisen kanssa kahdestaan jossain ja isä jää mielellään vauvan kanssa kotia ja joskus oikein käskee lähteä johonki että voi olla lasten kanssa ja että minä pääsen käymään jossain.Olen todella kiitollinen miehelleni ku on tollanen isä lapsilleen.

 

\

Milloin miehenne ovat hyväksyneet uuden osan kakkosena?

Empatiatesti: miltä itsestäsi tuntuisi olla "kakkonen", esim. toinen nainen?

 

\

\

Meillä isä rakastaa lapsiaan yli kaiken ja ei ole koskaan tuntenut itseään syrjäytetyksi, vaan etuoikeutetuksi saadessaan olla ISÄ!

Näin meilläkin. Mies ymmärtää sen että vauvan tarpeet ovat aina etusijalla. Minkäänlaista mustasukkaisuutta ei ole ollut. :heart:

Nääin myös meillä =)

 

\

Eli mikä on miehenne osuus ollut vauvan elämässä hänen ensimmäisenä elinvuonna? Meillä 6 viikkoinen ja mietin miten muilla menee.. Milloin miehenne ovat hyväksyneet uuden osan kakkosena? Vauva kun ei ymmärrä puhetta vaan tarpeet tulee pikimmiten tyydyttää. Ja mies mustasukkainen.. Hän valitsisi minut ennemmin kuin vauvan, mitä en pysty hyväksymään. Tulipa sekavaa juttua, mutta kertoilkaa jotain.

Meilläkin 6 viikkoinen ja nyt on ihan parina päivänä alkanut ilmenemään ongelmia. Mies ei ole mustasukkainen, mutta on alkanut muuttumaan ihan kuin olisi jotenkin eri ihminen. Hän sanoo, ettei kestä lapsen itkua -kaiken muun kyllä.(no, onneksi meillä ei vielä ainakaan ole ilmennyt koliikkia)

Lisäksi musta tuntuu, kuin hän ei olisi ollenkaan valmis tinkimään omista mieltymyksistään, vaan jatkaa niitä entiseen malliin ja ei sitten ymmärrä, kun siihen ei aina ole mahdollisuutta.

Mieheni oli isyyslomalla 3 viikkoa heti synytmän jälkeen ja sairaslomalla yhden viikon siihen perään eli ei ole ollut vielä pitkään töissä. Koko isyysloman ajan hän oli tosi aktiivisesti vauvan hoidossa mukana, auttoi kotitöissä(teki ne melkein kaikki) ja tuurasi mua jopa öiseen aikaan, että sain nukuttua, kun olin sairaalareissulta vielä ihan poikki. Silloin ajattelin, että kylläpä mua onnisti, kun näin hyvän Isän on vauva saanut. Nyt tuntuu, että parisuhdekin alkaa kärsimään, kun molemmat täällä vaan väsyneenä sättii toisiaan ja koko ajan on jotain kinaa... :'( :ashamed:
Mua pelottaa oikeesti, että mihin tämä johtaa...