Miehen naama kuin petolinnun p. mutta sydän täyttä kultaa :/

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja HentoKuiskaus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

HentoKuiskaus

Vieras
Olen alkanut tapailemaan neljän vuoden takaista eksääni. Olemme tapailleet nyt muutaman kerran. Hän haluaisi kokeilla uudestaan yhdessäoloa, mutta itse en ole aivan varma. Mies on -kuten otsikossa sanotaan- luonteeltaan aivan ihana, huolehtivainen ja ajattelee aina parastani. Mutta..hänen ulkonäkönsä ei viehätä minua juuri lainkaan. :( Silloin kun neljä vuotta sitten seurustelimme, hän oli ensirakkauteni enkä antanut ulkonäön silloin häiritä. Lapsellista kyllä, ulkopuolisten ihmisten kommentit hänen ulkonäöstään alkoivat muuttaa pikkuhiljaa omaakin käsitystäni ja erosimme osittain sen takia että häpesin häntä.. Ystäväni eivät silloin hyväksyneet miestäni koska pitivät häntä epäviehättävänä ja vähän tyhmänä, mutta perheeni piti hänestä todella paljon.

Erosin joku aika sitten miehestäni joka oli todella komea, lihaksikas ja charmantti. Mutta luonteentaan kylmä ja etäinen, julmakin välillä. En voi sille mitään että vertailen tätä tällä hetkellä tapailemaani miestä jatkuvasti tähän entiseen. :/ Tiedän, että ulkonäkö ei todella ole se tärkein, eikä pidemmän päälle riitä, mutta en voi olla ajattelematta että "parempaakin on olemassa ja on saatu". Todella kurjaa ajatella näin pinnallisesti.

Pystyisinkö mitenkään muuttamaan asennettani, tai onko joku samankaltaisessa tilanteessa? Vai enkö vain ole vielä päässyt yli entisestäni? Ikävää olisi menettää muuten todella mahtava mies tämän takia.
 
Mikä exäsi ulkonäössä on sellaista jota häpeät?

Sinun on myös mietittävä valitsetko miehen ystäviäsi vai itseäsi varten. Ylipäätään kuinka pinnallisia ovat sellaiset ystävät, jotka arvostelevat ihmistä pelkän ulkonäön perusteella?
Minä valitsisin ensiksi miehen josta pidän ja ystävät sitten sen mukaan jotka hyväksyvät sekä minut että mieheni.

Olen miettinyt miksi naiset ensisijaisesti etsivät hyvännäköistä miestä vaikka aika iso prosentti heistä on juuri niitä tunnekylmiä egoisteja. Juontaako tämäkin jostain ihmiskunnan aamunkoitosta kun naiset valitsi sen lauman lihaksikkaimman uroksen, joka raivasi tieltä kilpailijat ja torjui vaarat?
 
Jos miehen ulkonäkö ei sinua miellytä, et ole häneen ihastunut eikä hän ei ole sinulle sopiva.

Jos taas mies olisi kaikin puolin sopiva, et edes kiinnittäisi huomiota hänen ulkonäkönsä "puutteisiin". Etkä varsinkaan antaisi muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa omaan mielipiteeseesi.

Olin vuosi sitten samankaltaisessa tilanteessa. Naispuolinen ystäväni halusi tutustuttaa minut omassa ystäväpiirissään olevaan mieheen, joka oli pitkä, akateemisesti koulutettu ja oman alan töissä, mukava, kohtelias, ystävällinen ja älykäs. Lisäksi ystäväni piti hänestä paljonkin. Eli kaikin puolin ihannetapaus!

Tapasimme pari kertaa. Valitettavasti hänen runsaat ylimääräiset kilonsa ja täydellinen liikunnan harrastamattomuutensa tuntuivat minusta liian ylivoimaiselta. Ja todellakaan itsekään en ole täydellinen, joten hävetti, että ajattelin noin. Mitään suhdetta ei kuitenkaan voi aloittaa kohteliaisuudesta toista ihmistä kohtaan ja kenties tuossa hieman ahdisti myös se järjestetty treffiasetelma...

Eipä silti. Omassa ulkonäössänikin olisi varmasti paljon parantamista, mutta kenties kemiammekaan eivät täysin kolahtaneet.

Lisäksi tuo mies on nyt minun osaltani vapaana, joten hän varmasti löytää jonkun vähemmän pinnallisen ihmisen, sillä hänen muut ominaisuutensa olivat todella kohdallaan! Ja lisäksi nuo minun mainitsemani asiat ovat helposti korjattavissa.
 
kokonaisuus ratkaisee, vähän säälittää sellaiset ihmiset, jotka valitsevat puolisonsa ulkonäön perusteella ja sitten normaalielämä on alituista valitusta ja kompromissien etsimistä. Sama tilanne on heillä, jotka on naitu rahasta ja omaisuudesta. Oikeastaan sisäinen kauneus luo mielikuvan myös ulkonäöstä ja silloin pelivara on todella suuri.
 
kokonaisuus ratkaisee, vähän säälittää sellaiset ihmiset, jotka valitsevat puolisonsa ulkonäön perusteella ja sitten normaalielämä on alituista valitusta ja kompromissien etsimistä. Sama tilanne on heillä, jotka on naitu rahasta ja omaisuudesta. Oikeastaan sisäinen kauneus luo mielikuvan myös ulkonäöstä ja silloin pelivara on todella suuri.

Millä tavoin Siperia sinun mielestäsi tässä asiassa opettaa? Kyllähän parisuhteessa on syytä olla sitä keskinäistä vetovoimaa, johon vaikuttaa myös se ulkonäkö. Lisäksi eri ihmisille eri asiat ovat kauniita. Ei kai mihinkään parisuhteeseen pidä ryhtyä vain toista miellyttääkseen, mikäli kokee toisen ulkonäön vääränlaiseksi.

Jos jonkun ihmisen kohdalla kokee, ettei hänen ulkomuotonsa ole kiinnostava, on aika vaikeaa mitään intohimoakaan tuntea. Ainakin itse haluan, että minun kanssa ollaan suhteessa, koska olen ulkomuodoltani sellainen kuin vastapuoli kokee kiinnostavaksi. Ei siis siten, että muuttaisin ulkonäköäni kenenkään vuoksi, vaan siksi, että olen juuri tämän näköinen.
 
Viimeksi muokattu:
Millä tavoin Siperia sinun mielestäsi tässä asiassa opettaa? Kyllähän parisuhteessa on syytä olla sitä keskinäistä vetovoimaa, johon vaikuttaa myös se ulkonäkö. Lisäksi eri ihmisille eri asiat ovat kauniita. Ei kai mihinkään parisuhteeseen pidä ryhtyä vain toista miellyttääkseen, mikäli kokee toisen ulkonäön vääränlaiseksi.

Jos jonkun ihmisen kohdalla kokee, ettei hänen ulkomuotonsa ole kiinnostava, on aika vaikeaa mitään intohimoakaan tuntea. Ainakin itse haluan, että minun kanssa ollaan suhteessa, koska olen ulkomuodoltani sellainen kuin vastapuoli kokee kiinnostavaksi. Ei siis siten, että muuttaisin ulkonäköäni kenenkään vuoksi, vaan siksi, että olen juuri tämän näköinen.

otsikko oli laadittu huonosti, itseasiassa kirjoitin sen irrallisena heittona, menköön helteen piikkiin. Olen kanssasi aika paljon samaa mieltä ja siksi sanoinkin, että kokonaisuus ratkaisee, jossa pitää tuntea itsensä hyväksytyksi ja myös hyväksyä toinen. Mutta sisäinen kauneus säteilee myös ulospäin ja muodostaa osan ulkonäöstä.

tarkoitin suhteita, joissa ei toimi kuin ulkonäkö, mutta ehkä niissäkin opitaan elämään yhdessä?
 
Viimeksi muokattu:
Minusta ihmiset kaunistuvat kun heitä rakastaa. Esim. ystävät näyttävät kauniimmilta kuin ensitapaamisella koska heidän luonteensa on kaunis, oma mieskin näyttää komeammalta kuin aluksi ihan vain siksi että häntä rakastaa. Jotkut kauniit ihmiset taas muuttuvat rumemmiksi koska he ovat sisältä täysin mätiä.

Muiden mielipiteillä ei pitäisi olla väliä, ap:n täytyy päättää itse onko miehen ulkonäöllä hänelle merkitystä. On minunkin mieheni pulskistunut yhdessäolon aikana, mutta sen sijaan että häpeäisin häntä sanon varmasti kipakasti takaisin jos joku "ystäväni" kehtaa sanoa jotain ilkeää miehestäni. Ihmetyttää vähän miten ap. alunperinkään antoi muiden vaikuttaa mielipiteeseensä miehestä, monestihan on niin että muut saattavat ihmetellä "miten tuokin on tuon kanssa" ihan vain siksi etteivät tunne kyseistä tapausta. Ulkopuoliset saattavat minunkin tapauksessani ihmetellä miten olen lihavan miehen kanssa, mutta kun he eivät tunne miestäni ja tiedä että hän on aivan mahtava mies. Varmasti olisi monta naista ottamassa jos tietäisivät, minulle vain hyvä etteivät vaivaudu ottamaan selvää ;)
 
Kun ihmisen luonteeseen ihastuu, niin hänen ulkonäkönsäkin alkaa miellyttämään. Kaikissa on kauniita (ja myös rumia!) piirteitä, ihastunut vain kiinnittää huomionsa niihin hyviin piirteisiin ja siksi ihastuksen kohde näyttää hyvältä. Jos taas henkilö ei oikein miellytä, tuijottaa helposti niitä "rumia" piirteitä ja koko ihmisen ulkonäkö näyttää rumalta.

Minusta aloittaja ei ole pinnallinen, hän vain ei ole romanttisessa mielessä ihastunut mieheen.
 
Ei esmierkiksi Nicolas Cage ole hyvän näköinen, eikä ollut Humphrey Bogartkaan, Pavarotti oli karsean ylipainoinen, Frank Sinatra oli keskinkertaisen näköinen ja pienikokoinen, mutta Ava Gardnerin mielestä täysi Mies joka sentti. Heissä on sitä jotakin tai sitten rahaa ja kuuluisuutta mikä tunnetusti tekee eroottiseksi.
 
otsikko oli laadittu huonosti, itseasiassa kirjoitin sen irrallisena heittona, menköön helteen piikkiin. Olen kanssasi aika paljon samaa mieltä ja siksi sanoinkin, että kokonaisuus ratkaisee, jossa pitää tuntea itsensä hyväksytyksi ja myös hyväksyä toinen. Mutta sisäinen kauneus säteilee myös ulospäin ja muodostaa osan ulkonäöstä.

tarkoitin suhteita, joissa ei toimi kuin ulkonäkö, mutta ehkä niissäkin opitaan elämään yhdessä?


Ok, tätä mieltä olen itsekin, että kokonaisuus ratkaisee eli tulkitsin itsekin viestiäsi vähän "helteen uuvuttamana".
 
Viimeksi muokattu:
...sitä petolinnun peräpeiliä kyl lähestyis ... vaik kuin olis sen sydän kultaa. Joo, ei mulle kiitos. Muut saa kyl ihan vapaasti. No, ehkä raha vähän auttais asiaa.
 
Haluatko tätä miestä seksuaalisesti ja romanttisesti? Saako hän sinut syttymään? Itse en voisi olla suhteessa, jossa en kokisi myös fyysistä vetovoimaa mieheen. Haluan sängyssä pitää silmät auki enkä kuvitella jotain toista.
 

Yhteistyössä