Miehen "muuttaminen"

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kuvittelenko vain
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kuvittelenko vain

Vieras
Olenkohan minä ainoa, jota ainakin jollain tasolla tympii tällaiset jutut, joissa joku nainen kehuu muuttaneensa miehensä / tai jokin mies kertoo itse muuttuneensa lapsen saatuaan kuin taikaiskusta villistä ja vapaasta stereotyyppisesti prätkällä tai urheiluautolla ajavasta, (tai ainakin sellaisesta haaveilevasta) puolipoikamiehestä tylsäksi, harmaaksi, stereotyyppisesti perheauton omistavaksi ja kaikin tavoin vaimon tossun alla olevaksi perheenisäksi.

En tiedä, mutta jotenkin vaan tuntuu feikiltä. Siis että ihminen muka muuttuisi ihan eri ihmiseksi lapsen saatuaan. Ja kun tärkein asia tässä muutoksessa ei usein tunnu edes olevan se, kuinka vastuullinen isä mies oikeasti on, vaan siitä, että vaikuttaa vastuulliselta, kunnolliselta ja kiltiltä perheenisältä muiden ihmisten silmissä, jotta nainen saisi tuntea ylpeyttä "kesytettyään" miehen.
 
Minä uskon noihin muuttumiseen siinä mielessä, että jos mies on ollut jo muutenkin kyllästymässä omaan elämäntapaansa tai pitänyt noita asioita tärkeinä kun ei ole muutakaan merkittävää ollut elämässä. Monihan muuttu luonnostaankin iän karttuessa. Siihen en minäkään usko, että toinen ihminen saisi tuollaista muutosta aikaiseksi, jos päähenkilö ei ole ollut jo valmis siihen.
 
Olen itsekin ollut "villi ja vapaa", hyvin meneväinen siis. Ja alkoholiakin paljon käyttänyt. Lapset saatuani kaikki todellakin muuttui, ei nyt ehkä harmaaksi ja täysin tylsäksi, mutta hyvin erilaiseksi kuitenkin.
 
No enpä tiedä. Itse yrittänyt muuttaa miestä jo vuosikausia, saada puhallettua häneen intohimoa, spontaaniutta, tavoitteita ja intoa. Veikkaapas miten on käynyt?
Edes muuttoa ei voi tehdä toiselle paikkakunnalle kun se tarkoittaisi turvallisesta uinuvasta kyläpahasesta irtautumista. huoh.

Säästyy monelta surulta ja murheelta kun jättää sen miehen jo heti alussa, kunpa olisin uskonut itseäni silloin joskus.
 
Minä uskon noihin muuttumiseen siinä mielessä, että jos mies on ollut jo muutenkin kyllästymässä omaan elämäntapaansa tai pitänyt noita asioita tärkeinä kun ei ole muutakaan merkittävää ollut elämässä. Monihan muuttu luonnostaankin iän karttuessa. Siihen en minäkään usko, että toinen ihminen saisi tuollaista muutosta aikaiseksi, jos päähenkilö ei ole ollut jo valmis siihen.

Komppaan täysin.

Ja mitä ihmeen vikaa ja itkemistä siinä on jos joku levoton poikamiestyylillä elävä suhaajaa muuttuu vastuulliseksi perheenisäksi? Onko aloittaja kenties itse joutunut kokemaan puolipoikamiehen kanssa vaikeuksia, kun vaikuttaa vähän kitkerältä ;)
 
Mä en ole halunnut muuttaa mun äijääni tylsäksi. Eikä se kyllä ole muuttunutkaan. :) Fakta kuitenkin on että elämän kehittymisen myötä (lapset, talon rakennus yms.) miehestä on tullut esim. vastuuntuntoisempi ja rauhallisempi. Mutta se ei kyllä ole millään lailla minun "ansiotani" vaan ihan miehestä itsestään lähtöisin.
 
Kyllä normaali mies pystyy aikuistumaan ja monesti se tapahtuu yhtä matkaa perheen perustamisen kanssa.

Oman mieheni kohdalla suurin parannus tapahtui rahankäytössä. Se oli ennen täysin holtinta. Kaikki meni mikä tuli ja enempikin. Uskon, että mies otti mallia minun rahankäytöstäni, sillä kotoa rahapeliriippuvaiselta äidiltä saatu malli oli hyvin samantapainen mieheni rahankäytön kanssa. Uskon siis muuttaneeni miestäni.
 
Minun mieheni joutui minun muuttaviin pihteihini vain siinä kohti, kun pimujen kanssa hössötys alkoi kiinnostaa niin paljon, että meinasi perhe unohtua. Siitäkin oli vain hyötyä, kun kävimme läpi sen, minkä verran aviopuolisoiden kannattaa keskittyä "kavereihin". Muuten on armas puolisoni ollut mallikelpoinen ihan ilman puuttumisia.
 

Yhteistyössä