"vieras"
Olemme reilu kolmikymppinen pariskunta, yhdessä 12 vuotta.
Eli perinteinen tilanne, olen lihonut suhteemme alkuajoista n.14 kg. Lopetin alkon juonnin ja tupakoinnin, osittain oman terveyteni vuoksi, osittain siksi koska mieheni sitä on toivonut kovasti jo vuosikausia (inhoaa tupakointia.)
Lopettamisen sivutuotoksena painoni nousi ihan uskomatonta tahtia, olen koko aikuisikäni ollut hoikka tai normaalipainoinen ja nyt pullukka.
Mieheni kiinnostus seksiin on lopahtanut täysin ja tiedän etten ulkonäöllisesti miellytä enää häntä, ei hän sitä todella rumasti ole koskaan päin naamaani sanonut, näen sen katseista ja ymmärrän kyllä pienistä ja isommistakin vihjeistä.
Itseäni suoraansanottuna vituttaa miehen suhtautuminen asiaan, jos yritän kokkailla terveellisemmin, ei ruoka kelpaa ja lopulta menetän hermoni ja kokkaan kaksi eri ateriaa, toinen minulle ja toinen miehelle.
Sitten laskee motivaatio kun joutuu hellan edessä seisoksimaan tuntikaupalla päivittäin, hitto mä mikään ruokapalvelu ole!
Lenkille tai kuntoilemaan ei seuraksi lähde, valittaa vaan miten minun pitäisi lenkille lähteä.
Aion kyllä laihtua, mietin vain että käykö tässä niin että kilojen karistua koen mieheni niin vastenmielisenä ettei enää kiinnosta pitääkö hän minua viehättävänä vai ei.
Pikkuhiljaa katkeroidun ja inhoan miestäni hieman enemmän päivittäin tämän asian vuoksi.
Kenelläkään ollut vastaavaa tilannnetta?
Miten se päättyi jos laihdutit onnistuneesti?
Voiko tässä käydä niin että inhoan miestäni ikuisesti tämän vuoksi?
Eli perinteinen tilanne, olen lihonut suhteemme alkuajoista n.14 kg. Lopetin alkon juonnin ja tupakoinnin, osittain oman terveyteni vuoksi, osittain siksi koska mieheni sitä on toivonut kovasti jo vuosikausia (inhoaa tupakointia.)
Lopettamisen sivutuotoksena painoni nousi ihan uskomatonta tahtia, olen koko aikuisikäni ollut hoikka tai normaalipainoinen ja nyt pullukka.
Mieheni kiinnostus seksiin on lopahtanut täysin ja tiedän etten ulkonäöllisesti miellytä enää häntä, ei hän sitä todella rumasti ole koskaan päin naamaani sanonut, näen sen katseista ja ymmärrän kyllä pienistä ja isommistakin vihjeistä.
Itseäni suoraansanottuna vituttaa miehen suhtautuminen asiaan, jos yritän kokkailla terveellisemmin, ei ruoka kelpaa ja lopulta menetän hermoni ja kokkaan kaksi eri ateriaa, toinen minulle ja toinen miehelle.
Sitten laskee motivaatio kun joutuu hellan edessä seisoksimaan tuntikaupalla päivittäin, hitto mä mikään ruokapalvelu ole!
Lenkille tai kuntoilemaan ei seuraksi lähde, valittaa vaan miten minun pitäisi lenkille lähteä.
Aion kyllä laihtua, mietin vain että käykö tässä niin että kilojen karistua koen mieheni niin vastenmielisenä ettei enää kiinnosta pitääkö hän minua viehättävänä vai ei.
Pikkuhiljaa katkeroidun ja inhoan miestäni hieman enemmän päivittäin tämän asian vuoksi.
Kenelläkään ollut vastaavaa tilannnetta?
Miten se päättyi jos laihdutit onnistuneesti?
Voiko tässä käydä niin että inhoan miestäni ikuisesti tämän vuoksi?