Miehen mielestä mulla ei ole oikeutta mihinkään.

Asuimme miehen kanssa erillään reilu 2 vuotta sitten jonkun aikaa,erosimme siis ja myöhemmin palasimme kuitenkin yhteen.Minulla oli asumiseron aikana hetken aikaa erään miehen kanssa säpinää,joka loppui kun palasin yhteen exän kanssa.

Kysymys yksi:Onko tämä teidän mielestä pettämistä?

Mieheni sai kuulla tästä eron aikaisesta miehestä n.vuosi sitten,odotin silloin esikoistamme.Raskausaika oli yhtä helvettiä tästä johtuen.Haukkumista,huorittelua...Mies sanoi mm. että "lapsen odotus pitäisi olla onnellisinta aikaa elämässä,tässä ei ole MITÄÄN hyvää".
Mies päätti kuitenkin jatkaa kanssani.
Nyt meillä on puolivuotias vauva,ja elämä suoraansanottuna päin vittua.Minulla EI OLE OIKEUTTA huomauttaa miehen oluenjuonnista,eikä siitä että joka viikonloppu mies menee kapakkaan.Viikolla joka ilta töiden jälkeen käy pystybaarissa yhdellä.Minulla EI OLE OIKEUTTA olla pahalla mielellä,tai vihainen,mistään syystä.Miehen harrastukset ja työ vievät leijonanosan vuorokaudesta,pahimmillaan hän lähtee aamulla vauvan vielä nukkuessa töihin,menee töistä suoraan harrastuksiinsa ja tulee pystybaarin kautta kotiin illalla,kun vauva on jo yöunilla.Minulla EI OLE OIKEUTTA vaatia omaa aikaa.
Minulla EI SIIS OLE OIKEUTTA normaaliin,ihmisarvoiseen elämään,koska olen "pettänyt" miestä (asumiseron aikana...!) Meillä ei ole ollut seksiä kohta vuoteen,emme halaa,pussaa,ei mitään.Mies tappaa käytöksellään viimeisetkin tunteen rippeet häntä kohtaan.

Kysymys kaksi:Onko minun jaksettava tätä sen takia että lapsella on molemmat vanhemmat?

 

Miksi yleensä roikut siinä suhteessa?

 

jssap

 

Ei ole jaksettava. Sinulla on oikeus saada aloittaa puhtaalta pöydältä ilman että olet menneisyyden vanki.. vieläpä sellaisen menneisyyden missä et ole teknisesti katsottuna tehnyt mitään väärää. Vaikka olisitkin niin silti sinä et ole tehnyt rikosta josta sinua ja lasta tulisi rangaista. Sinun ei oikeasti tarvitsisi katsoa tuollaista käytöstä edes yhtä iltaa. Meillä kun on vain tämä yksi elämä ja sekään ei kovin pitkä.

 

Miksi sinä roikut ja miksi sinä palasit siihen suhteeseen, kerää nyt kuule äkkiä ne kamppeet ja häivy!

 

EI tarvitse jatkaa... tai siin ÄLÄ missään nimessä alistu tuommoseen. Ethän sinä edes pettänyt miestäsi ...olitte asumuserossa. Asiat ei ole tietenkään ihan yks oikoisia mut tuohon sinun EI tarvitse alistua

 

Ei ole jaksettava. Sinulla on oikeus saada aloittaa puhtaalta pöydältä ilman että olet menneisyyden vanki.. vieläpä sellaisen menneisyyden missä et ole teknisesti katsottuna tehnyt mitään väärää. Vaikka olisitkin niin silti sinä et ole tehnyt rikosta josta sinua ja lasta tulisi rangaista. Sinun ei oikeasti tarvitsisi katsoa tuollaista käytöstä edes yhtä iltaa. Meillä kun on vain tämä yksi elämä ja sekään ei kovin pitkä.

Peesaan. Ja ei ole pettämistä, jos olitte erossa, kun sulla oli säpinää toisen kanssa.

 

1. Ei.

2. Ei. Sulla on yksi elämä, näinkö sen haluat viettää?

 

Kyllä teidän vauva on varmasti onnellisempi ilman noin kylmää isiä. Silloin sinäkään et ole kireänä (vauva aistii sen), saat rakastaa vauvaasi ilman huolia. Mä voin lyödä vaikka vetoa että te kaksi olette onnellisempia ilman tuollaista vanhempien suhdetta.

 

Ja ei voi kun taas ihmetellä miksi joku sietä tuollaista... Mies on havainnut olevansa "korvattavissa" ja on vaan yksinkertaisesti niin huonon itsetunnon omavaa, että ei se tuosta paremmaksi taida muutua..

 

Haluatko sinä jatkaa suhteessa? Haluatko opettaa tuon suhteen mallin lapsellenne?

Tuosta kirjoituksesta saa sen kuvan kuin sinä olisit ollut se, joka päätti erota, mies odotteli sinua koko ajan kuin koiranpentu. Eli siis kuin parisuhteessa koko eronne ajan. Tai sitten siitä saa sen käsityksen, että mies on nainut kaikkea mikä liikkuu mutta se ei suinkaan ole siis sinulle sallittua.

Sun tilanteessasi puhuisin miehen kanssa, kysyisin mikä oikeasti mättää. Onko suhteessa vielä korjattavissa olevaa, miten sen saisi tasa-arvoiseksi. Jos miehen mielestä näin on hyvä ja sun mielestä ei, niin eipä tuota kannata jatkaa eikä kenenkään ole pakko olla parisuhteessa. Ja... Osa sanoista voi olla niin loukkaavia, ettei niitä pysty ikinä unohtamaan. Nimim. kokemusta löytyy siitä.

 

Ensiksi, jos olette eronneet avoliitosta, niin toisen miehen kanssa oleminen ei ole pettämistä. Jos teillä on ollut asumusero avioliitosta, niin silloin se _ehkä_ saattaisi olla pettämistä riippuen siitä, mitä olette sopineet.

Parempi on yksi tasapainoinen vanhempi kuin elämä moisessa kidutuskammiossa. Jos yritätte jatkaa, menkää perhe-/pariterapiaan. Jos mies ei suostu, ota ero.

 

Ei ole jaksettava. Voit kokeilla puhua miehesi kanssa, ehdottaa pariterapiaa tai jotain, mutta jos käytös ei muutu, niin kokoa kamppeesi ja lähde. Because you're worth it.

 

Sinä et pettänyt jos oikeasti olitte erossa jonkun aikaa.

Sinulla on oikeus elää onnellisesti ilman tuommoista miestä. Joko hän muuttaa käytöstään tai hän saa potkun persauksiin.

Mies haluaa vain pompotella sinua, älä alistu moiseen. Käske hänen selvittää tunteensa; joko suhteenne jatkuu tasapainoisena ja hyvänä tai sitten se ei jatku.

 

Ei tarvi jatkaa lapsen takia. Joko sä vaadit miestäs muuttamaan käytöstään tai lähdet. Eihän tuossa ole mitään järkeä. Mun mielestä et pettäny koska te olitte eronnu. Ja jos mies on itse päättäny että haluaa jatkaa sun kans niin sen pitäis jättää se asia taakse eikä vedota siihen.

 

Älä hyvä nainen alistu tuollaiseen kohteluun, teidän tapauksessanne ei todennäjköisesti muita vaihtoehtoja ole kuin eroaminen, et osaa pitää puoltasi ja miehesi kohtelee sinua todella halpamaisesti. Jos jäät suhteeseen niin muutut entistä enenmmän kynnysmatoksi vuosien varrella kun miehesi manipuloi ja käyttää henkistä väkivaltaa sinua vastaan ja tuhoaa itsetuntosi.

Hanki tukiverkko ja ponnista ulos tuosta suhteesta, lapselle varmaan tosi "ihana" ympäristä kasvaa kun vanhempien parisuhde on tuossa jamassa.

 

Ja mistä voit olla varma ettei sillä ollu ketään teidän eron aikana?!

 

Ja mistä voit olla varma ettei sillä ollu ketään teidän eron aikana?!

Vähän käytös viittais siihen että pettää vieläkin. Ei kannata olla sinisilmäinen.

 

jssap

 

Ei ollu pettämistä. Mä en voi käsittää miten voi pettää jos ei olla edes yhdessä?!? Ittekin kun olen saanut kuulla tästä syytöksiä.

Ei tuo suhde vaikuta kovin hyvältä. Ehkä olisi parempi erota. Sä et jaksa tuollaasta loputtomiin.

 

En kattos tommosta miestä enää sekunttiakaan... Huorittelu ja uhkailu ei kuulu terveeseen parisuhteeseen...

Ja vastaus tuohon pettämiseen on että et ole pettäny. Tehän olitte eronnu.

 

En ole lähtenyt tästä siksi että tuo vauva on haltioissaan aina kun isänsä tulee kotiin ja on lapsen kanssa.Toisin sanoen on hyvä isä,silloin kun on paikalla.Viime aikoina on paljonkin pyörinyt mielessä että otan lapsen mukaan ja häivyn,jotenkin en vaan saa aikaiseksi tehtyä sitä.
Ei minua edes tällä hetkellä kiinnosta vaikka sillä joku nainen siellä kapakassa olisikin (kapakassa on nytkin...),tosiaankin saanut sanoillaan ja teoillaan tunteeni tapettua.Ehkä vaan odotan sitä viimeistä niittiä,mikä se nyt sitten tulee olemaankaan.
Ajattelen myös liikaa sitä mitä muut ihmiset ajattelevat,mies osaa manipuloinnin taidon ja varmasti kääntää kaikki minua vastaan jos tästä lähden.

 

Mitä viimeistä niittiä oikein odotat?Sitäkö että kulut henkisesti loppuun?Älä ajattele mitä muut ajattelevat,vaan ajattele itseäsi ja lastasi hyvä ihminen!!! :hug:

 

Asuimme miehen kanssa erillään reilu 2 vuotta sitten jonkun aikaa,erosimme siis ja myöhemmin palasimme kuitenkin yhteen.Minulla oli asumiseron aikana hetken aikaa erään miehen kanssa säpinää,joka loppui kun palasin yhteen exän kanssa.

Kysymys yksi:Onko tämä teidän mielestä pettämistä?

Mieheni sai kuulla tästä eron aikaisesta miehestä n.vuosi sitten,odotin silloin esikoistamme.Raskausaika oli yhtä helvettiä tästä johtuen.Haukkumista,huorittelua...Mies sanoi mm. että "lapsen odotus pitäisi olla onnellisinta aikaa elämässä,tässä ei ole MITÄÄN hyvää".
Mies päätti kuitenkin jatkaa kanssani.
Nyt meillä on puolivuotias vauva,ja elämä suoraansanottuna päin vittua.Minulla EI OLE OIKEUTTA huomauttaa miehen oluenjuonnista,eikä siitä että joka viikonloppu mies menee kapakkaan.Viikolla joka ilta töiden jälkeen käy pystybaarissa yhdellä.Minulla EI OLE OIKEUTTA olla pahalla mielellä,tai vihainen,mistään syystä.Miehen harrastukset ja työ vievät leijonanosan vuorokaudesta,pahimmillaan hän lähtee aamulla vauvan vielä nukkuessa töihin,menee töistä suoraan harrastuksiinsa ja tulee pystybaarin kautta kotiin illalla,kun vauva on jo yöunilla.Minulla EI OLE OIKEUTTA vaatia omaa aikaa.
Minulla EI SIIS OLE OIKEUTTA normaaliin,ihmisarvoiseen elämään,koska olen "pettänyt" miestä (asumiseron aikana...!) Meillä ei ole ollut seksiä kohta vuoteen,emme halaa,pussaa,ei mitään.Mies tappaa käytöksellään viimeisetkin tunteen rippeet häntä kohtaan.

Kysymys kaksi:Onko minun jaksettava tätä sen takia että lapsella on molemmat vanhemmat?