niin väsynyt
Asuimme miehen kanssa erillään reilu 2 vuotta sitten jonkun aikaa,erosimme siis ja myöhemmin palasimme kuitenkin yhteen.Minulla oli asumiseron aikana hetken aikaa erään miehen kanssa säpinää,joka loppui kun palasin yhteen exän kanssa.
Kysymys yksi:Onko tämä teidän mielestä pettämistä?
Mieheni sai kuulla tästä eron aikaisesta miehestä n.vuosi sitten,odotin silloin esikoistamme.Raskausaika oli yhtä helvettiä tästä johtuen.Haukkumista,huorittelua...Mies sanoi mm. että "lapsen odotus pitäisi olla onnellisinta aikaa elämässä,tässä ei ole MITÄÄN hyvää".
Mies päätti kuitenkin jatkaa kanssani.
Nyt meillä on puolivuotias vauva,ja elämä suoraansanottuna päin vittua.Minulla EI OLE OIKEUTTA huomauttaa miehen oluenjuonnista,eikä siitä että joka viikonloppu mies menee kapakkaan.Viikolla joka ilta töiden jälkeen käy pystybaarissa yhdellä.Minulla EI OLE OIKEUTTA olla pahalla mielellä,tai vihainen,mistään syystä.Miehen harrastukset ja työ vievät leijonanosan vuorokaudesta,pahimmillaan hän lähtee aamulla vauvan vielä nukkuessa töihin,menee töistä suoraan harrastuksiinsa ja tulee pystybaarin kautta kotiin illalla,kun vauva on jo yöunilla.Minulla EI OLE OIKEUTTA vaatia omaa aikaa.
Minulla EI SIIS OLE OIKEUTTA normaaliin,ihmisarvoiseen elämään,koska olen "pettänyt" miestä (asumiseron aikana...!) Meillä ei ole ollut seksiä kohta vuoteen,emme halaa,pussaa,ei mitään.Mies tappaa käytöksellään viimeisetkin tunteen rippeet häntä kohtaan.
Kysymys kaksi:Onko minun jaksettava tätä sen takia että lapsella on molemmat vanhemmat?
Kysymys yksi:Onko tämä teidän mielestä pettämistä?
Mieheni sai kuulla tästä eron aikaisesta miehestä n.vuosi sitten,odotin silloin esikoistamme.Raskausaika oli yhtä helvettiä tästä johtuen.Haukkumista,huorittelua...Mies sanoi mm. että "lapsen odotus pitäisi olla onnellisinta aikaa elämässä,tässä ei ole MITÄÄN hyvää".
Mies päätti kuitenkin jatkaa kanssani.
Nyt meillä on puolivuotias vauva,ja elämä suoraansanottuna päin vittua.Minulla EI OLE OIKEUTTA huomauttaa miehen oluenjuonnista,eikä siitä että joka viikonloppu mies menee kapakkaan.Viikolla joka ilta töiden jälkeen käy pystybaarissa yhdellä.Minulla EI OLE OIKEUTTA olla pahalla mielellä,tai vihainen,mistään syystä.Miehen harrastukset ja työ vievät leijonanosan vuorokaudesta,pahimmillaan hän lähtee aamulla vauvan vielä nukkuessa töihin,menee töistä suoraan harrastuksiinsa ja tulee pystybaarin kautta kotiin illalla,kun vauva on jo yöunilla.Minulla EI OLE OIKEUTTA vaatia omaa aikaa.
Minulla EI SIIS OLE OIKEUTTA normaaliin,ihmisarvoiseen elämään,koska olen "pettänyt" miestä (asumiseron aikana...!) Meillä ei ole ollut seksiä kohta vuoteen,emme halaa,pussaa,ei mitään.Mies tappaa käytöksellään viimeisetkin tunteen rippeet häntä kohtaan.
Kysymys kaksi:Onko minun jaksettava tätä sen takia että lapsella on molemmat vanhemmat?