P
"Punainen"
Vieras
Miehen mielestä olen liian laiha. En ole alipainoinen. Ihan normaalipainoinen, mutta hoikka. Mies urheilee itse paljon (pelaa jalkapalloa puoli ammatikseen yms) joten hänen kroppansa nyt on aina ollut ns. kunnossa vähän kuin luonnostaan. Ei siis ymmärrä sitä, että hänen ihanne kroppansa on tullut urheiluharrastuksen kautta. Ei ole syntynyt urheilulliseksi, vaan tehnyt töitä sen eteen. Miehillä ei muutenkaan ole esim. rintoja ja vartalo on eri mallinen. Miesten on helpompi sulautua ns. muottiin. Jos nyt ymmärrätte mitä ajan takaa.
Naisilla joko on isot rinnat tai ei ole, naisilla joko on X mallinen vertalo tai ei ole, naisilla joko on leveä lantio, tai ei ole. Vähän kuten vaikkapa nenä. Se nenä nyt on meillä sellainen, kuin on, eikä sille kukaan voi mitään, ellei nyt kirurgin veitseen aio turvautua.
Mies hokee ns. naisihannettaan mulle harva se päivä. Hän pitää sellaisia vähän pyöreistä, isorintaisista naisista, joilla ei ole läski maha. Muualla vartalosa kuulemma pitää olla vähän ylimääräistä, reidet saavat olla vähän paksut yms, mutta mahan pitää olla hoikka ja rintojen isot. Minäkin kuulemma voisin olla tällainen halutessani?!
Voi vittu näin suoraan sanottuna. Mulla ei ole isoja rintoja, eikä tule. Mä olen ollut paljon painavampi ja myös vielä hoikempi ja mulla on aina ollut pienet rinnat. Jos mä rupean lihomaan, niin olen yksinkertaisesti sellainen, jolle kaikki kertyy mahaan. Vaikka painaisin 100kg, niin mulla todennäköisesti hoikat jalat, ihan olemattomat pohkeet, mutta jumalaton keskivartalo.
Mä olen totaalisen kyllästynyt väittelemään miehen kanssa tästä asiasta. Kaikkein pahinta tässä on se, että mulla on oikeasti todella paha mieli. En kelpaa miehelleni sellaisena, kuin olen. Minä en ole fyysisesti hänen ihannenaisensa. Tämä asia on mulla jopa ylitsepääsemätön.
Naisilla joko on isot rinnat tai ei ole, naisilla joko on X mallinen vertalo tai ei ole, naisilla joko on leveä lantio, tai ei ole. Vähän kuten vaikkapa nenä. Se nenä nyt on meillä sellainen, kuin on, eikä sille kukaan voi mitään, ellei nyt kirurgin veitseen aio turvautua.
Mies hokee ns. naisihannettaan mulle harva se päivä. Hän pitää sellaisia vähän pyöreistä, isorintaisista naisista, joilla ei ole läski maha. Muualla vartalosa kuulemma pitää olla vähän ylimääräistä, reidet saavat olla vähän paksut yms, mutta mahan pitää olla hoikka ja rintojen isot. Minäkin kuulemma voisin olla tällainen halutessani?!
Voi vittu näin suoraan sanottuna. Mulla ei ole isoja rintoja, eikä tule. Mä olen ollut paljon painavampi ja myös vielä hoikempi ja mulla on aina ollut pienet rinnat. Jos mä rupean lihomaan, niin olen yksinkertaisesti sellainen, jolle kaikki kertyy mahaan. Vaikka painaisin 100kg, niin mulla todennäköisesti hoikat jalat, ihan olemattomat pohkeet, mutta jumalaton keskivartalo.
Mä olen totaalisen kyllästynyt väittelemään miehen kanssa tästä asiasta. Kaikkein pahinta tässä on se, että mulla on oikeasti todella paha mieli. En kelpaa miehelleni sellaisena, kuin olen. Minä en ole fyysisesti hänen ihannenaisensa. Tämä asia on mulla jopa ylitsepääsemätön.