Miehen lapsi & yhteinen lapsihaave

[vierailija]

miehelläni on ongelma lapsi, joka on varsin pieni vielä (5- vuotta). Poika on ilmeisesti aina ollut vaativa ja huomionhakuinen, huono nukkumaan jne. Vanhempansa päätyivät eroon muutama vuosi sitten ja heidän oma elämänsä ennen sitä oli kovin riitaisaa, lapsi mm. Joutui todistamaan hyvin pienenä äitinsä väkivaltaista käytöstä (puri ja löi miestäni). Minulla on itselläni myös 5- vuotias tyttö. Lapset tulevat keskenään hyvin toimeen. Olemme seurustelleet vasta vuoden mieheni kanssa, joten yhteinen vauvahaave on ajankohtainen ehkä vasta vuoden päästä. Mieheni lapsi on meillä joka toisen viikon ja ongelma on siinä, että joka toinen viikko meidän arkielämä muuttuu ja ilmapiiri talossamme muuttuu aika stressaavaksi. Poika tuo mukanaan tietysti ongelmansa (hän käy lapsipsykologilla ja vanhemmatkin myös ovat säännöllisesti juttelemassa saman henkilön kanssa). Olen huomannut, että alan välttelemään mieheni ja hänen lapsensa seuraa, enkä pysty olemaan lapselle niin mukava kuin haluaisin. Useimmiten ignoraan lapsen kokonaan. Pelkään, että tilanne eskaloituu siihen, että jätän mieheni hänen lapsensa takia. Onko teillä antaa mulle mitään neuvoa? Voiko tämä koskaan tästä paremmaksi muuttua? Mielestäni tuolle herkälle lapselle ei sovi tuo viikko-viikko järjestelmä, mutta en uskalla ottaa asiaa puheeksi, koska pelkään että sitten poika olisi meillä enimmäkseen... tuntuu kamalalta ajatella näin

 

[vierailija]

Älä nyt ainakaan tuohon tilanteeseen rupea enää lisää lapsia tekemään.

Mulla on itselläni yksi lapsista erityinen, aika haastava tapaus ja tämä on varmasti tehnyt musta osaltani varovaisen viemään uutta suhdetta eteenpäin. Koska itsekin koen arjen tämän lapsen kanssa haastavaksi niin millaista se olisi sille isäpuolikandidaatille jonka kohdalla kyse ei ole omasta lapsesta? Millaista olisi asua yhdessä ihmisen kanssa joka toivoisi tämän lapseni asuvan pääasiassa muualla? Ajatus siitä että kumppanini hampaita kiristellen sietäisi lastani pakollisen ajan yhteisessä kodissamme ja samalla haaveilisimme yhteisestä lapsesta ei sovi mun ajatusmaailmaan

Ole itsellesi rehellinen. Muista että jos jatkatte perheenä, tuokin lapsi kuuluu siihen. Puhu miehesi kanssa ja liikaa perheeseemme säännöt joiden mukaan Mennään myös silloin kun miehen lapsi on teillä, erityisille järjestäytynyt arki on erityisen tärkeää ja hyväksi myös omalle lapsellesi huomata että säännöt koskevat myös toista lasta. Sopikaa miehen kanssa sinun toimisi lapsen elämässä ja pyri noudattamaan sitä. Jos tuntuu että tämä on liikaa, ei ole väärin lopettaa suhdetta. Väärin on vain viedä suhde eteenpäin hankkimalla lisää lapsia uusperheeseen tilanteessa jossa nykyistenkään kanssa arki ei toimi. Uusi vauva tuo omat haasteensa jo toimivaankin uusperheeseen.

 

[r0s]

Mieti, jaksatko tuota muutaman vuoden. Ellet, niin eroa heti.

Tilanne tasoittuu, jo ensi vuonna toimitte paremmin "perheenä".

 

[vierailija]

Sinä et sovi tuohon kuvioon. Sinä et hyväksy miehesi lasta. Joiltakin se onnistuu, monelta ei. Kumuloit vielä kaikki äidistä kuulemasi asiat lapseen.

Ei se mitään, sua ei vaan ole tehty tätä varten. On omat lapset ja muiden kakarat.
Se on ihan ymmärrettävää ettei sinulla riitä syliä ja välittämistä kaikille lapsille.

Mutta yritä olla rehellinen. Ongelma on sinä ja sun suhtautuminen eikä se lapsi vanhempineen..

 

[vierailija]

Kiitos kaikille vastauksistanne. Mä itse kaipaisin tähän ehkä vertaistukea vieläkin enemmän. Mä en usko, että miehen jättäminen olisi nyt se oikea vaihtoehto. Mies särkyisi ja niin minäkin. Joitakin aivan käytännönvinkkejä ja näkökantoja, kuinka jaksaa.. Olisi hienoa, jos asiat parantuisivat parissa vuodessa. Ap

 

[vierailija]

Kiitos kaikille vastauksistanne. Mä itse kaipaisin tähän ehkä vertaistukea vieläkin enemmän. Mä en usko, että miehen jättäminen olisi nyt se oikea vaihtoehto. Mies särkyisi ja niin minäkin. Joitakin aivan käytännönvinkkejä ja näkökantoja, kuinka jaksaa.. Olisi hienoa, jos asiat parantuisivat parissa vuodessa. Ap

 

[vierailija]

"Parantuisivat"? Ihan noin vaan? Eli toivot että miehen lapsesta tulis yhtäkkiä enkeli? Tai vielä parempi, jäisi kokonaan äidilleen?

Ei... Sit tiedätkö yks hassu juttu on sekin, että jos sulla ja miehellä tulee erimielisyyksiä, niin se miehen lapsi muuttuu sun silmissä täysin sietämättömäksi...

Käytännönvinkkejä? Jos haluat muuttaa asioita, niin sun kannattaa hakeutua esim neuvolan lapsiperhepsykologille, tai perhetyöntekijän juttusille, uusioperhekurssille tai mihin vaan vastaavaan.