V
vierailijasii
Vieras
Otsikko hieman kärjistetty mutta kertoo kuitenkin totuudenmukaisesti tunteistani. Minulla on edellisestä parisuhteesta yksi (vaativa viisivuotias) lapsi ja nykyisen avomieheni kanssa olemme olleet yhdessä nyt kaksi vuotta.
Mies ei ole osoittanut halukkuuttaan alunperin välttämättä lapsiin laisinkaan (sanonut ettei näe mitään pakottavaa tarvetta saada omia lapsia)
Tykkää kyllä lapsista, muttei tosiaan välttämättä olisi niitä suunnitelmallisesti hankkinut itse. Kuitenkin ehkäisyn pettäessä on ollut nyt vastuullisesti mukana.
Saamme siis yhteisen lapsen ensi vuoden alussa.
Asiaan - kuten mainitsin oma lapseni on hieman ns. "keskivertolasta" vaativampi. Sanoisin että motorisesti hyvin levoton sielu ja täten aiheuttaa ainakin itselleni paljon kireyttä ja vaikka nykyinen mieheni omaakin täydelliset lehmänhermot, huomaan että homma käy välillä hänellekin todella raskaaksi - varsinkin kun kyseessä ei ole oma lapsi.
Koska meillä on exän kanssa kuitenkin yhteishuoltajuus, minun lapseni on meillä vain joka toinen viikko, eli joka toinen viikko menee sitten kaksin miehen kanssa ja saamme nauttia toisistamme vain kaksin.
Ja tässä tulee se pelko - PELKÄÄN, että vauvan syntymän jälkeen yhteisen ajan puute ja arjen raskaus pilaa nykyisen ihanan parisuhteeni.
Tiedän kyllä kokemuksesta, että lapsi muuttaa parisuhdetta sekä positiivisesti, että negatiivisesti mutta haluaisin kuulla muiden kokemuksia tällaisesta "uusioperhekuviosta" - mitä on tapahtunut parisuhteelle yhteisen vauvan synnyttyä kun yhteinen aika kaksin jää paljon vähemmälle. Onko tämä vain asennekysymys?
Toivoisin että arvostelun sijaan saisin oikeita kokemuksiakin!
Mies ei ole osoittanut halukkuuttaan alunperin välttämättä lapsiin laisinkaan (sanonut ettei näe mitään pakottavaa tarvetta saada omia lapsia)
Tykkää kyllä lapsista, muttei tosiaan välttämättä olisi niitä suunnitelmallisesti hankkinut itse. Kuitenkin ehkäisyn pettäessä on ollut nyt vastuullisesti mukana.
Saamme siis yhteisen lapsen ensi vuoden alussa.
Asiaan - kuten mainitsin oma lapseni on hieman ns. "keskivertolasta" vaativampi. Sanoisin että motorisesti hyvin levoton sielu ja täten aiheuttaa ainakin itselleni paljon kireyttä ja vaikka nykyinen mieheni omaakin täydelliset lehmänhermot, huomaan että homma käy välillä hänellekin todella raskaaksi - varsinkin kun kyseessä ei ole oma lapsi.
Koska meillä on exän kanssa kuitenkin yhteishuoltajuus, minun lapseni on meillä vain joka toinen viikko, eli joka toinen viikko menee sitten kaksin miehen kanssa ja saamme nauttia toisistamme vain kaksin.
Ja tässä tulee se pelko - PELKÄÄN, että vauvan syntymän jälkeen yhteisen ajan puute ja arjen raskaus pilaa nykyisen ihanan parisuhteeni.
Tiedän kyllä kokemuksesta, että lapsi muuttaa parisuhdetta sekä positiivisesti, että negatiivisesti mutta haluaisin kuulla muiden kokemuksia tällaisesta "uusioperhekuviosta" - mitä on tapahtunut parisuhteelle yhteisen vauvan synnyttyä kun yhteinen aika kaksin jää paljon vähemmälle. Onko tämä vain asennekysymys?
Toivoisin että arvostelun sijaan saisin oikeita kokemuksiakin!