Miehen koulutus

Onko miehesi koulutuksella merkitystä sinulle? Minusta nimittäin tuntui nuorena, että minun täytyy löytää mies, jonka koulutus on suunnilleen samaa tasoa kuin minulla. Sellainen mies sitten löytyikin. Koulutus ei ollut tosiaan ainoa asia, miksi häneen viehätyin. 13 yhteistä vuotta on nyt takana ja elo on sujunut ihan mukavasti, kun tunnemme olevamme samalla tasolla...

 

Ei ole ollut merkitystä. Ja mieheni alkoi vasta tavattuamme lukemaan yliopistossa ja nyt on jo ekonomi. Itse vaan kohta valmis merkonomi. Ihan erilaisiakin ollaan muutenkin ja yhteistä taivalta kohta 12 vuotta.

 

Kyllä korkeakoulutettu täytyi olla. Ei voinut kuvitellakaan että amislaisen kanssa olis vakavasti ollut.
Ite oli selvää että menen yliopistoon! Joten amislaisten kanssa ei ollut kyllä koskaan vakavia suunnitemia.
Kun oikea ihminen sattu kohdalle ja vielä korkeakoulutus oli mulle ok niin siinä se oli täydellinen mies mulle.

 

Molemmat olemme korkeakoulutettuja. Mutta en pidä sitä tärkeänä, muuta kuin että en tiedä, olisiko parisuhde onnistunut yhtä hyvin vähemmän koulutetun kanssa....

Joskus tuntuu kurjalle, kun näyttää, että joku häpeää miehensä alempaa koulutusta.

Palkathan on korkeakoulutetuilla tippuneet ja työttömyyttäkin enemmän.
Mutta jonkinlaisesta pitkäjänteisyydestä, sinnikkyydestä, tiedonhalusta, ahkeruudesta, kertoo, että on korkeakoulutus. On jaksanut vaikkapa sinnitellä ja kituuttaa pitkiä aikoja pienillä tuloilla. Arvostan tällaisia ominaisuuksia ihmisessä.

Joku rakennusalan ihminen, joka on tehnyt vaikka meidän kerrostaloon lopputarkastusta, jotenkin vaan jo naamasta näkee, että ei huvita tehdä mitään, ja rahaa pitää tulla makaamisesta. Ikinä ei ole nähnyt köyhää päivää. No tämän sitten näin, kun kävi läpi listasta korjattavia kohtia. Koputteli vaan ovea, ja sanoi, että nyt ei ole rakoa. Ja seuraavana päivänä oli laittamassa meidän kellarikerroksessa omia suksia. Ja tupakalla kaverin kanssa jatkuvasti, tai muuten vaan juttu luistaa.

Pointti. En usko, että vähemmän koulutetuilla on samanlainen moraali ja sinnikkyys ja pitkäjänteisyys asioihin.

 

Omasta koulutuksesta täytyy olla ylpeä, mutta mitä ylenkatsomista teillä on muita kohtaan. Mitä yleistämistä! Järkyttävää luettavaa! Kuinka te kehtaatte arvostella vähemmän koulutettuja ihmisiä aivan kuin heillä ei olisi ihmisarvoa ollenkaan, hävetkää! Se kuinka hyvä, miellyttävä, ahkera ym. joku ihminen on, siihen ei vaikuta koulutus mitenkään.Aivan sama kuin teidät korkeastikoulutetut yleistettäisiin sanomalla että teidän pärjääminen arkielämässä on hataraa, koska teillä on vain se kirjatieto eikä muuta. Että olette sosiaalisesti rajoittuneita, teillä on kaikilla silmälasit tai että teidän työllistyminen on vaikeaa koska teillä ei ole työkokemusta kun olette vain opiskelleet vuodesta toiseen. Luulisi että osa kirjoittaneista asuisi pullossa...ja tärkein... jos te arvostelijat olette noin lukeneita ja sivistyneitä niin missä teidän avarakatseisuus ihmisiä kohtaan on??

 

\

Mutta jonkinlaisesta pitkäjänteisyydestä, sinnikkyydestä, tiedonhalusta, ahkeruudesta, kertoo, että on korkeakoulutus. On jaksanut vaikkapa sinnitellä ja kituuttaa pitkiä aikoja pienillä tuloilla. Arvostan tällaisia ominaisuuksia ihmisessä.

Pointti. En usko, että vähemmän koulutetuilla on samanlainen moraali ja sinnikkyys ja pitkäjänteisyys asioihin.

Järkyttävää juttua! Voi taivas, oletko elänyt jossain ankkalammikossa?!? Itse olen korkeakoulutettu, mieheni "amislainen" ja ihan "paskahommissa", mutta ihmisenä hän omaa todella korkean moraalin, eikä KOSKAAN, IKINÄ lähtisi arvoimaan ketään toista ihmistä samalla tavalla kuin sinä teet. Hän ei myöskään koskaan lähde mukaan muiden ihmisten arvosteluun, ei juoni, ei kieroile ja on ennen minua kasvattanut yksin 3 lasta. Okei, jonkun mielestä hän voi olla yksinkertainen, kun ei yhtään osaa kieroilla ja pelata omaan pussiin, jne. mutta MORAALISTA, huh: itse olen aika saastainen tyyppi häneen verrattuna. Olen elänyt aika "rikkaan" elämän siis kokemuksellisesti, enkä missään vaiheessa ole huomannut, että korkeastikoulutetut ihmiset olisivat jotenkin PAREMPIA ihmisiä, PÄINVASTOIN: häikailemättömiä ja julmia oman edun tavoitteijoita.

 

\

\

Mutta jonkinlaisesta pitkäjänteisyydestä, sinnikkyydestä, tiedonhalusta, ahkeruudesta, kertoo, että on korkeakoulutus. On jaksanut vaikkapa sinnitellä ja kituuttaa pitkiä aikoja pienillä tuloilla. Arvostan tällaisia ominaisuuksia ihmisessä.

Pointti. En usko, että vähemmän koulutetuilla on samanlainen moraali ja sinnikkyys ja pitkäjänteisyys asioihin.

Järkyttävää juttua! Voi taivas, oletko elänyt jossain ankkalammikossa?!? Itse olen korkeakoulutettu, mieheni "amislainen" ja ihan "paskahommissa", mutta ihmisenä hän omaa todella korkean moraalin, eikä KOSKAAN, IKINÄ lähtisi arvoimaan ketään toista ihmistä samalla tavalla kuin sinä teet. Hän ei myöskään koskaan lähde mukaan muiden ihmisten arvosteluun, ei juoni, ei kieroile ja on ennen minua kasvattanut yksin 3 lasta. Okei, jonkun mielestä hän voi olla yksinkertainen, kun ei yhtään osaa kieroilla ja pelata omaan pussiin, jne. mutta MORAALISTA, huh: itse olen aika saastainen tyyppi häneen verrattuna. Olen elänyt aika "rikkaan" elämän siis kokemuksellisesti, enkä missään vaiheessa ole huomannut, että korkeastikoulutetut ihmiset olisivat jotenkin PAREMPIA ihmisiä, PÄINVASTOIN: häikailemättömiä ja julmia oman edun tavoitteijoita.

Itse kuitenkin yleistät samalla tavoin kuin nikki jota arvostelet.

 

Eiköhän se ihmisen arvo sekä ahkeruus, laiskuus, työmoraali yms. mitata jollain muulla kuin koulutuksen tasolla. Niin korkean kuin matalankin työmoraalin omaavia ihmisiä löytyy sekä korkeasti että matalasti koulutetuista. Joillakin ihmisillä vain on sitkeyttä ja älyä opiskella pidemmälle; toiset taas voivat olla sitkeitä työntekijöitä pienemmälläkin koulutuksella. Ja nykyäänhän ei ammattikouluunkaan enää pääse ihan kuka vaan! =)

 

\

Molemmat olemme korkeakoulutettuja. Mutta en pidä sitä tärkeänä, muuta kuin että en tiedä, olisiko parisuhde onnistunut yhtä hyvin vähemmän koulutetun kanssa....

Joskus tuntuu kurjalle, kun näyttää, että joku häpeää miehensä alempaa koulutusta.

Palkathan on korkeakoulutetuilla tippuneet ja työttömyyttäkin enemmän.
Mutta jonkinlaisesta pitkäjänteisyydestä, sinnikkyydestä, tiedonhalusta, ahkeruudesta, kertoo, että on korkeakoulutus. On jaksanut vaikkapa sinnitellä ja kituuttaa pitkiä aikoja pienillä tuloilla. Arvostan tällaisia ominaisuuksia ihmisessä.

Joku rakennusalan ihminen, joka on tehnyt vaikka meidän kerrostaloon lopputarkastusta, jotenkin vaan jo naamasta näkee, että ei huvita tehdä mitään, ja rahaa pitää tulla makaamisesta. Ikinä ei ole nähnyt köyhää päivää. No tämän sitten näin, kun kävi läpi listasta korjattavia kohtia. Koputteli vaan ovea, ja sanoi, että nyt ei ole rakoa. Ja seuraavana päivänä oli laittamassa meidän kellarikerroksessa omia suksia. Ja tupakalla kaverin kanssa jatkuvasti, tai muuten vaan juttu luistaa.

Pointti. En usko, että vähemmän koulutetuilla on samanlainen moraali ja sinnikkyys ja pitkäjänteisyys asioihin.

Ps.lopputarkastusta tuskin tehdään ihan "amis pohjalta". Sen tekee esim.rakennusteknikko tai -insinööri tai peräti -diplomi-insinööri. Korjauksen toki tekee se "amis heppu".

 

Aika kauan minullakin oli ihme kuvitelma, että miehellä pitäisi olla korkeakoulutus kuten minullakin. Oikeassa elämässä olen kuitenkin päässyt näkemään muitakin kuin lukusaleissa pölyttyneitä kollegojani, ja todellakin tullut siihen tulokseen, että elämänkoulu on koulu siinä missä yliopistokin.

Opintojen loppuvaiheessa ja "akateemisen" seurustelusuhteeni päätyttyä onnistuin löytämään oven ihan toisenlaisiin ympyröihin, keksin uusia harrastuksia ja sitä kautta aika lailla uuden ystäväpiirin. Elämä muuttui aika lailla kertaheitolla, ja myöhemmin löysin mieheni juuri yhteisten harrastusten parista. Hän on ihan perusduunari, minä enemmän kirjatoukka, mutta elämänarvomme ovat hyvin samanlaiset, ja varmasti molemmat olemme saaneet toistemme myötä moniin asioihin ihan uusia näkövinkkeleitä. Mieheni on minua kymmenisen vuotta vanhempi, joten elämänkoulua hän on ehtinyt käydä hyvän matkaa enemmän kuin minä - senkin puolesta minun olisi hyvin vaikea mieltää itseni jotenkin korkeammalle portaalle koulutukseni vuoksi.

Ylipäätään nykyään en ymmärrä enää yhtään ihmisiä, joille vain korkeakoulutus on "se juttu" ja muut ovat sitten jotain "amislaisia" kuten joku tuolla aiemmissa viesteissä ilmaisi. Ehkä lukioiässä voi vielä kakaramaisesti ajatella, että kyseessä on eri eliölajit, mutta oikeaa sivistystä on kohdata jokainen ihminen omana itsenään ja kuunnella, mitä hänellä on sanottavaa. Aika usein sitä sanottavaa on, ja monesti opiksi otettavaa myös, jopa akateemisille!

 

Meillä minulla korkeampi koulutus kuin miehellä. Minulla ylemmän keskiasteen koulutus ja mies käytyt ammattikoulun sekä työn ohella opiskellut sitten ylemmän ammattitutkinnon itselleen. Eli mies ihan tavallinen duunari ja minä toimihenkilö. Kuitenkin meillä mies vapaa aikanaan lukee paljon enemmän ja laajemmin eri aiheita kuin minä. Perheemme koululaisilta kyselee mies reaaliaineet, matikan kokeisiin, sillä minä olen niissä aivan onneton. Minulle lankeaa vain kielet kyseltäväksi. Eli tällä yritän sanoa, että meillä se duunari tason ihminen paljon järkevämpi (joskus tunnen itseni todella tyhmäksi, ihmettelen mitä se lukio yms opetti minulle ja ps.en ollut ihan huonoimmasta päästä koulussa).
Koskaan en ole ihmisiä ammatin/koulutuksen perusteella luokitellut vaan käytöksen. Hyväkäytöksisiä ihmisiä löytyy katsomatta koulutukseen, samoin huonokäytöksisiä!

 

Jossain vaiheessa huomasin omassa ystävä ja sukulaispiirissä pyörivän vain korekakoulun käyneitä. Kyllä se on suppea näkemys elämästä... Onneks meitä on monenlaisia..

 

Meillä molemmat korkeakoulutettuja.Ystäväpiiri koostuu kuitenkin laidasta laitaan koulutetuista, sydämellisistä ihmisistä.Tärkeintä on ihminen, ei koulutus ja palkkapussin koko.Ei tämä yhteiskunta ilman "duunareita" edes menesty!Älkää ihmiset siirtäkö lapsiinne tuota ahdasmielistä ajatusmaailmaa erilaisten ihmisten erilaisista elämänvalinnoista.

 

ian karttuessa olen onneksi oppinut arvostamaan ihmisia ihan niiden tarkeiden asioiden vuoksi. kun nuorena ei ollut kosketusta ns duurareihin olen kiitollinen etta niita mahdollisuuksia tuli myohemmin esim tyon kautta. opin tuntemaan etta 'paskahommien' tekijoillakin voi olla korkea moraali, rehellisyys ja alykkyytta esim korjata joku hydrauliikan toiminta ihan eri tavalla kun minulla jolla on korkeakoulutusta ja tiedan esim kirjallisuudesta ja kielista saantoja ja teorioita joita duunarit eivat tieda. tekeeko se minusta sinnikkaamman tai rehellisemman, en usko.
tunnen myos monta korkeasti koulutettua joilla sisaluku-taito on loistava mutta puuttuu monta ruuvia paasta.
myos miehellani on koulutusta ja sehan on vain plussaa mutta arvostan hanta kuitenkin ihan muiden syiden vuoksi.
monta vuotta koulujen penkilla istuneena ne tarkeimmat taidot olen kuitenkin hankkinut koulujen ulkopuolella.

 

Ei ole koulutuksella todellakaan ollut mitään väliä "miehen valintaan".

Uskomattomia juttuja täällä!!!

 

ei ole.siis miehellä koulutusta

 

Olemme molemmat toimihenkilöitä eli mies insinööri ja minä teknikko. Meillä on aika samanlaiset arvot elämässä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että koulutuksella ei niinkään ole merkitystä, vaan ihmisellä muuten.
Olen asunut avoliitossa ennen miestäni amislaisen, diplomi-inssin sekä täysin peruskoulupohjaisen miehen kanssa eli kokemusta on kaikista.
Voin sanoa, että noista se amislainen on kaikkein "järkevin". Muut kuvittelevat itsestään liikoja.
Muutenkin arvostan amislaista ammattilaista enemmän kuin kirjaviisasta akateemikkoa, joka ei ymmärrä oikeasta elämästä mitään. En siis tarkoita yleistää, mutta tuossa se pahin visio akateemikosta.
Ystäväpiirissä on ihmisiä kaikilta koulutusasteilta, eikä se ole meille merkityksellistä.

 

Osa noista jutuista oli kyllä aika huvittavia ja myös yleistäviä todellakin. Miehelläni on korkeakoulututkinto, muttei hän ole pystynyt vuosia opiskelemaan, kuten paljon yleistettiin. Kahden vuoden tiiviin opiskelun jälkeen hän on ottamut päivätyön ja opiskellut muuna aikana ja käynyt tenttimässä.

Itellä mulla on amistutkinto ja myös aikuisiällä hankittu opistotasoinen tutkinto. Ei ole kummallakaan koulutus vaikuttamut suuntaan tai toiseen paria valitessa. Enkä muuttunut minäkään sen paremmaksi tai huonommaksi lisäopiskeluiden myötä. Ainut että miehestä oli fysiikka kemia yms opinnoissa mulle hirveesti apua.

 

No on kyllä huvittavia juttuja joillakin. Itse en kyllä ottaisi korkeakoulutettua miestä, koska yleensä ne on aika kädettömiä ja joutuisi lampun vaihtoonkin hankkimaan AMMATTIMIEHEN

Ihan vakavissaan..en kyllä usko,että rakkaus katsoo toisen koulutusta oli se sitten vaikka vain peruskoulun käynyt. Jos muuten on ihana ja rakastava mies ja hyvä isä lapsille niin se on jo nykypäivänä paljon se!

 

\

No on kyllä huvittavia juttuja joillakin. Itse en kyllä ottaisi korkeakoulutettua miestä, koska yleensä ne on aika kädettömiä ja joutuisi lampun vaihtoonkin hankkimaan AMMATTIMIEHEN

Huvittava yleistys myös tämä

Korkeakoulutettu mieheni rakensi talomme omin kätösin, korjaa autot ja muut, nikkaroi huonekaluja jne.

Ja korkeakoulutettu mieheni on myös hellä ja rakastava isä kolmelle lapsellemme, ehdottoman luotettava aviomies ja huumorintajuinen paras kaverini!

 

Minä olen korkeasti koulutettu ja mies duunari, vaan mies tienaa duunarina tuplasti sen minkä minä ja on ihmisenä ajattelvaisempi, fiksumpi ja käytännöllisempi, sekä myöskin kohteliaampi ja empaattisempi, kuin yksikään kohtaamistani korkeasti koulutetuista miehistä!

Ikinä en ole ihmisiä luokitellut koulutuksen mukaan, eteenkään kun kaikilla meillä ei ole mahdollisuutta kouluttautua ammattiin johon haluamme, vaikka älykkyyttä, ahkeruutta ja lahjoja löytyisikin.

Esim. itse olen ollut yh ja noina aikoina opiskelu pienten lasten ja asuntolainan keskellä yksin, olisi ollut täysin mahdotonta.

Tärkeintä siis mun mielestä se, millainen ihminen on luonteeltaan, ei se miten on koulutettu. Ja moni korkeammin koulutettu on roikkunut korkeakoulussaankin vain siksi, että on etsinyt todellista minuuttaan ja suuntaansa elämälle.

Ja kaikki ns. normaali elämä esim. parisuhde, perhe, työssäkäynti, harrastukset jne. on jäänyt opiskelujen ohessa täysin kokematta.
Vastavalmistuneena sitä sitten onkin aivan untuvikko ja voi vain kuvitella, kuinka onnellinen tai onneton on se, joka saa puolisokseen ihmisen, joka takertuu häneen vain koulutuksen vuoksi.

 

\

\

No on kyllä huvittavia juttuja joillakin. Itse en kyllä ottaisi korkeakoulutettua miestä, koska yleensä ne on aika kädettömiä ja joutuisi lampun vaihtoonkin hankkimaan AMMATTIMIEHEN

Huvittava yleistys myös tämä

Korkeakoulutettu mieheni rakensi talomme omin kätösin, korjaa autot ja muut, nikkaroi huonekaluja jne.

Ja korkeakoulutettu mieheni on myös hellä ja rakastava isä kolmelle lapsellemme, ehdottoman luotettava aviomies ja huumorintajuinen paras kaverini!

Eipä taida olla akateemisella huumorintajua ollenkaan

 

\

Eiköhän se ihmisen arvo sekä ahkeruus, laiskuus, työmoraali yms. mitata jollain muulla kuin koulutuksen tasolla. Niin korkean kuin matalankin työmoraalin omaavia ihmisiä löytyy sekä korkeasti että matalasti koulutetuista. Joillakin ihmisillä vain on sitkeyttä ja älyä opiskella pidemmälle; toiset taas voivat olla sitkeitä työntekijöitä pienemmälläkin koulutuksella. Ja nykyäänhän ei ammattikouluunkaan enää pääse ihan kuka vaan! =)

Aivan samaa mieltä olen. En yleistä, mut tunnen ihmisiä joilla on 6 x L ylioppilaskirjoituksissa, mutta käytännön elämässä ne on.. no tuota hieman enenmmän ohjausta tarvitsevia.

mut ihan hyvä lukea näitä juttuja.. kunhan tulette tk tai sairaala niin muistakaa toki mainita et olette korkeammin koulutettuja kuin suurin osa teitä hoitavista henkilöistä. Sotii pahasti mun etiikkaa vastaan, mut sitä saa mitä tilaa.. voitte hoidattaa itsenne myös siellä missä on teidän arvollenne sopivia hoitajia ja ihmisiä.

Minä itse arvostan miehessäni ihan muita ominaisuuksia kuin koulutusta. Koulutus on tie työhön joka ONNEKSI on meidän perheessä vain TYÖTÄ. Siis aivan toisarvoinen juttu elämän kannalta.

 

Itse olen käynyt lukion jälkeen ammatillisen koulutuksen, keskiasteen koulun ja vielä korkeankin ja aivan mahtavia ihmisiä olen tavannut joka opinahjossa. Mies puolestaan on opintonsa kesken jättänyt yksityisyrittäjä. En luokittele ihmisiä koulutuksen mukaan. Kyllä se ihmisen arvo on jossain ihan muualla.

 

Kyllä pitää todeta tähän juttuun vain yksinkertaisesti että :" MUN MIES ONKIN PAREMPI KU SUN MIES JA MEILLÄ MENEE PAREMMIN KUN TEILLÄ......."

oi voi aika turha tämä keskustelu, mutta kuitenkin niin hauskaa luettavaa :kieh: :kieh: :kieh: