Miehen kouluttamisesta, ja onko pakko antaa aina anteeksi?

[Gelfing]

Meillä on kaksi lasta, kymmenisen vuotta ollaan oltu yhdessä. Mies on luokkaa Jekyll ja Hyde, joka sopi aina vaan huonommin mun maanisdperessiivisen geeneihin. (En siis ole itse bipo ainakaan vielä, mutta altistusta ja geenejä löytyy).

Eli mies kiroo ja tiuskii aivan turhasta. Ollaan oltu juuri lomalla ulkomailla ja osasi hyvin skarpata, mutta kun ollaan kotona, sama homma jatkuu. Olen pahan stressin alla sairaan isäni vuoksi, mutta en oireile tiuskimalla, enkä ansaitse sellaista. Olen kärsinyt tuosta mieheni ominaisuudesta aivan hirveästi, monta vuotta.

Eilisiltana oli jotenkin kevyt olo, huoleton ja pussakinkin miestä oma-aloitteisesti, mitä en ole juuri tehnyt enää vuoteen. Seksiä ollaan harrastettu joka viikko. Menin miehen perässä makkariin ja se oli laittamassa herätystä päälle. Sen enempää ajattelematta sammutin valot ja se räjähti, "Älä nyt vittu sammuta niitä valoja, en oo pessyt hampaitakaan vielä"!!! Itse totesin, että no voi anteeksi, en tajunnut, että se jotenkin estää sen ja laitoin valot päälle. Mies pesi hampaansa ja mä makasin selin silmät kiinni. Halasi ja pyysi anteeksi. Itse en sanonut mitään. Onko pakko, jos ei tunnu siltä? Ihmislapsi on pakotettu antamaan pyydettäessä anteeksi.

Itse teeskentelin nukkuvaa ja huomasin, että mies ei pysty. Meni sitten sohvalle hiljoksiin nukkumaan ja varmaan aamuyöstä palasi takaisin sänkyyn. Olisinhan mä voinut sanoa, ettei mitään hätää, nuku tässä vaan, halata tms. mutta mitä mies siitä olisi oppinut? Sen, että mua saa kohdella noin. Mutta kun olen päättänyt, ettei saa.

Tämä mun esimerkki varmaan naurattaa teitä hardcore-perheitä, joissa kumpikin tulisielullaan tappelee ja nai. Minä en halua tiuskia enkä tapella. Tämä on vain jyvänen hiekkaa siinä tiimalasissa, joka on meidän elämä, yksi esimerkki näiden vuosien päivittäisestä kanssakäymisestä. Opetat ihmisiä, miten sinua kohdellaan, eikö niin?

 

[´rrr]

Vaikeneminenhan on tyypillisesti paras tapa opettaa? Oletus että toinen lukee sinun ajatuksia?

 

["aapee"]

Vaikeneminenhan on tyypillisesti paras tapa opettaa? Oletus että toinen lukee sinun ajatuksia?

Ajattelin, että on turha yöllä alkaa asiasta keskustelemaan, vaan alkaa nukkumaan.

 

[endie2]

mies pyysi anteeksi - mitä muuta hän voisi enää tehdä ?

puhu ajatuksistasi.

 

[astrolabe]

Mietin, että voisiko miehelläsi olla autismin kirjon piirteitä? Miekii oon 98,5 % ajasta leppeä kuin mikä ja todella yritän olla kunnollinen, mutta sitten jos ja kun a) jokin ei mene kuten suunnittelin tai b) omat perustarpeeni on tarpeeksi pitkään laiminlyöty niin sitten voi olla että kajahtaa... :ashamed:

Esim. jos ois ollut rankka päivä tai oisin vaan väsynyt ja just käymässä unille ja vaikka varashälytin autossa pihalla alkais piipittää kovaan ääneen niin saattaisin olla todellinen monsteri kaikille liian lähelle uskaltautuville. Kun min suunnitelma oli käydä nukkumaan ja kun mie oon todella poikki. Niin silloin siihen ei sovi äkilliset kovat äänet ja siinä vaiheessa pinna palaa poikki ja saatan todella kiukustua tai toinen vaihtoehto: pillahtaa hysteeriseen itkuun.

Oon sentäs saanut hieman aikuisuuden myötä kestoa tähän systeemiini. Nuorempana jos vaikka lempiraflassa ois just SE ruokalaji loppu, jota oon vesi kielellä odottanut pääseväni syömään (oletettavasti, koska se min vakkariannos) niin siinä ois jo ollu uhmakohtauksen paikka. Nykyään oon jo paljon kypsempi tai ainakin hillitsen itseni. Mut siis... mie vaan sitä, et min tapauksessa ne tulilinjalleni joutuvat sivulliset ovat vain viattomia uhreja, enkä mie ainakaan tarkoita sitä purkausta heille. Se on vain min oman neurologian virheellisiä yhdisteitä ja rakenteita aivoissa, joiden ohittaminen on minulle haasteellista.

Morkkis tietty seuraa purkausta, koska se on sivullisille täysin aiheeton. Kuulostanpa tosi mukavalta asuinkumppanilta.

Ei ole tarkoitus olla rääväturpa, joka saa kaiken anteeksi "erikoisuutensa" tähden, mutta ajattelin jakaa tämän siltä varalta, että jos mieheltäsi esmes puuttuu diagnoosi, puuttuu häneltä luultavasti myös tietoisuus omista vioista eikä hän voi niihin myöskään puuttua. Piirteitä on miltei jokaisessa ja niitäkin voi oppia hallitsemaan, vaikkei diagnoosiin aihetta olisikaan. Voimia!

 

["vieras"]

Tuo, että puhutaan miehen kouluttamisesta, edes leikillään, on kyllä aika tympeää. Haluatko sinä ap, että sinua koulutetaan parisuhteessa?

 

["aapee"]

mies pyysi anteeksi - mitä muuta hän voisi enää tehdä ?

puhu ajatuksistasi.

Olen vuosia puhunut ja puhunut. Nyt haluan oikeastaan enää kostaa ja antaa sen kärsiä joka ikinen kerta kun se loukkaa mua. Ei se hyvällä oppinut, ei kärsivällisyydellä eikä rakkaudella.

 

[endie2]

[QUOTE="aapee";26747635]Olen vuosia puhunut ja puhunut. Nyt haluan oikeastaan enää kostaa ja antaa sen kärsiä joka ikinen kerta kun se loukkaa mua. Ei se hyvällä oppinut, ei kärsivällisyydellä eikä rakkaudella.[/QUOTE]

suosittelen eroa. ei tuollainen ole parisuhde enää missään mielessä.

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";26747627]Tuo, että puhutaan miehen kouluttamisesta, edes leikillään, on kyllä aika tympeää. Haluatko sinä ap, että sinua koulutetaan parisuhteessa?[/QUOTE]

Mut on mies kouluttanut rauhallisen alistuvaksi, mutta viimeisen vuoden ajan se sisälle suljettu on kalunnut sisintä rintakipuun asti. On minun vuoroni kouluttaa tai lähteä. Mies ei halua erota.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";26747644]Mut on mies kouluttanut rauhallisen alistuvaksi, mutta viimeisen vuoden ajan se sisälle suljettu on kalunnut sisintä rintakipuun asti. On minun vuoroni kouluttaa tai lähteä. Mies ei halua erota.[/QUOTE]

No onpa järkevää. On aivan inhimillistä pahastua, jos toinen huutaa suotta ja olla surullinen, mutta tuollainen kouluttaminen ja mököttäminen, semmoinen on lapsellista. Ehkä teille tosiaan olisi parasta olla erillään, jos ette halua toisianne ottaa huomioon.

 

["aapee"]

En usko autismiin, koska on sosiaalinen ja vieraiden ihmisten kanssa parhaat puolensa näyttävä ihminen. Mutta mistäpä sen tietää.

 

["vieras"]

Ei välttämättä tarvita diagnoosia. Voi olla et miehelläs on stressiä tai vaan väsynyt yms. Itsekkin saatan noin raivostua vähästä kun olen väsynyt/ stressaantunut. Ja kärsin myös siitä puhumattomuuden synnistä. Ajattelen, et mieheni osaa lukea ajatuksiani. Myös salaisuudet, katkeruus, viha, pelko saavat ihmisessä aikaan tiettyä kireyttä.

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";26747660]Ei välttämättä tarvita diagnoosia. Voi olla et miehelläs on stressiä tai vaan väsynyt yms. Itsekkin saatan noin raivostua vähästä kun olen väsynyt/ stressaantunut. Ja kärsin myös siitä puhumattomuuden synnistä. Ajattelen, et mieheni osaa lukea ajatuksiani. Myös salaisuudet, katkeruus, viha, pelko saavat ihmisessä aikaan tiettyä kireyttä.[/QUOTE]

Siis vuosia, päivittäin? Olkoot mitä stressiä tai väsymystä, mutta mikä paskaämpäri mä sille olen ollut, vuosia, päivittäin??!! Mä en ole eläissäni tehnyt mitään niin pahaa, että mä ansaitsisin tämmöstä.

 

[astrolabe]

 

["aapee"]

Eli sellaiset, jotka ei murtumatta jaksa koko elämäänsä teidän isojen erityislasten henkistä höykyytystä, on heikkoja? Niin kai sitten. Mä jaksoin aika monta vuotta.

Olen selviytynyt sekakäyttäjävanhempien ainoana lapsena.

Olen selviytynyt koulukiusaamisesta

Olen selviytynyt sukulaisen harjoittamasta seksuaalisesta vuosia kestäneestä hyväksikäytöstä.

Ja minä olen heikko, etten enää anna henkistä höykyytystä loputtomasti anteeksi?

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";26747670]Siis vuosia, päivittäin? Olkoot mitä stressiä tai väsymystä, mutta mikä paskaämpäri mä sille olen ollut, vuosia, päivittäin??!! Mä en ole eläissäni tehnyt mitään niin pahaa, että mä ansaitsisin tämmöstä.[/QUOTE]

En tarkoittanut, että ansaitset moista käytöstä. Yritin vain keksiä syytä miehesi käytökselle peilaamalla sitä omiin kokemuksiini. Tietysti olemme eri ihmisiä ja eri tilanteissa, muuta itse olin kireä noin 10v ajan kotona. Elämässäni oli tiettyjä juttuja, useampia. Kun ne poistuivat kireyskin lähti. Voi tietysti olla, et miehesi on vaan kusipää eikä muuksi muutu.

 

[astrolabe]

Öööööh. Ap, ei tuo teiän tilanne taida muuttua. Olisiko parempi molempien aloittaa alusta omillaan? Ja mie ite oon anteeksiannon puolesta. Annan anteeksi oikeastaan aina ja kaikille, paitsi en itselleni.

 

["vieras"]

Ihminen tarvitsee myös vihaa. Se antaa voimaa pyrkiä huonosta tilanteesta pois ja suojella itseään. Se antaa rohkeutta muutokseen. Anteeksi antamisen aika tulee myöhemmin. Sekin on mielestäni välttämätöntä vain jos itse sitä tarvitsee päästäkseen eteenpäin elämässään.

 

[kokemus]

Seurustelin aikanaan miehen kanssa, joka oli äkkipikainen ja tiuski.
Olen herkkä ihminen ja pahoitin monesti mieleni. Ehkä jotkut ihmiset eivät osaa asettua herkkien ihmisten maailmaan. He eivät jotenkin tiedä, miltä toisesta tuntuu ja kuivat syvät haavat sanat jättävät.

 

[Jehnny Tightlips]

No, tiuskiminen turhasta ei tietenkään ole hyvä juttu, mutta ei mököttäminenkään. Siitä olen varsin varma, että mököttäminen ei kouluta ketään oikeaan suuntaan. Puhuminen saattaa sentään joskus toimia, vaikkei sekään tietenkään aina. Jos sinusta tuntuu, että miehen käytös on pitkällä aikavälillä sellaista, jota et voi sietää, sinun täytyy sanoa se miehelle eikä pahentaa tilannetta mököttämällä.

 

[kokemus]

Olen tottunut kauniiseen kieleen ja olen luonteeltani herkkä. Ymmärrän hyvin aloittajan tunteita. Itse vaikka olisin kuinka vihainen tahansa, punnitsen sanani huolellisesti. Purkaan pahaa oloani sitten muulla tavalla esim. kävelemällä yksin luonnossa, mutta en tiuski muille ihmisille tai käytä rumaa kieltä.
Tämä on vaan toisille helpompaa kuin toisille, että osaa pitää suunsa kurissa.

 

["aapee"]

No, tiuskiminen turhasta ei tietenkään ole hyvä juttu, mutta ei mököttäminenkään. Siitä olen varsin varma, että mököttäminen ei kouluta ketään oikeaan suuntaan. Puhuminen saattaa sentään joskus toimia, vaikkei sekään tietenkään aina. Jos sinusta tuntuu, että miehen käytös on pitkällä aikavälillä sellaista, jota et voi sietää, sinun täytyy sanoa se miehelle eikä pahentaa tilannetta mököttämällä.

Olen sanonut, ollaan puhuttu, mies tajuaa, jokseenkin ja on pahoillaan, ainakin lopuksi. Mutta ei se lopeta sitä koskaan, ei se pysty.

En mä "mökötä", jos en sano "Saat anteeksi". Mä olen "antanut anteeksi" vuosia, ja musta ei vaan tunnu siltä enää. Miksi nuo vaikeat ihmiset saa sanoa, mitä sylki suuhun tuo, mutta eivät voi kantaa siitä vastuutaan? Mä harkitsen jokaisen sanani, ja olen aina kantanut niistä vastuuni.

 

["vieras"]

Voimia ap!! Taidan ymmärtää sinua.. Mieheni aikalailla samanlainen.. :/

 

["vieras"]

Myös minun mieheni tuollainen.

 

[Lilya]

Jos ero ei tule kysymykseen, niin miksette hakisi apua? Esim. seurakunnassa on parisuhdetyöntekijöitä joiden kanssa juttelusta voisi olla apua.

Jos taas itse haluat erota ja mies ei, niin lähde.